"KiVa-koulu" -projektihan on ihan täysin ...p----stä!

Onko kyse edes mistään kiusaamisesta jos kerran kumpikin osapuoli on omalta osaltaan ollut tilanteessa aktiivinen? Kiusaamista on se, kun porukalla käydään systemaattisesti yhden kimppuun.

määritelmä kiusaamiselle on, että "käydään porukalla yhden kimppuun"! Kauhea ajatus, joka vapauttaa yksittäisen ihmisen tekemään ihan mitä tahansa pahuutta.

Ja jos oikein muistan, niin se ei ollut tasavahvojen välien selvittelyä, vaan kiusatun piti olla altavastaajana. Kiusauksen määritelmää ei täyttänyt myöskään satunnaiset tapahtuvat, vaan kiusaamisen piti olla jatkuvaa. Eli jos lapsi antaa takaisin, niin tämä koetaan tasavahvoiksi suhteiksi ja kyseessä ei ole kiusaaminen. Tämä on näppärä määritelmä olla käsittelemättä näitä tilanteita kiusaamistilanteina. Tätä kiusaamisen määrittelyn ideologiaa en ole oikeasti tajunnut. Kyllä minusta joku voi kiusata, vaikka kohde ei olisikaan selkeästi heikommassa asemassa. Meillä on juteltu aikanaan lasten ja aikuisten tuttavien kanssa kiusaamistilanteista sekä niiden ratkaisuista. Kokemus oli opettanut aika monia että aikuisilta saa aika huonosti apua tilanteisiin, tämän mekin koimme lapsemme ollessa päiväkodissa esikoulussa. Lopputulemana että eniten kiusaamisen katkaisemiseen voi vaikuttaa lapsi itse ja jos se vaatii vaikka fyysisesti tilanteen purkamisen, niin parempi sekin kuin kiusatuksi joutuminen.

Tämä li vain yksi versio tapahtuneesta - ja sekin toisen käden "tietoa"!

Tämä ei ole mikään versio, kirjoittaja ei ollut ap. Vaan kyseessä oli vanhempi joka kuunteli kun KiVa-koulu materiaalia esiltetiin koulussa. Auttaisi jos tämä toisen käden "tietoa" ihminenkin tutustuisi tuohon KiVa-koulu materiaaliin ja erityisesti mikä siinä on kiusaamisen määritelmä.

kuvaamasti tilanteen ei KiVa-koulu ohjeistuksen mukaan pitäisi olla mahdollista. Ikävää, jos työyhteisössäsi ei ole käyty asiaa läpi kaikkien siihen kuuluvien kanssa. Meillä oli heti syksyn alussa Veso aiheesta ja materiaali on kaikkien saatavilla. Jokaiselle ei riitä omaa pakettia, mutta materiaali on saatavilla sähköisenä sekä kirjallista pakettia voi jokainen lukea henkilökunnan tiloissa aina halutessaan.

Kiva-koulu sinällään on minulle tuntematon asia, vaikka yläkoulun opettaja olenkin ja opetanpa vielä Kiva-koulussakin. Meillä luokanvalvojat pitävät pari kertaa kuukaudessa oppilaille tunnin Kiva-koulun ohjeiden mukaan. Me muut opettajat emme saa asiasta mitään tietoa, ohjeita ei riitä kuin luokanvalvojille ja jotenkin tuntuu, että koko materiaali on oppilaiden kouluttamista, ei opettajien (en tosin ole lukenut sitä, kun ei siis kerran meille riitä materiaalia). Mietityttää vain, että jos näen välituntivalvonnan aikana kiusaamistapauksen, pitääkö minun vain tyytyä tenttaamaan oppilailta, mitä Kiva-koulun mukaan minun pitäisi tehdä vai silloin lainata jonkun luokanvalvojan materiaaleja ja lukaista niitä yhdessä oppilaiden kanssa läpi vai mennä sillä vanhalla kaavalla, että kiusaamista ei suvaita, puhuttelut ja anteeksipyynnöt, luokanvalvojalle tieto ja seuranta ja jos tilanne ollut vakava, jälki-istuntoa ja myös rehtorille ja kuraattorille tieto (jonka jälkeen tieto menee vanhemmille ja kutsutaan palaveriin). Järkeä kai saa käyttää edelleen, vaikka Kiva-koulussa onkin... Ihmetyttää vain, miksi nykyään kaikessa pitää olla jokin kohde, jota koulutetaan ja muut jätetään irrallisiksi osiksi ulkopuolelle. Puuttuu sellainen mieletön työyhteisön tuntu, jossa keittäjistä alkaen kaikki osallistuvat meidän koulun parhaaseen.

