Mihin sitä oikeastaan tarvitsee enempää lapsia kuin sen yhden.

Mulla oli raskastakin ekojen kanssa, mutta juuri kolmas oli se ilon ja voiman lähde mulle. Pelkästään hänen katsomisestaan olen saanut voimia. Helppoa, rentoa äitiyttä, kun on jo kokenut, ihanaa kokea vielä kerran se pieni lapsi. Isot jo koulussa niin on ihanaa kun kotona on vielä 3v. Sisarukset ovat toisilleenkin rikkautta, vaikka välillä ärsyttävät ja riitelevätkin. Ikäeroja toki kannattaa miettiä. Jos on raskasta, niin vähän myöhemmin se seuraava. Niin mäkin tein, ikäeroksi tuli yli 4v. joka on jo vähän liiankin iso toisaalta.

Toinen tehdään seuraksi sille ensimmäiselle ja kolmas tehdään varalle, jos jommallekummalle edelliselle sattuisi jotain.

Tosin on minulla kaveri, joka myöntää että toinen lapsi heillä tehtiin juuri siksi että esikoisella on kaveri.

Ja minulla oli kolmatta miettiessä jotenkin peruspessimistinä ajatus takaraivossa, että mitä jos jommalle kummalle kahdesta ensimmäisestä tapahtuu jotain, niin meistä voisi tullakin vain yksilapsinen perhe.

No juu tiedän että jokainen lapsi on persoona ja etukäteen suunnitelmat kavereista ja toistensa tuesta ei välttämättä pidä paikkaansa. Samoin kuin myös suurempi todennäköisyys on että ei menetä sitä lastaan kuin että menettäisi.

Tottakai lapset on tehty siksi että halutaan niitä lapsia ja tuntuu että on jaksamista ja aikaa niille lapsille. Lasten haluaminen on myös aina itsekästä, sillä se lähtee omasta halusta.

t: Kolmen äiti joka tykkää menosta ja perheestä äänineen ja touhuineen ympärillä. Se pienten lasten kanssa rumba on vaihtunut aikamoiseksi ääneksi ja touhuksi ympärillä, sekä aikataulukammotukseksi harrastuksineen ja kuljetuksineen.

Meillä ei ole lainkaan tylsää, vaikka onkin vain yksi lapsi (ja ainokaiseksi jää). Mutta eipä minulla tai minulla ja miehelläni ollut ennen lastakaan tylsää... Eli ei kaikki elä vain lasten kautta.

Meillä on 3 lasta eikä tuollaisia ongelmia Ehkä teille osui epäkurantti äiti? Kannattaisi panna kiertoon tai vaihtoon.

Päivän paras! Superäiti kertoo, miten asiat ovat.

joka mulla on. Ihanaa, kun saan antaa ainokaiselleni jakamattoman huomioni, opettaa häntä ja puuhastella hänen kanssaan kaikkea. toinen lapsi olisi vain ainokaiseltani pois, enkä sitä halua.

Sullaon varmaan vain yksi kaverikin, koska toinen ois heti siitä sun ystävyyssuhteesta pois?

Muutenkin pikasen outo toi ajattelutapa, että sisarus olisi jokin kamala taakka, ja lapselle tekisi erityisen pahaa oppia jakamaan huomiota, materiaa, jne.

Ainokaiseen kohdistuu valitettavasti aina liikaa tiedostamattomiakin odotuksia plus aivan liikaa huomiota. Kun vertailukohta puuttuu (=se sisarus), niin kaikki ainokaisen tekemiset ja tekemättä jättämiset voidaan puhkianalysoida suurennuslasin kautta ja vanhempi syyttää lapsensa tekemistä "virheistä" itseään. Sitten lopulta se kääntyy niin, että ainokainen saa vakuuttaa vanhemmilleen, että he eivät ole ihan surkeita ja paskoja kasvattajia jne. Lisäksi itseäni hirvittää se, että jos ainoa lapsi kuolee, niin jää ihan lapsettomaksi. Sellaista hengissä pysymisen taakkaa en toivoisi kenellekään.



t: yh:n ainoa lapsi, joka halusi ja sai useamman lapsen.

mutta minä ainakin nautin siitä että lapseni ovat kaksi hyvin erilaista ihmistä. Ainoa syy miksi voisin haluta kolmannen olisi se, että on niin kiehtovaa nähdä millainen se kolmas olisi - en mä koe "tarvitsevani kolmatta lasta" sinänsä, mutta kolmas kokonaan uusi ihminen olisi ihana nähdä.



En näiden kahden kanssa ole ollenkaan kokenut että olisin käynyt ne samat vaiheet läpi, kuunnellut samat kiukut jne. Ihan eri vaiheet, ihan eri kiukut.

aloittaneella. Meillä yksi lapsi ja toista mietitään. Tosiaan todella helppoa ja mukavaa olisi näin. Mutta ehkä silti rupeamme jossain vaiheessa yrittämään toista, kolmatta ei kyllä varmasti ellei saataisi kaksosia...

vähintään yhtä paljon kuin äiti äitiytensä.Meillä on 2- kolmatta ei välttämättä tule ja sitä suren sillä elämäähän on sen pikkulapsivaiheen jälkeenkin. 2 lasta on kovin vähän sitten kun ovat aikuisia, 2 kiireistä nuorta aikuista jotka hädintuskin ehtivät moikkaamaan. En tiedä mikä ikäloppu mielikuva mulla on päässäni- luulen vaan että sitten kun on eläkkeellä lastensa elämän seuraaminen ja kerääminen yhteisen pöydän ääreen on elämän hienoimpia asioita. 2 lasta on aika tynkäseurue. Tästä syystä ihailen heitä joilla on ne 3,4,5 lasta. JOnakin päivänä tulevaisuudessa suuri sisarusparvi on suuri rikkaus paitsi toisilleen myös vanhemmille.

