Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden mielestä anopilla on oikeus haukkua miniä vaikka pataluhaks, vastatkaapa tähän, kiitos
06.11.2010 |
Eli kun tuossa yhdessä keskustelussa joidenkin mielestä ap on vaan herkkähipiäinen, hormonihöyryissä ym. ja anopilla on täysi oikeus arvostella häntä ja neuvoa, vaikka hänen neuvonsa ovat vanhentuneet jne. Eikä kyseinen anoppi edes auta lastenhoidossa tai kotitöissä, sen sijaan appensa hoitaa kaksosia.
Kertokaapa nyt sitten, että jos perheessä on jo isompia lapsia (meillä oli näin tosin arvostelija oli äitini), että kun anoppi haukkuu miniää ja arvostelee niin onko se sitten hyväksi isommille lapsille kuulla, että äiti ei osaa mitään? Eikös tuo aika lailla syö äidin auktoriteettia? Tai näin minä sen ainakin aikoinani ajattelin ja siksi äitini saikin meille porttikiellon kun arvosteli ja kertoi, etten osaa mitään ja nimitteli myös mm. huoraksi, alkoholistiksi ym.
Kommentit (17)
Sanoi anoppi mitä tahansa, miniä vetää herneen nenään. Olihan täällä kerran se ketju, jossa miniä itki sitä, että hänelle anoppi sanoo "hei" ja muille "päivää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä on haukuttu kamalia anoppeja mm. näistä syistä
- anopin joulupöydässä on viiniä / muuta alkoholia
- anopin joulupöydässä ei ole viiniä
- anoppi soittaa miniälleen
- anoppi ei soita miniälleen vaan pojalleen
- anoppi ei koskaan soita
- anoppi on kiinnostunut ja neuvoo
- anoppi ei ole kiinnostunut lastenlapsistaan
- anopin joulupöydässä on saarioisen laatikoita
- anopin joulupöydässä on niin hienoa ettei sinne saa laittaa saarioisen laatikoita
hyväksi kuulla, ettei äiti osaa mitään?
Enkä myöskään allekirjoita tuota mitä kirjoitit. Harvemmin vika on miniän korvien välissä, useimmiten se vika on anopissa ja siinä, ettei ole esim. katkaissut napanuoraa poikaansa. Syy voi olla sekin, että anoppi vaan sattuu olemaan v**tumainen ihminen.
ap
Sanoi anoppi mitä tahansa, miniä vetää herneen nenään. Olihan täällä kerran se ketju, jossa miniä itki sitä, että hänelle anoppi sanoo "hei" ja muille "päivää".
Uskon ja tiedän, että sellaisiakin miniöitä on, joiden käytös on niin kamalaa, että anopin pinnan palamisen ymmärtää. Ei varmasti ole kiva kuulla, että pojan vaimo on oikeasti pitänyt peliä esimerkiksi työkaverinsa kanssa. Jos oma poika joutuu jatkuvasti istumaan lastenhoitajana, kun vaimo juoksee ties missä, on varmasti vähän vaikeaa kestää, että poika joutuu olemaan sellaisen ihmisen kanssa. Tuskin se pahaa tekee lapsillekaan tietää, että isä ei ole ainoa syyllinen perheen ongelmiin, niin kuin äiti antaa ymmärtää. Jos minun poikani menisi sellaisen naisen kanssa naimisiin, joka kohtelisi poikaani huonosti, voisi olla hieman vaikeaa niellä hiljaa kaikki. Yrittäisin kyllä.
Uskon ja tiedän, että sellaisiakin miniöitä on, joiden käytös on niin kamalaa, että anopin pinnan palamisen ymmärtää. Ei varmasti ole kiva kuulla, että pojan vaimo on oikeasti pitänyt peliä esimerkiksi työkaverinsa kanssa. Jos oma poika joutuu jatkuvasti istumaan lastenhoitajana, kun vaimo juoksee ties missä, on varmasti vähän vaikeaa kestää, että poika joutuu olemaan sellaisen ihmisen kanssa. Tuskin se pahaa tekee lapsillekaan tietää, että isä ei ole ainoa syyllinen perheen ongelmiin, niin kuin äiti antaa ymmärtää. Jos minun poikani menisi sellaisen naisen kanssa naimisiin, joka kohtelisi poikaani huonosti, voisi olla hieman vaikeaa niellä hiljaa kaikki. Yrittäisin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta anoppi on suoraan kysynyt aionko pudottaa ylimääräiset kilot (muutama ylimääräinen raskauskilo, mutta norm. painoinen) ja käskenyt opetella tekemään ruokaa (en osaa kuulema edes perunaa keittää). Muiden mielestä olen hoikka ja hyvin palautunut raskaudesta ja olen varsin hyvä ruuanlaittaja. Onko joku oikeasti sitä mieltä, että minun tarvitsee kuunnella tuollaista vain siksi, että hän on mieheni äiti? Tuo "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos"-neuvo on oikeasti todella typerä! Asiattomia kommentteja ei tarvitse keneltäkään kuunnella.
