Kokemuksia seksiin kyllästymisestä, kiitos.

Vaimoni kyllästyi kanssa. Ei kuulemma tee mieli, eikä sellainen ajatuskaan käy mielessä, että asia voisi kiinnostaa.



Tein aikani aloitteita, jotka vaimoni torjui. Lopulta aloin tuntea itseni surkeaksi vonkaajaksi. Otin siis rakastajattaren. Kun asia tuli ilmi, vaimoni tietenkin suuttui. En pyytänyt anteeksi aikoihin. Myönsin kyllä, että olisin voinut olla pettämättäkin. Jos olisin suostunut kantamaan kaiken syyllisyyden yksin, olisin myöntynyt siihen, että avioliiton seksielämässä nainen saa päättää miten tehdään ilman että joutuu vastaamaan seurauksista tai että se jotenkin vaikuttaisi suhteeseen. Vasta kun vaimo alkoi pohtia, että hänkin olisi voinut toimia toisin, pyysin anteeksi.



Avioliittomme oli puolitoista vuotta kriisissä. Asuimme kuukausia erillään. En vastannut hänen puheluihinsa jne. Kun palasimme yhteen, seksielämä oli virkeää muutaman kuukauden. Sitten palasimme vanhaan kaavaan. Vaimoa ei kiinnosta selvittää, voisiko haluttomuudelle tehdä mitään. Asia ei vaivaa häntä, joten miksi hän motivoituisi. Enkä vaivaa minäkään enää. Minä en enää vonkaa. Piste. Joskus harvoin meillä on yhä seksiä, mutten enää ikinä tule pääsemään yli ajatuksesta, että saan säälipillua ja että vaimoni ei halua minua, seksiä tai kumpaakaan.



Kosto on rumaa. Ja kosto on suloista. Vaimoni saa olla ilman toivomaansa vauvaa. Kotonamme vallitsee rauha, mutta minulla on jo uusi nainen kiikarissa. Kun saan työasiat järjestykseen, kerron vaimolleni täysin rauhallisesti, että muutan nyt pois, ja avioliitto päättyy tähän. En enää usko, että tilanne muuttuu, ja minulla on sentään puoli elämää vielä jäljellä.



Jos ei seksi kiinnosta, tehkää asialle jotakin. Keskustelkaa! Kyselkää! Auttakaa toinen toistanne! Älkää lähtekö hölmöilyyn, josta äsken kerroin, jos jotakin vain on tehtävissä!

^Sinä olisit voinut keskustella vaimosi kanssa tästä rakastajasta, jos hänellä kerran ei seksihaluja riitä. Olisit voinut saada positiivisen vastauksen, jos kerran vaimoltasi ei olisi mitään pois. Kyllä aikuisten ihmisten tulee osata keskustella keskenään. Pelkkä erilleen muuttaminen ei korjaa tilannetta, jos siihen on vielä toiveita tulossa korjaus.



Naisen haluttomuus ei ole mikään yksinkertainen juttu ja se voi johtua monesta eri asiasta. Monet parit etenevät seksipuuhissa miehen ehdoilla, jolloin se jossain vaiheessa alkaa naisesta maistumaan puulta. Seksin takaisin raiteelle saamisessa voi kokeilla etenemistä naisen ehdoilla. Seksi ei ole naiselle pelkkää panemista.



M34

Siis toi edellinen vastaus oli ylemmälle, ei AP:lle.



M34

Siihen en nyt kajoa sen enempää, mutta se on ihan totta - monessa parisuhteessa seksielämä kulkee vuosia miehen ehdoilla. Mies päättää mitä, missä, milloin ja miten, nainen vain myötäilee ja miellyttää ja odottaa, että jonakin päivänä hänenkin toiveensa huomioidaan. Sitten nainen tajuaa, ettei niin käy, ja alkaa joko vaatia omien toiveidensa huomioimista tai lakkaa harrastamasta seksiä.



