Miksi aina jauhetaan, että raskaus ei ole sairaus?

on niitä, joilla itellä ei ole ollut mitään erikoisempia vaivoja raskausaikana. ja myönnän, mä ite kuulun tähän joukkoon joka on ajanut autolla loppuun saakka, kävellyt ja liikkunut ihan loppumetreille jne. kannoin kauppakassit ja siivosin ihan normisti koko ajan. mulle raskaus ei ollut sairaus ja mun on kieltämättä tosi hankala uskoo, että se jollekkin sitä on.

oli mullakin raskausdiabetes, peräpukamat, matala verenpaine ja turvotusta. mutta ei se silti estänyt mua elämästä ihan normaalisti...

Onko sulle myös vaikeaa uskoa - siis silloin, kun ite olet terveenä - että mahataudissa oleva oikeasti voi olla väsynyt tai sillä voi olla maha kipeä tai että se ei jaksa tehdä kaikkia normaaleja asioita, koska oksentaa kaiken ravinnon? Tms.?

on naiselle luonnollinen olotila, ei mitään tekemistä sairauden kanssa. Jos yksi raskaus saa tuntemaan olon huonoksi, miksi tekeytyä tahalleen toistamiseen sairaaksi??

VAIKKA tuota sanontaa käytetään nimenomaan kuvainnollisesti, kun halutaan "näpäyttää" raskausvaivoista valittavia naisia.



Jokainen, jonka raskaus ei ole ollut pelkkää kukkasilla kävelyä voi kuitenkin sanoa, että raskaus voi verottaa terveyttä ja hyvinvointia todella pahasti. Normaali raskauskin ilman mitään komplikaatioita, voi tehdä olon todella ikäväksi.



Itse olen joutunut toisessa raskaudessani sairaalaan ja joutunut elämään vaivojen takia "puolielämää" monta kuukautta. Tunsin itseni sairaaksi.

on naiselle luonnollinen olotila, ei mitään tekemistä sairauden kanssa. Jos yksi raskaus saa tuntemaan olon huonoksi, miksi tekeytyä tahalleen toistamiseen sairaaksi??

Mieti nyt vähän.

... ja pysyy töissä, kun koko päivän väsyttää ja huimaa ja oksettaa ja ahdistaa istuminen ja tukala sisäilma. Sillä eihän sitten sitäkään voi luokitella sairaudeksi, eihän. Pikkasen pahoinvointia vain, vähän kuten krapula, joka upskeikkaa, ei menekään ohi viikkoihin. Mutta eihän krapulakaan ole sairaus, tulta päin vaan vaikka kuinka oskettaa ;)



Ei, RASKAUS itsessään ei ole sairaus, mutta alkuraskauden aiheuttama pahoinvointi on aivan yhtä konkreettista kuin mikä muu tahansa vatsatauti. Miksi siis ihmisen, jonka henkiset ja fyysiset voimavarat on odotuksenkin takia aikamoisella koetuksella, pitää vain leikkiä sankaria töissä yrjöt kurkussa, ettei "muut" käy arvostelemaan selän takana kuinka odottaja nyt ylidramatisoi tilaansa, kun "muut" voi kaatua tantereeseen heti kun hiukan pikku masulia nipistelee?!



Kun on kokeillut pahoinvoinnin selättämistä koko päivän epätoivon vimmalla jotain pientä tasaisin väliajoin syöden, ettei verensokerit tee syöksylaskua (minun tapauksessa näin 15 min syömisen jälkeen) eikä se vain auta, ja siinä ohessa yrittänyt suoriutua kymmenestä kiireduunista, niin on aika veto pois työpäivän päätteeksi. Vai voiko joku väittää muuta?



Itseaiheutettua kyllä, ja oli muuten helvtein hauska aiheuttaa tämä, mutta ei se tee tästä pahasta olosta yhtään sen vähäpätöisempää tai kuvitellumpaa. Se on hyvin läsnä tässä ja nyt ja äsken ja seuraavaksi.

että kävelen ihan oudosti, vaikka olin ihan alkuraskaudessa. Ilmeisesti hän ajatteli, että jotenkin esitin. Totuus oli se, että voin niin pahoin, että jokainen liike oli tuskaa. Olisin vaan halunnut maata paikoillani hiljaa pimeässä, ja laatta olisi lentänyt sittenkin.

