Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe ja teini-ikäinen tytärpuoli
12.11.2010 |
Meillä on uusperhe, ollut jo yli 10 vuotta, kaksi yhteistä lastakin on miehen kanssa. Nyt menee täysin hermot miehen tyttäreen (teini). Se on taas ollut täällä reilu viikon, ja en vaan jaksa. Se arvostelee, ivailee, käyttää mun meikkejä, hiuslakkaa jne ja on yleisesti ärsyttävä, mustamaalaa miestä minulle (ja varmaan minua miehelle jos uskaltaa)ja on aina jotenkin tyytyväinen jos ollaan "riidoissa". Olen alkanut oikeasti harkita avioeroa miehestä, ja että muuttaisin lasten kanssa omaan asuntoon. Ihan vain päästäkseni tytöstä eroon. En jaksa enää huolehtia tytön harrastuksista, kokea aina huonoa omaatuntoa jos tehdään jotain ilman tyttöä. Jos olisin tiennyt että tästä tulee tällaista, en olisi ikinä lähtenyt leikkiin mukaan, mutta jotenkin silloin kaksvitosena kun mies totesi että hänellä on lapsi, niin sitä oli jotain ruusunpunaisia kuvitelmia miten meistä tulee onnellisen pikkuperhe yhdessä. Lässylässyn. Ajattelen että jos nyt lähden, niin ehkä tytöstä tulee onnellisempi, kun ei tarvitse katsella meikäläistä, saa pitää isänsä ihan itsellään. Toisaalta meidän kaksi yhteistä lasta menettää isänsä ja turvallisen kotinsa. Voi perkele tätä elämää. Kiitos kun sain purkautua..
Kommentit (76)
tai ainakin näin oli meidän ex-uusperheessä. Tytär on mustasukkainen isästään sinulle ja sinä miehestäsi tyttärelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ainakin näin oli meidän ex-uusperheessä. Tytär on mustasukkainen isästään sinulle ja sinä miehestäsi tyttärelle.
ja muutenkin miksi nipotat meikistä yms. ottamalla toisenlaisen asenteen voisit ehkä pärjätäkkin mutta tuollalailla et.
Tuntuu että olet vajonnut samalle tasolle teinin kanssa.
En ole ikinä antanut teinityttärieni lainata meikkejäni. Sehän on vähän sama kuin hammasharjaa tai alusvaatteita lainaisi. Ja nyt pitäisi hyväksyä se, että vieraileva tähti lainailee näitä henkilökohtaisia tavaroita. Ei kiitos!
Jollain tavoin tuttua. Minulla itsellä kolme täysi-ikäistä tytärtä, kaksi jo omillaan. Miesystävälläni poika kohta 18v ja tytär 13v.
Ovat isällään ke-la ja äidillään la-ke. Emme asu yhdessä, onneksi. Itse sukkuloin miehen luona, silloin kun hänelle jää aikaa. On aina varauduttava jos tytär soittaa (kun on äidillään) viemään milloin minnekin tai hakemaan. Lopetin ns. yhteiset illat, kyllästyin totaalisesti tämän pikku prinsessan pompotteluun.Vietimme iltaa tyttäreni ja mieheni lapsien kanssa. Minulla on kaksi koiraa, ja toivomushan oli, että otan ne mukaan. Muutaman kyläilyn jälkeen ajattelin että koirien on parempi olla kotona kuin "vieraan" pukemisleikeissä. Monta kertaa totesin että eläin ei ole mikään lelu, tuloksetta. Nyt kun en suostu piskejä sinne viemään...olen kauhee. Taitaa olla niin ettei tästä tädistä ole ns uusperhe-elämään joten kaikki kunnia sinulle! Ymmärrän että lapset tarvitsevat isää ja isä hoitaa velvollisuutensa, mutta rajansa kaikella.
Jollain tavoin tuttua. Minulla itsellä kolme täysi-ikäistä tytärtä, kaksi jo omillaan. Miesystävälläni poika kohta 18v ja tytär 13v.
