Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa mistä saan apua, pelkään että vajoan johonkin psykoosiin kohta
17.10.2005 |
mulla on pieni lapsi, mies on tukena ja ne asiat on kunnossa, mutta terveys pettää sekä fyysisesti että henkisesti. Olen kokoajan ahdistunut, rintaa puristaa ja itken tauotta, pelkää kuolemaa ja ajattelen sitä 70% valveillaoloajastani, siis en harkitse itsemurhaa mutta pelkään että sairastun syöpään tai että mieheni tai lapseni kuolee jne, tää on niin hirveää etten saa enää nukuttua!
Mistä voin hakea apua ja pian, asun pk-seudulla mutta mulla ei ole varaa mihinkään psykologiin, tuntuu vaan että jos en nyt saa apua niin tää ahdistus menee niin pahaksi ettäs ekoan täysin :(
haluan ollahyvä äiti lapselleni mutta en pysty, en jaksa leikkiä hänen kanssaan ja tunnen siitä syyllisyyttä :((
auttakaa minua!
Kommentit (26)
Neuvoloissakin on psykologi, joten sitä kautta saat apua! Lähettää sinut myös tarvittaessa psykiatrille, jos tarvitset lääkitystä. Mutta, monesti jo pelkkä puhuminen auttaa. Älä kärsi suotta, kun voit saada apua!
Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ota ihan totta yhteys neuvolaan.
sanonko ajanvaraukselle, että taidan olla pimahtamassa, anna lääkäriaika?? en kehtaa, hävettää ja nolottaa, en uskalla hakea apua kun en tiedä mistä sitä saan. Lapsella on kontrollikäynti kuukauden päästä, mietin kerronko siellä mutta kuukausi on niin pitkä aika ja pelottaa selviänkö sinne asti! Mie son niin huolissaan minusta, en enää soittele ystäville enkä näe heitä, en jaksa käydä lapsen kanssa ulkona ja kun mies tulee neljältä kotiin, joutuu hoitamaan lapsen ihan yksin kun minä vain itken tai nukun!
Soita sinne neuvolaan tutulle terv.hoitajalle.Kerrot vaan,että nyt on tilanne niin huono,että sä tarvit apua omaan ahdistukseen ja kysyt,että kuka sua voisi auttaa.Kyllä se terv.hoitaja neuvoo siitä eteenpäin.Todennäkösestihän sulla on synnytyksen jälkeinen masennus.Mutta oli mitä oli,niin hae apua,ne ihmiset on siellä juuri sitä varten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mä pelkään, että ne pitää mua ihan sekopäänä ja vie mun lapsen multa pois. Kun mä kuitenkin hoidan lapseni hyvin kaikesta huolimatta, ruokin sen ja vaihdan vaipat, en huuda sille enkä pura tuskaani vaan olen ihan hyvä äiti kuitenin, mut mnitä jos ne ei usko ja luulee vaikka mitä...jos tää menee itsestään pois, kun odottelen vaan! Mulla on ollut niin vaikeaa nyt, mutta täytyy tän helpottaa jossain välissä. en kuitenkaan halua mitään lääkkeitä syödä ja tuskinpa tää puhumallakaan paranee!
Mieheni sairastaa masennusta (myöskin pk-seudulla) ja tiedän että terveyskeskuksien kautta ei pääse mihinkään, tai jos pääsee niin edessä on kuukausien jonotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulosti tutulta. Itse olin todella ahdistunut lapseni vauva-aikana. Puhuin neuvolassa, sain keskusteluapua ja mielialalääkkeet (omalääkäriltä). Ne auttavat! Hae apua HETI. Jos et itse pysty soittaa, käske miehesi tehdä se. Lääkkeet auttavat yleensä jo muutamassa viikossa. Niitä syö nykypäivänä useampi kuin uskotkaan! Tsemppiä!!!
Nyt soitat ja heti ennekuin tilanne menee huonompaan suuntaan. Muutkin on saaneet masennukseen/ahdistukseen/paniikkihäiriöihin apua. Sinäkin saat. Ja joka viides suomalainen on jossain elämänvaiheessa syönyt masennuslääkkeitä, et ei ole mikään häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen perustelu se on ottaa lapsi pois jos on ahdistunut?Ajattele nyt itekkin.Ei semmosella syyllä saa kukaan sulta lasta pois!Ja lastahan sä ajattelet,kun haluat saada itsesi kuntoon!Se,jos mikä on lastaan ajatteleva ja rakastava äiti!Unohat tollaset ja tartu vain rohkeasti siihen luurin.Se on ensimmäinen askel parempaan huomiseen.