On toki olemassa muitakin syitä, kuten ehkäisymenetelmä, joka voi hävittää halut naisen hormonitasapainoon vaikuttamalla, tai raskaus, synnytys, imetys ja niiden aiheuttamat muutokset naisen hormonitasapainoon, stressaava ja väsyttävä arki (jolloin serotoniinin eritys vähenee, mikä taas puolestaan vaikuttaa muiden hormonien erittymiseen, mikä taas vaikuttaa seksihaluihin), liikunnan puute, epäterveelliset elämäntavat, huono itsetunto, iän tuomat muutokset (näihin kuuluu raskausarvet yms. raskauksien ja synnytyksenkin tuomat muutokset) ja niin edelleen. Kaikki liittyy kaikkeen, varsinkin kun on kyse naisesta ja seksistä.



Omassa suhteessani on menossa tällainen soppa, jossa yksi syy haluttomuuteeni on juuri se, ettei mun toiveitani ja halujani ole huomioitu tähän asti. Tietysti on omakin moka, kun en ole niitä osannut itsekään julki tuoda riittävästi, vaan toisaalta eipä niitä ole juuri kyseltykään. Tähän kaupan päälle on lykätty kaksi raskautta, synnytystä ja imetystä, niiden tuomat muutokset, ja yksinäisyyden tunne, kun "parisuhteesta" on tullut minun kannaltani lähinnä ostopalvelusuhde. Kun annan seksiä, saan lastenhoitoapua, jotta pääsen joskus lenkille/tapaamaan ystäviä/yksin suihkuun/tms., jos kieltäydyn seksistä koska se ei itseäni huvita, kostoksi saan pyörittää arjen ja lastenhoidon yksin. Ei tarvitse haaveillakaan mistään romanttisista eleistä tai siitä, että mies yrittäisi esimerkiksi vietellä minua haluamaan seksiä. En tee sellaista itsekään, tiedän, mutta miksi ihmeessä tekisin - enhän minä sitä seksiä halua edes, miksi yrittäisin jonkun siihen vietellä? Mies sen sijaan haluaisi seksiä, mutta olettaa silti mun olevan joku aina-valmis-automaatti, koska satuin muuttamaan hänen kanssaan saman katon alle.

Itselläni oli sama tilanne, avovaimoani ei yksinkertaisesti kiinostanut seksi kuin harvoin ja siitä jutteleminen ei oikein auttanut asiaa. Hän tiedosti asian, mutta keskustelu meni aina siihen, että han keksi tekosyitä. Tuli väkisikin torjuttu olo joka lopulta päättyi siihen, että en voinut elää enää lähes seksittömässä suhteessa ja petin ja jätin hänet. Ero ei ollut helppo, mutta olen tyytyväinen valintaani. Löysin todella ihana naisen joka oikeasti nauttii seksistä. Seksi ei tietysti ole se ainoa syy miksi häneen rakastuin, mutta on hyvä fiilis kun seksi on hauskaa, monipuolista ja molemmat nauttivat siitä. Seksi lisää hyvinkin paljon läheisyyden tunnetta suhteessa ja läheisyys on ainakin minulle todella tärkeää.



Toki asioista pitää yrittää puhua, mutta jos päätyy umpikujaan voi paras ratkaisu olla ero. Vaikka henkisesti synkkäisi niin se ei takaa, että sängyssä synkkaa ja pitkässä juoksussa se tarkoittaa ongelmia. Itseäni en näkisi suhteessa jossa hakisin seksiä muualta koska kotona ei saa, mutta kaikillahan meillä on omat polkumme.



-m30

eilen illalla sanoi että vain huudan nykyään lapsille ja että varmaan hakkaan niitä hänen poissaollessaan. Ei ole vaivautunut pyytämään sanojaan anteeksi, enkä minäkään aio sänkyyn mennä ennen kuin se nukahtaa..ja tämmöstä se on ollu pitkään. Meillä kans menee noin että jos sille antaa se on kiltti lapsille ja tekee jotain kotihommia, mutta jos ei, se huutaa lapsille eikä osallistu mihinkään. Koskaan se ei suostu seksiin jos minä teen aloitteen, se tapahtuu vain ja ainoastaan silloin kun hän haluaa. Noh, tämä parisuhde on ollut kuollut jo vuosia, mutta mies ei suostu lähtemään mihinkään.

