Lue keskustelun säännöt.
Mihin sitä oikeastaan tarvitsee enempää lapsia kuin sen yhden.
16.11.2010 |
Pohtii kolmen äiti.
Yhden kanssa olisi kiva matkustella, hankkia elämyksiä ja antaa aikansa vain hälle.
Nyt tämä on tällaista paskavaippameressä uimista ja haukottelua päivästä toiseen. Ei oikein jaksa mihinkään lähteä tämän lauman kanssa. Päivä alkaa aina samalla siivouksella, kuunneltava samat kiukut jne...
Yksi olisi sittenkin voinut olla tarpeeksi.
Kommentit (57)
Kyllä se 2 oli aika sopiva määrä. Nyt on autossa ahdasta, kaapeissa ahdasta ja välillä äidin mielessäkin ahdasta ;) Mutta jostain se kuume vaan tuli, nurkan takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilman sitä lasta? Vielä on järki päässä, mutta ei mene kauaa kun ei ole..... t. 7
riitti yksi ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Äitiys on ollut helppoa, ei ollenkaan väsyttävää edes vauva-/taaperoaikana. Ja ei, lapsi ei ole epäsosiaalinen luuseri tai pilalle hemmoteltu kakara:)
Kuume oli kova... pitkään sitä mietittiin miehen kanssa 2 vuotta.
mut onnex järki voitti meille 2 tosi sopiva määrä vaipparumpa loppu ja
helppo elämäkin välillä koittaa päivä päivältä enemmän.
pitää tehdä empatiasta ja sympatiasta sitä ainokaista kohtaan. Sillä on sitten joku, jonka kanssa jakaa surut ja murheet, joita vanhemmat aiheuttavat esim. huono lapsuus, vanhempien sairastuminen ja kuolema. Toinen lapsi tehdään siksi, ettei se lapsi jää yksin maailmaan, kun vanhemmat kuolevat.
Itse ainoana lapsena en ajattele, että lapsuudessa olisi kaivannut sisarusta, mutta kun nuo vanhempani tuosta vanhenee, on aika raskas taakka kantaa yksin heidän huolehtimisensa yms. (Joo, enkä aio niitä itse hoitaa, mutta kuitenkin)
Kolmas lapsi tehdään varalle, jos kahdesta toinen vaikka kuolee oletettua aiemmin..........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekin olen ainokainen, enkä ole kaivannut IKINÄ sisaruksia. Lapsikaan ei ole sisaruksia pyytänyt (monethan kyselee että koska saa pikkuveljen/siskon tms).
riitti yksi ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Äitiys on ollut helppoa, ei ollenkaan väsyttävää edes vauva-/taaperoaikana. Ja ei, lapsi ei ole epäsosiaalinen luuseri tai pilalle hemmoteltu kakara:)
riitti yksi ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Äitiys on ollut helppoa, ei ollenkaan väsyttävää edes vauva-/taaperoaikana. Ja ei, lapsi ei ole epäsosiaalinen luuseri tai pilalle hemmoteltu kakara:)
Ja on ollut helppoa täälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja meidän vanhemmat kuoli ja oli kyllä ihanaa, ettei yksin tarvinnut sitä tuskaa kokea. (eikä muuten tapeltu). Mies on ainokainen ja ollut lapsena kovin yksinäinen.
Eilen ihasteltiin kun vauva seurasi sisarusten leikkiä ja ajateltiin kuinka yksinäinen esikoinen oli vauvana. Vanhemmat on loppujen lopuksi olleet kakkosen ja kolmosen mielestä tylsiä seurattavia isosiruksiin verrattuna.
pitää tehdä empatiasta ja sympatiasta sitä ainokaista kohtaan. Sillä on sitten joku, jonka kanssa jakaa surut ja murheet, joita vanhemmat aiheuttavat esim. huono lapsuus, vanhempien sairastuminen ja kuolema. Toinen lapsi tehdään siksi, ettei se lapsi jää yksin maailmaan, kun vanhemmat kuolevat.
