Kauheimmat treffit ikinä!!!
Joo mies tuli hakeen mut kotipihasta. Asiat ihan ok. Mentiin läheiseen ravintolaan jossa tilasin tietetnkin itselleni kunnon annoksen, mies itselleen pelkät ranskalaiset.
No ok, ajattelin että aika ranttu tai saita tyyppi...
Kun lasku tuli, sanoin heti, että maksan omat syömiseni, niin tää äijä nostaa metelin siitä että miten hänen ranskalaiset ja vesi on voinut maksaa 8e kun mun pihvi maksoi 18e. Siinä sitten mietti henkilökuntaa myöten tuota asiaa...
Arvatkaa olenko edelleen kyseisen miehen kanssa?
Kommentit (905)
Minullekin sattunut yksi kenen lompakko oli "jäänyt töihin", joten minä maksoin koko illan, ruoat ja drinkit ja taksit. Tämän yhden kerran olisi voinut antaa anteeksi, jos mies olisi muuten ollut unelmamiesmateriaalia, mutta toisilla treffeillä söi mun jääkaapin tyhjäksi ihan omin luvin, niin ajattelin ettei mulla ole varaa treffailla tällaista tyyppiä. Mies ei ilmeisesti omistanut farkkujakaan, koska jalassa oli verkkarit 24/7.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:32"]
Joo, sen jälkeen ei tosiaan keskusteltu ja oli tosi kiva istua bussissa kotimatkalla, ravintolavaatteet päällä, meikattuna, hiukset suihkunraikkaina..Ekana itketti, sit kiukutti et mikä massiivinen mulkvisti ja nyt vaan säälittää ja ehkä jo huvittaakin koko juttu.
[/quote]
Näit häivähdyksen siitä mitä miehet joutuu kestämään kerta toisensa jälkeen.
[/quote]
Ai että naiset häipyy treffeiltä ennenkuin ovat alkaneetkaan? Kyllä huono käytös on ihan henkilöstä riippuvaa, ei sukupuolesta.
Itse ainakin nettideitatessa vedin treffit kunnialla loppuun, vaikka mies ei vaikuttanutkaan parhaalta vaihtoehdolta. Moni meinaan lähetti itsestään hyvin siloiteltuja kuvia, joista ei sitten tavatessa olisi voinut koko tyyppiä edes tunnistaa.
Olin kuitenkin kohtelias ja ystävällinen ja kahvilla käytiin, jutusteltiin niitä näitä jne. ja treffien jälkeen kohteliaasti, että kiitos mutta ei taideta olla ihan sopivia toisillemme.
Viimeisen kerran kun kävin nettitreffeillä, niin kaikki klikkasikin heti ja ihastuin heti tyyppiin, joka treffipaikalle tuli. Nyt olemme naimisissa.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 22:35"]
Minulle iski kesken treffien migreeni, joka pysyi jotenkin aisoissa alkuun mutta ns riistäytyi käsistä. Neidolla taas vatsapöpö (ne pizzan simpukat..) ja jossain vaiheessa oksensimme kumpikin kadun viereen auratun lumikasan eri puolilla.
Tuosta huolimatta olisin voinut lähteä uusintaan, mutta joko pimua hävetti tai sitten en vaan ollut hänen makuunsa...
[/quote]
Aika herttaista.
Tuosta olisi saanut niin romanttisen kertomuksen lapsenlapsille mummin ja vaarin ensitapaamisesta.
Kamalat treffit: mies tuli paikalle yli puoli tuntia myöhässä ja melkein ensimmäisenä otti päältään neuletakin, ojensi mulle ja sanoi "sinä kun oot nainen niin ompelepa tähän tämä irronnut nappi kiinni" Sanoin suoraan että ihan itse voit ommella. Kilometrin päähän näki että mies ei ollu paljoa naisten seurassa ollut. Lähtiessä halus ihan välttämättä halata, pusuun en suostunut. Kysyi tavataanko uudestaan, sanoin että ei tästä taida mitään tulla. Emme nähneet enää ikinä mutta vielä muutama kk treffien jälkeen tuo mies välillä laittoi viestiä ja lopetti vasta kun uhkasin poliisilla. Oikea unelma siis. ...