Ovat isällään ke-la ja äidillään la-ke. Emme asu yhdessä, onneksi. Itse sukkuloin miehen luona, silloin kun hänelle jää aikaa. On aina varauduttava jos tytär soittaa (kun on äidillään) viemään milloin minnekin tai hakemaan. Lopetin ns. yhteiset illat, kyllästyin totaalisesti tämän pikku prinsessan pompotteluun.Vietimme iltaa tyttäreni ja mieheni lapsien kanssa. Minulla on kaksi koiraa, ja toivomushan oli, että otan ne mukaan. Muutaman kyläilyn jälkeen ajattelin että koirien on parempi olla kotona kuin "vieraan" pukemisleikeissä. Monta kertaa totesin että eläin ei ole mikään lelu, tuloksetta. Nyt kun en suostu piskejä sinne viemään...olen kauhee. Taitaa olla niin ettei tästä tädistä ole ns uusperhe-elämään joten kaikki kunnia sinulle! Ymmärrän että lapset tarvitsevat isää ja isä hoitaa velvollisuutensa, mutta rajansa kaikella.
olis tietenkin ollut, että olisit seikkaperäisesti opettanut, miten koiran kanssa ollaan, ja oikeasti tehnyt selväksi, miten koiraa kohdellaan. Mutta helpompihan on sitten haukkua LASTA prinsessaksi keskustelupalstalla pikku prinsessaksi, kuin tuhlata vaivannäköä kumppanin äpäriin entisestä liitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiaaaa!!!!!1 :D Eip oo mun juttu!
kyllä se erinäisen kerran tuli tarkkaan seliteltyä. Pidän kuitenkin 13 vuotiasta jo niin isona että muutaman toiston jälkeen suomenkielinen puhe menee perille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä se erinäisen kerran tuli tarkkaan seliteltyä. Pidän kuitenkin 13 vuotiasta jo niin isona että muutaman toiston jälkeen suomenkielinen puhe menee perille :)
jos et tuonikäistä saa tottelemaan, sanonpa vaan.
vanhempien saamattomuutta. Omani kasvatin ja se riittäköön :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..väsyttäviä. Uusperheet eivät toimi. Kaikkien elämä muuttuu helvetiksi!
Samat on ajatukset täällä kuin sinulla viime viikon jälkeen. Kaikki tuntuvat ymmärtävän näitä lapsipuolia ja entisiä puolisoita, mutta minä, joka olen tullut hyvin kauan erojen jälkeen mukaan kuvioon, en kuulemma ymmärrä.
Yhteinen lapsemme kärsii, kun sisarpuolet vievät isän ajan, tappelevat kaikesta mahdollisesta ja valehtelevat milloin mistäkin ja sen toisen ajan isä on väsynyt kaikesta, eikä jaksa yhtään mitään. Ja minun pitäisi olla se joka iloisena pitää meidän perheen arkirutiinit yms. kunnossa.
Niin minulla oli joskus ajatus, että tämä toimii, mutta ei vaan toimi, suurin ongelma on tosiaan ex puoliso lasten äiti. Se söheltää ja soittelee joka päivä monta kertaa, vaikka ne lapset asuu meillä. Ei mekään häiritä kun ne asuu siellä, annetaan rauha elää niiden perheen elämää.
Ja kukaan ei usko , koska se on niin mukava ja arvostetussa ammatissa... Ei sitä kukaan uskalla kyseenalaistaa.
Ei lapsissa vikaa ole vaan tosiaan niiden vanhemmissa, ja siinä että toinen kuvittelee satuttavansa entistä puolisoaan, vaikka todellisuudessa ne on ne lapset, jotka kärsii..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti/lohdutukseksi voin kertoa, että tuo ei riipu mitenkään
uusperheydestä vaan teini-iästä... Toisilla tulee pahempana, toisilla helpompana. Kyllä se siitä helpottaa, ydinperheessäkin vanhemmat ovat yleensä ihan aivokuolleita idiootteja ja olisi hienoa jos he eroaisivat ja parasta jos teini saisi jäädä yksinään kotiin asumaan. Aika tuntuu pitkältä, mutta jossain vaiheessa huomaat, että siitäkin selvittiin. Ja sitten alkaakin jo niiden biolasten murrosikä painaa päälle... ;)Jaksamista ja voimia ja pitkää pinnaa!