miksi kokea ne raskauden väsymykset ja vauva-ajan yövalvomiset moneen kertaa kun yhden lapsen kanssakin saa kokea kaikki äitiyden ilot. Eikä edes tarvitse koko aikaa olla erottelemassa riiteleviä sisaruksia toisistaan.

t. tyytyväinen yhden lapsen äiti, kuitenkin hiukan pilkettä silmäkulmassa

ja samaa olen itseltäni kysynyt useasti, kun mietimme yritämmekö toista vai ei.. Yhden helpon lapsen kanssa elämä on ihanaa, rahat riittää hyvin, on helppo matkustaa ja käydä joka paikassa. Rakkaus lapseen on valtavaa ja tuntuu kummalta että osaisiko sitä rakkautta jakaa. Uskallanko riskeerata tämän kaiken? Mitä jos toinen lapsi on vaikka vaikeasti vammainen? Tuskin se rakkautta vähentäisi lapseen, mutta kieltämättä arki menisi täysin uusiksi tavalla, jota ei varmaan kukaan lähtökohtaisesti toivo.



Itse olen ainoa lapsi enkä ole kärsinyt yksinäisyydestä. Enkä ole myöskään empatiakykyinen ihmishirviö ;) pikemminkin läheisriippuvainen puhkianalysoija, mikä voi olla peruja siitä runsaasta huomiosta, mitä olen nauttinut koko ikäni. Miehellä on sisarus, joka on hyvin etäinen. Vanhempani ovat riidoissa kaikkien sisarustensa kanssa, joten kauhean vahvalta ei tunnu tuo argumentti, että seuraksi esikoiselle...



Suoraan sanoen ainoa "syy" jonka keksin toisen lapsen "hankintaan" on se, että jos tälle rakastetulle ainokaiselle tapahtuisi jotain, en todnäk toipuisi siitä koskaan. Toisen lapsen olemassaolo ehkä helpottaisi tuskaa jonkin verran. Ihan kammottava asia enkä ikinä sanoisi tätä ääneen kellekään :I

ette tiedä mitä toinen lapsi tuo:D Toinen lapsi tuplaa ilon j lasten keskinäinen suhde triplaa sen. Vasta kaksi lasta luo ympärilleen lasten valtakunnan. Yksi lapsi on suhteessa joko vanhempiinsa tai leluihin. Kaksi lasta rakentaa välilleen jotain mitä yksi lapsi ei voi yksin tehdä. Turha vedota tyhmiin sukulaisiin; lapselle sisarus on tosi tärkeä ja on surullista jäädä palloilemaan yksin vain vanhmpien mukavuudenhalun tähden.

Mutta muitakin esimerkkejä näkee ikävä kyllä

t. 38

ette tiedä mitä toinen lapsi tuo:D Toinen lapsi tuplaa ilon j lasten keskinäinen suhde triplaa sen. Vasta kaksi lasta luo ympärilleen lasten valtakunnan. Yksi lapsi on suhteessa joko vanhempiinsa tai leluihin. Kaksi lasta rakentaa välilleen jotain mitä yksi lapsi ei voi yksin tehdä. Turha vedota tyhmiin sukulaisiin; lapselle sisarus on tosi tärkeä ja on surullista jäädä palloilemaan yksin vain vanhmpien mukavuudenhalun tähden.

millaiset välit sisaruksilla on vanhempana:) Kyllä munkin suvussa on kaikenlaisia riitoja ja katkeruuksia- mulla ja sisaruksilla ei enää ole, enkä vois kuvitellakkaan et omat lapseni olis riidoissa- sen verrat ihmissuhdetaitoja heillä jo on- enemmän varmaan kun menneilläö sukupolvilla yhteensä.

ja reiluudella ei tee yhtään mitään. Vain kyynärpäätaktikot pärjäävät, kun kisataan työpaikoista.

ainoa lapsi on hyvinkin sosiaalinen ja muut hyvin huomioon ottava. Sen sijaan suurperheessä kasvanut saattaa olla hyvinkin itsekäs, on oppinut pienestä pitäen "kyynärpäätekniikkaa", kun on pitänyt pitää puolensa(saman verran jätskiä, yhtä paljon leluja jne)

ja reiluudella ei tee yhtään mitään. Vain kyynärpäätaktikot pärjäävät, kun kisataan työpaikoista.

ainoa lapsi on hyvinkin sosiaalinen ja muut hyvin huomioon ottava. Sen sijaan suurperheessä kasvanut saattaa olla hyvinkin itsekäs, on oppinut pienestä pitäen "kyynärpäätekniikkaa", kun on pitänyt pitää puolensa(saman verran jätskiä, yhtä paljon leluja jne)

Itse saanut aina töitä, vaikka olen kiltti ja empaattinen. Olen pidetty työkaveri.

enemmän. Niin lapsen, vanhemman kuin isovanhemman roolissa ja kukin niissä vuorollaan. Rakkaat ja yhteinen aika on voimavara läpi elämän.



Toisaalta joskus, jos lapsia/sisaruksia on useampi ja toisistaan ei osata välittää, niin voivat tehdä elämän myös raskaaksi. Miehen yksi sisarus on pyytänyt paljon muttei tee itse vastavuoroisesti koskaan mitään. Mieheni kärsii aina, olipa tekemisissä sisaruksensa kanssa tai olipa välit poikki. Surullista.