Miten kestää tuskaa siitä että lapsella ei ole päiväkodissa yhtään kaveria?

sietämään sitä apua, mitä aikuiset yrittää hänen vuokseen tehdä.

Jos ovat ammattitaitoisia, osaavat junailla asiat niin että lapsi otetaan mukaan leikkeihin ilman että se tuntuu mitenkään hänen tyrkyttämiseltään muiden seuraan.

Sitten laitatte heidän laatikkoonsa/naulakkoon viestin, jossa kysytte voiko hän tulla leikkimään teille sinä ja sinä päivänä.

lastasi ryhmäytymään. Se on heidän työnsä!!

Kutsu päiväkotilaisia teille leikkimään. Hakeudu lastesi kanssa leikkimään puistoihin joissa pk lapset käyvät viikonloppuisin.

Mene päiväkotiin seuraamaan tilannetta, ota töistä vapaata tai mene hakemaan lapsi aikaisemmin ja jää seuraamaan leikkejä.

Minunkaan tytolla (kohta 4v) ei ole kavereita paivakodissa, mutta se johtuu siita etta han ei halua leikkia kenenkaan kanssa. Joka kerta kun haen tyttoa paivakodista sydantani sarkee nakea lapseni leikkimassa jossain "nurkassa" yksin, kun muut lapset leikkii porukoissa tai kahdestaan.



Minakin ehdotan kutsumaan jonkun paivakotikaverin teille leikkimaan, itsekin aion kokeilla samaa.

toisten kanssa, mutta toiset lapset eivät hyväksy häntä leikkeihinsä. Osittain johtuu siitä että lapseni, poika, haluaisi päiväkodissa päästä mukaan tyttöjen leikkeihin, eivätkä tytöt häntä mukaan hyväksy.

Sydäntä riippii kun lapsi kertoo, että hän juoksee toisten lasten perässä jos he menevät karkuun häntä ja yrittävät ajaa pois.

saada lapsi sopeutumaan ryhmään ja tulla hyväksytyksi ryhmässä. Alueellanne varmasti on erityislastenohjaaja ja häneltä voi kysyä neuvoja ja vinkkejä, miten sopeuttaa lapsenne paremmin ryhmään.

Ei tarvitse olla erityislapsi, neuvoa saa kysyä myös muut. Ja mielestäni tuo kuullostaa jo ongelmalta, että tuon ikäinen lapsi ei leiki ryhmässä.

Härkää sarvista ja asia puheeksi päiväkodin henkilökunnan kanssa.

Terveisin päiväkodin lastenhoitaja: )

toisten kanssa, mutta toiset lapset eivät hyväksy häntä leikkeihinsä. Osittain johtuu siitä että lapseni, poika, haluaisi päiväkodissa päästä mukaan tyttöjen leikkeihin, eivätkä tytöt häntä mukaan hyväksy. Sydäntä riippii kun lapsi kertoo, että hän juoksee toisten lasten perässä jos he menevät karkuun häntä ja yrittävät ajaa pois.

Eikö pk:n henkilökunta puutu tuohon mitenkään? Tuohan on kiusaamista; tyhmän ulkopuolelle jättämistä.

Ja ihan höpsishommaa ettei tytöt ja pojat voi leikkiä keskenään. Nyt vähän palautetta pk:hon ja vaikka aamupiirissä mietitään kuinka tärkeitä kaikki ovat ja ollaan kaikkien kavereita.

Itse vasta opiskelen lastenhoitajaksi, mutta ammattitaidottomalta vaikuttaa, jos pk:n työntekijät eivät osaa ohjata lasta leikkiin hienovaraisesti tai että joku systemaattisesti jätetään ulkopuolle karkuun juoksemalla tms.

vaan Ryhmän.

:)

Lasta ei otettu mukaan. Välillä lapsi ihmetteli sitä itse, välillä ei välittänyt.

Vuosia myöhemmin todettiin asperger.

Ei niitä kavereita ole vieläkään (lapsi yläasteella), mutta asian kanssa on jo opittu elämään.

Jos ei esim. ole sisaruksia joiden kanssa leikkimistä on opetellut, voi tarvita aikaa.



Kannattaa aloittaa näkemällä kaveriperheitä tai kutsumalla kotiin päiväkotikavereita.



Ja antamalla itse aikaa ja hellyyttä lapselle.