, suurin ongelma on tosiaan ex puoliso lasten äiti. Se söheltää ja soittelee joka päivä monta kertaa, vaikka ne lapset asuu meillä. Ei mekään häiritä kun ne asuu siellä, annetaan rauha elää niiden perheen elämää. Ja kukaan ei usko , koska se on niin mukava ja arvostetussa ammatissa... Ei sitä kukaan uskalla kyseenalaistaa.
Ettetietenkään vastaa hänen soittoihin tai viesteihnPISTE SANOTTE OTTAVANNE YHTEYTTÄ, JOS TEILLÄ ON TARVE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun tekis mieli välillä kärventää oma 15v tyttö, sitten taas ollaan niin ihanaa että ei katto riitä. Kun kaikki on perseestä niin sillon se näytetään koko maailmalle.
Itsekkyys ja minä minä asenne päällimmäisenä, ei todellakaan kysellä voiko lainata tms...
Ja ap mikä lapanen se ukkos on jos ei tyttöään saa kuriin, toiseksi mikä lapanen sinä olet jos et saa tyttöä kuriin.Ja kolmanneksi, ette kai oikeesti ala tappelemaan ukkos kanssa kun teini mollaa toista... siis oikeen lähdette siihen leikkiin mukaan.
ja joo tiedän miltä tuntuu elää uusperheessä.
ei se muuten haluaisi sinun henk.koht tavaroita käyttää tai teillä oleskella.
Itselläni oli aivan järkyttävä teini-ikä ja olivat vanhemmat oikeasti enemmän kuin helisemässä. Mutta heti siitä toivuttuamme meillä on ollut erityisen läheiset välit. Ehkä juuri osasyy siihen on,että tunsin että olen hyäksytty perheeseen kaikista kauheista tempuista huolimatta.
Itse olin tilanteessa, että avopuolisoni 16-v tytär muutti meidän luokse asumaan 2 v sitten käydäkseen lukion. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, eikä minulla omiakaan. Kävimme etukäteen läpi asiat, mitä odotan ja vaadin, jotta suostun muuttoon. Tiesin, ettei minusta ole lapsuudenkokemusten takia äidiksi, joka siivoaa aina muiden jäljet ja on ilman minkäänlaista sanavaltaa omassa kodissaan. Uskoin avon lupauksiin, mutta karu totuus paljastui jo ensimmäisellä viikolla.
Tytär ei osannut itsenäisesti edes huolehtia omasta hygieniastaan. Hän haisi oksettavan pahalle hielle koko ajan, ja jokainen suihkukäynti piti erikseen taistella. Hän jätti veriset siteet pitkin vessan lattiaa, lavuaari, tasoja jne. Hän ei korjannut koskaan jälkiään, siivonnut huonettaan, osallistunut yhteiseen siivoukseen, vaihtanut petivaatteitaan, pessyt pyykkejään - saati hakenut niitä kuivamasta. Kaikenkaikkiaan hän ei tehnyt muuta kuin sotki. Alkeellisimmatkin käytöstavat puuttuivat, tytär ei 2 vuoden jälkeenkään osannut pyyhkiä kuraisia kenkiä sisääntullessaan, pestä käsiään sen jälkeen kun oli ensin kaivanut jalkojaan ja suostui sitten niillä käsillä tekemään salaatin.
Hän oletti ja vaati, että hänen isänsä pitää viettää puolet vapaa-ajastaan tytön kanssa. Omia ystäviä ja menoja tytöllä ei ollut koskaan. Koulusta tultuaan hän katseli tv:stä DVD:itä (piirrettyjä, fantasiaa, skifiä) tai oli 12 h päivässä tietokoneella.
Isän mielestä tyttären piti saada osallistua kaikkeen yhteiseen tekemiseemme, jopa vuosipäivän romanttiselle päivälliselle lepiravintolassani. No eipä me muuta yhdessä oikeastaan avon kanssa enää tehtykään.
