Kertokaa tietämättömälle: Mitä työtä on vaativa asiantuntijatehtävä?
Mitä ovat sellaiset tekevät? Mitä sitten on asiantuntijatehtävä, joka ei ole vaativa?
kyselee utelias
Kommentit (48)
Tietenkään en lukisi yhtä paljon aiheesta, jos ei minulla olisi sille tiedolle mitään käyttöä. (Tosin luen muutenkin paljon, vähän kaikesta, ihan mielenkiinnosta ja mielestäni suurimmalle osalle tietoa on aina jotain käyttöä.) Mutta ei esim. kotona illasta lehden lukeminen _siksi että se kiinnostaa minua_ ole minusta jotain, minkä raportoisin työaikana. Miksi ihmeessä olisi?Ihan samalla lailla seurasin alaa ollessani äitiyslomalla/vanhempainvapaalla/hoitovapaalla. Siinä kohtaakin kun palkka ei enää juossut. Aivoni kaipasivat sitä, mihin olivat normaalisti tottuneet :), kotona olon lisäksi.
Minusta on oikeasti ihan mielenkiintoista oppia uutta omasta alastani. Oletan aika monen ns. asiantuntijatehtävissä toimivista ihmisistä olevan samalla lailla viritettyjä (pakollinen disclaimer: varmasti monissa muissakin tehtävissä toimivat ihmiset ovat myös näin viritettyjä, ei pelkästään asiantuntijatehtävissä).
Enkä nyt ota tässä kantaa omaan alaansa leipiintyneeseen työntekijään. Ainoastaan siihen, onko kaikki alan opiskellu laskettava työajaksi.
t. 23
tää nyt ei enää liity taas aiheeseen, eikä sillä ole väliäkään mitä kukakin laskee työajaksi, mutta minä laskisin työajaksi ne hommat, mistä on suoraa hyötyä itse työnteolle- esim. Harlekiini- romaanit ehkä kehittää mielikuvitusta mutta ei niistä ole silti kauheasti hyötyä ydinfyysikon työssä. Ne jutut, mitkä ei mitenkään liity työhön, on minusta ei- työaikaa. Mutta siis jos joku kysyisi, missä työssä ollaan vain 7,5 tuntia päivässä ja muun ajan voi vaikka perhokalastaa, niin vaativa asiantuntija työ ei varmaan ole sellainen. Vai mitä tapahtuisi, jos et tekisi mitään muuta kuin mitä siellä työpaikalla saat kahdeksassa tunnissa aikaan?
tää nyt ei enää liity taas aiheeseen, eikä sillä ole väliäkään mitä kukakin laskee työajaksi, mutta minä laskisin työajaksi ne hommat, mistä on suoraa hyötyä itse työnteolle- esim. Harlekiini- romaanit ehkä kehittää mielikuvitusta mutta ei niistä ole silti kauheasti hyötyä ydinfyysikon työssä. Ne jutut, mitkä ei mitenkään liity työhön, on minusta ei- työaikaa. Mutta siis jos joku kysyisi, missä työssä ollaan vain 7,5 tuntia päivässä ja muun ajan voi vaikka perhokalastaa, niin vaativa asiantuntija työ ei varmaan ole sellainen. Vai mitä tapahtuisi, jos et tekisi mitään muuta kuin mitä siellä työpaikalla saat kahdeksassa tunnissa aikaan?
Joinain päivinä jäisi hommat tekemättä...
Minulla on 7,5 tunnin työpäivä. Joten jos ja kun teen ylimääräistä (kuten itse asiassa tänä illasta klo 20.30-23.30 välisen ajan, sen jälkeen jumituin tänne...), pidän sen joku toinen päivä pois. Joustan tarvittaessa, mutta niin sitten puolestana joustaan työnantajakin. Tänä illasta tein töitä, koska minun piti saada yksi juttu menemään eteenpäin huomenna aamusta ja sain siihen viimeiset kommentit tänä illasta klo 20.26 aikaerosta johtuen.
Samaten ajoittain istun puhelinpalavereissa illat, taas aikaerosta johtuen (toisessa maassa olijat joustavat myös, vaan aikaero on ajoittain vähän haastavaa). Toisaalta voin käydä keskellä päivää hoitamassa asioita.
Aika usein ns. asiantuntijatyö on sellaista, ettei se ole paikkaan sidottua, eli etätyö jne onnistuu ja tietty suurempi vapaus on plussaa myös. Minä nautin siitä, että saan hoitaa oman tonttini melko lailla vapaasti, kunhan hommat vaan hoituvat.
(Ja Harlekiini-romaaneihin en koskisi pitkällä tikullakaan ;-)...)
tiedä lukeeko niitä kukaan oikeasti, mutta se nyt olisi ainakin kaukana mistään työstä, toisin kuin ehkä historiallinen romaani historiantutkijan työstä. Tarkoitinkin oikeastaan, että mitä tapahtuisi, jos et tutustuisi tutkimukseen, vastailisi meileihin (muihin kuin aikaerosta johtuviin) jne, se tuskin onnistuisi. Ja samahan se on joka työpaikassa nykyään että pitää pitää itsensä ajan hermolla, monet laskevat sen työajaksi eikä vapaa- ajan harrastukseksi. Ei se silti tarkoita, etteikö siitä työstä voisi nauttia.
