Nyt on asunut n. puoli vuotta taas Hgin kantakaupungissa

Voin hyvin kuvitella. Mekin haaveillaan kaupungin keskustaan muuttamisesta (lasten kanssa). Lähiöelämä masentaa.

Kyllä se muakin masensi. Yllättävän vähän aikaa meni siihen, että meillä lapsetkin sopeutuivat uusiin kuvioihin, eivät enää kaipaile lainkaan takaisin vanhaan. Ja jää paljon enemmän aikaa kaikkeen muuhun ja spontaaniin, kun välimatkat niin lyhyitä.

Itse taas tykkään asua omekotitalossa omakotitaloalueella, missä ei kuitenkaan kaikki talot ole täysin toistensa kopioita. Plussaa siitä, että naapurit eivät ole seinä seinässä kiinni ja takapiha rajoittuu metsään, joten uima-altaalla saa otta arskaa ihan rennosti :)

sen jälkeen kun kokeiltiin omakotitaloasumista Espoossa. Joka päivä muistan olla kiitollinen, että päästiin muuttamaan takaisin, ei vaan sopinut mulle tuo toinen vaihtoehto. Uskomattoman paljon vaikuttaa asumisympäristö omaan onneen, ihan oikeasti.

Oikeaan onneen ei vaikuta asuinpaikka.

tosiaan mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle, mitä siitä tulisi jos kaikki änkeäisi samaan paikkaan :) Kannattaa ehdottomasti kokeilla eri vaihtoehtoja, että mikä sopii parhaiten, nyt tuli meilläkin tuollainen toisenlainen asumismuoto kokeiltua pois päiväjärjestyksestä.



Ap

mä haluaisin kans takaisin Helsinkiin ja ihan keskustaan, ei vain rahatilanne anna vielä periksi.

siihen onneen vaikuttaa muutkin asisat, mutta kyllä mä olen niin kaupunki-ihminen, että koin tuolla suoranaista masentuneisuutta, mikä hävisi heti kun oltiin muutettu takaisin. Oli olo kuin eläisi jonkun toisen elämää eikä se tunnu lainkaan mukavalta. Eli omakohtainen kokemukseni on, että kyllä sillä asuinpaikallakin on vaikutusta ja isokin sellainen omaan onnellisuuteen.



ap

vaikutusta.



Me asuimme Helsingissä jonkin aikaa töiden takia. En viihtynyt ja minulla oli masennusoireita. Tätä ei taas kaupunkiasujat ymmärtäneet. Heidän mielestään minun olisi pitänyt olla onnellinen kun pääsin landelta pois ja palvelut on niin lähellä ja asumme ihan keskellä kaikkea.



Muutimme landelle takaisin ja perustimme yrityksen ja elätämme näin itsemme. Nykyään olen onnellinen ja tasapainoinen.

Elämänlaatu kasvoi paljon kun palattiin keskustaan. Isompi asunto tarvittaisiin, mutta ei todellakaan tee mieli lähteä minnekään 2km keskustasta!

Itselle ainakin koti on tärkeä, ja jos se on paikassa jossa en viihdy se stressaa ja tekee onnettomaksi. Vaikka elämässä olisi asioita jotka tekevät onnelliseksi (esim. hyvä parisuhde).

Oikeaan onneen ei vaikuta asuinpaikka.

eivät pysty muualla asumaan kuin kaupungissa/Helsingissä? Muualta tulleilla harvemmin on noin pakottavaa tarvetta asua 100m säteellä Stockmannilta

vaikutusta.

Me asuimme Helsingissä jonkin aikaa töiden takia. En viihtynyt ja minulla oli masennusoireita. Tätä ei taas kaupunkiasujat ymmärtäneet. Heidän mielestään minun olisi pitänyt olla onnellinen kun pääsin landelta pois ja palvelut on niin lähellä ja asumme ihan keskellä kaikkea.

Muutimme landelle takaisin ja perustimme yrityksen ja elätämme näin itsemme. Nykyään olen onnellinen ja tasapainoinen.

Ihanaa, että olette löytäneet paikkanne ja toisaalta kiva, että saitte tekin kokeilla jotain muuta, ei sitten tarvitse myöhemmin haikailla. Tosi monet meidänkin ratkaisua päivittelivät eivätkä ymmärtäneet lainkaan. Kaikki ajattelee niin omasta vinkkelistään.

ne on ne juuret kaupungissa.

Oikeaan onneen ei vaikuta asuinpaikka.

jotka ehdottomasti on halunneet esim. opiskelujen jälkeen palata kotikuntaansa tai vähintään naapurikuntaan. Lappilaisia, pohjanmaalaisia, hämäläisiä, itä-suomalaisia, turkulaisia...

eivät pysty muualla asumaan kuin kaupungissa/Helsingissä? Muualta tulleilla harvemmin on noin pakottavaa tarvetta asua 100m säteellä Stockmannilta

eivät pysty muualla asumaan kuin kaupungissa/Helsingissä? Muualta tulleilla harvemmin on noin pakottavaa tarvetta asua 100m säteellä Stockmannilta

Sama koskee kyllä mitä tahansa kaupunkia, en voisi kuvitellakaan asuvani muualla kuin "downtown".

NY on jo tuttu, samoin München ja Tukholma, kahdessa viimeisessä (sekä Suomessa) kokeiltu jo näitä lähiöitäkin....

Onko teillä lapsia? saako ne mennä kilsan päässä asuvalle kaverille?



On ja isompi saa mennä (9-vuotias). Pienempi on 4-v, joten häntä tietysti viedään ja haetaan. Meillä on kiva sisäpiha, jossa on ruohoa ja kukkia ja hiekkalaatikko, sinne on ihan turvalista päästä keskenään leikkimään.

eivät pysty muualla asumaan kuin kaupungissa/Helsingissä? Muualta tulleilla harvemmin on noin pakottavaa tarvetta asua 100m säteellä Stockmannilta

Minä tosin muutin böndeltä Helsinkiin, sieltä ulkomaille vähän isompaan kaupunkiin, eikä tulisi mielenkään asua muualla kuin keskustassa.

Sama tilanne, reilut puoli vuotta sitten muutettiin Espoosta ihan stadin keskustaan, ja joka päivä hehkutetaan sitä, miten kiva täällä on asua! En ole vuosiin käynyt niin paljon konserteissa, kahviloissa, shoppailemassa ja ravintolassa syömässä kuin nyt! Nautin suunnattomasti ikkunasta aukeavasta urbaanista näystä, joka on pimeinä syksyiltoina NIIN kaunis! Myös oma, kaunis kotitalo aiheuttaa aina ilon sykähdyksen, kun tulen rappukäytävään :)



Olen tosi iloinen, että niin moni ei koskaan halua keskutaan asumaan! Mitä siitä tulisikaan, jos kaikki tänne änkeäisivät?

sen jälkeen kun kokeiltiin omakotitaloasumista Espoossa. Joka päivä muistan olla kiitollinen, että päästiin muuttamaan takaisin, ei vaan sopinut mulle tuo toinen vaihtoehto. Uskomattoman paljon vaikuttaa asumisympäristö omaan onneen, ihan oikeasti.

Olet väärässä. Oikeaan onneen ei vaikuta asuinpaikka.

Ei mun mies olis onnellinen enää kaupungissa, mä voisin sopeutuakin, jos olis pakko. Me asutaan haja-asutusalueella ja viihdytään täällä hyvin. Kyllä mä kaipaan välillä kaupungin juttuja, mutta en silti haluais enää siellä asua.