Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten kestää tuskaa siitä että lapsella ei ole päiväkodissa yhtään kaveria?

Vierailija
10.11.2010 |

Lapsi kärsii tilanteesta ja sanoo useana aamuna, ettei halua mennä päiväkotiin, koska kukaan ei leiki hänen kanssaan.

Miten kestää sydäntä riipivä tuska?

Olen ottanut asian puheeksi pk:n hoitajien kanssa, he ovat kyllä yrittäneet houkutella lastani mukaan toisten leikkeihin, mutta lapseni ei kuulemma tykkää siitä että aikuinen sekaantuu asiaan. Lapsi 4,5v.

Kommentit (26)

Vierailija
21/26 |
06.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on vanha ketju, mutta sama ongelma minulla. Tyttö on kohta neljä vuotta ja aloitti päiväkodin elokuussa. Yksi vanhempi tyttö ilmeisesti kiusaa. Olen asiasta puhunut hoitajien kanssa.

Tuntuu hirveältä viedä lapsi hoitoon. Yritän kuitenkin rohkaista lasta. Olen kuitenkin itse nähnyt kuinka lapseni käy kysymässä toisia lapsia leikkeihin, mutta nämä eivät vastaa mitään.

Vierailija
22/26 |
06.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/26 |
07.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut lapset tietty haluaa leikkiä yksin , sillä tunnen lapsia, jotka ovat ajatusmaailmaltaan kypsempiä ja kukaan ei vielä leiki samoja leikkejä, jotka häntä kiinnostaa, mutta jos lapsi haikailee kavereita, niin se päiväkodin tehtävä puuttua peliin.

Vierailija
24/26 |
07.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.11.2010 klo 17:33"]

hyvin tuskasi. Omalla pojalla sama tilanne ja on jo neljännellä koulussa. Osittain johtuu siitä, ettei koulussa isolta pihalta löydä kavereita, kun on vähän hitaampi ulos lähtemään ja muut juoksee välkälle vauhdilla. Myös taipumusta haaveiluun ja hajamielisyyteen on, joten jossain määrin erilainen ja siksi ei pysy joukossa.

[/quote]Tämä tuntuu niin tutulta, mutta sitten yläasteella pojastani tuli tukioppilas, kun oli kiltti ja luotettava ja sai näin aikusten hyväksynnän kautta lapsienkin luottamusta.

Lukiossa ola jo kavereita ja armeijakaverit tuli ja opiskelu ja työelämä sujunut hyvin ja on nyt jo isä itsekin.

Olin kyllä ala-asteajan aina huolissani.

Asioilla on tapana järjestyä.

Vierailija
25/26 |
07.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.11.2010 klo 17:28"]

ja vasta aloittanut tarhassa, toiset oleet siel jo vuosia, eli ovat jo kavereita keskenään
siihen on vaikeaa mennä väliin

eli tyttö kiltisti ja ahkerasti kyselee josko haluaa leikkiä hänen kanssaan, vaaan ei kukaan tyttö halua

poikien kanssa nyt sitten leikki, mut on heille on kans se varakaveri, joka kelpaa kun toiset pojat ie heitä itseään huoli leikkinn

eli mua surettaa ja itkettä kans

ja täällä ei ole vapaa ajallakaan ketään kaveria
toise tjuttelee vaan kaikelaisista kaverisynttäreistä, meidän tyttöä ei kutsuta mihinkää

[/quote]

 

Hei! Voisitko laittaa tytön jonnekin harrastukseen? Sieltä varmasti saisi tuttuja ja tulevaisuudessa varmastikin joku harrastekaveri eksyy samaan kouluunkin. Minulla oli lapsilla noin ja nyt niiitä tuttuja/kavereita on joka luokalla, joten ei tarvitse pelätä yksinäisyyttä.

Vierailija
26/26 |
07.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.11.2010 klo 11:32"]

 

[/quote]

Omien lasten tarhassa piti "kierrättää" kaveria, eli jokainen joutui leikkimään vuorotellen eri kavereiden kanssa. Oli ihan hyvä systeemi, eikä silloin vain yhtä "pakotettu" muiden leikkiin. Ja hei, jokainen voisi kotonaan puhua lapsille siitä tunteesta mikä tulee kun jätetään joku yksin (minä tein omille noin ja onnellisena seurasin "ettei ketään jätetä" systeemi meni perille).

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi viisi kuusi