Yritin puhua ja puhua, että elämämme ei ole sellaista, kuin sovimme etukäteen. Avo vastasi aina, että tyttärellä menee vähän aikaa sopeutumiseen. Sama selitys oli vielä 1,5 v päästä.
Lopulta minusta tuli se iso paha susi. En kuulemma ymmärtänyt muita, ja kaikessa piti tehdä kuten minä haluan. Vaikkakin jos jostain sanoin, tytär vastasi, että "Et sinä sitä voi yksin päättää". Eli lopputulemana oli, että hän sai päättää kaikesta yksin.
1 v jälkeen avolla oli nettisuhde, koska hänen elämänsä oli niin vaikeaa! 2 v jälkeen avo aloitti uuden suhteen. Ja ilmoitti sitten haluavansa erota. Tässä vaiheessa hänen tyttärensä oli 18 v. Avo ilmeisesti oletti, että minä muutan yhteisestä kodista välittömästi pois, ja jätän sen hänelle ja hänen tyttärelleen. Yllätys oli ilmeisesti melkoinen, kun laitoin tyttären pihalle. Siinäkin kuitenkin tein avon ja tämän perheen mielestä väärin.
Nyt olen jälkeenpäin kuullut, että tytöllä oli jo lapsena todettu tutkimuksissa, ettei kykene oikein ymmärtämään puhetta eikä sanallisia ohjeita. Tämä lienee selittää sen, että tytär oli lapsena koulukiusattu, eikä yhäkään kykene minkäänlaiseen normaaliin nuoren aikuisen sosiaaliseen elämään. Avon mielestä kuitenkin tytär oli niin fiksu, ettei tälle tarvinnut edes sanoa mitään, vaan tytär osasi kaiken muutenkin.
Avo jätti myös täysin välittämättä tyttären minulle sanomat uhkaukset fyysisestä väkivallasta. Kerran jopa tytär yritti hyökätä kimppuuni (tytär minua 10 cm pidempi ja 15 kg painavampi), mutta onneksi avo oli välissä. Tosin jälkeenpäin avo tulkitsi, että hän oli estänyt minua lyömästä hänen tytärtään.
Ai miten tässä kävi.. no ero tuli. Ihan turha yrittää jaksaa helvettiä, johon lapsen vanhempi ei katso tarpeelliseksi mitenkään puuttua tai auttaa. Jos puoliso ei näe, kuinka huonosti voit, ja kuinka tarvitset apua, niin hän on sairas mieleltään eikä oikeasti välitä sinusta!
. Avo ilmeisesti oletti, että minä muutan yhteisestä kodista välittömästi pois, ja jätän sen hänelle ja hänen tyttärelleen. Yllätys oli ilmeisesti melkoinen, kun laitoin tyttären pihalle. Siinäkin kuitenkin tein avon ja tämän perheen mielestä väärin.
Toivotko oikeasti että miehesi tytär tekisi itsemurhan? Se voi käydä liiankin helposti jos painostat masentunutta teiniä siihen ja vaikka se olisi sinulle suuri helpotus niin miehesi saattaisi olla hiukan surullinen. Ehkä olisi helpompaa hakea tytön masennukseen apua/lääkitystä?
Jos tytär olisi yhteinen? Koita olla aikuinen ja kestää kun olet leikkiin ryhtynyt. Teinit osaa olla vaikeita,myös ne omat,eikä niitä laiteta pois kun tulee vaikeaa.
Meillä(kin) miehen tytär roikkui isässään kiinni ihan siihen asti kun 16-vuotiaana alkoi seurustella ensimmäisen kerran. Tilanne muuttui kuin veitsellä leikaten. Sen jälkeen tyttö ei todellakaan enää olisi halunnut "isäänsä ihan vain itselleen", kuten vielä vain vähän aikaisemmin.
Sinnittele sinäkin vielä pieni hetki. Ei kestä kauan, vaikka onkin megalomaanisen ärsyttävää.