Lue keskustelun säännöt.
Itkettää :(
06.11.2010 |
Nyt on viimeinen keskustelu toisesta lapsesta käyty ja mies pysyy kannassaan. Ei lisää lapsia.
Koitin kaikkeni, perustelin, selitin ja perustelin taas, vetosin siihen että miksi hänen pitäisi saada tahtonsa läpi.
Jotta ei tarttis uudestaan surra "menetystä" hain kaikki pojan vanhat vauvanvaatteet ja jäljelle jääneet lelut kellarista. Pesen ne nyt ja laitan myyntiin. Niillä rahoilla ostan vaikka itselleni 2kg suklaata ja muita herkkuja ja syön ne ihan itse. Muut eivät saa murustakaan. Paskat sillä on väliä lihoonko vai en...
Helvetti kun ei ole ketään kenelle voisi tätä "menetystä" purkaa ja itkeä. Yritä tässä sitten olla kun mitään ei olis tapahtunut :(
Kommentit (109)
Enkä kyllä ymmärrä miksi sen joka EI halua lasta, pitäisi saada tahtonsa läpi? Eikö sen joka lasta haluaa toive ole yhtä arvokas? Meillä mies ei halunnut kolmatta lasta, syyt kutakuinkin samat kuin Ap:n miehellä. Minä olen lapset hoitanut kutakuinkin yksin, mies on saanut luoda uraa eli en odottanutkaan hänen jäävän koti-isäksi tms.
Voimia Ap, tiedän miltä tuo tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suostuu tekemään lapsen vastoin tahtoaan, ja on sitten aina etäinen ja rasittunut lapsesta, niin ei se ole sen lapsen etu. Sellaisiakaan lapsia ei aina jakseta huoltaa, jotka on suunniteltu, saati sellaisia, joita ei ole haluttu.
Onnekseni mieheni on samaa mieltä, joten asia ei aiheuta perheessämme pulmia.
Lapsella on oikeus syntyä kaikin puolin toivottuna. Siksi lapsen tahtomista haluamattoman mielipide painaa enemmän. Uhri on syntymäänsä sinänsä viaton lapsi, jos toinen vanhemmista on painostettu vanhemmuuteen.
Lapsen hankinnassa ei valitettavasti ole mitään kompromissimahdollisuutta. Se on joko tai.
jo ennen vakavampaa sitoutumista? Tätä jaksan aina ihmetellä, kun ko. menetyksistä valitetaan... Mielestäni päälinjaus lasten määrästä olisi hyvä puhua ajoissa, ettei sitten yllätyksenä tule nuo kauheat pettymykset. Mulle henk.koht. olisi ollut kestämätön tilanne, jos en olisi "saanut" toista lasta sen vuoksi, että mieheni "yhtäkkiä" olisi ilmoittanut, ettei halua/jaksa.
En tarkoita tällä viestillä, että tarkka lapsiluku on oltava selvillä, koskaanhan ei voi tietää, miten kohtalo kuljettaa. Mutta että päälinjaukset ja ajatukset lapsiluvusta ja lastenhankinnasta.
Mies oli ehdoton: ei käy. Minä ymmärsin, että asia on sitten noin, ja aloitin loppuelämäni yhden lapsen äitinä eli ryhdyin aktiivisesti harrastamaan enemmän, opiskelemaan, olemaan enemmän poissa kotoa joko yksin tai yhdessä pojan kanssa, tekemään kaikenlaista "vain minun omaani". Siihen asti olin ollut oikea perhehiiri.
Mies ei pitänyt tästä muutoksesta, hän halusi minun keskittyvän enemmän häneen. Olin ihmeissäni: hän oli se, joka ei halunnut lisää lapsi, koska ne olivat taakka ja vaiva. Nyt minä elin koululaisen äidin elämää ilman sitä "taakkaa" ja mies tahtoikin sitoa minut kotiin.
Ilmoitin, että hän saa olla kotona ihan niin paljon kuin tahtoo, mutta minä en jätä toteuttamatta kuin yhden ainoan unelman hänen takiaan, loput pidän. Olin kuulemma itsekäs.
Erohan siitä tuli.
Nyt minulla on lapsirakas puoliso, uusi vauva tulossa. Ja uusi ammattikin mietittynä.
Eli ehkä miehesi on kuten minun exäni: ei vain toinen lapsi vaan koko elämäni piti ollan hänen hallinnassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo ennen vakavampaa sitoutumista? Tätä jaksan aina ihmetellä, kun ko. menetyksistä valitetaan... Mielestäni päälinjaus lasten määrästä olisi hyvä puhua ajoissa, ettei sitten yllätyksenä tule nuo kauheat pettymykset. Mulle henk.koht. olisi ollut kestämätön tilanne, jos en olisi "saanut" toista lasta sen vuoksi, että mieheni "yhtäkkiä" olisi ilmoittanut, ettei halua/jaksa. En tarkoita tällä viestillä, että tarkka lapsiluku on oltava selvillä, koskaanhan ei voi tietää, miten kohtalo kuljettaa. Mutta että päälinjaukset ja ajatukset lapsiluvusta ja lastenhankinnasta.
