En jaksa vauvaani!

koditkin on erilaisia. Ja ihmiset kasvaa eri tavalla äitiyteensä. Mutta kun oikein haluaa päteä ja lytätä muita, sitä ei taida muistaa.

Mun tutuilla on ollut hellpoja köllöttäjälapsia,jotka ei eläessään vilkaisekaan hellaa päin tai muutakaan ja sitten on ollut lapsia jotka ehtii; kiipee, laittaa silmänräpäyksessä kaiken suuhunsa. kiipeää akvaarioon, ylähyllylle, kaiteelle.

Ja vielä- onnellinen se lapsi joka on saanut tottua äitinsä jatkuvaan läsnäoloon. Kyllä se siitä sitten itsenäistyy aikanaan.

t. tuo aiempi äiti, joka kertoi, ettei ole ikinä saanut rauhassa juoda kahvia tai käydä vessassa

siitä asti, kun vauva syntyi, tähän päivään kun on yli vuoden. En ole mitään synnytyksen jälkeen saanut tehdä rauhassa, ja opittuaan kävelemään vauvahan pääsee mun perään, että siinä menee viimeinenkin oma tila ! ja kävellen se ehtii ottamaan kaikki esineet kaikkialta, kiipeilemään ja syömään kiellettyjä tavaroita ja ruokia ..

eikö silloin juuri saa olla rauhassa????

Nukkuu paikkareita sellaisissa 20 minuutin patkissa. Ja useimmiten nukahtaa autoon joten siina ei itse muuta voi tehda kuin pyoritella rattia. Kotona en ole ehtinyt tekemaan muuta kuin pakolliset hommat 9 kuukauteen.

Meilla on kaksi isompaa lasta, mutta tama kuopus on jotain aivan erilaista heihin verrattuna, huh!

ja mä en oo kuvitellutkaan että saisin juoda kahvini ja käydä vessassa rauhassa sen jälkeen kun lapsi syntyy.

enkä todellakaan kärsi siitä että juon ja syön pääasiassa lattialla ja omistan hänelle koko hereilläoloaikansa. ehkä johtunee myös siitä että hänellä oli todella rankka alku, että haluan olla koko ajan läsnä. kolmen ensimmäisen kuukauden aikana kun en saanut yötä olla vastasyntyneiden teholla.

niin ja silti meidän koti on ihan perusiisti ja mies 14h töissä per päivä.

vauva-aika. Esikoinen ei koskaan inissyt tai ähissyt tai viihtynyt yksin herätessään vaan ennen kuin sai silmänsä auki karjui nii että hyppäsin metrin ilmaan. Kuopus taas nukkui vain kun vaunuja heijasi ja joskus harvoin paikoillaan 30min kerrallaan.

Yritin kyllä parhaani ja tasapainoisia ihania lapsia heistä on kasvanut- mutta ehkäpä vauva-aikana teinkin pelkkiä virheitä ja kaikki mikä ei mennyt kuin teillä unelma-elämä-äideillä- olikin mun omaa vikaa. Koska kaikkihan voivat- kun vain haluavat ja viitsivät, elää pelkkää hallittua ja hillittyä unelmaäitiyttä. Näin olen ymmärtänyt



t. luuseriäiti joka sai mitä ansaitsi

vauva-aika. Esikoinen ei koskaan inissyt tai ähissyt tai viihtynyt yksin herätessään vaan ennen kuin sai silmänsä auki karjui nii että hyppäsin metrin ilmaan. Kuopus taas nukkui vain kun vaunuja heijasi ja joskus harvoin paikoillaan 30min kerrallaan.

Yritin kyllä parhaani ja tasapainoisia ihania lapsia heistä on kasvanut- mutta ehkäpä vauva-aikana teinkin pelkkiä virheitä ja kaikki mikä ei mennyt kuin teillä unelma-elämä-äideillä- olikin mun omaa vikaa. Koska kaikkihan voivat- kun vain haluavat ja viitsivät, elää pelkkää hallittua ja hillittyä unelmaäitiyttä. Näin olen ymmärtänyt

t. luuseriäiti joka sai mitä ansaitsi

onneksi mulla ei ole tällaista! Lapsi osaa seistä ja kävellä tukia pitkin, harvakseltaan on muksahdellut, mutta eipä tuo menoa ole haitannut. Ihan rauhassa voin käydä vessassa, suihkussa, tai olla toisessa huoneessa (esim. laittamassa ruokaa), kun lapsi leikkii olohuoneessa. Kahvini olen saanut aina juoda rauhassa ja nyt vuoden ikää lähestyessä myös ei -sana alkaa upota kaaliin, eli ei mene kielletylle. Ainakaan tällä hetkellä:)

"Kyllä oppii kun itse itselleen ambulanssia soittaa"



Lapset on erilaisia, äidit on erilaisia.

