Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe ja teini-ikäinen tytärpuoli
12.11.2010 |
Meillä on uusperhe, ollut jo yli 10 vuotta, kaksi yhteistä lastakin on miehen kanssa. Nyt menee täysin hermot miehen tyttäreen (teini). Se on taas ollut täällä reilu viikon, ja en vaan jaksa. Se arvostelee, ivailee, käyttää mun meikkejä, hiuslakkaa jne ja on yleisesti ärsyttävä, mustamaalaa miestä minulle (ja varmaan minua miehelle jos uskaltaa)ja on aina jotenkin tyytyväinen jos ollaan "riidoissa". Olen alkanut oikeasti harkita avioeroa miehestä, ja että muuttaisin lasten kanssa omaan asuntoon. Ihan vain päästäkseni tytöstä eroon. En jaksa enää huolehtia tytön harrastuksista, kokea aina huonoa omaatuntoa jos tehdään jotain ilman tyttöä. Jos olisin tiennyt että tästä tulee tällaista, en olisi ikinä lähtenyt leikkiin mukaan, mutta jotenkin silloin kaksvitosena kun mies totesi että hänellä on lapsi, niin sitä oli jotain ruusunpunaisia kuvitelmia miten meistä tulee onnellisen pikkuperhe yhdessä. Lässylässyn. Ajattelen että jos nyt lähden, niin ehkä tytöstä tulee onnellisempi, kun ei tarvitse katsella meikäläistä, saa pitää isänsä ihan itsellään. Toisaalta meidän kaksi yhteistä lasta menettää isänsä ja turvallisen kotinsa. Voi perkele tätä elämää. Kiitos kun sain purkautua..
Kommentit (76)
uusperheydestä vaan teini-iästä... Toisilla tulee pahempana, toisilla helpompana. Kyllä se siitä helpottaa, ydinperheessäkin vanhemmat ovat yleensä ihan aivokuolleita idiootteja ja olisi hienoa jos he eroaisivat ja parasta jos teini saisi jäädä yksinään kotiin asumaan. Aika tuntuu pitkältä, mutta jossain vaiheessa huomaat, että siitäkin selvittiin. Ja sitten alkaakin jo niiden biolasten murrosikä painaa päälle... ;)
Jaksamista ja voimia ja pitkää pinnaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaman vuoden. Itsellä samanlainen kokemus miehen pojasta. Teini-iässä oli kapinaa ja erinäisiä kokeiluja. Suoraan sanottuna oli helpotus,kun muutti 17v toiselle paikkakunnalle asumaan. Nykyään on lämpimät välit ja on pyytänyt anteeksikin kieroilujaan.
Mutta 5 vuotta on pitkä aika, siltä tuntuu ainakin nyt. Ja voin toki komentaa tyttöä, mutta se tekee kuitenkin juuri kuten huvittaa. Valehtelee, kiistää tehneensä mitään, ja mulla ei ole "todisteita".
asenteella et pärjää.
Sinun kodissasi eletään sinun sääntöjesi mukaan ja sillä hyvä! Otapa itseäsi niskasta kiinni ja sitten laitat työn tottelemaan: jos tarvis niin puhelin, tietokone, televisio, mopo, polkupyörä pois. Peskööt itse pyykkinsä tms...
Kyllä keinoja löytyy jos vaan halutaan.
miksi mulle ei voinut tulla sellaista "joka toinen viikonloppu"-bonuslasta. Eiii, meillä ei ole mitään sovittuja aikoja, ja lapsi tulee ja menee miten sattuu. Jos olisi edes viikko/viikko tasan niin olisi ehkä helpompi kestää, mutta nyt ollaan ihan miten sattuu neitiä/lapsen äitiä ja isää huvittamaan. Mun mielipidettä EI kysytä.
ap
mutta tuskin siinä on eroa onko se teini oma vai toisen. yhtä perseestä =D
nimim. kokemusta on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jotenkin tyttö on kuin liukas saippua mun käsissä. Ainaa tuntuu, että jos yritän komentaa, niin teen sen väärin..omien lasten kanssa on paljon luonnollisempaa saada raivarit/leppyä/halitella/pyytää anteeksi tai mitä vaan
ap
mutta tuskin siinä on eroa onko se teini oma vai toisen. yhtä perseestä =D
nimim. kokemusta on..
