Ero miehen äidin takia?

Olemme tehneet niin että minä en ole ollut mukana josta sitten saimme molemmat soiton siitä kun en ole käynyt siellä. Että ei toimi se niinkään.

en menisi sinne... antaa mummon soitella :)

inttää vaan, ettei sovi, ei käy jne....



Mitä ihmettä sä siitä välität, jos soitetaan ja kysytään että miksi et ollut mukana? So what.



Juu, ja kuka nyt olisi niin typerä, että miehestä anoppinsa takia eroaisi?? Siis järki käteen.

vaan jos ero tulee, se tulee miehesi takia. Miehen, joka ei pidä puoliasi. Yksinkertaista. Ja puolilla pitämisellä en tarkoita, että miehesi haukkuisi oman äitinsä tai kävisitte harvemmin enkä mitään muutakaan radikaalia, vaan että miehesi nätisti puhuisi puolestasi kun huomaa sinun loukkaantuneen tms.



Anoppi ei tarkoita luultavasti pahaa. Tulee meidänkin lasten kiharat hiukset appiukon tädiltä ei siis missään nimessä mun isältä, jolla on ihan käkkärä tukka ;) Opettele itsekin antamaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hassu nainen höpsöttää, so what. ;)

Sanoi äitini mitä tahansa, on se aina väärin. Ei kelpaa mikään, aina märistään itkua eteisessä.



Entä jos tajuaisit, että vika on sinussa. Vain sinä tunnet noin, vain sinä kuvittelet noin, vain sinun itsetunnottomassa päässäsi ovat nuo ajatukset.



Ehkä anopin kannattaisi olla ihan hiljaa, kun olet heillä käymässä. Varmasti silloin tuntisit itsesi tervetulleeksi?

Jos ei mies huoli sinua lailliseksi vaimokseen niin ei kai se anoppi sen ystävällisempi ole?

meidän tytöllä oli syntyessään punertavat hiukset. Appiukko kertoi heti et "juu, se on minun Impivaaran mummon tätin kummin kaimalta se" aattelin mielessäni et olkoon sit vaikka näin. Itse asiassa omalla mummollani oli punertavat hiukset kunnes se harmaantui! En viitsinyt ruveta inttämään, no big deal. Enkä ottanut nokkiini. Eihän tuossa nyt kummempaa ole.

Oli huojentavaa lukea, että muillakin on anopin kanssa ongelmia jopa niin paljon, että eron mahdollisuus käy mielessä.

Olemme olleet mieheni kanssa 16 vuotta yhdessä ja meillä on 3 lasta. Alusta alkaen olen saanut tuntea olevani ei toivottu miniä. Pienet piikit ja arvostelut ovat olleet arkipäivää. Anoppi yrittää puuttua elämäämme kaikin tavoin. Hän yrittää määrätä missä voimme käydä ostoksilla tai mitä voimme ostaa. Jos sanomme hänelle vastaan olemme kauheita rahan tuhlaajia. Muutama viikko sitten kun emme häntä ns totelleet ja teimme vaate ostokset missä olimme itse päättäneet alkoi aivan järkyttävä riita. Anoppi laukoi taas sellaisia loukkauksia, jotka eivät ikinä poistu mielestäni. Ja kaiken huipuksi hänen mielestään emme olisi saaneet tehdä 3 lasta, koska se on niin kallista.

Tämä kaikki on vain jäävuoren huippu. Nyt olen ollut niin loppu, että olen sanonut miehelleni, että hänen on valittava minut tai äitinsä.

Rakastan miestäni ja olemme kokeneet yhdessä paljon, mutta kun mitta täyttyy niin se täyttyy.

Toivottavasti teidän tilanteenne ratkeaa positiivisella tavalla.

Mutta toistaisin tuon, että ottakaa etäisyyttä! Ei anoppia tarvitse nähdä joka viikko. On hyvä idea, että vain mies käy lapsien kanssa anoppilassa. Ei sun tarvitse siellä käydä, eikä varsinkaan selitellä, mitä ja missä olet tehnyt. Eikä anopille tarvitse vastata puhelimaan joka kerta, kun soittaa.

