"KiVa-koulu" -projektihan on ihan täysin ...p----stä!

miten monin eri tavoin kiusaajien vanhemmat hakevat oikeutusta kiusaamiselle. Niinpä niin... tietysti se toinen aloitti, ainahan se vika on jossain muussa kun siinä omassa piltissä! Ehkä opettajat ovat jopa värvänneet osan oppilaista härnäämään mussukoitanne, että voivat lopulta lapsianne rangaista.



Nih. :D

miten monin eri tavoin kiusaajien vanhemmat hakevat oikeutusta kiusaamiselle. Niinpä niin... tietysti se toinen aloitti, ainahan se vika on jossain muussa kun siinä omassa piltissä! Ehkä opettajat ovat jopa värvänneet osan oppilaista härnäämään mussukoitanne, että voivat lopulta lapsianne rangaista. Nih. :D

Tapahtuu myös niin, että joku lapsi kilahtaa pitkään jatkuneesta kiusaamisesta, ei ollenkaan epätavallista. Ei se ole mitään oikeutuksen hakemista, vaan faktaa silloin, kun näin on tapahtunut.

Revittiin vaatteita, tekstiviestihäirintää, nettikiusaamista, hakkaamista, juoruamista jne...

Kun vihdoin sai kaverin uudesta tytöstä luokalla, kiusaaja juoksi opettajan luo ja kertoi, että kokee tulleensa kiusatuksi kun tyttöni ja tämä uusi tyttö olivat viettäneet aidan vierellä aikaa kahdestaan, eivätkä olleet huolineet häntä matkaan.

Niinpä, tyttöni on siis paha koulukiusaaja. Ymmärrän. Menen kertomaan hänelle, että hän ansaitsee läskiksi ja huoraksi haukkumisen ja sen, että koululaukkua revitään ja pipo hukataan ja tekstieviestejä lähetellään prepaid-liittymistä, missä uhkaillaan, että hänet hakataan jos tulee ulos jne..

miten monin eri tavoin kiusaajien vanhemmat hakevat oikeutusta kiusaamiselle. Niinpä niin... tietysti se toinen aloitti, ainahan se vika on jossain muussa kun siinä omassa piltissä! Ehkä opettajat ovat jopa värvänneet osan oppilaista härnäämään mussukoitanne, että voivat lopulta lapsianne rangaista.

Nih. :D

Vanhemmille ei ilmoiteta jos lasta kiusataan eikä sitä, että oma lapsi kiusaa.

Vanhemmat saavat tietää asiasta jos

a)kiusattu lapsi kertoo kotona

b)kiusaaja kertoo(?) kotona

c)kiusatun vanhemmille ilmoitetaan jos joutuu terveydenhoitajalla käymään ruumiin vamman takia

d) kolmikantakeskustelun(opettaja, lkisattu,kiusaaja ym.) jälkeen kiusaaminen jatkuu



Eli omasta lapsesta ehtii kehittyä itse piru vanhempien tietämättä ja voimatta puuttua asiaan



tai



ihmetellään miksi meidän Miisa-Marja on niin hiljainen kolmatta kuukautta ja väittää kaiken olevan hyvin.



Lapsen entisessä koulussa oli hyvä esimerkki.

Koko koulun yhteisessä 1-6lk vanhempainillassa, (jossa oli tulevien ekaluoukkalaisten vanhemmat mukana) eräs 4lk luokan äiti nousi ylös ja kysyi rehtorilta missä mättää. hän oli tullut työmatkalta edellisenä päivänä ja tytär kertoi luokan häirikkötytön kaataneen hänet maahan ja hakanneen päätä lattiaan hiuksista kiinnni pitäen.

Koulusta ei oltu otettu kotiin yhteyttä ja äiti aikalaisen raivoisana halusi tiettää, että missä mennään "kiva koulu".



Rehtori örisi ja ja sanoi, että puhutaan asiasta kokouksen jälkeen. Äiti vaati selitystä heti kaikkien edessä. Selitys?

