Jokos aloitettaisiin "onks pakko olla jouluaatto anoppilassa?" -ketju?

monena vuonna tänne, mutta eivät koskaan tule. Olemme siis tulkinneet, etteivät kaipaa meitä jouluaattona. Vietämme siis oman perheen (ja mahdollisesti mun vanhempien kanssa) jouluaaton ja käymme joulupäivän tylsistymässä anoppilassa. Hyvin menee ja on heidätkin huomioitu. Eikä oo huono omatunto.

Itsekäs nainen olet! Vaikka välit anopin kanssa olisivatkin huonot, niin olisitte edes aikuisia ja ajattelisitte joulua lastesi kannalta. Myöhemmin he tulevat muistamaan että äiti ei ollut jouluna paikalla, ja vaikka heillä olisi kuinka kivaa serkkujen kanssa pihasaunassa, niin jotakin tärkeää heidän joulustaan puuttuu: se että koko oma perhe on ympärillä.

Naiset eivät saa napanuoraansa irti kotoaan. Joulu halutaan viettää vain vaimon kotona ja vaimon vanhemmat on ne ainoat oikeat isovanhemmat ja vaimon kodin jouluperinteet ovat ne ainoat oikeat.



Miehen äiti on paska, miehen kodin jouluperinteet on paskoja, miehen sukulaiset on paskoja, koko miehen suvun ja perheen ja taustan voisi unohtaa, koska vain vaimon äiti on ainoa oikea mummi ja vaimon kodin perinteet oikeita.



Ei sitten tule mieleen, että mies haluaisi joskus viettää joulua lapsuudenkodissaan. No ei tietenkään, mieshän on typerä kun ei tajua, että hänen kotinsa on paska ja huono ja hänen äitinsä ihan paska mummi.



Nainen jyrää tahtonsa lävitse. Ja sitten ihmettelee kun mies etääntyy hänestä pikkuhiljaa ja löytää sellaisen naisen, joka arvostaa myös miehen taustaa.

Mies kipaisee jouluaaattona äidillään ja isällään, ei tarvitse nähdä appivanhemmista vilaustakaan :)))



Onnellinen!

Naiset eivät saa napanuoraansa irti kotoaan. Joulu halutaan viettää vain vaimon kotona ja vaimon vanhemmat on ne ainoat oikeat isovanhemmat ja vaimon kodin jouluperinteet ovat ne ainoat oikeat. Miehen äiti on paska, miehen kodin jouluperinteet on paskoja, miehen sukulaiset on paskoja, koko miehen suvun ja perheen ja taustan voisi unohtaa, koska vain vaimon äiti on ainoa oikea mummi ja vaimon kodin perinteet oikeita. Ei sitten tule mieleen, että mies haluaisi joskus viettää joulua lapsuudenkodissaan. No ei tietenkään, mieshän on typerä kun ei tajua, että hänen kotinsa on paska ja huono ja hänen äitinsä ihan paska mummi. Nainen jyrää tahtonsa lävitse. Ja sitten ihmettelee kun mies etääntyy hänestä pikkuhiljaa ja löytää sellaisen naisen, joka arvostaa myös miehen taustaa.

muulloinkin kuin joulun aikaan? :D

Joulu halutaan viettää vain vaimon kotona ja vaimon vanhemmat on ne ainoat oikeat isovanhemmat ja vaimon kodin jouluperinteet ovat ne ainoat oikeat.

Miehen äiti on paska, miehen kodin jouluperinteet on paskoja, miehen sukulaiset on paskoja, koko miehen suvun ja perheen ja taustan voisi unohtaa, koska vain vaimon äiti on ainoa oikea mummi ja vaimon kodin perinteet oikeita.

Ei sitten tule mieleen, että mies haluaisi joskus viettää joulua lapsuudenkodissaan. No ei tietenkään, mieshän on typerä kun ei tajua, että hänen kotinsa on paska ja huono ja hänen äitinsä ihan paska mummi

Kerroit juuri anopistani ja kyllä hän on kaikkea mitä edellä kuvasit, sellaisia on oikeasti olemassa. Mun ei tarvitse tosin jyrätä tahtoani läpi, koska olemme asiasta samaa mieltä ;)

9

kyllä löytyy puolin ja toisin niitä aikuisia perheellisiä, jotka ovat liiaksi kallellaan sinne lapsuuden perheeseen.



Meillä on onneksi tasapuolisesti kummankin vanhemmat samanlaisia; joulua vietetään sohvalla röhnöttäen eikä valmisteluilla päätään vaivata, mutta silti on pakkomielle saada lapset jouluksi käymään, jostain syystä.