Minulla on myös muodollisen viileät välit anoppiin ja appiukkoon. En käy heillä kuin ehkä n.2 krt/vuosi. Jos he tulevat meille, niin olen yleensä töissä silloin. En soita anopille, eikä hänkään enää soittele minulle, kun huomasi, etten vastaa. Kun kuulumisia kysytään, niin sanomme aina, että "kiitos, hyvää kuuluu". Eipä tarvitse sitten kommentoida neuvola- yms. kuulumisia.

Olemme tehneet niin että minä en ole ollut mukana josta sitten saimme molemmat soiton siitä kun en ole käynyt siellä. Että ei toimi se niinkään.

Anoppi asuu 15km päässä ja olen sanonut että tulee meille käymään miehensä kanssa, meillä vain joku velvoite aina joutaa sinne.

Täällä voisinkin lähteä esim. kauppaan "jäänyttä tavaraa" hakemaan tms.

Ja joku epäili ettei ole totta, miksei olisi? :O

Vauvan ripulikaan nyt ei aiheuta minulle huonoa mielialaa, tätä kun on jatkunut jo vaikka kuinka kauan. Odottelin vain että hormoonien tasaantuessa alkaisin naista sietämään.

Ja tätiin tullut, toki vauva on myös silloin lihava. Tädin (ylipainoisen) ensimmäiset sanat vauvan nähdessä ekaa kertaa: "vähän se on läski" ja "kai te teitte isyystestin" ja mies oli ihan hiljaa. Ei tehty ja vauva oli pyöreä kuten kuuluukin.

Täti on toinen joka rassaa tuossa perheessä mutta häntä nähdään n.3krt vuodessa joten ei niin iso paha. Mutta melkein viikottain tapahtuva anoppi on jo iso ongelma!

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista. :)

ihanhan se on kuin teidän naapurin Rami, samanlainen tanssiaskel ja rytmitaju. Ei ole tuolla meidän Martilla koskaan ollut oikein tuon lajin osaamista, mistä lie sitten teidän lapseen tullut.



Sitäkö et kokisi loukkaavaksi?



Yleensä ne anopit tuntevat oman sukunsa, eivät avominiän epämääräisiä geenejä.

Oli huojentavaa lukea, että muillakin on anopin kanssa ongelmia jopa niin paljon, että eron mahdollisuus käy mielessä. Olemme olleet mieheni kanssa 16 vuotta yhdessä ja meillä on 3 lasta. Alusta alkaen olen saanut tuntea olevani ei toivottu miniä. Pienet piikit ja arvostelut ovat olleet arkipäivää. Anoppi yrittää puuttua elämäämme kaikin tavoin. Hän yrittää määrätä missä voimme käydä ostoksilla tai mitä voimme ostaa. Jos sanomme hänelle vastaan olemme kauheita rahan tuhlaajia. Muutama viikko sitten kun emme häntä ns totelleet ja teimme vaate ostokset missä olimme itse päättäneet alkoi aivan järkyttävä riita. Anoppi laukoi taas sellaisia loukkauksia, jotka eivät ikinä poistu mielestäni. Ja kaiken huipuksi hänen mielestään emme olisi saaneet tehdä 3 lasta, koska se on niin kallista. Tämä kaikki on vain jäävuoren huippu. Nyt olen ollut niin loppu, että olen sanonut miehelleni, että hänen on valittava minut tai äitinsä. Rakastan miestäni ja olemme kokeneet yhdessä paljon, mutta kun mitta täyttyy niin se täyttyy. Toivottavasti teidän tilanteenne ratkeaa positiivisella tavalla.

Harva miniä muistaa, että niillä isovanhempien rahoilla lapset usein vaatetetaan. Kiitosta vai ei saa.

