Sanokaa mistä saan apua, pelkään että vajoan johonkin psykoosiin kohta

keskimmäisen syntymän jälkeen ja raskausaikana kärsin noista oireista, (6 v. sitten)olivat TODELLA pahoja. ahkeudu hoitoon hyvä ihminen! itse en stiä tehnyt, meni yli vuosi, ennenkuin olo oli suht normaali. vielä tänäkin päivänä olen yli hysteerinen, nuo lintuinfluenssa pelot ja terroripelot yms. kuulostavat tutuilta.. yritän kyllä tarkkailla itseäni, ettei pääse ryöstäytymään käsistä. j

ja tämä ehkä jo kertaalleen tulikin. Ainakin meidän kaupungissamme on sellainen kuin



psykologinen kriisivastaanotto



(ystäväni on töissä siellä)



Sinne voi mennä ilman ajanvarausta ja siellä saat apua.

Voin sanoa sinulle heti ensimmäisenä, että et ole vajoamassa psykoosiin etkä sekoamassa. Kun sekoaa oikeasti, sitä ei itse edes osaa pelätä. Mutta kaikki oireesi viittaavat Luulen vahvasti, että sinulla on paniikkihäiriö/paniikkiohtaus. Minulla se alkoi ihan samalla tavalla, järjetön ahdistus ja pelko siitä että nyt sekoan. Mä menin lopuksi ihan psykiatriseen päivystykseen, Hesperian sairaalaan, koska koin oloni niin ahdistuneeksi. Sain sieltä heti alkuun lääkityksen ja rauhoittavat sanat +diagnoosin. He laittoivat lähetteen alueemme (Herttoniemi) mielenterveystoimistoon, josta tuli hyvin pian kutsu psykologin/psykiatrin juttusille. Paniikkihäiriö on erittäin yleistä 20-35 -vuotiailla naisilla. Se voi tulla kenelle tahansa eikä se laukea edes tietyissä tilanteissa. Se ilmenee hyvin erilaisilla tavoilla, nimi paniikkihäiriö ei kuvaa kohtausta/sairautta edes kovin hyvin. Kyse ei yleensä ole siitä, että jotenkin menisi paniikkiin jossian tietyssä tilanteessa vaan minulla se oli vaan sellaista ahdistusta, jota ei saanut pois millään.



Sinulla on melko varmasti paniikkihäiriö/ tai ahdistuneisuushäiriö. Kyse on pohjimmiltaan kemiasta ja välittäjäaineista. Saat hyvät lääkkeet ja näin tilanteesi pysyy hallinnassa. Itse söin lääkkeitä vuoden ja nyt olen ollut jo muutaman vuoden ihan terve. Joillakin auttaa terapia mutta itse en ollut siihen valmis, kävin psykologin juttusilla pari kertaa viikossa ja muutaman kerran psykiatrilla. Jos sinulla ei ole varaa yksityiseen hoitoon niin marssit vaan suoraan psykiatriseen päivystykseen, sieltä sinua ei ajeta koskaan pois ja saat hyvää hoitoa. Joskus sairauden yhteyteen kuuluu masennus, minä tunnistin lieviä masennuksen oireita.



Lastasi ei missään tapauksessa oteta sinulta pois eikä sairaus hyvin hoidettuna vaikuta mihinkään -- minulle lääkitys tepsi hyvin.

Sopivalla lääkityksellä ja keskusteluilla ammatti-ihmisen kanssa pääset varmasti voitolle oireistasi. Ahdistuneisuushäiriöltä tuo kuvauksesi kuullostaa, mutta usein ahdistuneet ihmiset ovat myös masentuneita.

Et ole sekoamassa, mutta apua tarvitset.

T: Lekuri

tarvitse joka kerta neuvolassa palata asiaan.



Apua saa (ilmaista), nyt vaan soittamaan!!

Luuri käteen ja näpyttelet numerot!

Voimia!

Masennusta on pienten äitien keskuudessa tosi paljon, eikä tilanne ole heille uusi, osaavat varmasti suhtautua hyvin asiaan, sen vuoksi he ovat siellä että heiltä voi pyytää apua. Kirjoitustesi perusteella osaat aika hyvin ilmaista miltä sinusta tuntuu ja mitkä asiat ahdistaa, ja veikkaisin että juttelemalla terveydenhoitajan kanssa juuri samoista asioista mistä olet tässä kirjoittanut pääsette varmasti hyvään alkuun. Tsemppiä ja haleja!! Tilanteesi kohentuu varmasti!