Kävin treffeillä miehen kanssa joka ihaili sandaaleitani, hän myös pyysi voisinko laittaa korkokengät jalkaan seuraavia treffejä varten. Mies vaikutti muuten mukavalta joten suostuin. Seuraavilla treffeillä mies kertoi ihailevansa jälleen kenkiäni ja jalkojani. Mies alkoi maanisena tuijottaa jalkojani. Sitten hän sanoi saisiko hän kosketella ja nuolla kenkiäni! siinä vaiheessa riitti, kyseessä oli joku fetissimies joka tarttui kenkääni ja alkoi nuoleskelemaan kenkääni hitaasti, luullen että syttyisin siitä
Minä olin kerran deiteillä mutta mitään ei tapahtunut, koko ajan deitti vaan kirjotteli vauva-lehden keskustelut-palstalle, ei osannut lopettaa, pakko oli kirjoittaa aina vaan uusia tarinoita, sekavia ym. Maniaksi minä tuollaista toimintaa nimitän. Toivottavasti deitti hakeutuisiihoitoon mielenterveyspuolelle mutta pelkäänpä että kirjoittelut vain jatkuvat yhä kiivaammin. Ehkä jo aivan piankin...
Kävelimme yksi lämmin kesäyö samaan aikaan keskustasta kämpillemme. Aloimme juttelemaan ja huomasimme asuvamme samassa kaupunginosassa Hki:ssä. Kaveri oli ihan mukava ja tulimme ihan hyvin juttuun. Menimme koteihimme ja vaihdoimme puh.numeroita. Muutaman päivän päästä mies kutsui minut kämpilleen kahville ja minähän lähdin. Mies tokaisi melkein heti tapaamisen alkuun ihan spontaanisti, että ihannenaisensa on tumma ja pitkä. Ja minä olen siis pieni ja vaalea... Eipä siitä sen enempää.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 21:01"]
Ei mitään niin karmeaa ole kuin jotkut tarinat, mutta vähän outo:
olin tosi kokematon ja ujo enkä halunnut edetä kovin nopeasti. Halusin olla rehellinen ja kerroin tämän miehelle, korostin nimenomaan sitä että en ole tehnyt aiemmin mitään ja voidaanko edetä hitaasti. Mies oli ok tämän kanssa ja ekat treffit meni hyvin. Toisilla treffeillä sitten miehen ensimmäinen idea on survaista käsi jalkoväliin, siis ennen pussailuja tms. Täysi mysteeri minulle, ajatteliko hän että "jaa meillä on kokematon likka tässä, voisi olla hyvä idea vähän kouria persettä". Vai onko kokemattomuuden korostaminen joku yleismaailmallinen tapa flirttailla ja joka tarkoittaa että tänään pannaan ja kunnolla? Vai onko kotiin kutsuminen aina varma merkki seksistä vaikka kuinka sanoisi mitä ettei halua seksiä? Jos tuo jälkimmäinen niin aika huolestuttava uutinen, eihän tässä sitten uskalla treffailla ketään.
[/quote] Häh. Odottihan se TOISIIN treffeihin asti. Normaalit miehet laittaa käden haaroväliin samalla kun näkee ensimmäisen kerran.
Ultimaalisen kauheimmat treffit ovat jääneet kokematta, onneksi. Mutta nämä ovat jääneet mieleen oikeasti kauheimpana.
Komea, hyväkäytöksinen, ystävällinen ja kaikin puolin mallikas mies oli ilmaissut minuun kiinnostustaan vaikka olin varattu. Puoli vuotta myöhemmin päädyin antamaan kusipääksi paljastuneelle exälle lapikasta. Olin tullut hänelle raskaaksi ja tein abortin. Abortin jälkeen minulle tuli komplikaatioita ja olin vahva lääkitys päällä. Sitten tuo mukava mies otti jälleen yhteyttä ja halusin nähdä. Raskaushuuruissani menin suostumaan (mitä oikein ajattelin!).
Näimme ravintolassa. Oli oikein mukavaa. Söimme. Joimme viiniä. Muutuin punaiseksi ja kutisevaksi, sillä olin unohtanut että lääkkeilläni oli antabus-vaikutus. Mies kutsui minut luokseen. Suostuin. Mies vihjaili luonaan kovasti lähemmästä kanssakäymisestä. Minä murruin ja kerroin abortista ja kaikesta ja vain itkin. Nukahdin vaatteet päällä hänen kainaloonsa sohvalle. Heräsin aamuyöstä ja lähdin sanomatta sanaakaan. Hävetti ja harmitti.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 03:20"]
Ihanan kamalia juttuja! Mun suosikki on se "paskahuora" tyyppi, nauroin aaneen!
Mutta oikeasti naiset, lukuunottamatta opiskelijateineja kukaan kunnllinen mies ei anna naisen maksaa puolta laskusta treffeilla, saati koko laskua! Itse en voisi kuvitellakaan edes harkitsevani uudelleen tapaamista miehen kanssa joka ei tarjoa kahveja/juomia/ruokia ensimmaisilla treffeilla!! Jos mies ei ole valmis panostamaan sen vertaa sinuun, mita hanelta voi jatkossakaan odottaa?!