Sitten menet keskustelemaan asiasta. Jos päätät itse soittaa, lykkäät ja lykkäät asiaa kuitenkin (kokemusta on). Joten mies asialle ajanvarauksen kanssa ja sitten menet varatulle ajalle ja kerrot saman minkä kerroit meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu hoitoon nyt! Saat tukea arjessa jaksamiseen ja pelkoihisi. Älä anna tilanteen riistäytyä käsistä!Hienoa, että pystyt tunnistamaan itse avuntarpeesi.
Häpeä pois, sillä meidän suomalaisten tulisi ymmärtää, että psyykepuolen hankaluudetkin ovat yleensäottaen välittäjäaineperäisiä, eli yhtälailla fysiologisia sairauksia kuin esim. diabetes tai vaikkapa allergiat. Ammattilaiset kyllä ymmärtävät tämän. Ei kukaan voi valita mihin sairauteen sairastuu, vitsauksensa kullakin.
Varmasti kukaan ei vie sinulta lastasi! Älä pelkää sellaista vaihtoehtoa! Neuvolassa sinut otetaan vakavasti ja annetaan aika eteenpäin. Ainakin Helsingissä on myös kodinhoitajissa perhetyötä tekeviä, eli mahdollisesti saisit apua kotiisi joskus? Kodinhoitaja käytti lapsiani leikkipuistossa kerran vkossa raskaimpina aikoina jotta itse sain levätä tai käydä jossain vaikka kahvilla ilman lapsia! (miehestä ei ollut heitä hoitamaan.)
Tsemppiä ja ota yhteys neuvolaan! Ei kannata jäädä yksin kun on olemassa ihmisiä jotka saa jopa palkkaa siitä että auttavat apua tarvitsevia! Ja apua sinä varmasti tarttet, jos et itsesi niin lapsen takia, ansaitseehan hän jaksavan äidin ja sinä tarvitset voimaa jotta voit nauttia lapsestasi ja pääset takaisin normaaliin " huolettomaan" arkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt tuntuu että pitäisi sittenkin hakea apua. En vain jaksa uskoa että saan apua vaikka sitä haenkin! Tuntuu että mistään ei ole mitään hyötyä ja pelottaa syödä jotain mielialalääkkeitä, mitä jos en pärjää enää koskaan ilman niitä tai ne tekee mut entistä hullummaksi! Ei mulla mitään hulluja ajatuksia siis ole, tai on jos kuolemanpelko lasketaan sellaiseksi :( pelottaa, pelotta ja pelottaa.
Mulla on todettu tänä syksynä kaksi aika vakavaa sairautta (fyysistä) ja ne masentaa jo ennestään, nyt vielä pelko henkisestä romahtamisesta tähän päälle, en tiedä miten jaksan :( Pelkään että fyysiset sairauteni vie mut hautaan enkä näe lapseni kasvavan! Mutt aolen joskus puoli vuotta sitten neuvolassa maininnut että on paha olla, mutta terkka kuittasi sen vain univelkojen piikkiin ja käski nukkua enemmän vaikka sanoin että nukun melkein 12 tuntia vuorokaudessa, ei se ota siis tätä tosissaan ongelmaa, vaan vähättelee ja minäkin alan luulemaan, ettei mulla oo hätää :( miten se siis muka mut voisi mihinkään eteenpäin lähettää?
ottaa vallan.
Ota tosiaan yhteys sinne neuvolaan tai terveyskeskukseen; molemmista kyllä ohjataan sinut psykologille tai psykiatrille! Tärkeintä sinun on nyt tässä vaiheessa ymmärtää, että tuo rinnan puristus -tunne on esimerkiksi ihan tavallinen paniikkihäiriö- ja masennuspotilaalla. Itselläni on ollut muinoin keskivaikea masennus, ja paniikkihäiriö minulla on myös todettu. Olen saanut kohtauksia helpottumaan sillä, että hoen itselleni kuvittelevani kaikki oireet (niin kuin usein käy).