Onneksi anoppi huolehtii siitä, että miniä istuu kiltisti kotona hoitamassa lapsia eikä juokse tie missä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle tekee ihan hyvää kuulla, miten aikuiset purkavat tunteitaan. On väärin olettaa, että isoäidit ovat jotain lempeitä, flegmaattisia vanhoja naisia, jotka eivät koska polta pinnaansa. Päinvastoin, lapselle on jopa eduksi nähdä, miten mummo raivoaa. Silloin ymmärtää, että jokainen saa näyttää, miltä tuntuu ja että kaikki tunteet, negatiivisetkin, ovat luvallisia.
Onneksi anoppi huolehtii siitä, että miniä istuu kiltisti kotona hoitamassa lapsia eikä juokse tie missä!
kun joutuu kuulemaan tuttavien kautta, että oman pojan vaimon auto on jatkuvasti erään tietyn talon pihassa, vaikka vaimo sanoo olevansa "jumpassa". Voihan sitä tietysti sängyssäkin jumpata. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka vierailulla kertoo suureen ääneen miten minä en osaa mitään ja että olen huora, alkoholisti jne. Tämä siis joka ikisellä käynnillä.
Minusta tuo oli todella törkeää, että kehtaskin äitini sanoa noita asioita lasten kuullen.
Mutta minä olen varmaan sitten poikkeus kun minusta tuollainen käytös on lapsellista ja kun äitini käytökseen ei tullut muutosta lukuisista keskusteluista huolimatta niin katkaisin välit ja hetkeäkään en ole katunut.
ap
Lapselle tekee ihan hyvää kuulla, miten aikuiset purkavat tunteitaan. On väärin olettaa, että isoäidit ovat jotain lempeitä, flegmaattisia vanhoja naisia, jotka eivät koska polta pinnaansa. Päinvastoin, lapselle on jopa eduksi nähdä, miten mummo raivoaa. Silloin ymmärtää, että jokainen saa näyttää, miltä tuntuu ja että kaikki tunteet, negatiivisetkin, ovat luvallisia.
lapselle on jopa eduksi nähdä, miten mummo raivoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toisesta ulos" -asennetta.
Jos jonkun puheet jatkuvasti loukkaavat, niin ei sellaista tarvitse sietää!Sanooko tällaiset ihmiset koulukiusatuille lapsilleenkin, että "anna olla"? Jos vastauksena on, että lapset on eri asia, niin minkä ikäisenä pitää ryhtyä sietämään kiusaamista?
Elämä on liian kallisarvoista tuhlattavaksi paskamaisten ihmisten sietämiseen. Asiasta keskustellaan ja jos ei tahti muutu, niin ei muuta kuin välit poikki. Se on mun neuvoni inhojen ihmisten uhreille.
Lapselle tekee ihan hyvää kuulla, miten aikuiset purkavat tunteitaan. On väärin olettaa, että isoäidit ovat jotain lempeitä, flegmaattisia vanhoja naisia, jotka eivät koska polta pinnaansa. Päinvastoin, lapselle on jopa eduksi nähdä, miten mummo raivoaa. Silloin ymmärtää, että jokainen saa näyttää, miltä tuntuu ja että kaikki tunteet, negatiivisetkin, ovat luvallisia.
Heidän ei tarvitse kuulla kun heidän äitiään solvataan. Eikä sen äidin tarvitse sitä kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toisesta ulos" -asennetta.
Jos jonkun puheet jatkuvasti loukkaavat, niin ei sellaista tarvitse sietää!Sanooko tällaiset ihmiset koulukiusatuille lapsilleenkin, että "anna olla"? Jos vastauksena on, että lapset on eri asia, niin minkä ikäisenä pitää ryhtyä sietämään kiusaamista?
Elämä on liian kallisarvoista tuhlattavaksi paskamaisten ihmisten sietämiseen. Asiasta keskustellaan ja jos ei tahti muutu, niin ei muuta kuin välit poikki. Se on mun neuvoni inhojen ihmisten uhreille.
Olen täysin samaa mieltä kuin yllä oleva ja ap. En käsitä, miten pitäisi sietää halveksuvia kommentteja lasten kuullen tai ylipäätään omassa kodissaan tai kyläpaikassa. Arvostelut ja kommentit voidaan käydä läpi kahden kesken ja asiasta.