Miehesi on saanut sinusta alun alkaen sellaisen kuvan, että seksi ei kiinnosta seksin takia, haluat vain myötäillä ja miellyttää miestäsi.

Teillä on kieroutunut seksielämä. Olisit halunnut aikoinaan tietynlaista seksiä, mutta kun et saanut suutasi auki, olet marttyyrinä ottanut kaikki nämä vuodet vastaan kohtelua jota et haluaisi. Mietipä miten naurettavalta ajatuksesi kuulostaa? Miehesi siis pitäisi vietellä sinut kaikkien näiden vuosien jälkeen, mietipä pystyykö siihen kukaan täysjärkinen? Olet sama ihminen, joka myötäili miestään ja "halusi" seksiä.

Ei miehetkään ole ajatustenlukijoita. Ota asiat reilusti puheeksi. Sano sitten vielä samalla, että olet aina teeskennellyt orgasmeja, niin hyvä tulee. Koita saada kerrankin suusi auki. Minun vaimoni ei saanut suutaan auki, hänen mielestään ainut ratkaisu huomionkaipuuseen oli vieraissakäyminen.

Tietysti on omakin moka, kun en ole niitä osannut itsekään julki tuoda riittävästi, vaan toisaalta eipä niitä ole juuri kyseltykään. Ei tarvitse haaveillakaan mistään romanttisista eleistä tai siitä, että mies yrittäisi esimerkiksi vietellä minua haluamaan seksiä. En tee sellaista itsekään, tiedän, mutta miksi ihmeessä tekisin - enhän minä sitä seksiä halua edes, miksi yrittäisin jonkun siihen vietellä? Mies sen sijaan haluaisi seksiä, mutta olettaa silti mun olevan joku aina-valmis-automaatti, koska satuin muuttamaan hänen kanssaan saman katon alle.

Mitäs tässä alkaa olla 17 vuotta yhdessä, seksielämä aika lailla kuoli kahden ekan vuoden jälkeen. Eli naista ei kiinnostanut. Alkuun tuli sentään runkattua ahkerasti, vieraissakin kävin, mutta viimeiset pari vuotta on itselläkin kiinnostus seksiin laskenut aivan nolliin. Toisaalta nyt on helppoa, mutta jotenkin sitä seksiäkin kuitenkin kaipaa.



"Mies päättää mitä, missä, milloin ja miten, nainen vain myötäilee ja miellyttää ja odottaa, että jonakin päivänä hänenkin toiveensa huomioidaan. Sitten nainen tajuaa, ettei niin käy, ja alkaa joko vaatia omien toiveidensa huomioimista tai lakkaa harrastamasta seksiä. "



Niin, miehen pitää aina olla se joka viettelee ja saa naisen kiiman heräämään. Herätkää ite! Aivan niinkuin sitä samaa vanhaa luuskaa edes haluttaisi.

Meillä mies on silloin tällöin kovin aloitekyvytön. Mistä miehen haluttomuus voi johtua? Syö naista tälläinen, kun kuitenkin molemmat nuoria eikä ulkokuoressakaan vikaa ole. Tosi rasittavaa.. pitänee itsekkin hommata rakastaja.

Itsekin olen nuori ja todella kaunis, akateeminen nainen. Ollut bikini- ja kasvomallina kouluaikoina. Rakastaja oli ainut vaihtoehto.

Tosi rasittavaa.. pitänee itsekkin hommata rakastaja.