-Kiusaamisen(tässä tapauksessa väkivallan) tapahtuessa opettaja arvioi onko tapahtuma niin vakava, että on syytä ottaa kotiin yhteys. Ilmeisesti tässä tilanteessa opettaja ajatteli ettei vahinkoa tapahtunut. Nopea tilanne etc. opettaja puhutteli kiusaajaa-



Oltiin kaikki äimän käkenä, paljonko lasta pitää hakata, jotta kotiin soitetaan?

Luottaako koulu siihen, että kaikki niin kauan hyvin kun kotiin ei kielitä. Lakaistaan maton alle juu ja käydään kalleilla "kiva koulu"-kursseilla.



Tämä tyttö oli äidin mukaan pelokas ja itkuinen eikä suostu kouluun menemään. Mutta ei, ei sympatiaa rehtorilta...opettaja arvioi..

KIVA KOULU

- koulukiusaaminen jatkuu toisen lapsemme koulussa kuin ennen

- perheet vaihtavat jo koulua

joku koulu toteuttaa sitä oikeaoppisesti, joku ei- valvonta?????

oli tänään kirjoitus huolestuneelta isovanhemmalta.



Kittilässä 8 luokan tytöt olivat sylkeneet ja kiusanneet ekaluokkalaisia.



Tyttöjä ei oltu pantu pyytämään anteeksi, koska rehtorin mielestä se olisi ollut nöyryyttävää näille kiusaajatytöille.



Eli vahvemman oikeudella mennään. Kiusaajaa pitää suojella ja hänelle ei saa tulla paha mieli.

Mutta pahimmaksi koetaan nimenomaan se, että lapsi reagoi kiusaamiseen vastaamalla siihen samalla mitalla. Se on kuulemma huolestuttavaa ja myös rangaistavaa.

Ettekö ole elämän varrella antaneet lapselle muunlaisia ratkaisumalleja ja -keinoja? Jokainen on vastuussa siitä, mitä itse tekee, tämä kannattaa opettaa lapsille. Jos menee ja lyö toista niin perusteluksi ei kelpaa "mutku toi aloitti".

Ja kiva-kouluprojekti toimii mielestäni hienosti, on ollut lasten koulussa alusta asti käytössä.

hyväuskoisia. Vaahtoatte täällä, niin että sylki lentää, tietämättä asioista sen enempää. Joku kertoo totena oman versionsa tapahtumista, toinen komppaa kuulopuheiden perusteella ja yhtäkkiä teoria ja faktat ovat selvillä. Johtopäätökset kun on tutkittu, ne tulkitaan niin että koko KiVa-koulu on itse helvetistä.



Olen vuosia ollut kouluissa opettajana, eikä ongelmia ikinä ole ollut muiden kuin niiden vanhempien kanssa, jotka viimeiseen saakka väittävät, että kaikessa syy on jossain muualla kuin omassa lapsessa. Onneksi tällaisia vanhempia on pieni vähemmistö, vaikka tämän palstan perusteella luulisikin toisin.



Asia, jota en ymmärrä, ja jota useasti mietin tätä palstaa lukiessani on seuraava. Miksi te vanhemmat, jotka koette tulleenne väärin kohdelluksi, ette itse ota yhteyttä kouluun tai mene itse paikan päälle selvittämään tilannetta? Koulu on julkinen laitos ja teillä on vapaa pääsy seuraamaan oppitunteja ja keskustelemaan kenen tahansa opettajan kanssa lähes milloin tahansa koulupäivän aikana. Usein vanhempia koulussa näkyykin ja aina ovat tervetulleita, tosin he joiden kanssa ongelmia on, eivät ikinä saavu paikalle. He tyytyvät huutamaan painokelvotonta tekstiä puhelimessa vailla kykyä kuunnella tai keskustella asioista rakentavasti.



