Lue keskustelun säännöt.
10kk vauvan jokailtainen nukutusrumba käynnissä...
12.11.2010 |
Ai hitto miten kateellinen olen sellaisille vanhemmille, joiden lapsiin unikoulu tehoaa ja lapsi nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä ilman lisäpalveluvaatimuksia!
Olen imettänyt vauvaa aina ennen nukahtamista, en tiedä sitten oliko kohtalokas virheliike antaa pienen vauvan nukahtaa tissille, ei sitä silloin hennonnut herättää. Nyt tuntuu, ettei tuo meinaa rauhoittua millään.
Meillä on käynyt unikoluttaja kahdesti antamassa vinkkejä ja neuvomassa mutta ei tehoa. Tai tehosi siihen asti, kunnes lapsi rupesi tehtailemaan ekat hampaansa, nyt ei auta enään vanhat konstit. En sitten tiedä, että teemmekö jotain väärin, mutta nyt ois hyvä neuvot paikallaan..
ELi meillä on säännöllinen päivärutiini ja lapsi nukkuu vielä yhdet tai kahdet päiväunet, riippuu aamupäikkäreiden pituudesta. Teemme iltaisin aina samat jutut samassa järjestyksessä, viimeiseksi tarjoan vielä makuuhuoneessa maitoa, välillä vauva syö välillä ei mutta makoilen silti hetken lapsen kanssa meidän sängyllä. Sitten alkaa iltarumba: toivotan hyvät yöt, laitan lapsen pinnasänkyyn. Hetken aikaa on rauhallista mutta sitten alkaa itku..Lapsi ei haluakaan olla yksin tai nukkua...
Miten nämä illat sais järjestymään niin ettei mun tarttis viettää kahta tuntia makkarissa...? En millään hentoa järjestää huudatusunikoulua..
Kommentit (33)
Pantleyn "hellän menetelmän" ja MLL:n "tassu-unikoulun" sekoituksella nukkumaan. (Googleta pehmeä matka höyhensaarille ja kotiunikoulu+mll.) Isä hoiti koulutuksen, sillä poika siihen asti vaati minut nukuttamaan.
Kolmannesta yöstä nukahti itsekseen ja nukkui yöt aamuun asti. Toki sairasteluista ja hampaista tulee hieman takapakkia, mutta on sitten aina päästy takaisin hyvään rutiiniin.
Unikoulutus voi kestää viikonkin, joten siihen pitää varautua hyvin ja toteuttajaksi kannattaa valita se, jolla hermot paremmin pitää eli useimmiten isä. ;) Minä en olisi kestänyt kuunnella vauvan itkua, jota väkisinkin tulee, vaikka varsinaista huudatusunikoulua ei pitäisikään.
Minä muuten myös kouluttaisin sinuna samassa yhteydessä tuon maitopullon pois. Nokkamukista maitoa ennen nukkumaan menoa keittiössä. Muuten siitä vieroitus on kohta edessä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jokaisen kohdalla on toimittu lasta kuunnellen. Käytännössä siis niin, että yhtä on nukutettu tissille, toista vieressä ja yksi pärjännyt pitkälti "itsekseen". Kaikki ovat parivuotiaana nukahtaneet omin avuin sänkyihinsä iltasatujen tai -laulujen jälkeen.
Jokainen lapsi on yksilö, en lähtisi heitä jokaista samaan muottiin sovittamaan.
jota kaikki ehdottavat ratkaisuksi! Itselläni 3 lasta, jotka ovat vastasyntyneestä asti nukkuneet omassa sängyssä ja ilman minkäänlaisia ongelmia. Yösyötöillä olen nostanut viereen syömään ja tämän jälkeen palauttanut omaan sänkyyn jatkamaan unia. Koskaan kukaan lapsista ei ole vaatinut huudatusta, vaan ovat opppineet nukahtamaan omassa rauhassa. Monella tutulla nukutetaan alussa vieressä ja näin vauva tottuu siiihen ja kappas vain, oma sänky ei enää kelpaakaan ja kieree on valmis alkamaan. Ja sitten tullaa maukumaan, että "kyllä on epistä., kun sulla on noin helpot lapset" jne. Se on ollut oma valinta jo silloin alussa nostaa vauva omaan sänkyyn yösyötöltä, mutta tuntuu, että se on monelle ylivoimaisen raskasta. Sinulle ap, suosittelen ettet missään nimessä ota vauvaa viereesi nukkumaan, vaan yrität opettaa vauvan nukahtamaan omaan sänkyynsä rahallisesti, ilman huudatsuta. Sinnikkyys palitaan ja hyviewn yöunien jälkeen niin äiti kuin lapsikin ovat tyytyväisempiä:)
Meidän tyttö oli samanlainen, huusi naama punaisena joka ilta aina kun lähdettiin huoneesta. Kokeiltiin tassuttelut sun muut ilman tulosta, ei kuitenkaan jätetty yksin huutamaan ikinä. Vähän yli vuoden vanhana hän sitten yhtäkkiä oppi rauhoittumaan itsekseen. Kun iltarutiinit on hoidettu, unilaulu laulettu ja hyvät yöt toivotettu, poistumme huoneesta. Tyttö (nyt 1v6kk) juttelee itsekseen tai unileluilleen jonkin aikaa, joskus puolikin tuntia, mutta nukahtaa aina lopulta itsekseen ilman huutoa ja ilman jatkuvaa nukuttamista. Ehkä teidän vauva ei vaan ihan vielä ole valmis nukahtamaan itsekseen ja oppii sitten myöhemmin. Toivottavasti tilanne helpottuu, tiedän kokemuksesta että tuo on rankkaa.