Pakko kysyä minunkin. Meillä lapsi nyt ala-asteella, eikä kavereita löydy. Ryhmätilanteissa opettaja saa tällä hetkellä tilanteen kuriin niin, että lasta ei suoraan "syrjitä". Koulun jälkeen ja vapaammissa tilantessa lapsi on aina yksin.



Ollaan jossain vaiheessa pienellä asuinalueella leimauduttu "eroperheeksi", mutta mies siis töiden takia paljon poissa. Onko tosiaan niin ettei eroperheen lapsilla ole ystäviä? Ei kai sentään.. Perheen kesken meillä kyllä ihania hetkiä, ja aiemmin kun lapsilla oli kavereita, kyläilyt, synttärit yms. sujui ongelmitta.



Miten suhtaudutte jos kuulette leimaavia juoruja tms. perheestä, jota ette tunne henkilökohtaisesti? Onko tästä tietä ulos ollenkaan? Minun lähimmistä ystävistä moni on perheellinen, mutta asuvat kauempana eikä siis arjessa kyläilyseurana.

Pojallani sama tilanne, meni ekalle, eikä saanut kavereita, välkät meni vaihdellen...



Nyt kolmannella on saanut pari kaveria, ja WAU, kun tuntuu ihanalta, päässyt synttäreillekin.



Iloitsen täysillä nyt, aiemmin oli todella kurjaa pojan puolesta.



Toivon kaikille, että saavat kaverin, oppivat leikkimään muiden kanssa yms.

ja vasta aloittanut tarhassa, toiset oleet siel jo vuosia, eli ovat jo kavereita keskenään

siihen on vaikeaa mennä väliin



eli tyttö kiltisti ja ahkerasti kyselee josko haluaa leikkiä hänen kanssaan, vaaan ei kukaan tyttö halua



poikien kanssa nyt sitten leikki, mut on heille on kans se varakaveri, joka kelpaa kun toiset pojat ie heitä itseään huoli leikkinn



eli mua surettaa ja itkettä kans



ja täällä ei ole vapaa ajallakaan ketään kaveria

toise tjuttelee vaan kaikelaisista kaverisynttäreistä, meidän tyttöä ei kutsuta mihinkää

hyvin tuskasi. Omalla pojalla sama tilanne ja on jo neljännellä koulussa. Osittain johtuu siitä, ettei koulussa isolta pihalta löydä kavereita, kun on vähän hitaampi ulos lähtemään ja muut juoksee välkälle vauhdilla. Myös taipumusta haaveiluun ja hajamielisyyteen on, joten jossain määrin erilainen ja siksi ei pysy joukossa.

onko vahva persoona?

kovaääninen remuava jässikkä. Ei kiusaa.

Meidän alakouluikäinen poika on sellainen herkkä ja taitaa olla turhankin "vilpitön" vielä tähän kovaan maailmaan. Härnäämällä saa kyllä tulistumaan ja tuonhan on moni koulussa huomannut ja tuota sietokynnystä on opeteltu nostamaan. Opettaja jnkn verran näkee tilannetta, mutta eniten härnäävien poikien vanhemmat olleet sitä mieltä että heillä on kaikki hyvin eikä heidän lapsensa kiusaa. Mitä siihen sanot ja miten ajaa lapsen asiaa, opettajilla on aika rajalliset keinot ja jos vanhemmat pojat saa vanhemmiltaan "luvan", kuitataan vaan toteamalla, että ei meillä, vika on muissa...

Kuulostaa todella oudolle. Eikö lapsesi luota aikuisiin? Ja miksi?



Toisekseen miksi kuuntelet noin pienen mielipiteitä. Tuon ikäinen ei pysty päättäämään eikä saa edes päättää mitä aikuinen hoitaa ja mihin sotkeutuu.



Lapsella taitaa olla ongelmia auktoriteettien suhteen eli ihmissuhde ongelmia, tämä voi heijastua kaverisuhteisiin. Onko lapsi liian ehdoton? Valitseeko kaverinsa tarkasti eli kelpaako vain tietty?

mutta pitääkö vanhempien oikeasti hoitaa tämäkin asia kuntoon työpäivän jälkeen? Päivähoitajille maksetaan 8 tuntia päivässä palkkaa siitä hyvästä, että leikki sujuu siellä päiväkodissa. Eikös vastuu tästä kuulu heille? Lapset viettää siellä suurimman osan päivästään, siellähän sen tutustumisen pitäisi tapahtua, jotain on vinossa jos ei tapahdu.