en oon nähnyt yhtäkään kuolinpesää, jossa sisarukset lohduttaisivat toisiaan. Silloinkin kun avointa tappelua ei tule, ne kiristelevät hampaitaan kun jokainen on sitä mieltä että "mä joudun tekemään kaiken ja nuo muut hyötyy tästä vaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sisarusten kanssa ja nyt aikuisenakin on mukava soitella heille ja nähdä aika ajoin, vaikka kaukana toisistamme asutaankin. Ja sitten, kun joskus vanhemmat kuolee, on mukavaa, kun on joku, jonka kanssa muistella lapsuusaikoja.
mutta ne, joilla ei ole, on tiedättekö varmaan kavereita. Että ei se tarkoita että yksin jää vanhempien kuoltua, vaikka sisaruksia ei olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka mulla on. Ihanaa, kun saan antaa ainokaiselleni jakamattoman huomioni, opettaa häntä ja puuhastella hänen kanssaan kaikkea. toinen lapsi olisi vain ainokaiseltani pois, enkä sitä halua.
Toinen tehdään seuraksi sille ensimmäiselle ja kolmas tehdään varalle, jos jommallekummalle edelliselle sattuisi jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole yhtäkään tehty varalapseksi tai vain kaveriajatuksella. Ois muuten aika tylsää, jos tenavia olisi vain 1 (tai 2).
Ja sille, joka väitti, että perinkunnat aina tappelee, voin sanoa, että tule katsomaan meiltä mallia. Ei olla isosiskojen (3 kpl) kanssa tarvinnut riidellä kertakaan, kun olemme vanhempiemme jäämistöä jakaneet. Toinen toistamme olemme tukeneet ja yhdessä menetyksen taakan kantaneet.
Toinen tehdään seuraksi sille ensimmäiselle ja kolmas tehdään varalle, jos jommallekummalle edelliselle sattuisi jotain.
jos tekee enemmän. 10v ja vauva on ihan eri asia kuin vauva ja 2v
Toisilleen seuraksi ja meillä se kolmas on ollut ekan seurana, kun toka on paljon kaverien kanssa. Jokainen omanlaisensa ihana yksilö, vaikka välillä ärsyttäväkin. Eniten ehkä kuitenkin heistä toisilleen on kuin mitä aikuiselle ja on se heillekin kivaa olla lapsen kanssa eikä vaan aikuisen. Lapsi on kuitenkin aina parempi leikkikumppani kuin aikuinen
Sanoi vanha isotätini vanhan kansan "viisautta" lainaten.
Lapsi ei voi kasvaa normaalisti ilman sisaruksia joiden kanssa tapella vaan ainokaiset ovat väistämättä lellikkejä joista tulee itsekeskeisiä ja empatiaan kykenemättömiö.
Tämä kannattaa aina pitää mielessä ja muistaa mainita myös lähipiirin ainoille lapsille. Vaikkapa jos oman lapsikatraan kaveriksi sattuu joku ainokainen on muiden rouvien hyvä muistaa mainita tälle lapsiparalle että hän ei voi osata käyttäytyä kun on ainokainen lellikki.
riittää naisille verukkeeksi lopettaa seksielämä miehensä kanssa
joka olisi omituinen aikuisena. Ihan tavallisia, mukavia ihmisiä ovat.
Itse olen 5 lapsisesta perheestä ja mukavaahan sekin oli, mutta en silti ole sitä mieltä, että ainoana kasvaminen tekee automaattisesti hallaa.
en oon nähnyt yhtäkään kuolinpesää, jossa sisarukset lohduttaisivat toisiaan. Silloinkin kun avointa tappelua ei tule, ne kiristelevät hampaitaan kun jokainen on sitä mieltä että "mä joudun tekemään kaiken ja nuo muut hyötyy tästä vaan".