Minulla on hyvä suhde anoppiini mutta tosin sen takia, että suodatan aika paljon eli annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Anoppini ei ole mikään hirviö vaan ihan hyvää tarkoittava toisten asioihin puuttuva ihminen, joka tosissaan pohtii, miten meidän lapset pärjäävät. En sano hänelle pahasti, vaikka hän välillä on arvostellut, ja ne asiat, jotka joskus olen hänelle puuskahtanut, on yleensä muuttuneet. Parille asialle hän ei vain voi mitään. Hän pitää enemmän tytöistä kuin pojista lastenlapsissaan mutta yrittää olla kovasti tasapuolinen. Hän suosii miehen siskon perhettä mutta edelleen yrittää olla tasapuolinen. Toisaalta myös tältä siskolta hän saa enemmän tukea kuin esim. minulta tai mieheltäni (henkistä tukea), ja he asuvat lähekkäin. Hän ostaa meidän puolestamme tavaroita kotiimme (tosin tietäen mitä haemme) esim. kirjahyllyn ja puutarhakalusteet tämän vuoden aikana. Onhan se meille oikeasti ihanaa, kun rahaa säästyy, mutta välillä itku meinaa tulla, kun toinen soittaa ja ilmoittaa, mistä tavarat voi hakea ja kun itsekin olisi ehkä halunnut etsiä niitä oikeanlaisia... Hän myös meille tullessaan siivoaa ja vähän motkottaakin siisteydestä...
Näistä asioista en juurikaan voi anopin kanssa keskustella. Hän ei näe niissä vikaa (eikä varmaan moni muukaan), itse koen hänen puuttuvan minun reviiriini ja tavallaan piilotetulla tavalla arvostelevan kotini siisteyttä tai makuani huonekaluissa. Mutta jos siis asiasta sanoisin, anoppi loukkaantuisi ja pahottaisi mielensä, koska on tosissaan ajatellut auttavansa meitä parhaalla mahdollisella tavalla. Muu suku myös suuttuisi anopin puolesta. Valitan siis miehelle, ja mies välillä yrittää varovasti vihjailla anopille. Niin, ja hyviä puolia anopissa on monta alkaen siitä, että hän hoitaa mielellään meidän lapsiamme, ostaa lapsille vaatteita jne.
Kyllä aikuinen ihminen voi antaa asioiden mennä ohi korvien, jos ne eivät ole suuria juttuja ja kyseessä on vain oma pieni mielipaha. Paljon suuremmaksi jutun tekisi, jos minä rupeaisin asiasta räyhäämään. Mutta haukkumista ja ilkeilyä ei tarvitse sietää. Niissä asioissa tehdään selväksi, että käytöksen on muututtava tai sitten välit katkaistaan.
Mitä se lapsille aikuisten tuollaiset puuhat edes kuuluu? Anoppi saa olla omaa mieltänsä ja mies saa vaimon kanssa asiasta puhua, mutta miksi niitä pitäisi lasten kuullen selvitellä?
Uskon ja tiedän, että sellaisiakin miniöitä on, joiden käytös on niin kamalaa, että anopin pinnan palamisen ymmärtää. Ei varmasti ole kiva kuulla, että pojan vaimo on oikeasti pitänyt peliä esimerkiksi työkaverinsa kanssa. Jos oma poika joutuu jatkuvasti istumaan lastenhoitajana, kun vaimo juoksee ties missä, on varmasti vähän vaikeaa kestää, että poika joutuu olemaan sellaisen ihmisen kanssa. Tuskin se pahaa tekee lapsillekaan tietää, että isä ei ole ainoa syyllinen perheen ongelmiin, niin kuin äiti antaa ymmärtää. Jos minun poikani menisi sellaisen naisen kanssa naimisiin, joka kohtelisi poikaani huonosti, voisi olla hieman vaikeaa niellä hiljaa kaikki. Yrittäisin kyllä.
ja toisesta ulos" -asennetta.
Jos jonkun puheet jatkuvasti loukkaavat, niin ei sellaista tarvitse sietää!
Sanooko tällaiset ihmiset koulukiusatuille lapsilleenkin, että "anna olla"? Jos vastauksena on, että lapset on eri asia, niin minkä ikäisenä pitää ryhtyä sietämään kiusaamista?
Elämä on liian kallisarvoista tuhlattavaksi paskamaisten ihmisten sietämiseen. Asiasta keskustellaan ja jos ei tahti muutu, niin ei muuta kuin välit poikki. Se on mun neuvoni inhojen ihmisten uhreille.