Toivoisin siis, että te kaikki ottaisitte asioista selvää, ennen kun teette hätäisiä johtopäätöksiänne. KiVa-koulu on kehitetty, jotta kiusaaminen vähenisi kouluissa, ja usein näin on myös tapahtunut. KiVa-koulu on paljon muutakin kuin tapa toimia itse kiusaamistapauksissa. Siihen liittyy valtava määrä kiusaamisen ehkäisyyn tähtäävää materiaalia, joita käydään läpi oppitunneilla. Pyritään saamaan kaikkien silmät auki kiusaamiselle ja oppilaiden kanssa yhdessä pohditaan kiusaamisen eri muotoja ja kiusattujen tunteita jne.



On aivan selvää, että kaikissa tapauksissa tilanteet eivät aina mene oikein, ja todellinen tilanne selviääkin vasta myöhemmin. Tämä on tietysti valitettavaa, mutta ihmiset ovat erehtyväisiä. Joskus tilanteet opettajan silmissä näyttävät erilaisilta, kuin ne oikeasti ovat. Mikäli te tiedätte, että näin on, avatkaa suunne kiitos. Opettajat pyrkivät selvittämään tilanteet parhaansa mukaan, milloinkaan en ole nähnyt, että kiusaamista lakaistaisiin maton alle tai siihen ei puututtaisi. Aina vain esim. yläkoulussa kiusaaminen ei tule opettajien tietoon, ellei kiusttu asiaa tuo esille. Soittakaa ihmeessä aina opettajalle, mikäli lapsenne kotona kertoo, että häntä koulussa kiusataan, tai mikä parasta, menkää suoraan tapaamaan luokanopettajaa tai luokanvalvojaa.



Tällaiset asiat eivät ikinä selviä sillä, että täällä palstalla vaahtoatte asioista ja teette opettajasta tai kiusaamisen vastaisesta projektista syntipukin. Kaikki kuitenkin aivan varmasti tähtäävät samaan lopputulokseen, lasten parhaaseen. Olisiko ja aika, että tekin vanhemmat, jotka käytätte valtavan määrän energiaa ja aikaa esim. opettajien haukkumiseen, käärisitte hihanne ja yhtyisitte samaan rintamaan opettajien kanssa, pyrkimyksenä parantaa asioita?



Onneksi kuitenkin te vanhemmat olette useimmiten järkeviä aikuisia, joiden kanssa on mukava tehdä yhteistyötä. Tämä palsta vaan usein on niin koulukielteinen ja opettajia haukkuva, että meinaa ruveta närästämään.



T. Opettaja, joka yrittää tehdä parhaansa ja olla oikeudenmukainen, kuten kaikki hänen tuntemansa kolllegatkin.

Lapsianne lyödään ja hakataan, ja te valitatte täällä palstalla... Nyt heti yhteyttä kaikkiin mahdollisiin tahoihin. Vaaditte palavereja ja yhteyttä kiusaajan/kiusaajien vanhempiin. Puututte ja näytätte lapsillennekin, että asia ei jää tähän. Jos jokin asia ei sovi oikeustajuunne, siitä pitää puhua ja se pitää selvittää. Ei kahden kesken opettajan kanssa tai puhelimessa rehtorin kanssa vaan sinne paikalle vaan. Mukaan kuraattori, rehtori, opettaja ja kiusaajan vanhemmat. Eihän se kivaa ole, mutta sellaista tämä elämä on, jos lapsistaan haluaa pitää huolta ja välittää heille esimerkkiä siitä, miten toimitaan, jos on kohdeltu väärin. Tietysti se, että oma lapsi potkaisee tai lyö, on aina kaikissa tilanteissa väärin, mutta jos joku toinen on tehnyt sitä ensin ja selviää rangaistuksetta, niiin sekin on todella väärin. Ei lapsia saa kohdella epätasa-arvoisesti sen mukaan, onko tehnyt teon ensin vai jälkeen. Molemmat teot ovat rangaistavia. Esim, jos lapset varastavat kaupasta karkkia, rangaistaisiinkin vain sitä, joka viimeisenä otti sen karkkipatukan???