Ja meillekin on kutsuttu jouluna ja muuten niitä sukulaisia, jotka aina vinkuvat käymään, mutta eivätpä koskaan ole tulleet. Kun tähän suuntaan tie tuntuu niin pitkältä.

Hän haluaa ihanan maalaisjoulun ja on jo kutsunut meille niin sukulaisiaan kuin kavereitaankin, sillä "onhan teillä tilaa".



Isänpäivänä on tarkoitus ottaa nuori rouva puhutteluun ja kertoa, että tämä on meidän, ei hänen, koti. Tänne kutsumme vieraita vain me, ei hän, vaikka niin mielellään tuntuu mukanaan pari autokuormallista väkeä kuljettavankin.



Meillä joulu on vain perheen oma juhla. Ja kun lapsi on mennyt perustamaan oman perheen, voi opetella joulua omalla tavallaan juhlimaan. Meillä voi käväistä tapanina kahvilla, mutta aattona kiitos ei.

Joulu on aina ollut tärkeä juhla minulle, se että mennään sen tietyn perinteen mukaan. Miehen sukulaisilla on kuulemani perusteella ne perinteet vähän niin ja näin... Ei siis niin väliä. Mutta pakkohan se on mennä, kun on sovittu. Tämä on kolmas neljäs joulu perheenä ja ekana jouluna oltiin kotona kun olin raskaana, tokana oltiin kotona kun vauva oli alle vuoden, ja edellisjouluna oltiin minun sukulaisilla niin ei tässä paljon vaihtoehtoja ole. Kauhistuttaa vaan jo etukäteen...

Sulla on tuossa kaikki edellytykset tulla just sellaseksi painajaisten anopiksi aikanaan. "Tärkeä juhla minulle... tietyn perinteen mukaan...".

Joulu voi olla toisille ihan yhtä tärkeä juhla vaikka he viettäisivät sitä eri tavalla. Jotkut ehkä haluavat laistaa joulupaniikin ottamalla asiat vähän rennommin.

Kunpa lapseni ei ikinä erehtyisi parisuhteeseen jonkun sinun kaltaisesi jälkeläisen kanssa... *harras toive*

Lasten puolisoiden oletetaan viihtyvän anoppilassa, mutta jos kutsuu tänne päin käymään, voivat tuhahtaa halveksien, että "ei kai meillä siellä ole mitään tekemistä" tai "kai sitä jokainen on mielummin kotonaan" ...niinpä.

Itse olen siltä ja väliltä, haluan tehdä juhlaruokaa ja juhlan, mutta inhoan fakkiutumista "perinteisiin". Jos kukaan ei tykkää perheessä laatikoista, tai niitä on kiintiö täynnä jo ennen joulua, eikö jouluruoka voi olla muutakin? jne.

Omassa anoppilassa on lusikkoja myöten määritelty, mikä on jouluperinnettä ja mikä ei.

... Tiedän, että appiukko sanoo ensimmäisenä tuohtuneena että "no kyllä jokainen haluaa joulun olla kotonaan"...

appiukko sanoo ensimmäisenä tuohtuneena että "no kyllä jokainen haluaa joulun olla kotonaan"...



Meitä käsketään ja kylään ja ihmetellään kun ei vauvan kanssa jakseta tulla. Ja kun pyydetään kylään, vastaus on: kun te asutte niin kaukana" Matkan mitta on toiseen suuntaan ilmeisesti eri?

Meillä perinne on se, että vietämme jouluaaton kotonamme kaikessa rauhassa. Olemme kutsuneet isovanhemmat meille, onhan heillekin ikääntyvinä ihmisinä rankkaa, jos tällainen porukka pyyhältää paikalle. Toistaiseksi miehen vanhempia ei ole kiinnostanut tulla meille joulun viettoon. Ei edes muutamaksi tunniksi. Minun vanhemmat ovat joinakin jouluina olleet, osan joulun ovat olleet sisarusteni perheissä (asuvat tuhansien kilometrien päässä).



Joskus 8 vuotta sitten olimme viimeksi jouluaattona miehen vanhemmilla. Olihan se rankkaa, kun meillä oli silloin ihania pieniä ja vauvakin ja kun piti minuutilleen heidän perinteisessä aikataulussaan toimia. Ruokaa sai kello 19.30, saunaan kello 21 ja sen jälkeen joululahjat. Nyt aikataulut ei olisi enää niin pahat meidän perheeseen, mutta olemme tätä joulua seuraavina vuosina luoneet omat perinteemme kotiin ja oikeastaan emme enää edes halua kotoa pois. Ei minä eikä miehenikään. Ja en koe todellakaan riistäväni lapsilta isovanhempiaan.

