Itkettää :(

Mutta kanssakäymisestä voi seurata raskaus ja se on luonnon tarkoitus. Eli se ei ole väärin ja näin ollen lapsen syntymä ei ole väärin ja sitä ei edes tarvitse miettiä kenen vallassa asia on.

Eli turha pohtia päättääkö mies tuon asian(siis yleisestikin).

Siinä tapauksessa ei olisi "yhteiselämääkään" paljoa ja sehän varmaan kiristäisi ja loitontaisi välejä.

Ja mitäs sitten tapahtuisi?

Entä tämä lapsi? Eikö hänellä olisi oikeutta sisarukseen? Miltä hänestä tuntuu isompana?

Jos hän kyselee mahdollista sisarustaan, sanotaanko että isäsi ei halunnut sulle sisarusta?

Ap, toivo että tilanne muuttuu ja miehesi asenne.

mun kanssani. Suhde oli muutenkin tosi huono (näin jälkikäteen ajateltuna) mutta ajattelin pitkään että mun täytyy vain jaksaa ja tyytyä kohtalooni, koska en halua rikkoa ainokaiseni perhettä. No lopulta en sitten kuitenkaan jaksanut ja kun ilmoitin haluavani erota mies olisi suostunut toiseen lapseen. Siihen en enää pystynyt vaikka olin lasta vuosia kaivannut. En uskonut että uusi vauva olisi meidän tilannetta enää pelastanut.

No, eron harkinta-aikana mies jo teki toisen naisen raskaaksi. Itse roikuin muutaman vuoden toisessa, huonossa suhteessa kunnes päätin, että elän omaa elämääni.Mulla oli jo yksi lapsi ja ajattelin että hyvä niin. Jopa lapseni puolisisarus vapautti minut:ei olisi pakko hankkia lasta koska lapseni ei kuitenkaan jäisi yksin minun jälkeeni.

No tosi pian tapasin nykyisen mieheni ja olen nyt raskaana. elämä siis yllätti ja nyt tajuan että lapset ovat lahja. Niiden ei pitäisi olla mikään valtapelin väline. Jos mies on niin lapsellinen että vetoaa esim. vapauteen tässä asiassa niin on aika löysät arvot. Itse en enää moista ukkoa katsoisi...

Jos torpedoi totaalisesti toiselle ihmiselle rakkaan unelman, on myös kannettava sen seuraukset. Ap:llä on täysi oikeus näyttää tunteensa ja puhua niistä ja miehen on hyväksyttävä tämä mukisematta. Asia jää muuten aina kaihertamaan suhteessa ja katkeruus voi sitten johtaa lopulta eroon.



Onko mies muuten ihana ja kohtelee sinua nätisti ja kunnioittavasti? Onko suhde hyvä ja terveellä pohjalla?

ap ei varmaan aio raiskata miestään, joten jos ap haluaa lisää lapsia, niin voi esittää miehelle kysymyksen, että haluatko vielä yhden lapsen vai teenkö sen jonkun toisen kanssa. Ap:lla ei siis ole mitään syytä jäädä katkeroitumaan parisuhteeseen, eikä miehen tarvitse katkeroitua uuden lapsen myötä. Ap:n pitää nyt vain miettiä, miten kovasti sen toisen lapsen haluaa, ja lakata sitten kierimästä itsesäälissä, jos päättää parisuhteeseen jäädä.

Jospa miehesi tulee vielä toisiin ajatuksiin? Meillä kävi niin, tosin lasten ikäero on melko iso juuri tuosta syystä.

sua!mun exä määräs kanssa,ettei enempää lapsia,ja sillon mulla oli ikää vaan vähän yli 20 vuotta.onneksi on nyt exä.nyt mulla on neljä lasta.

olet noin lapsellinen, niin on ihan hyvä vain ettette tee lisää lapsia. Tottakai se päättää, joka ei lasta halua, lapsi nyt kuitenkin vie energiaa, aikaa, rahaa, ihan kaikkea, joten se, ettei sitä ole, ei kuluta mitään, mutta se, että on, kuluttaa.

joka ei niitä lapsia lisää tahdo. Tosin voi olla, että se miehen mieli muuttuu myöhemmin.

mut sitten kävi niin että kuolemantapausten vuoksi mieheni ainoa lähisukulainen oli hänen veljensä ja siskonsa. Kummasti sitä mieli muuttuu lapsen suhteen, kun tajuaa kuinka yksin ainoa lapsi olisi maailmassa, jos ja kun vanhemmille tapahtuu jotain. Ei olisi ketään, keneltä kysyä omasta lapsuudesta, ketään kenen kanssa olisi yhteinen pitkä historia jne. Ei tietenkään voi tietää, tuleeko sisaruksista läheiset, mut sekin on tyhjää parempi että edes on joku sisarus, joku joka muistaa millaisia omat vanhemmat olivat ja millainen itse on ollut.