Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe ja teini-ikäinen tytärpuoli
12.11.2010 |
Meillä on uusperhe, ollut jo yli 10 vuotta, kaksi yhteistä lastakin on miehen kanssa. Nyt menee täysin hermot miehen tyttäreen (teini). Se on taas ollut täällä reilu viikon, ja en vaan jaksa. Se arvostelee, ivailee, käyttää mun meikkejä, hiuslakkaa jne ja on yleisesti ärsyttävä, mustamaalaa miestä minulle (ja varmaan minua miehelle jos uskaltaa)ja on aina jotenkin tyytyväinen jos ollaan "riidoissa". Olen alkanut oikeasti harkita avioeroa miehestä, ja että muuttaisin lasten kanssa omaan asuntoon. Ihan vain päästäkseni tytöstä eroon. En jaksa enää huolehtia tytön harrastuksista, kokea aina huonoa omaatuntoa jos tehdään jotain ilman tyttöä. Jos olisin tiennyt että tästä tulee tällaista, en olisi ikinä lähtenyt leikkiin mukaan, mutta jotenkin silloin kaksvitosena kun mies totesi että hänellä on lapsi, niin sitä oli jotain ruusunpunaisia kuvitelmia miten meistä tulee onnellisen pikkuperhe yhdessä. Lässylässyn. Ajattelen että jos nyt lähden, niin ehkä tytöstä tulee onnellisempi, kun ei tarvitse katsella meikäläistä, saa pitää isänsä ihan itsellään. Toisaalta meidän kaksi yhteistä lasta menettää isänsä ja turvallisen kotinsa. Voi perkele tätä elämää. Kiitos kun sain purkautua..
Kommentit (76)
Minulla ei siis ole enää sanavaltaa tilanteeseen. Itse olisin jaksanut tilannetta loputtomasti. Ymmärsin ja kestin, vaikka olinkin loppu. Puhuin ex:lle ja kerroin, miten poikki olen. Ex kyllästyi ja etsi uuden naisen. EX:n mielestä perheessä ei saa koskaan riidellä, ei olla erimieltä, eikä korottaa ääntään. Näissä vaatimuksissa epäonnistuin täydellisesti.
Eli olemme eronneet ex:n väsyttyä.
En minä halunnut antaa kaikkea valtaa ex:n tytölle enkä ex:lle. Siksi siitä loputtomasti puhuin ja rukoilin apua. Lopulta huusinkin. Valitettavasti ex:n mielestä minä pidin valtaa itselläni, koska en antanut hänen tyttärensä päättää asioista. Tokihan ex:n tytär päätti, mutta koska protestoin vastaan, valta oli siis minulla.
Yritin loputtomasti selittää, ettei meidän koti voi olla paikka, jossa minä yksin siivoa, jossa minulla ei ole oikeutta sanoa mielipidettäni, katsoa tv:tä eikä ylipäätänsä olla minä. Mutta olin ymmärtämätön ex:n mielestä.
Ja koska minä halusin, että meillä joskus siivotaan, työ kuului minulle. Ex suostui siihen joskus osallistumaan, jos 1-2 kk etukäteen aloin varovasti hänelle ehdottomaan, että voisimmeko joskus lähitulevaisuudessa siivota. Ex vastasi aina "keväämmällä". Sitten otin asian puheeksi parin viikon päästä, sitten viikon päästä ja lopulta aloin siivota. Siinä vaiheessa meillä ei yleensä oltu tehty yhtään mitään 3-4 kuukauteen. Mies osallistui joskus huiskimalla pölyjä tai pesemällä WC-pöntöt. Minä imuroin, pesin lattiat, pesin kylpyhuoneen seinät, pesin ikkunat, pyyhin pölyt jne.. EX:n tytär makasi huoneessaan, koska tämän piti joskus saada levätäkin;)
Ex kuitenkin syyttää, että minä alistin häntä, eikä hänellä ollut kuulemma mitään sanavaltaa perheessämme. Mielenkiintoista miten asiat voi nähdä, mutta sellainen kynnysmatto minä ex:n mielestä olin.
Lisäksi kuulostat katkeralta marttyyrilta. Ex voi väittää ja vääristää mitä vaan, mutta onnettominta on jos uskoit ja uskot vieläkin häntä. Yritäpä nainen kasata itsesi ja nauttia normaalista elämästä, sekä rakastaa itseäsi ja välttää samoja virheitä tulevaisuudessa. Toivottavasti pääset henkisesti jaloillesi:=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut sinulle! Hienoa kuulla, että uusperhekin voi onnistua.