Miksi kaikki olettaa että ap on nainen? Itse elin vuosia sitten suhteessa jossa mies kyllästyi seksiin, kovalla vonkaamisella irtosi ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, ja silloin oltiin alle 3-kymppisiä!! Syytä ei löytynyt, tosin en usko että mies sitä aktiivisesti etsikään, terapiaan tai lääkäriin ei suostunut. Fyysisesti oli kykenevä mutta sitä ei vaan kiinnostanut. Kahden vuoden pihtailun jälkeen lähdin, onneksi. Muuten o0lisi mennyt elämä hukkaan. Syitä on ap monia sekä fyysisiä että psyykkisiä, ymmärrän että motivaatio voi olla vähissä jos seksin puute ei vaivaa sinua, mutta mieti parisuhdettasi, mieti mitä se VOISI olla ja mieti sitten kannattaisiko koittaa selvittää asia. Seksi kuuluu parisuhteeseen ihan siinä missä toisen huomioiminen ja hellyys muuutenkin.

Ongelma kun alkaa jo siitä, että on kaksi lasta laitettavana nukkumaan, ja kun lopulta kaikki on hoidettu, vain väsyttää.

Mies siinä sitten keräillyt virtaa, ottanut päiväunia, lueskellut lehtiä ja ehkä nippa nappa tyhjentänyt tiskikoneen ahkerana hetkenä. Ei viitsi nähdä mitään vaivaa, kysyy vaan, että pantaisko, ja jos siihen sanot, kuin asia on, että "väsyttää sikana", niin sittenpä taas olet lähes yh seuraavan viikon...

Aivan absurdi ajatus, että tässä pitiäsi ottaa oikein aktiivinen rooli aloitteen tekijänä.

Tuo "kaupanteko" on oikein napakymppi halujen viejänä... Voi että kun menisikin joskus niin, että illalla mies ehodttaisi hoitavansa kaiken, mene sinä kylpyyn ja rentoudu, niin et ole väsynyt... Hah, sehän vaatisi jo ajatustenlukua!?

Olen hieman alle 30 vuotias mies ja tähän mennessä kaksi edellistä suhdettani on kaatunut seksittömyyteen. Ja nimenomaan minun seksittömyyteeni. En tiedä mistä tuo haluttomuuteni johtuu, kävin lääkäreilläkin mutta asioihin ei vain tullut apua.



Ei tämä tältäkään puolelta katsottuna mitenkään herkkua ole. Kun sen tietää että vika on itsessä eikä sitä ole niinkuin muut miehet. Sitä pelkää edes aloittaa uutta suhdetta kun tietää että tämä sama asia tulee vastaan kuitenkin. En halua että toinen osapuoli pettyy minuun ja minä itseeni.

Ei tarvi kuin jalat levittää 5 minuutiksi, ikinä ei ole niin väsy ettei jaksa spermaa vastaanottaa pilluun. Jos mies tuollaista ehdottaisi, menisit kylpyyn, suihkuttelisit varmaankin itsellesi orkun ja sitten suoraan nukkumaan...

Ongelma kun alkaa jo siitä, että on kaksi lasta laitettavana nukkumaan, ja kun lopulta kaikki on hoidettu, vain väsyttää.Voi että kun menisikin joskus niin, että illalla mies ehodttaisi hoitavansa kaiken, mene sinä kylpyyn ja rentoudu, niin et ole väsynyt... Hah, sehän vaatisi jo ajatustenlukua!?

Ainainen marmatus tuo väsymys. Herran tähden, naikaa päivällä! Ai niin... ei ole aikaa. Ei ole, kun ei halua. Kun haluaa, varmasti on. Millä helvetillä teillä on aikaa siivota, käydä töissä, laittaa ruokaa, tiskata, tehdä lumitöitä, haravoida lehtiä, ja kaikestä tästä helvetin kiireestä huolimatta naiset jauhavat paskaa saippuasarjojen juonikäänteistä. Mitä lapset tekevät Emmerdalen aikaan? Entä mies? Ettei vain korjaisi vittuuntuneena auton radioantennia, joka joutaisi olla korjaamattakin, mutta kun jotain pitää tehdä, ettei Rouva Hellapoliisi tule silmille.



Jatkuva hirveä kilpailuasetelma. Mun pitää saada pillua ja mun taas pitää saada sut imuroimaan... koskaan ei voi keskustella siitä, mikä olisi tärkeintä, koska kaiken sanelee akkojen järjettömyyksiin jatkuva siivousvimma tai ukkojen panetus. Ja sitten katkerina tänne purkamaan tuntoja.