Kiva-koulu sinällään on minulle tuntematon asia, vaikka yläkoulun opettaja olenkin ja opetanpa vielä Kiva-koulussakin. Meillä luokanvalvojat pitävät pari kertaa kuukaudessa oppilaille tunnin Kiva-koulun ohjeiden mukaan. Me muut opettajat emme saa asiasta mitään tietoa, ohjeita ei riitä kuin luokanvalvojille ja jotenkin tuntuu, että koko materiaali on oppilaiden kouluttamista, ei opettajien (en tosin ole lukenut sitä, kun ei siis kerran meille riitä materiaalia). Mietityttää vain, että jos näen välituntivalvonnan aikana kiusaamistapauksen, pitääkö minun vain tyytyä tenttaamaan oppilailta, mitä Kiva-koulun mukaan minun pitäisi tehdä vai silloin lainata jonkun luokanvalvojan materiaaleja ja lukaista niitä yhdessä oppilaiden kanssa läpi vai mennä sillä vanhalla kaavalla, että kiusaamista ei suvaita, puhuttelut ja anteeksipyynnöt, luokanvalvojalle tieto ja seuranta ja jos tilanne ollut vakava, jälki-istuntoa ja myös rehtorille ja kuraattorille tieto (jonka jälkeen tieto menee vanhemmille ja kutsutaan palaveriin). Järkeä kai saa käyttää edelleen, vaikka Kiva-koulussa onkin... Ihmetyttää vain, miksi nykyään kaikessa pitää olla jokin kohde, jota koulutetaan ja muut jätetään irrallisiksi osiksi ulkopuolelle. Puuttuu sellainen mieletön työyhteisön tuntu, jossa keittäjistä alkaen kaikki osallistuvat meidän koulun parhaaseen.

Sinä siis koet sellaiset vanhemmat ongelmallisiksi, jotka puolustavat omaa lastaan?



Sinä et näe opettajien teoissa mitään väärää? Miksi sitten kiusaaminen on niin yleistä vielä Suomessa? Miksi niin moni lapsi sanoo, ettei opettaja auttanut? Miksi kiusatut vetävät nyt myöhemmin koulujaan oikeuteen?



Sinä koet siis ongelmallisiksi vanhemmat, jotka yrittävät hakea apua kiusatuille ja hakatuille lapsilleen, mutta opettajat sulkevat silmänsä kun kiusaaja sattuu olemaan vaikuttajan lapsi esimerkiksi.



Sinä taidatkin olla minun lasten kouluni opettaja. Meillä nimittäin toimitaan juuri niin, että jos joku vanhempi yrittää vaatia apua kiusatulle lapselleen, tehdään vanhemmasta ongelmatapaus ja hysteerikko ja kiusatusta ongelma, jonka pitää vaihtaa koulua.

keskustelua, mikäli osaallistujat lukisivat muiden keskusteluun osallistuvien tekstit kokonaan, eikä vain valittuja paloja. Tämä siis sille joka aloitti "Hyvä opettaja".



Kollegaani komppaan täysin. Näin juuri, asianomaiset heti paikan päälle selvittämään asiaa. Lisäksi kollegalleni haluaisin sanoa, että nyt pikaisesti kysyt KiVa-tiimiläisiltä, miten tilanteessa toimit. Kiusaamisen havaitsijalle on oma kaavakkeensa, jonka täytät ja laitat eteenpäin. KiVa-tiimi konsultoi sinua ja hoitaa asian. Itse tilanteen ollessa käynnissä toimit kuten ennenkin, eli puutut tietysti välittömästi!

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että tiedotus näissä asioissa ei aina toimi. Vaitiolovelvollisuus velvottaa liikaa.



Ope taas.