Ap, laitan sulle tähän pari linkkiä. Lukaise nämä läpi, niin ymmärrät itsekin, ettei kohdallasi ole todellakaan välttämättä kyse mistään fyysisestä viasta. Joko varasit ajan lääkäriin? Jos et, niin varaa heti, sillä lupaan että olosi helpottuu kun kuulet lääkäriltä sen, että tämä tosiaan on psyykkinen, hoidettavissa oleva sairaus.
Paniikkihäiriöstä tietoa:
http://www.introspekt.fi/artikkelit/paniikki.html
http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2511&article=…
Masennuksesta:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1995,1946
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=1
Synnytyksen jälkeinen masennus voi tulla vieläkin,vaikka lapsesi on kohta vuoden.Syy siihen on se,että vauva-aikana olet ehkä itse hoitanut vauvaasi yksin,joten aikasi on mennyt siihen ja olet nyt väsynyt.Kun lapsi kasvaa ja tarpeet ja vaatimukset muuttuu,ei ole ihme,että aikuinen väsyy. Se on niin monesta asiasta kiinni.Mulla ainakin tuli masennus vasta,kun lapsi oli vuoden ikäinen.Mutta sain jotenkin revittyä itseni pois siitä suosta ja elämä on nyt paremmin.Mutta kaikki ihmiset ei pysty tekemään sitä yksin,joskus on pakko myöntää,että mä tarvin apua!
mitenkään epänormaalilla tavalla kilahtamassa. Tuo nukkuminen kyllä kuulostaa just masennukselta, vaikka paha tässä netissä on diagnooseja tehdä. Mutta ota miehesi mukaan neuvolaan tai lääkäriin tai minne sitten menetkin, ja sano miehellesi (tai ystävällesi jos saat jonkun tukihenkilöksi), että vaatii lääkärissä kunnon tutkimukset tilastasi ja oireidesi ottamisen vakavasti. Mielialalääkkeitä tosin nykyisin määrätään aika helposti, joten niiden saaminen tuskin on sinulle ongelma. Ja niitä lääkkeitä ei tarvitse pelätä; ne ihan oikeasti auttavat eteenpäin, ja ne voit vähitellen lopettaa kun olosi paranee ja lääkäri antaa luvan (6kk-12kk kuluttua yleensä).
t.18
ne nopeaa luettuani paniikkihäiriö kuvaa tilannettani ehkä paremmine, en tiedä onko ahdistuskin vielä erikseen jokin tautimuoto mutta masennus oireista vain muutama sopi minulle, lähinnä nukkuminen ja väsymys. Lähinnä vaan päässä pyörii tauotta: " mitä jos tuo lapsi nyt tulee tänne keittiöön kun mulla on tää kattila tässä täynnä kuumaa vettä ja kompastuun lapseen ja tää kattila lentää sen päälle" tai " lintuinfluenssa tulee, me kuollaan ihan varmasti tai lapsnei kuolee enkä selviä" tai " päätä särkee, tämä on aivosyöpä" tai " miehen selässä oleva kahden millin kokoinen pikkuluomi on pahan näköinen se on varmaan melanooma" tai auton kyydissä " tuo vastaantuleva rekka ajaa varmasti meidän kanssa nokkakolarin" tai ostoskeskuksessa " kohta joku räjäyttää täällä pommin ja me kuollaan"
Tossa esimerkkejä siitä mitä mun päässä liikkuu 24/7. Kokoajan. Tää on niin ahdistavaa että seinät kaatuu päälle.
Nykyiset serotoniinin takaisinoton estäjät vaikuttavat välittäjäaineisiin, eivätkä ollenkaan sekoita päätä kuten entiset masennuslääkkeet. Et oikeastaan huomaa niistä mitään muita henkisiä vaikutuksia kuin että mieliala kohenee. Masentuneilla ihmisellä vähenee sellainen välittäjäaine kuin serotoniini, ja lääke vain palauttaa tasapainon. Yli puoli miljoonaa suomalaista syö niitä. En nyt halua kamalasti propagoida lääkkeitä, mutta ei niitä kannata peläkätään. Riippuvuuskin on epätodennäköistä, ja vaikka sellainen tulisikin, ei siitä sinällään ole mitään haittaa, koska lääke ei " sekoita" tajuntaa.
Neuvolassikin on psykologi, joten sitä kautta saat apua!
Lähettääs inut tarvittaessa psykiatrille, että saat lääkityksen, mutta monesti pelkkä puhuminen jo auttaa!
Älä kärsi suotta, kun voit saada apua.
Voimia sinulle!