Mitä helvatan väliä sillä on mitä on keskusteltu noin 15 vuotta sitten? Ja ihan tiedoksi sulle niin ollaan keskusteltu ja keskuteluissa vilahti kaksi lasta, ainkin.... Mutta nyt yksi riittää eikä yhtään enempää ja piste.
Voi jumalauta, pitääkö sitä miestä alkaa tenttaaman lapsiluvusta jo ennen naimisiinmenoa ja todeta vaan, sorry en mene sun kans naimisiin kun et halua kahta lasta vaan kolme tai päinvastoin...
Ymmärrän tavallaan sun pointin tuosta ettei tarvitse pettyä, mutta kaikilla on varmaan lupa muuttaa mielensä, eikö?
ap
lähtisin. Sydän pakahtuisi toisen lapsen kaipuusta. Ja oikeesti, jos sen lapsen tekisi, niin kyllä se mieskin sihen sopeutuisi vallan hyvin.
Meilläkin tuli (miehen puolelta erittäin ei-toivottu) vahinkovauva, neljäs lapsi. Mies kasvoi ajatukseen raskausaikana ja lapsi on yhtä rakas kuin muutkin, ellei rakkaampikin, koska osoittautui erittäin helpoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa voisi olla perää...
Täytyy ihan ruveta miettimään asioita tarkemmin ja miettiä menneitä...
ap
lähtisin. Sydän pakahtuisi toisen lapsen kaipuusta. Ja oikeesti, jos sen lapsen tekisi, niin kyllä se mieskin sihen sopeutuisi vallan hyvin.
Meilläkin tuli (miehen puolelta erittäin ei-toivottu) vahinkovauva, neljäs lapsi. Mies kasvoi ajatukseen raskausaikana ja lapsi on yhtä rakas kuin muutkin, ellei rakkaampikin, koska osoittautui erittäin helpoksi.
sitten tulisi ero. Ei se ole niin suoraviivaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehesi voi jättää sinut kun hedelmälliset vuotesi ovat ohi ja tehdä uuden puolison kanssa lapsen. Kuinka suuri katkeruutesi olisi silloin?
miehesi voi jättää sinut kun hedelmälliset vuotesi ovat ohi ja tehdä uuden puolison kanssa lapsen. Kuinka suuri katkeruutesi olisi silloin?
eli kun mies on vaille 50 ja sinä samassa iässä, vaihtaa mies nuorempaan ja hankkii 5 lasta, koska lapset ovat niin ihania ja hän on nyt kypsynyt isäksi.
Ehkä kannattaakin sanoa miehelle, että jos et halua lapsia, hanki sterilointi, minä en aio ehkäistä. Niin turvaa ainakin sen, että mies ei ryhdy lisääntymään nuorempien kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaakin sanoa miehelle, että jos et halua lapsia, hanki sterilointi, minä en aio ehkäistä. Niin turvaa ainakin sen, että mies ei ryhdy lisääntymään nuorempien kanssa...
sterilisaation voi purkaa, ja mitä se nyt ap:ta auttaisi, että jos hän ei saanut toista lasta, niin ei mieskään? Jos oma talo palaa, niin ei se paljon lohduta, että naapurinkin talo paloi.
Kun lapsi saadaan, sitä täytyy rakastaa, siitä huolehditaan loppuelämä ja ennen kaikkea sitä lasta pitää haluta!
Miksi ihmeessä joku haluaisi pakottaa toisen isäksi/äidiksi??? Se jos joku on takuuvarma suhteentappaja kun toinen joutuu väkisin vanhemmaksi lapselle jota ei halua. Ja ajattele sitä lapsi parkaa joka joutuu elämään sen asian kanssa, että toinen vanhemmista ei ole häntä halunnut (juu, lapsi saa sen joskus tietää ja varmasti vasitoaa jo ennen kuin varsinaisesti saa sen kuulla jostain).
Jos aplle se lapsi on niin paljon tärkeämpi kuin puoliso ja olemassa oleva lapsi niin ota ero ja etsi uusi kumppani joka haluaa perustaa kanssasi perheen. Elämä on täynnä valintoja ja omiensa kanssa on elettävä! Jos sinäkin hankkisit elämääsi muuta sisältöä niin elämä olisi elämisen arvoista ilman sitä lastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama tilanne. Minä teen surutyötä, mies ei edes välitä minun tunteistani.
En osaa auttaa, mutta jaksamista!
Kun lapsi saadaan, sitä täytyy rakastaa, siitä huolehditaan loppuelämä ja ennen kaikkea sitä lasta pitää haluta!