Itse rakastin ja välitin aidosti ex:n tyttärestä, siksi yritin niin kovasti opettaa hänelle perusasioita. Myönnän, ettei se minulle kuulunut. Eikä ilmeisesti olisi pitänyt tehdä, koska ex ei siitä piitannut. Mutta olisiko ollut oikein, että meillä ei olisi 2 vuoteen kukaan kertaakaan siivonnut, tai että tyttö olisi käynyt suihkussa vain kahdesti kuukaudessa, kuten halusi yms?
En tosiaan enää usko ex:n väitteisiin. Aikaa on mennyt ja alan päästä vihdoin jaloilleni, ja nähdä, minkä mankelin läpi menin.
EX:n tyttären äitikin kuulemma alisti ex:ääni, eli ex:n molemmat suhteet, joissa hän on elänyt yhdessä naisen kanssa ovat olleet ex:n alistamista. Kertonee kaiken tarvittavan?! EX:n mielestä kaikki alistavat häntä, jos kaikessa ei tehdä kuten ex haluaa. Kertonee jälleen omaa tarinaa ex:stä.
Kun ihmistä alistetaan, sitä pikkuhiljaa alistu yhteen jos toiseen, koska ei halua menettää toista. Onneksi se kaikki paska on ohi!
Mut ikinä en enää lähde suhteeseen, jossa miehen lapset ovat alle 20 vuotiaita tai asuvat vielä kotona. Kyllä Siperia opetti edes jotain.
En tosiaan enää usko ex:n väitteisiin. Aikaa on mennyt ja alan päästä vihdoin jaloilleni, ja nähdä, minkä mankelin läpi menin.
EX:n tyttären äitikin kuulemma alisti ex:ääni, eli ex:n molemmat suhteet, joissa hän on elänyt yhdessä naisen kanssa ovat olleet ex:n alistamista. Kertonee kaiken tarvittavan?! EX:n mielestä kaikki alistavat häntä, jos kaikessa ei tehdä kuten ex haluaa. Kertonee jälleen omaa tarinaa ex:stä.
Kun ihmistä alistetaan, sitä pikkuhiljaa alistu yhteen jos toiseen, koska ei halua menettää toista. Onneksi se kaikki paska on ohi!
Mut ikinä en enää lähde suhteeseen, jossa miehen lapset ovat alle 20 vuotiaita tai asuvat vielä kotona. Kyllä Siperia opetti edes jotain.
Sun tekstien perusteella suosittelisin ettet enää lähde suhteeseen. Piste. Kaikista ei tule ikinä siihen kypsiä joten yksinkin voi olla.
Yksin on paljon parempi olla kuin huonossa suhteessa. Ja jos olet sitä mieltä, että ex on unelmien mies, niin onnea matkaan hänen kanssaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin on paljon parempi olla kuin huonossa suhteessa. Ja jos olet sitä mieltä, että ex on unelmien mies, niin onnea matkaan hänen kanssaan:)
olet muka aikuinen ihminen ja tuollainen vänkääjä ja marttyyri. Jos toteaa sinut epäkypsäksi parisuhteeseen niin ei silti hinkua ex-miestäsi itselleen. olet kai kuullut sanonnan että on syitä niin sysissä kuin sepissäkin... me tavalliset tiedetään ettei kukaan ole täydellinen, emme edes me itse.
Ja se mamma joka halusi tappaa itse oman lapsensa niin... henkirikos ei oikeasti ole leikin asia. Kuristettaessa ihminen kokee todellista tuskaa ja epätoivoa ja jos sellaista haluaa omalle lapselle niin pitäisi itselle hakea apua.
En ole hetkeäkään epäillyt, ettei minussa olisi vikaa. Kuka hölmö nyt tuollaiseen suhteeseen edes lähtee, saati jatkaa sitä henkihieverissä niin pitkään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat on ajatukset täällä kuin sinulla viime viikon jälkeen. Kaikki tuntuvat ymmärtävän näitä lapsipuolia ja entisiä puolisoita, mutta minä, joka olen tullut hyvin kauan erojen jälkeen mukaan kuvioon, en kuulemma ymmärrä.