Tiedän että on paljon helpompi puhua ja ehdottaa kuin muuttaa arkea. Mutta muutos on kiinni jokaisen pariskunnan ja perheen yhteishengestä. Ja nyt suu kiinni! Turha väittää, ettei yhteishenkeä enää ole. Tai voihan olla, ettei ole, koska olette jo asettautuneet niin ankarasti toisianne vastaan. Mutta yhteishenkeä ei tajua tavoitella ja hoitaa, ei sitä myöskään saa.



Pettämisestä tähän liittyen: kakkonen kertoi rehellisesti kuinka kävi, ja vetosi muihin keskustelijoihin. Vastauksena oli välitön syyllistäminen. Voi kun elämä olisi niin yksinkertaista, että kaikkeen voisi vaikuttaa omalla käytöksellään. Vaan kun ei voi. Jokaisessa ihmissuhteessa on vähintään kaksi osapuolta, jotka eivät aina toimi johdonmukaisesti. Eihän pettäminen oikein ole, enkä näe erityistä syytä puolustella sitä. Mutta niin näyttää tapahtuvan. Se on arkipäivää. Minä en näkisi mitään muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä sen, että pettämistä ilmenee. Jos ei itse tajua olevansa mahdollinen pettäjä, ei ehkä edes osaa varoa. Ja mokan tapahduttua vielä oikeuttaa tekoaan: en mä muuten mutta ku sä et anna (tai siivoa).

Ainoa vaihtoehto on odottaa, että lapset nukkuvat.

Töissä on käytävä, vaikka ei jaksaisi. Samaten lapset on hoidettava, vaikka ei aina huvittaisi.

Ja jalat levitettävä vaikka ei nappaisi - koska muuta on turha odottaa ja näin pääsee vähimmällä?

Ja sitten mies valittaa, kun ei ole vaimo innokas, ei...

Ainainen marmatus tuo väsymys. Herran tähden, naikaa päivällä! Ai niin... ei ole aikaa. Ei ole, kun ei halua. Kun haluaa, varmasti on. Millä helvetillä teillä on aikaa siivota, käydä töissä, laittaa ruokaa, tiskata, tehdä lumitöitä, haravoida lehtiä, ...

Vai ei ole... voitko mitenkään uskoa: minulla on päinvastainen kokemus! Ja itsehän sä tuossa syyn sanot: jalat on levitettävä, vaikka ei nappaisi.



Päästäisin sinut helpolla jos sanoisit, että kyse on vain sinun halustasi. Sinun olisi aivan liian helppo sanoa, ettei haluta kun ei haluta. Ja just siihen teidän seksielämänne kuolee ja avioliittonne - jonka pitäisi olla lasten turvallisen kodin perusta - kärsii. Eihän sitä halua totisesti tuosta vain taiota esille. Ja sekin on varmaa, ettei lapsiperheen arjessa keskellä päivää mitään puolen tunnin sessioita pidetä. Tiedän kuulostavani moralisoivalta sovinistilta. Mutta kaikesta huolimatta kyse on tärkeysjärjestyksestä: ehtiihän äiti vessaan, puhumaan puhelimessa, vahtaamaan telkkaria... en tunne miestäsi. En tiedä miten hän suhtautuu, enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta jos seksielämä ei toimi lainkaan, siis edes välttävästi, miehesi kuuluu entistä todennäköisemmin siihen porukkaan, joka pettää. Ja tiedätkö mitä: vaikka päättäisit sen jälkeen erota, ja onnistuisit haalimaan lapset, auton, talon ja viihde-elektroniikan, mikään niistä ei lääkitse todennäköistä katkeruuttasi.