Miksi ihmeessä joku haluaisi pakottaa toisen isäksi/äidiksi??? Se jos joku on takuuvarma suhteentappaja kun toinen joutuu väkisin vanhemmaksi lapselle jota ei halua. Ja ajattele sitä lapsi parkaa joka joutuu elämään sen asian kanssa, että toinen vanhemmista ei ole häntä halunnut (juu, lapsi saa sen joskus tietää ja varmasti vasitoaa jo ennen kuin varsinaisesti saa sen kuulla jostain).
Jos aplle se lapsi on niin paljon tärkeämpi kuin puoliso ja olemassa oleva lapsi niin ota ero ja etsi uusi kumppani joka haluaa perustaa kanssasi perheen. Elämä on täynnä valintoja ja omiensa kanssa on elettävä! Jos sinäkin hankkisit elämääsi muuta sisältöä niin elämä olisi elämisen arvoista ilman sitä lastakin.
tärkeämpi kuin olemassa oleva lapsi?? Ja ymmärrän ap:n surun. Olette oikeassa, päätös on sen joka ei lasta halua. Myötätuntoa mies voisi silti osoittaa, kerran ap hänen vuokseen on valmis luopumaan haluamastaan!
Meillä on samankaltainen tilanne, lopullista keskustelua ei ole kyllä käyty. Minä haluaisin kolmannen lapsen, mies ei. Kesällä olin raskaana, mutta sain keskenmenon rv 11. Tämä raskaus oli seurausta, kun ehkäisyä ei jaksettu käyttää. Mies ei ollut superinnostunut vauvasta, mutta alkoi lämmetä ajatukselle viikkojen kuluessa. Keskenmenon jälkeen lupasi että uutta yritetään, mutta nyt on muuttanut mielipidettään. Itkettää ja vituttaa ihan kympillä, keskenmeno oli elämäni kamalin kokemus eikä mies ymmärrä miten se oli niin kauheaa. Hän ei nähnyt sitä pientä kuollutta ultran monitorilla eikä kärsinyt sitä helvetinmoista vuotoa.
En tiedä miten selviän, jos en vauvaa enää saa :(
Ehkä kannattaakin sanoa miehelle, että jos et halua lapsia, hanki sterilointi, minä en aio ehkäistä. Niin turvaa ainakin sen, että mies ei ryhdy lisääntymään nuorempien kanssa...
sterilisaation voi purkaa, ja mitä se nyt ap:ta auttaisi, että jos hän ei saanut toista lasta, niin ei mieskään? Jos oma talo palaa, niin ei se paljon lohduta, että naapurinkin talo paloi.
niin siitä voi jo päätellä jotain.
Ilmoitin miehelle, että se ehkäisee, joka ei lasta halua. Minä en suostu syömään pillereitä, että mies saisi maksimaalisen nautinnon ilman kumia.
Nyt meillä on 4 lasta.
..ihan ihmeellistä. Luoja kiittää, kun yhteen jää!
Jo tehtyjä mukeloita on maapallo väärällään.
vaikka kipeää tekeekin...
Mies on 36 ja minä 33. Poika nyt 6v, täyttää ensi vuoden alkupuolella 7v. Miehen mielestä taloutemme ei kestä, hän ei jaksa, sitoo perheen liikaa kotiin.
Jaksamisella tarkoitti ettei jaksa valvoa. Pojan kanssa ei tarvinnut valvoa enkä itse kokenut järkeväksi tai vaatinut sitä. Miehellä vaativa työ joka vaatii että hän on valppaana koko ajan, muuten suuri onnettomuusriski. Minä hoidin yöt ja mies nukkuin kuin tukki. Kerran tais auttaa arkena kun itselläni iski migreenikohtaus. Taloutemme kestäisi hyvin. Palkkamme on noussut vuosien varrella, joten se ei olisi ongelma. Minun mielestä pärjättäis hyvin enkä vaadi olla kotona sen 3 vuotta, lyhyempi aika riittäisi. Siinä voin joustaa. Kotiin sitomisella tarkoitti ettei voi lähteä ihan noin vaan jonnekin. No sinäänsä on oikeassa mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...
Itse en näe näissä ongelmaa, en vaan saa jääräpäistä ukkoa kääntämään päänsä.
Haluaisin kuitenkin kysyä, että miksi olette sitä mieltä että se joka EI halua lapsia pitäisi saada tahtonsa läpi? No, eki niin tai näin niin aina joku kärsii...
Tekee vaan niiiin vietävän kipeetä. Miehen mielestä minä en saa nyt olla ollenkaan allapäin vaan pitäisi vaan nauraa ja ottaa kaiken rennosti... helpommin sanottu kuin tehty.
Äh, en tiedä saiko joku edes jotain tolkkua tuosta sekavasta tekstistä.
ap