Jos kyseessä on asia jota pitää informoida ja saada käytäntöön, niin materiaalin luettavuuden lisäksi pitää ainakin meillä töissä järjestää koulutustilaisuuksia, osallistaa ihmiset siihen ja toteuttaa seuranta miten asia on saatu käytännössä toimimaan (siis käytännössä mittarit).

Selkeästi kun koulumaailmaan tuodaan tuollaista KiVa-koulumallia, niin pitäisi koulumaailmaan tuoda myös toimintatapoja ja malleja miten näitä asioita viedään läpi...

Ihmiskunta: kaiken syöpä. Minulla ei ole muuta päämäärä elämässä kuin ihmiskunnan tuhoaminen lopullisesti

Meillä ei ollut lasten kesken mitään fyysistä kiusaamista, mutta yksi tyttö yritti kaikin keinoin rikkoa oman tyttöni ja tämän ystävän välit. Syrji omaa lastani, kielsi tulemasta mukaan leikkeihin, kohteli kuin ilmaa ja samaan aikaan tätä toista tyttöä manipuloitiin, yritettiin pakottaa valhein ym. Tilanne oli todella ikävä. Lopputulos: muiden piti kehua tätä kiusaajaa. Yrittää keksiä hänestä mukavia asioita. Itse tilanteeseen ei puututtu. Ei varmasti niin vakava tilanne kuin moni muu, mutta usko meni.

Ei oma lapsi mikään pyhimys ole ja on juuri sitä tyyppiä, joka ärsyyntyy herkästi ja antaa samalla mitalla takaisin, mutta silti ei tuntunut reilulta kun luokan muiden tyttöjen vuoden jatkuneen järjestelmällisen syrjinnän ja ulkopuolelle jättänisen jälkeen oli Kiva koulu -prosessin lopputulos se, että meidän lapsemme on se kiusaaja. Siis kiusaa yksin kaikkia muita. Tämän jälkeen oma tyttömme musertui täysin ja halusi vaihtaa koulua. Näin tehtiinkin. Valitettavasti hän traumatisoitui sen verran pahasti ettei kykene enää koulunkäyntiin. Jää siis peruskoulun päästötodistus saamatta. Ja moni muukin asia.

En suosittele Kiva koulu -prosessiin lähtemistä kenellekään.

Itse oon ollut kiusattuna 7-9 luokkaan asti ja mitä opettajat teki asialle? Piti puhuttelun ja siihen jäi ehkä kerran vuodessa kysyttiin että "Mitä kuuluu?" "Millainen olo on" ja siihen jäi. En kertonut kiusaamisesta kotona, koska en uskaltanut. Joskus itkin itseni uneen, ja 7. luokalla ensimmäiset 3 kuukautta kiusaamisen alkamisesta olivat hirveimmät. Aloin viiltelemään itseäni ja itkin välitunneilla. Luokkaan en halunnut mennä, koska kiusaajat istuivat samassa pöydässä. 8. luokalla tutustuin erääseen maahanmuuttajaan ja sain uuden kaverin. Ei mennyt kauankaan kuin häntäkin alettiin kiusaamaan, luultavasti juuri siksi että tutustuin häneen. 

HOX! Koulussamme oli tämä KiVA-koulu juttu. Kun rehtorit tulivat juttelemaan luokkamme kanssa viimeisenä kuukautena, että millainen fiilis on ollut käydä Ritaharjussa koulua niin kaikki muut vastasivat tottakai "Ketään ei ole kiusattu ja kaikki on kaikkien kavereita" hyvä luoja kuinka mua alko naurattaan. Opettaja katso  mua vähän aikaa, että "Kerro totuus come on nyt" mutta en halunnut, koska siitä olisi satanut paskaa niskaan. Mietin joskus, että olisi pitänyt vetää ne minun keräämäni 1670€ pois luokkaretki rahastosta, mutta totesin että "Olen matkani ansainnut". Mutta nyt tuntuu, että olisi pitänyt tehdä niin olisivatpahan joutuneet tekemään vielä enemmän töitä rahojen saamiseksi.