Omasta ei perhana millään XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tiedän itsekin että pitäisi olla kovemmat "säännöt" mutta jotenkin tyttö on kuin liukas saippua mun käsissä. Ainaa tuntuu, että jos yritän komentaa, niin teen sen väärin..omien lasten kanssa on paljon luonnollisempaa saada raivarit/leppyä/halitella/pyytää anteeksi tai mitä vaan
ap
kahdenkeskinen juttelutuokio? Yritä mukavissa merkeissä. Varaa vaikka jotain kivaa naposteltavaa, juttele teinille, kysy, miten HÄN näkee suhteenne. Kyseessä on jo kuitenkin aika iso tyttö, juttele niin kuin aikuiselle. Jos aiot pysyä miehesi kanssa, niin parempi yrittää luoda tyttöön hyviä suhteita.
Sinuna koettaisin kuitenkin jaksaa. Se on tyttären ja isän etu, että tapaavat edes säännöttömästi. Läheltä olen yhtä uusperhettä seurannut, siellä uusi vaimo ei hyväksynyt sitä, että lapsi kävisi joka viikonloppu, kuten vuosia siihen saakka isänsä luona. Eikä sitten hyväksynyt sitäkään, kun lapsi ei halunnut säännöllisesti käydä joka toinen viikonloppu. Nyt ei käy enää lainkaan, isän ja lapsen välit katkenneet kokonaan...
Ja johonkin kommentia, mitäs kauheaa siinä on jos teini käyttää sinun meikkejä tai hiuslakkaa? Pinko olet. Mistä harrastuksista et jaksa huolehtia? Pitääkö lasta kuskata vai, sitähän tehdään tavallisissakin perheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisi jäädä asumaan isän kanssa, eikä näinollen tätä mitenkään menetäisi? Miksi pitää olettaa, että lapset muuttaa aina äidin kanssa asumaan.
Tulee niistä teidän yhteisistä lapsistakin aikanaan ärsyttäviä teinejä.
Mä nostin tän vanhan, koska ihan oma biologinen tytär on aika raivostuttavassa iässä nyt ja halusin tuoda esille tätä puolta. Tyttö harrastaa neljästi viikkoon useita tunteja tosi aktiivista joukkuelajia mutta tuntuu, että energiaa riittää suunsoittamiseen ja hermot on koko ajan tiukilla. Meillä on läheiset välit ja tytär oli aivan superherttainen kymmen vuotiaaksi, sitten siitä lähtikin kunnon vuoristorata. Koko tuo murrosikäisen tytön mielenmaailma on niin täynnä tunteita ja ristiriitoja, että heikottaa, en oikeasti aina tiedä mistä se flippaa.
Finnit ovat maailmanloppu ja kaikki koetaan sata lasissa, kotona ei rauhallista päivää ole. Koko ajan soi musiikki tai älylaite, snäppisnäppisnäppi. Kun kiellät, alkaa kirkuminen. Pitää vaan pysyä jämptinä ja kuunnella aikansa ja sitten hiljentää teini, pitää selittää koko ajan miksi ei nyt vaan voi jakaa somessa kaikkea julkisesti. Yhtäkkiä itketää ja sitten naurattaa, koko ajan pitää lohduttaa ja tukea. Iiik olen läski. Iiik amppari, on kreisiä pelätä ampparia. Haluna katsoa kauhuleffoja koska oon iso. Äiti, pelottaa kauhuleffa miksi annoit mun katsoa ton?! Sä oot hirvee nipottaja. Musta ei ainakaan tule tollasta kun sinä. MINÄ tiedän kyllä. Arghhhhh. Joskus aamulla kun murkku nukkuu mietin, että voi kun tulis hyvä päivä.. sitten sieltä luolastaan ryömii kärttyinen otus tukka pystyssä ja jo naamasta näkee, että siitä se lähtee taas.:/
Some on tuonut ihan uuden ulottuvuuden ja huolenaiheen, kun pitää tapella vuosi siitä miksi ask fm tiliä ei saa perustaa.