Yhteinen lapsemme kärsii, kun sisarpuolet vievät isän ajan, tappelevat kaikesta mahdollisesta ja valehtelevat milloin mistäkin ja sen toisen ajan isä on väsynyt kaikesta, eikä jaksa yhtään mitään. Ja minun pitäisi olla se joka iloisena pitää meidän perheen arkirutiinit yms. kunnossa.
Niin minulla oli joskus ajatus, että tämä toimii, mutta ei vaan toimi, suurin ongelma on tosiaan ex puoliso lasten äiti. Se söheltää ja soittelee joka päivä monta kertaa, vaikka ne lapset asuu meillä. Ei mekään häiritä kun ne asuu siellä, annetaan rauha elää niiden perheen elämää.
Ja kukaan ei usko , koska se on niin mukava ja arvostetussa ammatissa... Ei sitä kukaan uskalla kyseenalaistaa.
Ei lapsissa vikaa ole vaan tosiaan niiden vanhemmissa, ja siinä että toinen kuvittelee satuttavansa entistä puolisoaan, vaikka todellisuudessa ne on ne lapset, jotka kärsii..
Millaista elämää sen teidän YHTEISEN ( = vähän muita paremman, erikoisemman, kiltimmän ja hienomman) lapsen pitäisi saada elellä? Sellaista, jossa isä ja äiti häärää ympärillä täyttämässä pienimmänkin toiveen? Ja millaisia näiden lapsen SISARUSTEN pitäisi olla? Kilttejä unelmalapsia?
Ymmärrtkö sä, että ihan ydinperheessäkin ollaan väsyneitä, sisarukset tappelee ja riitelee, ja aina välillä joku on ihan paitsiossa?
Sellaista se elämä on.
Kirjoituksesi on vanha, kunpa olisin nähnyt sen pari vuotta sitten... No, en olisi uskonut kuitenkaan varmaan. Meillä on ollut helvettiä vasta reilun vuoden mutta alkaa mitta täyttyä. Miehen tytär ja ex kaiken lisäksi on kokoajan vaatimassa lisää rahaa ja sitä sun tätä. Olisi kiva kuulla miten asianne ratkesi. Mä nimittäin olen viittä vaille hullu, ei tälläistä voi kestää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menee tosi kivasti. Välillä oli hankaliakin aioja, nuoren masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia, onneksi sai apua ja pääsi juttelemaan asioistaan. Nyt opiskelee ja suunnittelee muuttoa omaan kämppään vuoden päähän. Mukava nuori ja asuu siis meillä.
tytärpuoli myös yrittää eroa meille mutta on kolme yhteistä lasta niin ei millään viitsisi. valehtelee käännyttää äitinsä minua vastaan jne.. niin enkä tietysti saa sanoa mitään pahaa tai kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit on tuollaisia. Joskus voisi maksaa että lähtisi vaikka yökylään ja silmistä pois. Haastaa riitaa ja suu käy. 14v
Missä se isä on? Miksi taas sysätään äitipuolelle tehtäviä ja vastuita, jotka ei äitipuolelle kuulu!
Jos tyttö on sitä mieltä, että hänellä on oikeus mennä sinun tavaroihin ja meikkeihin, myös sinulla on oikeus mennä tytön tavaroihin, käyttää niitä kuin omiaan.
Tytön tarkoitus onkin, että sinä lähdet. Hän saa isin ihan kokonaan. Ongelmia tulee silloin, jos isä on samaa mieltä ja jos sinne tytön ja isän kanssa samaan poteroon on asettunut tytön ja isän puolen sukulaisia sinua vastaan. Jos kaikki näkevät sinut sadun ilkeänä äitipuolena, on aika tavalla sama mitä teet ja mitä et tee, mitä olet oikeasti, koska sinut on tuomittu jo ennenkuin mitään teetkään.
Näin kävi minulle Meille tuli ero, mies valitsi tyttärensä. Minut ja yhteiset lapset mies poisti elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2011 klo 13:15"]
En tosiaan enää usko ex:n väitteisiin. Aikaa on mennyt ja alan päästä vihdoin jaloilleni, ja nähdä, minkä mankelin läpi menin.
