Minä elän jotenkin ihan väärää elämää, en ymmärrä, kuinka

mua voi näin siepata tää köyhyys. En vain yksinkertaisesti kohta enää jaksa.



Kai mut on kasvatettu jotenkin päin persettä, mutta totuus on, että mulla ei ole ikinä kivaa, jos mulla ei ole rahaa. En halua miettiä enää edes kaupassa käyntiä, kun tiedän että sinne menee rahaa. Olen vaikka syömättä ja olen ihan paskana. Tajuatteko te mistä puhun??? Ja kateus muille, se se vasta vittumaista onkin.