Ymmärrän äitipuolia mutta toivoisin, että äitipuolet tajuaisivat miten samanlaista se on myös biologisilla vanhemmilla ja se ei ole kenenkään vika Äitipuolet voivat lähteä, se on se heidän oikeus, voi olla että itsekin lähtisin jos ei olisi omia lapsia. Mutta äitinä sitä käytöstä on pakko jaksaa, vaikka joskus tekisi mieli vaan jättää joskus koko homma tähän ja toivottaa murkulle kivaa matkaa aikuisuuteen, I'm done. Lapsen parhaan kaverin äidin kanssa on joskus mietitty että vaihdetaan tyttäret, kyläpaikoissa kun kehuvat maasta taivaisiin tätä murkkua ja lapseni ystävä on meillä tosi herttainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän teitä kirjoittajia, mutta haluan tuoda myös toisenlaisen tapauksen esiin, nimittäin itseni. Minun onnellinen lapsuuteni loppui siihen, kun äitipuoli tuli kuvioihin; koulussa sain käydä normaalisti, mutta koulun ulkopuolella olin hänelle pelkkä työjuhta ja palvelija, jonka olemassaolon ainoa tehtävä olivat kotitöiden hoitaminen ja hänen palvemisensa. Ikinä mistään ei tullut kiitosta ja kaikissa asioissa laadun odotettiin olevan priimaa. Rangaistuksia napsui jokaisesta pienestäkin rikkeestä. Esimerkiksi kerran tein ruokaa ja paistoin pihvejä ja äitipuoleni halusi pihvinsä kypsyysasteella medium -, kun pihvi ei ollut oikeaa kypsyysastetta, jouduin nurkkaan seisomaan ja häpeämään osaamattomuuttani siksi ajaksi, kun muu perhe ruokaili.
Vierailija kirjoitti:
mutta jotenkin tyttö on kuin liukas saippua mun käsissä. Ainaa tuntuu, että jos yritän komentaa, niin teen sen väärin..omien lasten kanssa on paljon luonnollisempaa saada raivarit/leppyä/halitella/pyytää anteeksi tai mitä vaan
ap
Voi että miten minun ajatuksia ja joku tehnyt aloitukset 7 vuotta sitten. Itse käyn läpi juuri samanlaista tilannetta ja juuri tuo mitä lainauksessa kuvailet on ihan mun ajatuksia. Itsekin olen vakavasti miettinyt etten vaan enää välitä mutta tässä on yhteisetkin lapset ketä myös miehen teini kohtelee huonosti, eikä osaa edes vuorovaikutus taitoja, toiseen huomioon ottamista mitä opetetaan jo päiväkodissa. Siksi en voi täysin ummistaa silmiäni. Monta vuotta opetettu empatiaa, miten toista otetaan huomioon...meillä kans sama että mies ei jaksa niin aktiivisesti kasvattaa ja odottaa asioita...ja sit kaikki kaatuu mun niskaan. Enkä vaan jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi mulle ei voinut tulla sellaista "joka toinen viikonloppu"-bonuslasta. Eiii, meillä ei ole mitään sovittuja aikoja, ja lapsi tulee ja menee miten sattuu. Jos olisi edes viikko/viikko tasan niin olisi ehkä helpompi kestää, mutta nyt ollaan ihan miten sattuu neitiä/lapsen äitiä ja isää huvittamaan. Mun mielipidettä EI kysytä.
ap[/quotequote
----------------MINUSTA ON HYVÄ ETTÄ TYTÄR SAA NÄHDÄ ISÄÄNSÄ USEIN. Muuten voi kokea, että uuden perheen lapset ovat tärkeämpiä.
Miksi olet päästänyt entisen lapsen perheeseen? Nyt saat maistaa omaa tyhmyyttäsi.
Mutta 5 vuotta on pitkä aika, siltä tuntuu ainakin nyt. Ja voin toki komentaa tyttöä, mutta se tekee kuitenkin juuri kuten huvittaa. Valehtelee, kiistää tehneensä mitään, ja mulla ei ole "todisteita".