EX:n tyttären äitikin kuulemma alisti ex:ääni, eli ex:n molemmat suhteet, joissa hän on elänyt yhdessä naisen kanssa ovat olleet ex:n alistamista. Kertonee kaiken tarvittavan?! EX:n mielestä kaikki alistavat häntä, jos kaikessa ei tehdä kuten ex haluaa. Kertonee jälleen omaa tarinaa ex:stä.
Kun ihmistä alistetaan, sitä pikkuhiljaa alistu yhteen jos toiseen, koska ei halua menettää toista. Onneksi se kaikki paska on ohi!
Mut ikinä en enää lähde suhteeseen, jossa miehen lapset ovat alle 20 vuotiaita tai asuvat vielä kotona. Kyllä Siperia opetti edes jotain.
Sun tekstien perusteella suosittelisin ettet enää lähde suhteeseen. Piste. Kaikista ei tule ikinä siihen kypsiä joten yksinkin voi olla.
Ymmärrän helvetin hyvin tätä edellistä uusperheestä eronnutta joka kirjoittaa eksästään. Olen samantyyppisessä elänyt.
Äitipuoli leimattiin ilkeäksi, teki mitä tahansa. Isä ja tytär liittoutuivat yhdessä äitipuolta /vaimoa vastaan. Siinä on ihan sama miten ja mitä on, kun aina on väärin ja on jo valmiiksi ns. tuomittu ilkeäksi. Kaikki normaali nähdään kiusantekona.
Ongelma on sen miehen. Hän kohdistaa vaimoonsa kaikki ne tunteet ja syytökset, jotka pitäisi kohdistaa omaan äitiinsä. Valitettavasti siitä tulee muyls vaimon ongelma, koska joutuu tämmöisen kohteeksi. Menee pitkään ennenkuin tajuaa mistä on kyse. Sitten kun tajuaa, yrittää muuttaa vallitsevia tilanteita mutta sitten tajuaa että se on mahdotonta. Tämä kehityskulku, prosessi, ei ole mikään kuukauden juttu, siihen menee vuosia. Monta vuotta hukkaan omasta elämästä. Tottakai se tekee katkeraksi ja vaikka siitä on yli päässyt, vanhaa muistellessa äänensväyyn tulee katkeruutta. Ihan kuin tulee surua niillä, jotka rakkaista vainajistaan puhuu, mutta ei se tarkoita, että joka päivä kaiken aikaa itkettäisi ja ikävöitäisi.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2011 klo 15:30"]
Samat on ajatukset täällä kuin sinulla viime viikon jälkeen. Kaikki tuntuvat ymmärtävän näitä lapsipuolia ja entisiä puolisoita, mutta minä, joka olen tullut hyvin kauan erojen jälkeen mukaan kuvioon, en kuulemma ymmärrä.
Yhteinen lapsemme kärsii, kun sisarpuolet vievät isän ajan, tappelevat kaikesta mahdollisesta ja valehtelevat milloin mistäkin ja sen toisen ajan isä on väsynyt kaikesta, eikä jaksa yhtään mitään. Ja minun pitäisi olla se joka iloisena pitää meidän perheen arkirutiinit yms. kunnossa.
Niin minulla oli joskus ajatus, että tämä toimii, mutta ei vaan toimi, suurin ongelma on tosiaan ex puoliso lasten äiti. Se söheltää ja soittelee joka päivä monta kertaa, vaikka ne lapset asuu meillä. Ei mekään häiritä kun ne asuu siellä, annetaan rauha elää niiden perheen elämää.
Ja kukaan ei usko , koska se on niin mukava ja arvostetussa ammatissa... Ei sitä kukaan uskalla kyseenalaistaa.
Ei lapsissa vikaa ole vaan tosiaan niiden vanhemmissa, ja siinä että toinen kuvittelee satuttavansa entistä puolisoaan, vaikka todellisuudessa ne on ne lapset, jotka kärsii..
Millaista elämää sen teidän YHTEISEN ( = vähän muita paremman, erikoisemman, kiltimmän ja hienomman) lapsen pitäisi saada elellä? Sellaista, jossa isä ja äiti häärää ympärillä täyttämässä pienimmänkin toiveen? Ja millaisia näiden lapsen SISARUSTEN pitäisi olla? Kilttejä unelmalapsia?
Ymmärrtkö sä, että ihan ydinperheessäkin ollaan väsyneitä, sisarukset tappelee ja riitelee, ja aina välillä joku on ihan paitsiossa?
Sellaista se elämä on.