Seksiin on kyllästynyt, koska se on nykyään aina ja vain tätä samaa - levitä jalkas viideksi minuutiksi. Jos edes joskus olisi muutakin, sietäisi satunnaiset pikapanotkin, ja ehkä saisi itselleen niistä edes hyvän mielen, mutta kun koko seksielämä on pelkkää pikapanoa. Mulle nyt on ihan yks helv*tin hailee, tapahtuuko se viisminuuttinen pyykkikoneen päällä kylppärissä pikkukakkosen aikaan vai kolmelta yöllä lasten nukkuessa, minä en siitä saa mitään irti. Miehelle se puolestaan riittää vallan hyvin, joten hänhän ei tee tilanteen muuttamiseksi mitään.



Mitä minä sitten voin tehdä, jotta tilanne muuttuisi? Avata suuni, ja tiedän kyllä, että se olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Minä vain en silloin aikoja sitten, suhteen alkupuolella, osannut nähdä tulevaisuuteen enkä siten tiennyt, että silloinen villi ja minutkin huomioiva seksielämämme muuttuu tällaiseksi, että minusta tulee pelkkä pumpattavan Barbaran elävä korvike.



Ei tämäkään helppo tilanne ole, kun kaipaisi edes ripausta siitä vanhasta seksielämästä takaisin, että voisi itsekin nauttia seksistä, muttei itse voi asialle mitään. Minä olen sanonut toiveeni ääneen ja tehnyt kaiken, mitä kuvitella voin tekeväni asioiden parantamiseksi, mutta mikään ei ilmeisesti muutu niin kauan, kun mies on tyytyväinen. Ja hänhän on. Mä joko alistun siihen, että loppuelämäni ajan seksielämäni koostuu pelkistä pikapanoista, tai pistän kintut lopullisesti ristiin ja rupean yh:ksi. Kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta järin houkuttelevalta, varsinkaan kun itse toivoisin saavani sekä kunnollisen ja tyydyttävän seksielämän että pidettyä nykyisen parisuhteeni kasassa.



Jep, jonkinmoinen katkeruus nostaa päätään kyllä, kun ajattelee, että tässä ovat vaihtoehdot, joilla pitäisi loppuelämä tulla toimeen. Ikää kun on vasta 25v, se loppuelämäkin on todennäköisesti aika pitkä pätkä.



- 5

Kuulostaa siltä, että paljon olet jo tehnyt tilanteen hyväksi. Noin nuori ja tuollainen tilanne, tosi ikävää. Mies kuulostaa kypsymättömältä. Tulee mieleen, että paras jos alat miettiä eroa. Ei todellakaan tuollaista aliarvioimista tarvitse kestää vuosia ja vuosikymmeniä. Siis juuri tuota, ettei välitä eikä kanna vastuuta mistään, saat olla yh, jos ei saa seksiä hänen mielensä mukaan. Pitää naistakin ajatella, hohhoijaa kun se joillekin miehille on niin vaikeaa tajuta. Mutta ei läheskään kaikille, ja löydät kyllä vielä hyvän miehen!

"Ainainen marmatus tuo väsymys. Herran tähden, naikaa päivällä! Ai niin... ei ole aikaa. Ei ole, kun ei halua. Kun haluaa, varmasti on"



Juuri näin. Kun kaikki muut asiat ajavat seksin ja yhteisen ajan edelle herää kysymys onko parisuhteessa vai kimppakämpässä. Lastenhoitoapua tai siivoajan voi jumalauta vaikka palkata jos ei muuten sopivaan väliin saa. Ruoan voi tilata välillä vaikka kotiin jos ei jaksa tehdä. Rahasta ei ole puutetta. Mutta ei, kodin askareet ovat mukavampia kuin yhteiselo. Kuitenkaan minun, miehen, apu lastenhoidossa tai kodinhoidossa ei tunnu kelpaavan vaan on aina väärin. En olisi koskaan uskonut katsovani vieraisiin päin mutta niin se elämä valitettavasti näyttää menevän kun useista puhumisista huolimatta muutosta ei näytä tulevan. Lasta en missään nimessä haluaisi menettää mutta pitääkö oma miehuus uhrata puhtaan kodin alttarille?



M32, vaimoaan haluava aviomies ja rakastava isä