On prosessit ja on ryhmät, mutta käytännössä tämä ei vain toimi.



Lastani kiusattiin pidemmän aikaa, lapsi kertoi siitä opettajalle ja opettaja ei ragoinut mitenkään. Vihdoin lapsi uskaltautui kertomaan asiasta kotona ja otin asian puheeksi opettajan kanssa. Opettaja kertoi että tiesi asiasta mutta ei ollut tehnyt mitään.



Edelleenkään se ei edennyt. Kiusaaminen jatkui ja menin koululle. Opettaja oli taas pois ja paikalle tuli muita opettajia ja sattumalta Kiva-ryhmäläinen. He eivät olleet kuulleet tästä kiusaamisesta.



No nyt kuulivat. Ja kiusaaja myönsi ja pyysi anteeksi. Mutta Kiva-PROSESSIT eivät edelleenkään toimineet. Kiusaajan vanhemmille ei kerrottu, seurantaa ei ole. Ihan HP homma ainakin tuossa koulussa.

-----

Olen vuosia ollut kouluissa opettajana, eikä ongelmia ikinä ole ollut muiden kuin niiden vanhempien kanssa, jotka viimeiseen saakka väittävät, että kaikessa syy on jossain muualla kuin omassa lapsessa. Onneksi tällaisia vanhempia on pieni vähemmistö, vaikka tämän palstan perusteella luulisikin toisin.

Asia, jota en ymmärrä, ja jota useasti mietin tätä palstaa lukiessani on seuraava. Miksi te vanhemmat, jotka koette tulleenne väärin kohdelluksi, ette itse ota yhteyttä kouluun tai mene itse paikan päälle selvittämään tilannetta? Koulu on julkinen laitos ja teillä on vapaa pääsy seuraamaan oppitunteja ja keskustelemaan kenen tahansa opettajan kanssa lähes milloin tahansa koulupäivän aikana. Usein vanhempia koulussa näkyykin ja aina ovat tervetulleita, tosin he joiden kanssa ongelmia on, eivät ikinä saavu paikalle. He tyytyvät huutamaan painokelvotonta tekstiä puhelimessa vailla kykyä kuunnella tai keskustella asioista rakentavasti.

Toivoisin siis, että te kaikki ottaisitte asioista selvää, ennen kun teette hätäisiä johtopäätöksiänne. KiVa-koulu on kehitetty, jotta kiusaaminen vähenisi kouluissa, ja usein näin on myös tapahtunut. KiVa-koulu on paljon muutakin kuin tapa toimia itse kiusaamistapauksissa. Siihen liittyy valtava määrä kiusaamisen ehkäisyyn tähtäävää materiaalia, joita käydään läpi oppitunneilla. Pyritään saamaan kaikkien silmät auki kiusaamiselle ja oppilaiden kanssa yhdessä pohditaan kiusaamisen eri muotoja ja kiusattujen tunteita jne.

On aivan selvää, että kaikissa tapauksissa tilanteet eivät aina mene oikein, ja todellinen tilanne selviääkin vasta myöhemmin. Tämä on tietysti valitettavaa, mutta ihmiset ovat erehtyväisiä. Joskus tilanteet opettajan silmissä näyttävät erilaisilta, kuin ne oikeasti ovat. Mikäli te tiedätte, että näin on, avatkaa suunne kiitos. Opettajat pyrkivät selvittämään tilanteet parhaansa mukaan, milloinkaan en ole nähnyt, että kiusaamista lakaistaisiin maton alle tai siihen ei puututtaisi. Aina vain esim. yläkoulussa kiusaaminen ei tule opettajien tietoon, ellei kiusttu asiaa tuo esille. Soittakaa ihmeessä aina opettajalle, mikäli lapsenne kotona kertoo, että häntä koulussa kiusataan, tai mikä parasta, menkää suoraan tapaamaan luokanopettajaa tai luokanvalvojaa.