[/quote]
Mitä häneltä voi odottaa jatkossakaan, hyvä kysymys. Esitä sama kysymys itsellesi toisinpäin, mitä sinulta ja muilta samanlaisilta voisi odottaa jatkossa? Samaa siipeilyä loppuun asti. Yhdessä ollessa on aivan luonnollista kustantaa toisen ruokailut ym., tässäkin molemmin puolisesti, mutta jos alkumetreiltä asti asenne on siipeily niin ei toimi ei!!
Mikä ihmeellinen herrasmiehen merkki se on maksaa ensitreffien kustannukset? Silloin vasta tutustutaan toiseen, siipeilijöille ei oman elämän kustantaminen maita, sääliksi käy niitä hiirulaismiehiä jotka maksavat teidän elämänne ja mitä he oikeasti teiltä saavat?
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 03:20"]
Ihanan kamalia juttuja! Mun suosikki on se "paskahuora" tyyppi, nauroin aaneen!
Mutta oikeasti naiset, lukuunottamatta opiskelijateineja kukaan kunnllinen mies ei anna naisen maksaa puolta laskusta treffeilla, saati koko laskua! Itse en voisi kuvitellakaan edes harkitsevani uudelleen tapaamista miehen kanssa joka ei tarjoa kahveja/juomia/ruokia ensimmaisilla treffeilla!! Jos mies ei ole valmis panostamaan sen vertaa sinuun, mita hanelta voi jatkossakaan odottaa?!
[/quote]
Mitä häneltä voi odottaa jatkossakaan, hyvä kysymys. Esitä sama kysymys itsellesi toisinpäin, mitä sinulta ja muilta samanlaisilta voisi odottaa jatkossa? Samaa siipeilyä loppuun asti. Yhdessä ollessa on aivan luonnollista kustantaa toisen ruokailut ym., tässäkin molemmin puolisesti, mutta jos alkumetreiltä asti asenne on siipeily niin ei toimi ei!!
Mikä ihmeellinen herrasmiehen merkki se on maksaa ensitreffien kustannukset? Silloin vasta tutustutaan toiseen, siipeilijöille ei oman elämän kustantaminen maita, sääliksi käy niitä hiirulaismiehiä jotka maksavat teidän elämänne ja mitä he oikeasti teiltä saavat?
[/quote]
Samaa mieltä. Mieluummin vaikka yksin, kuin jonkun siipeilijän kupattavana. Nimim. kerran itsekin siipeilijään haksahtanut.
Eipä ole varsinaisia kauhutarinoita treffeiltä kerrottavaksi. Olen kai sen verran hidas treffailemaan, että ehdin välttää potentiaalisesti kauheat tapaukset. Muutama kerta on ollut hiukan piinallisia treffejä, kun on huomannut että ei sittenkään natsaa.
1) Eräs nuori nainen kutsui kylään ja tarjoili katkarapuja voi-sipulikastikkeella. Minä en katkaravuista pidä, näykin niitä sitten kohteliasuudesta, mutta vaivautui kun huomasi ettei laittamansa oikein tahtonut kelvata.
2) Yhden naisen luo menin kutsuttuna vierailulle. Syystä, josta en enää muista, minulla oli koirani mukana. Naisen luona oli pölyttömän siistiä. Panin merkille, että kirjahyllyssä ei ollut ainoatakaan kirjaa (tykkään katsoa minkälaisia kirjoja ihmisillä on hyllyssään), pelkkiä lasiesineitä. Jossain vaiheessa koiraltani irtosi yksi karva, jonka nainen heti nosti valkoiselta matolta ja vei saman tein roskiin. Ajattelin siinä vaiheessa, että tulen varmaan ajan mittaan käymään hänen hermoilleen ja ajattelin antaa olla.
3) Yhden treffikumppanin kanssa lounastimme ravintolassa. Hän oli todella ylimielisen oloinen tarjoilijalle, jolle koetin vastineeksi hymyillä anteeksipyytävästi. Sain kyllä pyytämättä puhelinnumerot kotiinsa, vanhempiensa kotiin ja kahdelle mökilleen, mutta ei niille oikein tullut käyttöä.
4) Yksi nainen puhui illan kiinnostuksestaan mormonismiin. Ei ollut vaan kääntynyt vielä, koska ei halunnut järkyttää vanhempiaan. Lisäksi hän ihasteli kuinka oli niin virkistävää, kun olin niin normaali mies. Edellisensä oli ollut joku välivaltainen uusnatsi, josta oli ollut vaikea päästä eroon.