Niin, on niin hiton helppoa käydä arvostelemaan, kun ei itse ole kokenut tätä olotilaa. itsekin olen sortunut siihen, naureskelin työkaveriani, joka heti testin tehtyään rupesi vaappumaan kuin satakiloinen ankka ;). Vaan enpä naura enää, kun nyt itse olen tasan samassa tlanteessa. Jokainen odottaja on yksilö, toinen viipottaa menemään entiseen malliin ja toinen taas on kuin zombie läpi koko raskauden. Voi kunpa kuuluisinkin tuohon ekaan kastiin, olisin täysin oma itseni rantapalloa lukuunottamatta, vaan enpä ole. Näillä mennään. Raskaana ja sairastellen. Sairastaa se ei raskaana olevakin. Suotakoon se hänelle, suotakoon tämä minulle.

sinä olet raskaana ollessasi sairas vaikkei raskaus olekaan sairaus..



Myös terveen raskaana olevan on huolehdittava terveydestään ettei tulisi sairaaksi. Lapsen etua kun ajatellaan pitää ajatella myös odottavaa äitiä.

itse olen viikolla 32 ja kamalassa räkätaudissa. Töihin kun ilmoitin että jään sairaslomalle niin pomo kehotti miettimään lääkärikäynnillä samalla, että jaksanko olla töissä äitiysloman alkuun asti - vaikka painotin, että ongelma ei ole raskaus vaan flunssa. Ts. voihan raskaana olevakin olla sairas ilman että sairaus liittyy sinänsä raskauteen.



Raskaus ei ole sairaus -lauseella ymmärrän, ettei raskaus ole mikään syy lintsata töistä tms, JOS RASKAUS SINÄNSÄ SUJUU HYVIN. Aamupahoinvoinnin kanssa voi tehdä töitä, liitoskivut kuuluu asiaan jne. Mutta jokaisella on ne henk.koht. rajat, mikä on liikaa pahoinvointia, liitoskipua jne. Itse en kaivannut mitään erityisokohtelua töissä raskauden takia ja kun tästä flunssasta toivun niin menen tekemään työt loppuun ennen mammalomia.

että valtaosa niistä raskauden aiheuttamista sairauksista on tosiaan sellaisia, joita sillä ihmisellä ei olisi ilman raskautta.



Eli vaikka hiuksia voidaan halkoa ja sanoa, että raskaus ei ole sairaus, niin tosiasia kuitenkin on, että raskaus aiheuttaa terveellekin ihmiselle joskus sairauksia. Eikä se ole edes harvinaista.



Ja ilman raskautta se terve ihminen olisi edelleen terve. Joten kyllä raskaus ja sen aiheuttamat sairaudet ovat niin tiiviissä yhteydessä toisiinsa, että ihminen, joka nämä haluaa toisistaan erottaa, on aikamoinen pilkunviilaaja.

Samoin olen sitä mieltä, että niiden, jotka valittavat synnytyskipuja, ei kannattaisi tekeytyä enää uudestaan raskaaksi, koska synnytyshän nyt on maailman luonnollisin asia, mitä sitä turhaan valittelemaan ja kärvistelemään, jos se niin kamalaa on. Samoin ne, jotka joka kuukausi tekevät raskaustestin ja aina pettyvät karvaasti, kun se onkin negatiivinen, minusta heidän pitäisi vaan lopettaa yrittäminen, kun kuitenkin vaan aina uudestaan ja uudestaan pettyvät. Samoi äidit, jotka on synnyttäneet sektiolla, heidän ei todellakaan kuuluisi tulla enää uudestaan raskaaksi, koska jos ei kerran ole onnistunut synnyttämään alakautta, vaikka se on niin luonnollista, niin mitä ihmettä sitä enää haluaa luontoa uhmata. Nih. Tätä mieltä minä olen.

:DDD Voisi myös ajatella, että niiden naisten, joiden poikaystävä/avomies/aviomies on heitä pettänyt tai muuten kaltoin kohdellut, EI kannata lähteä uuteen suhteeseen. Mokaavat senkin kuitenkin. Mä en tajua, miten joku viitsii. Jos ei kerta osaa hommaa kerralla kunnolla.

on naiselle luonnollinen olotila, ei mitään tekemistä sairauden kanssa. Jos yksi raskaus saa tuntemaan olon huonoksi, miksi tekeytyä tahalleen toistamiseen sairaaksi??