Viimeiset 5 joulua (aattoa siis) ollaan vietetty miehen vanhempien luona. Nyt en tahtoisi enkä jaksaisi enää. Tahtoisin meidän ydinperheen oman joulun. Miehelle ja hänen asenteensa myötä myös pojallemme vaan on niiiin tärkeetä vissiin mennä sinne.



Laskettu aika mulla juuri jouluna, joten jos vauva tulisi etuajassa, asia olisi sillä selvä, mutta jos menee yli... Appivanhemmat kun asuvat juuri siinä kaupungissa mihin pitää synnyttämään lähteä joka tapauksessa.



Äh, tympeetä kun tällaista pitää edes miettiä.

niin onko vähemmän rumaa sanoa hyvissä ajoin, että tänä vuonna me ei sitten tulla, vaikkei olisi kutsuttukaan vielä, vai sanoa vasta sitten tyyliin aattona kun asia otetaan puheeksi, kun oletetaan että ainahan te olette tulleet?

Mieluummin skippaisin koko joulun, olisi ihana lähteä jonnekin reissuun silloin tai vaikka kotimaassa kylpylään tms.

Välit vanhempiini ja miehen isään ovat ihan hyvät ja yleensä vietämme joulun minun vanhempieni kanssa.

Joulu kuitenkin jostain syystä ahdistaa minua. Se joutilaisuus ja pakkosyöminen ruokia mistä en pidä.

Onneksi se pahin aika kestää vain sen pari päivää. Heti Tapaninpäivän jälkeen helpottaa.

Miksi aikuiset ihmiset miettivät tällaisia asioita ja menettävät joulun ajatuksen samalla. Joulu on perheen ja rentoutumisen aikaa ja jokainen viettäköön sen niin kuin parhaaksi näkee. Itse vietän sen omassa rakkaassa kodissani miehen ja lasten kanssa, tehden juuri niitä asioita joita haluamme.

Usein hämmästelen tätä palstaa lukiessa kuinka kiinni ihmiset ovat lapsuuden kodeissaan ja malleissa, joita sieltä on saatu. Aiheuttavat usein turhaa skismaa avioliittoon.



No, hyvähän minun on sanoa kun on aikuinen mies rinnalla, joka haluaa elää meidän elämää (ja tykkää enemmän mun sukulaisista kuin omistaan...)

ei tykkää niistä meidän anoppilajouluista, mukaan lukien anoppi, mutta sitä ei tietenkään saa sanoa ääneen. Joka toinen joulu minun lapsuudenkodissani, joka toinen joulu miehen lapsuudenkodissa, se on sopimus.



Pidän epätodennäköisenä ettei anoppi viime hetkessä peruisi meidän visiittiä vedoten väsymykseensä (eikä siinä mitään pahaa - meidän lapset ovat pieniä ja äänekkäitä, ja anoppi on vanha ja raihnas), mutta tässä vaiheessa meidän pitää kuitenkin suunnitella kaikki sen mukaan että olemme menossa sinne. Peruuttaminen tapahtuu sitten pari päivää ennen joulua.



Mä ilahdun kyllä peruuttamisesta (joulu anoppilassa on lapsillekin vähän kurja kun pitää olla niin hiljaa koko ajan, eikä siellä ole kuin me ja anoppi), mutta olisi kiva jos voisi suunnitella oman joulunsa jo alunperin tänne.



Se ei ole vaihtoehto että anoppi tulisi meille tai että mä hoitaisin jouluvalmistelut anoppilassa, kumpaankaan anoppi ei missään tapauksessa suostu.

Lasten paras paikka jouluna on oma koti. Jos joku haluaa tulla ok, jos ei, ok sekin.. Sitten olemme oman perheen kesken + tietty joulupukki käy.



Uskaltakaa sanoa ja tehdä niin kuin teidän oman perheenne kannalta on paras ratkaisu, ei jouluna tartte miellyttää muita. Tärkeintä, että omalla perheellä kivaa. :)

kun mä NIIIIIN tahtoisin anoppilaan jouluksi!!!! Enkä tänäkään jouluna pääse; ehkä vuoden päästä, kunhan saamme säästettyä lentolippuihin...

mutta mun päähäni on taottu että joulu on nimenomaan se aika jolloin pitää olla epäitsekäs. Ikävä vain että sama fiilis taitaa olla myös anopilla ja miehelläni.

t. se jonka anoppikaan ei oikeasati halua jouluvieraita mutta perinnettä ei uskalleta kyseenalaistaa

Uskaltakaa sanoa ja tehdä niin kuin teidän oman perheenne kannalta on paras ratkaisu, ei jouluna tartte miellyttää muita. Tärkeintä, että omalla perheellä kivaa. :)