Jotkut anopit nyt vaan on tuommoisia ja se pitää hyväksyä.



Eihän sinun ole pakko käydä siellä kylässä ja mitä sitten vaikka saisitkin kuulla siitä jälkeenpäin? Saathan kuulla muutenkin joka asiasta. Jos ei ole pokkaa sanoa, että et käy kylässä kun et jaksa hänen juttujaan, niin ei voi mitään. Sitten ei auta kuin katsoa peiliin.

Ap sun anoppi kuulostaa just mun miehen veljeltä :DD

Se on just samanlaine.

Viimeiset 6vuotta oon jaksanu sitä vittuilua kuunnella ja oonpa vittuillu takaski.

Nyt palo hermot ja sanoin sille aika pahastikki.. ja loppu se nakkelu! Tais tajuta, ettei se oo täydellisyys.



Mm. hän sanoi mun miehelle, että mikä siinä on ku et saa emakkoasi kuriin kun se käy yksin baarissa .. ja siis tietysti se ei ite päästä sen vaimoa mihinkää.

Ja näitähä riittää ..

miksi ihmiset edelleen ovat anoppiensa kanssa tekemisisssä, jos eivät tule toimeen ja tulee aina vain paha mieli. Sehän on miehen äiti. Jos mies on sellainen tossukka mammanpoika, ettei saa sanottua mitään, niin olisin tapaamatta. Ei pelkkä anoppius pakota olemaan läheisesti tekemisissä, kuten ei sukulaisuuskaan. Kunhan vain lasten kuulleen puhuu asiallisesti mummosta, eikä siirrä negaatiota heihin.

Harva miniä muistaa, että niillä isovanhempien rahoilla lapset usein vaatetetaan. Kiitosta vai ei saa.

Tota, meillä kyllä on lapset vaatettu ihan omilla rahoilla, ei anopin eikä lainatuilla. En ole koskaan ymmärtänyt, että "aikuiset" ihmiset pistää omat vanhempansa maksamaan lasten ulkovaatteet ja kengät tms. Lahjat on eri juttu, jos mummi ostaa lapselle synttärilahjaksi toivotun hupparin, mutta säännöllinen vaatteiden maksattaminen isovanhemmilla on naurettavaa.

Toisaalta naurettavaa on sekin, että jos isovanhempi maksaa, hän myös päättää. Eiköhän se äiti kuitenkin paremmin tiedä, mitä lapsi tarvitsee ja millaisesta tykkää.

Vai olisiko niin, että tossukkamies löytää puolisokseen äitiäkin hirveämmän Justiinan?

Onko se tosiaan niin että jos ei omalle kohdalle ole osunut oikeasti kamalaa anoppia niin sitä ei sitten uskota että sellaisia edes on ja katsotaan asiat sormien läpi? HYI TEITÄ!



Ap, kaikki sympatiani sinulle! Tiedän tismalleen mistä puhut. Meillä anoppi vaan aiheutti perheellemme lastensuojelu asiakkuuden ihan vaan kostaakseen minulle.



Osittain anoppisi kuulostaa niin omaltani, ja mies ei välitä. Pitää vaan kuulemma ymmärtää että ihmiset tekee virheitä. Pitää toki juu, mutta nyt meni ämmä henkilökohtaisuuksiin.



Olen pohtinut että oma anoppini on narsisti, eikä se ihan mahdoton ajatus kirjoittamasi perusteella olisi sinunkaan anopista.

Voi näitä anoppeja! Ei käy kaikilla tuuri, ei tosiaankaan.



Itselläni ei ole lapsia vielä, mutta anoppi on jo päättänyt minkä väriset vaatteet tuleville lapsille hankitaan (valkoiset!), montako lasta minä ja mieheni tulemme saamaan ja mitä lapset tulevat harrastamaan. Ei ikimaailmassa pianonsoittoa vaan urheilua.



Asiaanhan ei vaikuta yhtään se että tulen itse ns. musiikkisuvusta ja meillä on joka perheessä yksi tai kaksi ammattimuusikkoa.