"jokainen äiti voi mielessään punnita onko se lapsen turvallisuuden tunteen ja kehityksen kannalta edes järkevää. "
En ole tuo numero 16, mutta tätä juuri hän varmaan tarkoitti. Eli lapsi joka nukahtaa itse, ilman huutoa, tyytyväisenä, ei saisikaan nukkua omassa sängyssä, omassa rauhassa. Vaan hänet pitäisi väkisin ottaa viereen, jossa on varmasti tukallampaa ja sitten myöhemmin opettaa nukkumaan yksin kera huudon. Onpa omituista, jos tämä tukaa lapsen onnellista kasvua. "en raaski nukuttaa oamssa sängyssä"=en saa lasta nukkumaan yksin. Turha siis syyllistää näitä äitejä, joiden lapset nukkuvat hyvin.
Tottakai helposti nukahtavat vauvat voivat nukahtaa ja nukkua itsekseen! Ei siinä todellakaan ole mitään väärää. Tarkoitin tuolla lauseella niitä lapsia, jotka eivät osaa tai lempeästä unikoulustakaan huolimatta, eivät opi nukahtamaan itsekseen vaan selkeästi protestoivat sitä vastaan, niin heidän kohdallaan ei välttämättä edes ole järkevää lähteä väkisin opettamaan yksin nukahtamista. Sen ehtii sitten myöhemminkin kun lapsella on enemmän ymmärrystä.
Juu, siis tilanne on meillä sellainen, että haluaisin vauvan nukahtavan omaan sänkyynsä siksi, että en voi joka ilta olla hänen vieressään tissi tanassa, koska teen osa-aikaista yötyötä. Mutta jos vauva ei halua tai osaa vielä itsekseen nukahtaa niin sitten mun on vaan nukutettava hänet vieressä..ehkä mä yritän muutaman viikon päästä uudelleen..
Viimeisin unikolu kesti kaksi viikkkoa. Saatiin huonolla menestyksellä lapsi nukahtamaan lopulta omaan sänkyynsä (n.2h tassuttelun ja hyssyttelyn jälkeen) lapsi myös herää usein yöllä, jos nukahtaa mun viereen, koska siirrän hänet aina kuitenkin omaan sänkyyn nukkumaan. En voisi kuvitella meitä perhepedissä, koska ollaan kaikki todella levottomia nukkujia, milloin on kenenkin varpaat suussa tai peitto ja tyynyt kadonnut. Niin ja tämä siis vain pelkästään mieheni kanssa, siihen kun lisätään vielä tuo lapsi niin nukkuessamme käy melkoinen melske.. :P
Todella kiva kuulla, että joillakin on tuo nukuttaminen omaan sänkyyn lähtenyt heti hienosti toimimaan, mä toivon, että omani on viimeistään armeijaan mennessä luopunut tissistä ja mun vieressä nukkumisesta... :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ihme, jos ei ole tyytyväinen jäädessään yksin. Menee kyllä ohi. Aattele vaikka että ne kaksi tuntia siellä makkarissa vauvan kanssa on laatuaikaa ja saa itekin levätä... Vuoden päästä on ihan toiset ongelmat, kun yritätte viedä vuoteesta karkuun lähtevää taaperoa takaisin sänkyynsä sen sadannen kerran :-) Tsemppiä ja kauniita unia!
