Jokos aloitettaisiin "onks pakko olla jouluaatto anoppilassa?" -ketju?

mutta entäs sitten kun esim minulle on kyse vaan tahdosta olla joulu kotona ja toiselle osapuolelle sama tilanne tarkoittaa hylkäämistä ja tarkoituksellista niskoittelua. Helppohan sitä on olla aikuinen, jos aikuisten kesken vaan toivotellaan iloisesti hyvät joulut, mutta entäs sitten kun saa juhannukseen asti tuta nahoissaan, miten ennenkuulumattoman loukkaavasti on toiminut.

Juuri näin minäkin sen näen.



Ei voida hyväksyä erilaisia tapoja viettää joulua. Voitteko te porvarillista esittävät naiset edes kuvitella, että minun mieheni vanhempien luona ei ole mitään perinteisiä jouluruokia. Tarjolla on yleensä perheen omaa suosikkia, bratwurstia ja hapankaalia. En pidä kummastakaan, mutta minulle ei tuota mitään hankaluuksia sopeutua jouluksi toisenlaiseen joulunviettotapaan. Kun muu porukka katselee urheilua (!) mitä luen ihania kirjoja villasukat jalassa konvehteja napsien. Rakkaus on sitä, että tulla puoliväliin vastaan.

Minä haluan olla kotona. Mies haluaa olla kotona. Lapset ei muuta osaa ajtellakaan => olemme kotona.

Ekat joulut yhden lapsen kanssa juoksimme pitkin poikin mummoloita. Tasapuolinen piti olla, kummassakin paikassa yhtä paljon. Ei mitään omaa, vain toisten perinteitä.

Kunnes sitten mies totesi toisen lapsen synnyttyä, että riittää. Ollaan kotona. Ekat kolme "kotijoulua" oltiin aatto kotona ja joulupäivänä mummolareissulle pariksi yöksi. Neljäntenä päätettiin rauhoittaa lisää aikaa perheelle ja oltiin sekä aatto- että joulupäivä kotona ja vasta tapaninpäivänä käväistiin mun vanhemmilla, appivanhemmat tuli joulupäivänä meille.

Ennen ekaa kotijoulua ilmoitettiin varmaan syyskuussa jo kaikille, että meidän suunnitelma on tämä. Ja mulle oli ihan sama, kuka suuttui ja kuka ei. Jos joku vetää tuosta herneen nenään, niin saa ihan rauhassa näin tehdä. Mun on siksi niin kovin vaikeaa ymmärtää, miksi aikuiset ihmiset ei voi suoraan sanoa omaa mielipidetään ja tehdä omaa perhettä koskevia päätöksiä!

Meillä on ihana kotijoulu taas tulossa! Aatto kotona, joulupäivä kotona. Tapanina EHKÄ mun vanhemmille. Apppikset saa tulla meille, jos haluaa.

mutta entäs sitten kun esim minulle on kyse vaan tahdosta olla joulu kotona ja toiselle osapuolelle sama tilanne tarkoittaa hylkäämistä ja tarkoituksellista niskoittelua. Helppohan sitä on olla aikuinen, jos aikuisten kesken vaan toivotellaan iloisesti hyvät joulut, mutta entäs sitten kun saa juhannukseen asti tuta nahoissaan, miten ennenkuulumattoman loukkaavasti on toiminut.

että miniät järjestäisivät oman joulun, eivätkä tulisi passauttamaan itseään meille.



Olemme viettäneet omat joulut kotona ja meidän kummankin vanhemmat ovat olleet niin itsenäisiä, että ovat usein matkoilla joulun valmiin joulupöydän ääressä.



En jaksaisi jotain nokkaa nyrpistelevää miniää korkokantakengissä ja iltapuku päällä nyrpistelemässä nokkaansa meidän halpisastioille ja tavalle viettää aattoa oloasut päällä takkatulen loisteessa.



Näin toivoo kolmen pojan äiti.

ihana viedä välistä lapsi katsomaan oikeaa joulua omien sukulaisteni luo Lappiin, mutta kun se tarkoittaa sitä että joku joulu on sitten vietettävä miehen sukulaisten luona niin se latistaa kyllä ajatusta... Ja kun matkat molempiin paikkoihin on niin pitkät (minun synnyinseudulle 900km ja miehen 500km) että sinne ei lähdetä sitten ihan vaan päiväksi pyörähtämään että esim aatto oltaisiin kotona ja joulupäivänä käytäisiin jommassa kummassa paikassa, ei onnistu.



No tänä vuonna on sitten vaan kestettävä, saa nähdä mitä siitä joulusta tulee siellä eineksien ja urheilutv:n kanssa. Kahden, pahimmillaan neljän poikamiehen ja miehen vanhan mummon kanssa. Jippijaijee...