Tuleeko sinunkin perheesi naapurin muija, anoppi tai sinun lastesi kaverin äiti kommentoimaan ja määritelemään miten arkeasi elät? Moititaanko sinuakin siitä, että rakastat omia kultamussukoitasi enemmän kuin veljesi lapsia? Oletko inhottava ja epäoikeudenmukainen ja katkera puusilmä jos vaadit, että kodissassi kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotat, että sinua, aikuista, totellaan?
Olet olemassa. Mutta et omassa kodissasi ainakaan silloin, kun siellä on siskosi lapset kylässä ja he ovat joka toinen viikko tai joka toinen vkl.
Miltä kuulostaa.
Uusperheen äidit on puusilmiä, koska siinä vaiheessa, kun lapsellisen miehen kanssa lyödään hynttyyt yhteen uskotaan ja toivotaan hyvään tai edes normaaliin. Uskotaan,. että omalla toiminnalla voi vaikuttaa siihen, että kaikki voi hyvin ja on jonkinlainen tasapuolisuus. Ja se mies siinä antaa ymmärtää, että näin myös käy.
Siinä vaiheessa kun totuus valkenee, ollaan jo eletty pitkään ja yritetty vaikka mitä. Ja kun kerrot epäkohdista, saat hakut päällesi.
Äideillä on oikeus, velvollisuus, rakastaa omia lapsiaan ja puolustaa omia lapsiaan.
Mutta jos olet samalla äitipuoli, se ei olekaan sallittya, vaan ne omat on laittettava kaappiin ja keskityttävä niihin miehen kakaroihin.
Sadussa äitipuolen lapset olivat rumia ja isonokkaisia ja suurijalkaisia. Äitipuoli on ruma tyhmä ja ilkeä.
Oikeassa elämässä se menee nykyaikana toisinpäin. Lapsipuolet pyrkivät syrjäyttämään äitipuolen ja isän ja uuden vaimon yhteiset lapset. Isä on nyhväke ja antaa tämän tapahtua. Se sama napakka jämäkkä mies, muuttu lastensa ja exänsä edessä lapamadoksi.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2011 klo 15:30"]
Samat on ajatukset täällä kuin sinulla viime viikon jälkeen. Kaikki tuntuvat ymmärtävän näitä lapsipuolia ja entisiä puolisoita, mutta minä, joka olen tullut hyvin kauan erojen jälkeen mukaan kuvioon, en kuulemma ymmärrä.
Yhteinen lapsemme kärsii, kun sisarpuolet vievät isän ajan, tappelevat kaikesta mahdollisesta ja valehtelevat milloin mistäkin ja sen toisen ajan isä on väsynyt kaikesta, eikä jaksa yhtään mitään. Ja minun pitäisi olla se joka iloisena pitää meidän perheen arkirutiinit yms. kunnossa.
Niin minulla oli joskus ajatus, että tämä toimii, mutta ei vaan toimi, suurin ongelma on tosiaan ex puoliso lasten äiti. Se söheltää ja soittelee joka päivä monta kertaa, vaikka ne lapset asuu meillä. Ei mekään häiritä kun ne asuu siellä, annetaan rauha elää niiden perheen elämää.
Ja kukaan ei usko , koska se on niin mukava ja arvostetussa ammatissa... Ei sitä kukaan uskalla kyseenalaistaa.
Ei lapsissa vikaa ole vaan tosiaan niiden vanhemmissa, ja siinä että toinen kuvittelee satuttavansa entistä puolisoaan, vaikka todellisuudessa ne on ne lapset, jotka kärsii..
Millaista elämää sen teidän YHTEISEN ( = vähän muita paremman, erikoisemman, kiltimmän ja hienomman) lapsen pitäisi saada elellä? Sellaista, jossa isä ja äiti häärää ympärillä täyttämässä pienimmänkin toiveen? Ja millaisia näiden lapsen SISARUSTEN pitäisi olla? Kilttejä unelmalapsia?
Ymmärrtkö sä, että ihan ydinperheessäkin ollaan väsyneitä, sisarukset tappelee ja riitelee, ja aina välillä joku on ihan paitsiossa?
Sellaista se elämä on.