vauva nukkui ainakin osan yöstä meidän välissä noin 9kk ikään asti, sitten päätettiin että nyt opetellaan nukkumaan omassa sängyssä. Ensimmäiset illat olivat aika rasittavia. Iltamaidon (imetyksen) jälkeen vein vauvan omaan sänkyyn ja jäin itse viereen käsi vauvan mahan päällä. Ensimmäisenä iltana kova huuto ja kovasti yritti nousta ylös, mutta vihdoin nukahti ihan rauhallisena. Muutamana seuraavanakin iltana pienen huudon kanssa nukahti, mutta jo lyhyemmän ajan kuluttua. Nykyään (vauva kohta vuoden) hän nukkuu jo omassa huoneessa ja iltaisin viedään hänet omaan sänkyyn ja jäädään sängyn viereen istumaan, jos yrittää nousta niin käsi vaan pinnojen välistä ja heti rauhoittuu.Nykyään nukahtamiseen menee 5-15min. Yöllä jos havahtuu hieman unesta niin nukahtaa kyllä itse uudestaan kun huomaa että on samassa paikassa missä illallakin. En ole vielä kokenut hyväksi jättää häntä yksin nukahtamaan, mutta ehkä jonkin ajan päästä sitä voidaan kokeilla...
Toivottavasti tästä olisi edes vähän apua! Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi myös herää usein yöllä, jos nukahtaa mun viereen, koska siirrän hänet aina kuitenkin omaan sänkyyn nukkumaan.
olen siinä käsityksessä, että tällaisilla huonosti nukahtavilla vauvoilla on lähes aina ongelmana (mahd. muiden lisäksi) se, että heillä on voimakas uniassosiaatio. Tällöin tilannetta pahentaa se, että lapsi herää eri olosuhteissa, kuin nukahti.
Toisin sanoen, jos antaa nukahtaa viereen, niin siinä pitäisi lapsen antaa myöskin nukkua kunnes herää. Muuten käy niin, että herätessään on ihan pihalla, että mihin on joutunut ja tämä saattaa aiheuttaa turvattomuuden tunnetta niin että nukahtaminen alkaa jatkuvasti olla vaikeata.
Mainitsemani Pantley käytti esimerkkinä sitä, että jos aikuinen menee nukkumaan omassa sängyssä ja herää keskellä yötä keittiön lattialla, niin varmaan uudelleen nukahtaminen olisi vaikeaa. Vauva ei voi käsittää miksi herää yksin sängyssä, kun nukahti ihanasti äidin kainaloon/tissille ja tästä syystä ei enää "uskalla" nukahtaa iltaisin.
Tässä voi siis olla osa ongelmaa (ja ratkaisua). Ja asiaa pahentaa varmasti tuossa iässä esiintyvä eroahdistus.
t. olinkohan 23, se jolla lapsi koulutettiin 10kk iässä
Olen varmaan ymmärtänyt sitten jotain väärin, kun olen luullut, että tuo viereen nukuttaminen ei olis kauheen hyvä juttu...?
Mun pitää varmaan lopettaa imettäminen kokonaan niin pääsis ainakin tosta yöllisestä syöttämisestä eroon..
Kiitän vastauksista ja vinkeistä, ehkä lapsella nyt vaan on sellainen aika, ettei se yksin nukahtaminen onnistu. Taidan tosiaan kokeilla tuota unikouluttelua taas vähän ajan päästä uudestaan. Pakko näihin iltoihin ja öihin on saada jotain muutosta, mä rupeen olemaan jo niin kypsä tähän "tuntosarvet jatkuvasti pystyssä" olotilaan...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näytä tulevan mitään...Lapsi protestoi heti, kun yritin nukuttaa omaan sänkyynsä. Tehtiin isän kanssa vaihtovuoro, nyt hän on tuolla makuuhuoneessa makoilemassa lapsen vieressä meidän sängyllä...Huoh..
Lapsi on myös nyt keksinyt, että yölläkin voi herätä kesken kaiken konttailemaan ja leikkimään..ihanaa..:(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HAMPAAT PESTÄÄN ILLALLA VIIMESENÄ!!!!!!!
Ei jessus.
"jokainen äiti voi mielessään punnita onko se lapsen turvallisuuden tunteen ja kehityksen kannalta edes järkevää. "
En ole tuo numero 16, mutta tätä juuri hän varmaan tarkoitti. Eli lapsi joka nukahtaa itse, ilman huutoa, tyytyväisenä, ei saisikaan nukkua omassa sängyssä, omassa rauhassa. Vaan hänet pitäisi väkisin ottaa viereen, jossa on varmasti tukallampaa ja sitten myöhemmin opettaa nukkumaan yksin kera huudon. Onpa omituista, jos tämä tukaa lapsen onnellista kasvua. "en raaski nukuttaa oamssa sängyssä"=en saa lasta nukkumaan yksin. Turha siis syyllistää näitä äitejä, joiden lapset nukkuvat hyvin.