Eikö teille, joiden lapset saa kaatuilla kuinka vaan, tule itselle ikävä olo siitä kun lapsi satuttaa itsensä? Suru ja paha olo siitä kivusta?



ja ap.lle ,onhan se rankkaa aikaa aikuisellekin, tuo kaatuiluikä. Tai se ettei saa mitään tehdä rauhassa. Toisten lasten kanssa on helpompaa toisten vaikeampaa. Ja kaikenlaista kuitenkin tapahtuu , myös sitten kun lapset on isompia.

vauvan vieressä missä hän olikin.

lisäksi vauvalla oli suojakypärä.



tämä vauva nimittäin nousi JA alkoi saman tien kävellä tukea vasten melko aikaisin, seitsemän kuukautisena, ja kaatuilikin sitten jatkuvasti. söin, luin lehden, leikin vauvan kanssa ja lepäsin siinä istuessani.

koditkin on erilaisia. Ja ihmiset kasvaa eri tavalla äitiyteensä. Mutta kun oikein haluaa päteä ja lytätä muita, sitä ei taida muistaa.

Mun tutuilla on ollut hellpoja köllöttäjälapsia,jotka ei eläessään vilkaisekaan hellaa päin tai muutakaan ja sitten on ollut lapsia jotka ehtii; kiipee, laittaa silmänräpäyksessä kaiken suuhunsa. kiipeää akvaarioon, ylähyllylle, kaiteelle.

Ja vielä- onnellinen se lapsi joka on saanut tottua äitinsä jatkuvaan läsnäoloon. Kyllä se siitä sitten itsenäistyy aikanaan.

t. tuo aiempi äiti, joka kertoi, ettei ole ikinä saanut rauhassa juoda kahvia tai käydä vessassa

Ei ole totta, että kahvinjuonnit ja vessakäynnit loppuisivat vauvan tulon jälkeen. Vaikka lapsi onkin maailman tärkein asia, ei se tarkoita sitä, että aika ja huomio annetaan 100% vauvalle. Mitä se haittaa, jos vauva huutaa äidin perään vessa- tai suihkukäynnin aikana.Ei se siitä mene rikki. Eikä ole mikään huono äiti kyseessä. Kun äiti huolehtii omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan, voi vauvakin paremmin.Leikkikehä on hyvä ratkaisu sille, kun tekee siivouksia tai muita kotitöitä. Minulla kolme pientä lasta peräkkäin, mies töissä iltamyöhään viikonloput mukaanlukien ja omat hermot kohdillaan. Koti siisti, yllätysvieraatkin tervetulleita.Äitiydestä ei pitäisi tehdä mitään rasitetta.

Ja kertaakaan en ole kahvia juonut lattialla istuen, mukavampaa se on pöydäm ääressä. Ja vessakäynnit hoidan itsenäisesti.

Ei kai kukaan oikeasti jatkuvasti kulje vauvan/taaperon perässä ja vahdi jokaista askelta valmiina koppaamaan kiinni?

Mulla on yks tuollanen kaveri joka aina vinkuu ja vikisee kuinka vaikeeta on mitään ei voi tehdä kun lapsi saattaa vaikka lyödä päänsä lattiaan. Aaaargh!!!!

Miettipä samainen myös että miten pääsee suihkuun kun isyysloma loppuu mieheltä. Öö no miten olis vaik sillon ku ukko on kotona tai lapsi nukkuu!

Ja eikai kukaan täysjärkinen osta konttauskypärää????

miehet pidä isyyslomaa ja silti äiti ehtii hyvin suihkuun. Vai onko niin, ettei vauvaa uskalla jättää hetkeksikään yksin. Jos vaikka jotain sattuisi sattumaan.

Molen kas kokenut noi vaiheet,ja nythän se vasta vilkastuu kun lapsi on jo kohta 1,5v niin menoa on.

Kuten joku aikaisemmin sanoin, olen nauuttinut kahvini ja tupakkani rauhassa,vauva on ollut sitterissä tai sängyssään tai touhunut puuhamatolla kun oli pieni,suihkussakin olen pystynyt käymään ja vessassa. olen sekä pystynyt huolehtimaan kauneudestani ja puhtaudestani. Juu itku ei tapa,jos muutaman minsan huutaa ei se siihen kuole.



Nää äitä sairaaloita äitiä puhutaan curling mammoista,jotka kannattaa perhepetiä ja lapselle ei saa saattua mitään,pöh pöh jokainen kasvattaa lapsensa parhaansa mukaan ja jos sä väität et toi aika on rankkaa, tervetuloa tähän ikää kun lapsesi on yli vuoden sillon alkaa kaipaa sitä vauva aikaa takas :D