Tuleeko sinunkin perheesi naapurin muija, anoppi tai sinun lastesi kaverin äiti kommentoimaan ja määritelemään miten arkeasi elät? Moititaanko sinuakin siitä, että rakastat omia kultamussukoitasi enemmän kuin veljesi lapsia? Oletko inhottava ja epäoikeudenmukainen ja katkera puusilmä jos vaadit, että kodissassi kohdellaan kaikkia ihmisiä hyvin ja odotat, että sinua, aikuista, totellaan?
Olet olemassa. Mutta et omassa kodissasi ainakaan silloin, kun siellä on siskosi lapset kylässä ja he ovat joka toinen viikko tai joka toinen vkl.
Miltä kuulostaa.
Uusperheen äidit on puusilmiä, koska siinä vaiheessa, kun lapsellisen miehen kanssa lyödään hynttyyt yhteen uskotaan ja toivotaan hyvään tai edes normaaliin. Uskotaan,. että omalla toiminnalla voi vaikuttaa siihen, että kaikki voi hyvin ja on jonkinlainen tasapuolisuus. Ja se mies siinä antaa ymmärtää, että näin myös käy.
Siinä vaiheessa kun totuus valkenee, ollaan jo eletty pitkään ja yritetty vaikka mitä. Ja kun kerrot epäkohdista, saat hakut päällesi.
Äideillä on oikeus, velvollisuus, rakastaa omia lapsiaan ja puolustaa omia lapsiaan.
Mutta jos olet samalla äitipuoli, se ei olekaan sallittya, vaan ne omat on laittettava kaappiin ja keskityttävä niihin miehen kakaroihin.
Sadussa äitipuolen lapset olivat rumia ja isonokkaisia ja suurijalkaisia. Äitipuoli on ruma tyhmä ja ilkeä.
Oikeassa elämässä se menee nykyaikana toisinpäin. Lapsipuolet pyrkivät syrjäyttämään äitipuolen ja isän ja uuden vaimon yhteiset lapset. Isä on nyhväke ja antaa tämän tapahtua. Se sama napakka jämäkkä mies, muuttu lastensa ja exänsä edessä lapamadoksi.
Eiköhän tässä ole kyse oikeasti siitä, että ne alkuperäiset lapset ovat olleet olemassa ja äitipuolen tiedossa jo paljon ennen kuin niitä omia yhteisiä lapsia piti väsätä. Kun lasten isä näkee, miten eriarvoisesti näitä lapsia kohdellaan, miten yhteiset saavat kaikkea ja miten etuoikeutettua elämää he elävät suhteessa alkuperäisiin lapsiin, tulee huono omatunto ja syystäkin. Siinä sitten se syrjäytäjä ja isän varastaja saa ns. ansionsa mukaan. Niin makaa kuin petaa. Ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Toisin sanoen mies on lapsellinen ja itsekäs omien viettien täyttäjä, joka valitsee samankaltaisen uudeksi puolisokseen. Mies kypsyy ja pelästyy, mitä kaikkea on tehnyt rakkaille lapsilleen ja yrittää tehdä korjausliikkeitä, jotka äitipuoli tulkitsee menetetyiksi eduiksi.
Jos suhde perustuu lähtökohtaisesti eriarvoisuuteen, eikä ole olemassa yhtä uusperhettä vaan ne vanhat lapset ja uudet lapset, joita kohdellaan koko ajan eriarvoisesti, ei se uuspeerhe voi ikinä onnistua. Eikä huonosta isästä tule yhdessä yössä hyvää isää niin kuin ei huonosta miehestä tule yhdessä yössä hyvää puolisoa.
eihän se tyttö asu siellä kuin korkeintaan muutaman vuoden, jos teini- iässä on. Ja eikö sinulla ole oikeutta kohdella sitä samoin kuin kohtelisit omaa tytärtäsi? Siis kieltää ja komentaa.
Joka muuta väittää valehtelee. Uusperheet on perseestä.
sinnittele sen aikaa. Teinit on teinejä.
Onneksi Suomessa sentään viranomaiset välittävät teinitytöistä, muuten meilläkin olisi näköjään USA:n tai Itä-Euroopan malliin kidnappauksia, tappoja, raiskauksia ja tyttöjen pakottamista prostituutioon kun edes äidit eivät rakasta lapsiaan vaan toivovat näiden kuolemaa tai lapsen katoamista.
Kauhea ajatella lapsesi kohtaloa jos joutuisi pahaan liikenneonnettomuuteen :( Äiti järkkäisi bileet ja tyttöparka viruisi ihan yksin sairaalassa...