Tällaiset asiat eivät ikinä selviä sillä, että täällä palstalla vaahtoatte asioista ja teette opettajasta tai kiusaamisen vastaisesta projektista syntipukin. Kaikki kuitenkin aivan varmasti tähtäävät samaan lopputulokseen, lasten parhaaseen. Olisiko ja aika, että tekin vanhemmat, jotka käytätte valtavan määrän energiaa ja aikaa esim. opettajien haukkumiseen, käärisitte hihanne ja yhtyisitte samaan rintamaan opettajien kanssa, pyrkimyksenä parantaa asioita?

-----

T. Opettaja, joka yrittää tehdä parhaansa ja olla oikeudenmukainen, kuten kaikki hänen tuntemansa kolllegatkin.

Juuri tällaiset viestit nostavat karvat pystyyn. Toki on niitäkin, jossa äidin mielestä oma pieni Nico-Marius ei ole ikinä syyllinen mihinkään, vaikka pieksisi luokkakaverinsa sinisenmustaksi. Mutta sitten on näitä opettajia, jotka suhtautuvat vanhempiin hysteerisinä curling-äiteinä. Ja se on vähintään yhtä tuhoisaa kuin nämä "meidän koulussa ei kiusaamista ole" -opettajat.

Minun kouluvuosistani ei ole tavattoman kauan, vaikkakaan KiVa-kampanjaa ei silloin oltu vielä kehitetty. Meidän koulumme oli kyllä oikeasti tosi kiva, siis vähän erilainen, pienehkö kyläkoulu, jossa opetusmenetelmät ym. olivat melko poikkeavia, ja siksi koulussa viihdyttiin. Toisaalta koulu kuului juuri niihin, jossa opettajat sanoivat, että meidän koulussa ei kiusaamista esiinny.

Minua kiusattiin koko ala-asteaika useamman eri lapsen taholta. Siis ihan oikeasti kiusattiin, sekä fyysisesti että henkisesti. Yksi kiusaajista oli juuri tällainen, joka meni sitten itkemään opettajille kaikesta. Siis vaikka oikeasti hänelle ei mitään tehty, tai se "kiusaaminen" olisi ollut sitä, että joku toinen huomautti hänelle siitä, jos hän vaikka puhui asiattomasti toisesta oppilaasta. Oi kun hän oli niin herkkä...

Toinen kiusaaja taas oli aivan peto muille oppilaille, mutta opettajia mielisteli niin että meitä muita välillä oikein ällötti. Selän takana kyllä haukkui kaikki opettajat, mutta oli ensimmäisenä juoksemassa avaamaan ovet ja hymyilemässä enkelimäisesti. Hän organisoi erään todella ilkeän tempun yhtä tyttöä kohtaan. Minä kerroin tästä tempusta kotona, ja äitini otti yhteyttä koululle. Mitään ei tapahtunut kiusaamisen lakkaamiseksi, mutta vuoden kuluttua opettajat valitsivat tämän kiusaajan ystävyysstipendin saajaksi. Eipä sitten enää yläasteella tehnyt mieli kertoa aikuisille, vaikka kuinka oli toisten hampaissa.

Vastaavanlaisia tarinoita olen kuullut muualtakin. Siis että pahimmat kiusaajat olivat juuri niitä opettajien mielistelijöitä, joista aikuiset eivät sitten uskoneet, että he voisivat kiusata. Oli turhaa kertoa kiusaamisesta, kun opettajat eivät välittäneet. Heille tärkeintä oli, että nämä kiusaajat käyttäytyivät hyvin heitä kohtaan.