Ja samahan se on joka työpaikassa nykyään että pitää pitää itsensä ajan hermolla, monet laskevat sen työajaksi eikä vapaa- ajan harrastukseksi. Ei se silti tarkoita, etteikö siitä työstä voisi nauttia.
Mun ukkini teki töitä vloppuisinkin (oli johtotehtävissä), isäni puolestaan edusti illat ja teki välillä ympäripyöreitä päiviä. Suvun miehistä löytyy vastaavanlaisia esimerkkejä pilvin pimein; yksi sedistäni ei esim. pitänyt kesälomia sen kummemmin oikeastaan koskaan, kävi pari päivää lomalla ja painui sitten taas töihin (hänkin johtotehtävissä). Ei se ole siitä oikein miksikään muuttunut :). (Miinus se, että suvun naisetkin nykyään painavat samaan malliin töitä, eikä kellään ole oikein enää kotiapulaisia ;-)...)
Työskentelen päällikkötason tehtävissä isossa kansainvälisessä pörssiyhtiössä ja työssäni perusedellytyksiä ovat oman alan ylempi korkeakoulututkinto, vähintään 5 (itselläni liki 10) vuoden työkokemus omalta alalta sekä valmius käyttää useita kieliä sujuvasti kirjallisesti ja suullisesti. Toimialamme on vaativa, joten jotta oma substanssiosaaminen olisi edes tyydyttävällä tasolla, pitää lukea paljon, seurata alan julkaisuja, keskustella ihmisten kanssa ja kerrata tietojaan jatkuvasti sekä kyetä omaksumaan paljon ja nopeasti + ymmärtämään oman erikoisalan ulkopuolelta asioita. Työssä pärjätäkseen pitää myös pärjätä jonkinlaisessa luovassa kaaoksessa, nähdä suuret linjat sekä pienimmätkin yksityiskohdat, kyetä tekemään monta asiaa yhtä aikaa, pitää langat käsissä monessa päällekkäisessä projektissa, olla luova sekä riittävän sosiaalinen ja korrekti pärjätäkseen hyvin erilaisten ihmisten kanssa yllättävissäkin tilanteissa. Ehkä nämä ovat vaatimuksia nykyään lähes missä tehtävissä tahansa..?
Työskentelen päällikkötason tehtävissä isossa kansainvälisessä pörssiyhtiössä ja työssäni perusedellytyksiä ovat oman alan ylempi korkeakoulututkinto, vähintään 5 (itselläni liki 10) vuoden työkokemus omalta alalta sekä valmius käyttää useita kieliä sujuvasti kirjallisesti ja suullisesti. Toimialamme on vaativa, joten jotta oma substanssiosaaminen olisi edes tyydyttävällä tasolla, pitää lukea paljon, seurata alan julkaisuja, keskustella ihmisten kanssa ja kerrata tietojaan jatkuvasti sekä kyetä omaksumaan paljon ja nopeasti + ymmärtämään oman erikoisalan ulkopuolelta asioita. Työssä pärjätäkseen pitää myös pärjätä jonkinlaisessa luovassa kaaoksessa, nähdä suuret linjat sekä pienimmätkin yksityiskohdat, kyetä tekemään monta asiaa yhtä aikaa, pitää langat käsissä monessa päällekkäisessä projektissa, olla luova sekä riittävän sosiaalinen ja korrekti pärjätäkseen hyvin erilaisten ihmisten kanssa yllättävissäkin tilanteissa. Ehkä nämä ovat vaatimuksia nykyään lähes missä tehtävissä tahansa..?
roikkuvat av:lla, koska tunnen itseni aina idiootiksi, kun jumitun tänne.
Tietenkään en lukisi yhtä paljon aiheesta, jos ei minulla olisi sille tiedolle mitään käyttöä. (Tosin luen muutenkin paljon, vähän kaikesta, ihan mielenkiinnosta ja mielestäni suurimmalle osalle tietoa on aina jotain käyttöä.) Mutta ei esim. kotona illasta lehden lukeminen _siksi että se kiinnostaa minua_ ole minusta jotain, minkä raportoisin työaikana. Miksi ihmeessä olisi?
Ihan samalla lailla seurasin alaa ollessani äitiyslomalla/vanhempainvapaalla/hoitovapaalla. Siinä kohtaakin kun palkka ei enää juossut. Aivoni kaipasivat sitä, mihin olivat normaalisti tottuneet :), kotona olon lisäksi.
Minusta on oikeasti ihan mielenkiintoista oppia uutta omasta alastani. Oletan aika monen ns. asiantuntijatehtävissä toimivista ihmisistä olevan samalla lailla viritettyjä (pakollinen disclaimer: varmasti monissa muissakin tehtävissä toimivat ihmiset ovat myös näin viritettyjä, ei pelkästään asiantuntijatehtävissä).
Enkä nyt ota tässä kantaa omaan alaansa leipiintyneeseen työntekijään. Ainoastaan siihen, onko kaikki alan opiskellu laskettava työajaksi.
t. 23