Mieheni oli aikanaan erinomainen juoksija ja voitti täällä maakuntamestaruuden, joten sen takia lasten ON PAKKO harrastaa urheilua. Hm.



Käynnit anoppilassa ovat henkisesti niin väsyttäviä, että kotiin tultua vaan istun hiljaa ja avaan kaljan. Mies ONNEKSI ymmärtää ja on ylpeä minusta, että jaksan aina hymyillä ja olla kohtelias. Ja anoppi oikeasti tykkää musta kun aina kuuntelen ja nyökkäilen ja hymyilen, enkä keskeyttele kuten muu perhe.



Oletteko koskaan muuten miettineet, että kenties se miniä on ainut joka kohteliaisuuden pakottamana kuuntelee ja sietää anoppia? Siinähän on anopille erinomainen syy pakottaa ja vaatia ja käskyttää, kun kerrankin joku kuuntelee.



Anoppini ei todellakaan tarkoita pahaa, mutta hän on sitä ihmistyyppiä jolle sana "EI" on kuin vierasta kieltä. Ei vaan ymmärrä. Pelottaa jo nyt lasten hankkiminen, mutta voihan olla että anoppi aikanaan rauhoittuu. Luojan kiitos mieheni sisko on myös naimisissa ja ehkä aikoo yrittää lasta ensi vuonna... meillä on vähän uskalluskilpailu menossa että kumpi uskaltaa ensin yrittää :D

Se joka saa lapsen ensin voi sitten kertoa toiselle anopin uusimmat älyttömyydet.



Eli ap, ymmärrän tilanteesi oikein hyvin. Neuvoa en osaa hyvin, mutta itseäni on auttanut se että hymyilen vaan ja ajattelen samalla "siinä sinä nyt selität naama punaisena kuin mikäkin ylikypsä tomaatti" tai jotain vastaavaa. Käyntien jälkeen yritän rentoutua niin että jaksan taas seuraavalla kerralla. Ehkä anoppi vaan tykkää sinusta eikä osaa tuoda sitä esiin kovinkaan hienostuneella tavalla. Ehkä hän ajattelee, että olet niin rehti tyyppi että sinulle voi sanoa asioita suoraan.



Miehiä on muuten ihan turha vaatia räksyttämään äideilleen yhtään mistään. Jos mies ymmärtää tilanteen niin se on jo suuri saavutus.

Jos ei tullut, niin ei auta muu kun niellä paska. Itse olet miehesi valinnut, turha marista jälkeenpäin.

sitten niistä vasta paskoja tulee kun lastenlapsia saa.Näin on!

Mielenkiintoisia vastauksia.

Mistähän tuo tuli että isovanhemmat vaatettaa? Ihan meillä omalla rahalla lasten vaatteet ostetaan, ei ole niiltä saatu penniäkään niihin.

Kuultu vaan siitä että ei tarttis ostaa niin kalliita ulkovaatteita (niihin kun meillä satsataan).

Vielä kiitos ja kummarrus kaikille jotka ymmärtää ja olkaa hyvät niille jotka nyt ihan vähän sai mielihyvää tyhmillä kommenteillaan. :)



Tsemppiä kaikille anoppien kanssa painiville! ;)

ettei tarvitse olla anopin kanssa tekemisissä. Itse olen ollut 10 vuotta naimisissa enkä anopin kanssa tekemisissä viiteen vuoteen. Ainoastaan vastasyntyneen kanssa aikoinani vierailin anopilla muutaman kerran (tai hän oli meillä). Sen jälkeen mies on hoitanut kyläilyt lasten kanssa sekä anoppi ja lapset tietysti keskenään. Lapset käyvät hänen kanssaan mökillä yms.



Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät ole anoppiensa kanssa tekemisissä. En ymmärrä, miksi pitäisi olla miehen sukulaisten kanssa tekemisissä, jos ei synkkaa. Ihan pimeetä.