Aikuisena olen tehnyt sovinnon pahimman kiusaajani kanssa. Kiusaamisen takaa paljastuivat juuri ne syyt, jotka itsekin olin järkeillyt sieltä löytyvän. Olen antanut anteeksi, sydämestäni, mutta unohtaa en voi. Kunpa joskus pääsisin tilanteeseen, jossa voisin opettajilta kysyä, miten he saattoivat antaa kaiken sen tapahtua. Miksei reagoitu, kun pahoinvointi - sekä kiusatun että kiusaajan - oli niin selvästi näkyvillä. Yksi tämän "ei meidän koulussa kiusata" -koulun oppilaista teki aikuisena itsemurhan. Kaikki merkit oli nähtävissä jo silloin lapsena. Poika oli ihan tarkkiskamaa, tavallisella luokalla hän ei todellakaan saanut tarvitsemaansa apua. Eipä päässyt tarkkikselle, ja parikymppisenä paukautti aivonsa pellolle. Uskon, että jos tilanteeseen olisi puututtu oikeasti eikä vain lakaistu OPETTAJIEN taholta maton alle, tämä olisi voitu estää.

vaan pitää kertoa aikuiselle kiusaajasta.

Vain pakko tilanteessa itsensä puolustaminen.

On sun lapset agressiivisia.

Ei kiusaaja jää aina kiinni ja siksi eivät siihen puutu.

Oma poikani 6v. ja aina hokee, että saa kostaa.

Sanon ettei ei, vaan on kerrottava kiusaamisesta aikuiselle.

Ei väkivaltaa väkivallasta.

Onko kyse edes mistään kiusaamisesta

jos kerran kumpikin osapuoli on omalta osaltaan ollut tilanteessa aktiivinen? Kiusaamista on se, kun porukalla käydään systemaattisesti yhden kimppuun.

määritelmä kiusaamiselle on, että "käydään porukalla yhden kimppuun"! Kauhea ajatus, joka vapauttaa yksittäisen ihmisen tekemään ihan mitä tahansa pahuutta.

Onko kyse edes mistään kiusaamisesta jos kerran kumpikin osapuoli on omalta osaltaan ollut tilanteessa aktiivinen? Kiusaamista on se, kun porukalla käydään systemaattisesti yhden kimppuun.

määritelmä kiusaamiselle on, että "käydään porukalla yhden kimppuun"! Kauhea ajatus, joka vapauttaa yksittäisen ihmisen tekemään ihan mitä tahansa pahuutta.

Ja jos oikein muistan, niin se ei ollut tasavahvojen välien selvittelyä, vaan kiusatun piti olla altavastaajana. Kiusauksen määritelmää ei täyttänyt myöskään satunnaiset tapahtuvat, vaan kiusaamisen piti olla jatkuvaa.

Eli jos lapsi antaa takaisin, niin tämä koetaan tasavahvoiksi suhteiksi ja kyseessä ei ole kiusaaminen. Tämä on näppärä määritelmä olla käsittelemättä näitä tilanteita kiusaamistilanteina.

Tätä kiusaamisen määrittelyn ideologiaa en ole oikeasti tajunnut. Kyllä minusta joku voi kiusata, vaikka kohde ei olisikaan selkeästi heikommassa asemassa.

Meillä on juteltu aikanaan lasten ja aikuisten tuttavien kanssa kiusaamistilanteista sekä niiden ratkaisuista. Kokemus oli opettanut aika monia että aikuisilta saa aika huonosti apua tilanteisiin, tämän mekin koimme lapsemme ollessa päiväkodissa esikoulussa. Lopputulemana että eniten kiusaamisen katkaisemiseen voi vaikuttaa lapsi itse ja jos se vaatii vaikka fyysisesti tilanteen purkamisen, niin parempi sekin kuin kiusatuksi joutuminen.

Onko kyse edes mistään kiusaamisesta jos kerran kumpikin osapuoli on omalta osaltaan ollut tilanteessa aktiivinen? Kiusaamista on se, kun porukalla käydään systemaattisesti yhden kimppuun.

määritelmä kiusaamiselle on, että "käydään porukalla yhden kimppuun"! Kauhea ajatus, joka vapauttaa yksittäisen ihmisen tekemään ihan mitä tahansa pahuutta.