5) Yksi nainen ei puhunut oikeastaan muusta kuin uskostaan ufoihin ja astrologiaan. Ihan huvittavaa yhden illan, mutta en minä tuollaista pidempään kuuntelisi.
6) Yhden naisen isä oli kuollut parisen vuotta aikaisemmin ja se suisti hänet jonkinlaiseen kriisiin, minkä johdosta hän kertoi kokeilleensa lesbosuhteita. Pahoitteluni isäsi poismenon johdosta, mutta minusta oli kummallista että hän avautui tuolla tarkkuudella ihan ensitreffeillä. Ei kaikkea tarvitse itsestään kertoa. Emme tavanneet sen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 19:45"]Näitä tarinoita lukeneena, yllättävän moni jakaa omaa tavaraansa kuitenkin vaikka äijä olisikin ollut minkälainen vässykkä-luuseri tahansa. Miksi?
Itsellä huonoja treffejä on myös miesnäkökulmasta katsottuna, rajoittuu lähinnä perinteiseen stalkkeri-meininkiin, vuosia kestäneisiin väijymisiin.. Ehkä naisilla ei ole niin paljon pokkaa ehdotella "22cm tuutteja" kuin monilla pervo-äijillä, joten varmasti naisten kokemukset on yleisesti kauheampia.. tiedän kyllä että monet lajitoverini on täysiä sikoja neandertaali-ajattelun kera, mutta lähtekää oikeesti helv*ttiin vaikka kesken treffien jos äijä on ihan lapamato.
[/quote]
On aika vaikeaa lähettää vittuun ilman että toinen suuttuu ja alkaa haukkumaan... tätä haukkumista sitten voikin kestää viikkoja... nimim. Kerran sanoin miehelle kesken treffien että ei kiitos, en ollutkaan enää 'iloinen, fiksu, kaunis ja täyskymppi' vaan muutuin hetkessä 'rumaksi ja lihavaksi huoraksi jota kukaan ei halua'... ok?
En onneksi ottanut tuolloin itseeni, miesparalla oli todella huono itsetunto... tuntuu kyllä että netissä pyörivät ne peräkammarin pojat, nörtit, mt-häiriöiset tai muuten vain ujot.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:39"]Nettitreffien mies skannasi minut ensinäkemällä päästä varpaisiin ja takaisin huuliaan suipistellen ja sanoi, että upealta näyttää. Oli hieman päällekäyvää, mutta panin sen jännityksen piikkiin. Muutamaa ihan mukavasti sujunutta tuntia myöhemmin hän esitteli minulle listan siitä, mitä minun pitäisi itselleni tehdä: muun muassa piikkikorot, lyhyt hame, rakennekynnet, hiustenpidennykset ja reilusti enemmän meikkiä, ja sainkin hyvän käsityksen asiasta seuraamalla hänen katsettaan, joka puolestaan skannasi kadulla kulkevaa parikymppistä perjantai-illan baarikansaa. Hän kertoi minulle päivällislautasten yli yksityiskohtaisesti, mitä kajal on ja miten se maalataan, ja varmisti useamman kerran, että eihän minulla vain ollut piilossa tatuointeja eikä tapanani ollut oleskella auringossa. Minä olin vähän häkeltynyt, joten hän selitti minulle tyhmälle vertauskuvin, että hänen iässään (yli viisikymppinen - kahdesti eronnut - ja minä vähän alle 40) hän halusi heti Ferrarin eikä hänellä ollut aikaa eikä halua ruveta rakentamaan luksusautoa, mutta minun kohdallani tekisi poikkeuksen, jos toimisin nopeasti.
Miehellä tuntui olevan tuossa ravintolassa liikkeellä paljon tuttuja. Hän esitteli minut kaikille ja joka ikisellä kerralla muisti tähdentää, että "hänen isänsä on insinööri". Loppuillasta olin jo aikamoinen hoomoilanen, kun en millään uskonut, millaiseen seuraan olin joutunut, ja sain sitten oppitunnin myös käyttäytymisessä.
Meillä osoittautui olevan yhteisiä tuttuja, joten kuulin myöhemmin miehestä kaikenlaista mielenkiintoista. Naisystävät eivät tunnu olevan pysyvää lajia, ja miehellä onkin ollut ilmoitus eräällä maksullisella treffisivustolla niin kauan kuin sellainen on ollut olemassa. Mies itse vain ei vanhene ollenkaan - tiedän, että hän on syntynyt vuonna 1951, mutta profiilissa seisoo selvästi ikänä 50. Ehkä minä vain en ymmärrä tuota matematiikkaa, kun en ole insinööri.
[/quote]
Yläpeukku piti tulla! Hirvee äijä! :D