Muita, jotka eivät muista miestänsä (lastensa isää) isänpäivänä?

äitienpäivänä meiheni totesi, että en minä ole hänen äitinsä, miksi hänen pitäisi minua muistaa?

Kyllä tuntui hyvältä....

tuo keskinäinen nokittelu ja kostaminen lupaakin suhteelle hyvää. Mies ei älynnyt muistaa sinua ensimmäisenä äitienpäivänä, joten älä sinäkään muista häntä nyt. Siitä alkaa "kiva" katkeruuden kierre. Jos muistat häntä nyt, hän ehkä muistaa sinua seuraavana äitienpäivänä.

Muistan miestäni ja lastemme isää isänpäivänä, vaikka hän ei ole mun isäni. Muistan myös appiukkoa, mieheni kivaa isää. Oma isäni on kuollut jo kauan sitten.

En odota että mies muistaa minua äitienpäivänä, ei hän ole niin tehnytkään. Meillä on vauva 11k ja minulla oli siis ensimmäinen äitienpäivä tänä vuonna, mies EI muistanut mua mitenkään, teki vaan koko päivästä ihan paskan.

Joten minkä takia minun pitäisi miestä muistaa? Aion tehdä hänen päivästään samanlaisen helvetin, kun minkä hän teki minun äitienpäivästä.

Jos mies olisi edes kunnon mies ja hänelle merkitsisi nuo päivät yhtä paljon kun minulle, niin tottakai muistaisin miestä isänpäivänä ja myös muina "tärkeinä" päivinä...

Älä välitä,miehet ajattelee asioita välillä vähän omituisesti. Oma mieheni on sanonut just samalla tavalla,etten ole hänen äitinsä. Muistaa toki onnitella ja lasten kans hakee valkovuokkoja,mutta lahjaa en ole koskaan saanut,enkä kyllä odotakaan. Kun lapsi kasvaa isä ehkä auttaa lastasi äitienpäivän vietossa. Silti mieheni odottaa,että häntä muistetaan isänpäivänä. Miehet on vaan no,miehiä...jotkut enempi,jotkut vähempi. Eivät oikein ymmärrä miltä äidistä tuntuu. Muistiko muuten omaa äitiään?

Mun mieheni mielestä ylipäätään äitien/isänpäivä outoja juhlia. Miksi omaa äitiäänkään pitäisi onnitella? Onneks olkoon,että olet mut maailmaan vääntäny,mieheni sanoin.. Siis jotkut miehet vaan ajattelee asiaa vähän monimutkaisesti,ei siitä kannata hernettä vetää nenään.

Minä muistan ja vaikka rahaa ei nyt ole paljon niin ostin Viivi ja Wagner-sukat ja pienen rasian ihania konvehteja. Laitan pieneen pussiin, joita on jostain muista lahjoista jäänyt ja askartelen kortin lasten kanssa. Pientä muistamista, mutta tiedän, ettäö mieheni arvostaa sitäkin ja varmasti tulee molemmat käyttöön sillä minä olen todella hyvä ostamaan lahjoja muille, jos vain rahaa olisi enemmän.



Minä en olisi tehnyt lapsia miehen kanssa, joka paljastuu jo seurusteluaikana paskaksi, koska ei se tilanne muutu lasten myötäkään paremmaksi vaan pahenee.



Mies muistaa mua aina merkkipäivät ja usein kysyy esim. mitä tarvitsen ja hän maksaa, ettei osta esim. jotain korua mikä jää käyttämättä. Appivanhempani, varsinkin anoppi muistavat mua ennemmän kuin isäni, joka ei enää koskaan juurikaan muista meitä. Äitini on kuollut. Viimeksi anoppi antoi minulle synttäriorahaa 150 euroa ja minusta se on paljon, vaikka tietääkin, että tuhlaan siitä suurimman osan lapsiini, vaikka itsellekin voisi jotain tarpeellista ostaa. Appivanhempani eivät ole rikkaita eivätkä liioin "keppikerjäläisiäkään".

Me emme vietä koko juhlaa. Emme myöskään äitienpäivää.

Lapsen lahja ja kortti otetaan toki ilolla vastaan. Ihan siinä missä kaikki muutkin hänen askartelunsa :)

en osta erityistä isänpäivälahjaa. lapset ovat tarhassa tehneet kortit. ostin juuri joululahjaksi matkan kambodzaan kahden kesken - se saa riittää myös isänpäivälahjaksi.. Päivästä rakennellaan muutoin isille kiva: ollaan edellinen yö hotellissa, syödään mainio aamupala, loikoillaan kylpylässä ja lähdetään eväsretkeilemään pitkospuita pitkin luontoon :)

mutta en mä miehelleni lahjoja osta. Hän ei ole mun isäni, vaan meidän lastemme isä.



Tässä ei ole kysymys siitä, että haluaisin kostaa jotain tai leikkiä marttyyria. Me vaan ei olla toistemme vanhempia.



En mäkään lataa mitään suuria odotuksia äitienpäivään, kuten osa mammoista täällä tekee.

Lapset muistavat omaa isäänsä eli mun lasten isää.

...minä pienesti muistan. Mieheni on muistanut minua aina pienesti, vaikka meillä ei edes ole ollut yhteisiä lapsia kun nyt vasta 6kk. Muistaminen on kukkakimppu, kortti ja aamiainen pöytään katettuna isompien lasten kanssa. Riittää vallan mainiosti ja on oikein mieluista :-) Samalla tavalla muistan häntäkin, nyt kun hänellä on ensimmäinen oma isänpäivä

tänä keväänä äitienpäivälahjaa, mutta en siitä piitannutkaan, omaiseni kuoli 4 pvää aikaisemmin ja olimme koko perhe sekaisin. Lapset taisi jotain antaa, mutta en muista mitä. Miestäni muistan aina, ja ostamme lahjat toisillemme.

Isäni ja isoisäni haudoille vien kynttilän.



Minusta kostaminen on lapsellista. Ei, mieheni ei ole minun isäni, mutta on lasteni isä, ja kantaa oman vastuunsa kasvatuksesta, joten mielestäni on aivan aiheellista minun muistaa häntä.

Meillä ei vietetä äitien- eikä isänpäivää. Miksi pitäisikään??