Samoin olen sitä mieltä, että niiden, jotka valittavat synnytyskipuja, ei kannattaisi tekeytyä enää uudestaan raskaaksi, koska synnytyshän nyt on maailman luonnollisin asia, mitä sitä turhaan valittelemaan ja kärvistelemään, jos se niin kamalaa on. Samoin ne, jotka joka kuukausi tekevät raskaustestin ja aina pettyvät karvaasti, kun se onkin negatiivinen, minusta heidän pitäisi vaan lopettaa yrittäminen, kun kuitenkin vaan aina uudestaan ja uudestaan pettyvät. Samoi äidit, jotka on synnyttäneet sektiolla, heidän ei todellakaan kuuluisi tulla enää uudestaan raskaaksi, koska jos ei kerran ole onnistunut synnyttämään alakautta, vaikka se on niin luonnollista, niin mitä ihmettä sitä enää haluaa luontoa uhmata. Nih. Tätä mieltä minä olen.

Oon vasta ekalla kolmanneksella, mutta tähän mennessä raskaana oleminen on tuntunut kuin olisi sairaana. Mulla romahti energiatasot välittömästi plussauksen jälkeen, nukkuminen on katkonaista vessakäyntien vuoksi, sykkeet koholla pienistäkin jutuista ja kokoajan on merisairas olo. Kyllä, koen olevani sairas kun en jaksa tehdä kuin murto-osan siitä mitä ennen raskautta. Toivon että energiatasot ja pahoinvointi alkaisi pian helpottaa.

No, on olemassa ihmisiä jotka on töistä pois pelkkien menkkojenkin takia. Ja joka kuukausi. Ja menkkojenkaan ei pitäisi olla sairaus.

Koskaan kuullut.

Samaa sarjaa, kun yläasteella liikunnanopettaja saarnasi kovaan ääneen, että kuukautiset eivät ole sairaus eli eivät siis mikään syy olla pois liikuntatunnilta. Kuukautiset olivat siihen aikaan muutenkin tabu ja häpeänaihe, ja tämä opettajan saarna johti kamalaan ahdistukseen. Oli pakko urheilla, vaikka itselläni oli aina erittäin pitkät, kivuliaat ja runsaat kuukautiset, jopa oksentelin kivuista, olo siis hyvin sairas ja koulupäivät kuukautisten aikana vaikeita pelkästään jatkuvien ylivuotojen takia muutenkin. Juokseminen, hyppiminen ja pelaaminen ja kilpaileminen kuukautisten aikaan olivat keholle kuin myrkkyä.

Kuukautiset valuivat tietysti liikunnan aikana myös siteistä usein ohi tai side lähti paikaltaan. Häpeän tunteita, kipua ja suurta rasitusta keholle. Nuorena tyttönä, joka oli kasvatettu häpeämään kuukautisia ja jolle oli aivopesun omaisesti toisteltu tuota typerää hokemaa, en uskaltanut tai osannut sanoa opettajalle vastaan. Nyt kun pääsisi sille opettajalle sanomaan pari valittua sanaa, niin antaisin todellakin kuulla kunniansa.

Idiootit nolaavat vain itsensä. Kannattaa pysyä heistä kaukana sillä raskaana olevan kannattaa välttää stressiä ja lempeät, hyvät ihmiset on hyvä pitää lähellä, idiootit kaukana.

Pidä itsestäsi mieluummin ylitsevuotavan hyvää huolta kuin vähän liian huonoa. Ainoa kenen mielipide on tärkeä on sinä ja toki mahdollisesti lääkäri jos tarvitset sairaslomaa.

Eihän se sairaus olekaan, mutten näe pointtia sanonnassakaan. Ei niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Mulla on neljä raskautta takana. Kolme ns. normaaleja. Viimeinen raskaus vielä mainittakoot siten, että olin järjettömän energinen ja touhukas. Kolme naperoa jaloissa ja akka mennä posottaa vähillä unilla kuin duracell pupu.

Esikoisen raskaus taas oli yhtä helvettiä. Se väsymys, ne kivut, jatkuva pahoinvointi - töissä käyminen oli välillä haastavaa. Pidin palkatonta vapaata ensimmäisen kolmanneksen aikaan. Sitten puolen välin jälkeen oli suht ok ensin, mutta sitten alkoi oikeat supistelut ja jouduin vuodelepoon. Sen päälle tuli raskausmyrkytys (+ raskaushepatoosi), että lepäsin sitten useamman viikon sairaalassa.

Kaikki ongelmat jäi synnärille ja esikoisen vauvavaihe oli aivan ihana aikaa.

Yksikään raskaus tai synnytys ei ole samanlainen. :)