Ja jos oikein muistan, niin se ei ollut tasavahvojen välien selvittelyä, vaan kiusatun piti olla altavastaajana. Kiusauksen määritelmää ei täyttänyt myöskään satunnaiset tapahtuvat, vaan kiusaamisen piti olla jatkuvaa.

Eli jos lapsi antaa takaisin, niin tämä koetaan tasavahvoiksi suhteiksi ja kyseessä ei ole kiusaaminen. Tämä on näppärä määritelmä olla käsittelemättä näitä tilanteita kiusaamistilanteina.

Tätä kiusaamisen määrittelyn ideologiaa en ole oikeasti tajunnut. Kyllä minusta joku voi kiusata, vaikka kohde ei olisikaan selkeästi heikommassa asemassa.

Meillä on juteltu aikanaan lasten ja aikuisten tuttavien kanssa kiusaamistilanteista sekä niiden ratkaisuista. Kokemus oli opettanut aika monia että aikuisilta saa aika huonosti apua tilanteisiin, tämän mekin koimme lapsemme ollessa päiväkodissa esikoulussa. Lopputulemana että eniten kiusaamisen katkaisemiseen voi vaikuttaa lapsi itse ja jos se vaatii vaikka fyysisesti tilanteen purkamisen, niin parempi sekin kuin kiusatuksi joutuminen.

Tämä li vain yksi versio tapahtuneesta - ja sekin toisen käden "tietoa"!

Kiva-koulu meiläkin. On siellä kiusaamista, kaikissa kouluissahan on. Tuntuu, että ne koulut joissa kivaprojekti on, ovat just niitä pahimpia.

kuvaamasti tilanteen ei KiVa-koulu ohjeistuksen mukaan pitäisi olla mahdollista. Ikävää, jos työyhteisössäsi ei ole käyty asiaa läpi kaikkien siihen kuuluvien kanssa.

Meillä oli heti syksyn alussa Veso aiheesta ja materiaali on kaikkien saatavilla. Jokaiselle ei riitä omaa pakettia, mutta materiaali on saatavilla sähköisenä sekä kirjallista pakettia voi jokainen lukea henkilökunnan tiloissa aina halutessaan.

Kiva-koulu sinällään on minulle tuntematon asia, vaikka yläkoulun opettaja olenkin ja opetanpa vielä Kiva-koulussakin. Meillä luokanvalvojat pitävät pari kertaa kuukaudessa oppilaille tunnin Kiva-koulun ohjeiden mukaan. Me muut opettajat emme saa asiasta mitään tietoa, ohjeita ei riitä kuin luokanvalvojille ja jotenkin tuntuu, että koko materiaali on oppilaiden kouluttamista, ei opettajien (en tosin ole lukenut sitä, kun ei siis kerran meille riitä materiaalia). Mietityttää vain, että jos näen välituntivalvonnan aikana kiusaamistapauksen, pitääkö minun vain tyytyä tenttaamaan oppilailta, mitä Kiva-koulun mukaan minun pitäisi tehdä vai silloin lainata jonkun luokanvalvojan materiaaleja ja lukaista niitä yhdessä oppilaiden kanssa läpi vai mennä sillä vanhalla kaavalla, että kiusaamista ei suvaita, puhuttelut ja anteeksipyynnöt, luokanvalvojalle tieto ja seuranta ja jos tilanne ollut vakava, jälki-istuntoa ja myös rehtorille ja kuraattorille tieto (jonka jälkeen tieto menee vanhemmille ja kutsutaan palaveriin). Järkeä kai saa käyttää edelleen, vaikka Kiva-koulussa onkin... Ihmetyttää vain, miksi nykyään kaikessa pitää olla jokin kohde, jota koulutetaan ja muut jätetään irrallisiksi osiksi ulkopuolelle. Puuttuu sellainen mieletön työyhteisön tuntu, jossa keittäjistä alkaen kaikki osallistuvat meidän koulun parhaaseen.