2

kieltää viemästä omia jouluherkkuja mukanaan? Tai laittamasta siellä anoppilassa. Urheilutv.lle tuskin voit mitään, mutta jos anoppisi ei jaksa/ehdi/viitsi/pysty laittamaan koko sakille mahdollisesti kalliitakin jouluruokia, niin osallistu itse laittamiseen.



Minulla ei tulisi mieleenkään, että meidän perhe menisin minnekään koko jouluksi ilman tuomisia ja ilman, että osallistuisimme kustannuksiin.

Mä en saa tehdä siellä ruokaa enkä paljon muutakaan. Myös puhumista paheksutaan.

Nopeastihan aika kuluisikin jos saisin kokata. Siinä olisi sekin hyvä puoli ettei tarvitsisi kuulla olevansa vaivaksi.

Kuka kieltää viemästä omia jouluherkkuja mukanaan? Tai laittamasta siellä anoppilassa. Urheilutv.lle tuskin voit mitään, mutta jos anoppisi ei jaksa/ehdi/viitsi/pysty laittamaan koko sakille mahdollisesti kalliitakin jouluruokia, niin osallistu itse laittamiseen. Minulla ei tulisi mieleenkään, että meidän perhe menisin minnekään koko jouluksi ilman tuomisia ja ilman, että osallistuisimme kustannuksiin.

oma äitini on jo etukäteen rasittunut joulusta

ja

toinen anoppini makaa letkuissa

mutta mielestäni on hyvä ilmoittaa mahdollisimman hyvissä ajoin asiasta. Se on kohteliasta ja huomaavaista eli säästää hermoja. Anoppi tuskin on aloittanut valtavia valmisteluja vielä, eli ei tule tehneeksi "turhaa" työtä.

Ja sinähän voit sitten kompata appiukkoa, että tottakai jokainen haluaa olla joulun omassa kodissaan :)

kieltää viemästä omia jouluherkkuja mukanaan? Tai laittamasta siellä anoppilassa. Urheilutv.lle tuskin voit mitään, mutta jos anoppisi ei jaksa/ehdi/viitsi/pysty laittamaan koko sakille mahdollisesti kalliitakin jouluruokia, niin osallistu itse laittamiseen. Minulla ei tulisi mieleenkään, että meidän perhe menisin minnekään koko jouluksi ilman tuomisia ja ilman, että osallistuisimme kustannuksiin.

mutta appi ja anoppi ovat eronneet! Anopin luona voisinkin viettää joulun, mutta ei sinne mahduta kun asuu kaksiossa. Mutta appiukon luona siis ollaan, jolloin paikalla on kaksi poikamiestä, appi ja miehen aikuinen veli joka siellä yhä asuu, ja talo on sen näköinen! Tai voi olla että menemme miehen mummolaan jolloin paikalla neljä poikamiestä ja vanha mummo! Apin kaksi veljeä siis lisäksi.

oikea joulu ja vietämme siellä joka toisen vuoden.

Inhottaa ajatus tiskipöydällä olevista foliovuoista, mistä jokainen hakee laatikkonsa ja kinkku toisella pöydällä, mistä pitää sitä leikata.

Meillä äiti on aina laittanut kaiken tarjoilukulhoihin ja kattanut kauniisti ja vienot joululaulut soivat ja istumme juhlavaatteissa pöytään.

Mutta miehen kotijoulu on kestettävä, että päästään viettämään joka toinen vuosi oikea joulu minun kotiini.

ihana viedä välistä lapsi katsomaan oikeaa joulua omien sukulaisteni luo Lappiin, mutta kun se tarkoittaa sitä että joku joulu on sitten vietettävä miehen sukulaisten luona niin se latistaa kyllä ajatusta... Ja kun matkat molempiin paikkoihin on niin pitkät (minun synnyinseudulle 900km ja miehen 500km) että sinne ei lähdetä sitten ihan vaan päiväksi pyörähtämään että esim aatto oltaisiin kotona ja joulupäivänä käytäisiin jommassa kummassa paikassa, ei onnistu.

No tänä vuonna on sitten vaan kestettävä, saa nähdä mitä siitä joulusta tulee siellä eineksien ja urheilutv:n kanssa. Kahden, pahimmillaan neljän poikamiehen ja miehen vanhan mummon kanssa. Jippijaijee...

2

muuten opettele tekemään oikeaa joulua vaan lämmitätte laatikot vain folioissa ja vietätte yöpuvuissa aaton.



Moni nainen valittaa tätä samaa asiaa joka vuosi täällä. Ettekö viitsi satsata jouluun jos teillä ei ole kuin poikia vain. Jos teillä olisi tyttö niin laittaisitteko joulun huolellisemmin ja tekisitte paremmin jouluruoat ja kattaukset ja pukeutuisitte joulupäivällisille.



Olen tätä tosiaan monena vuonna ihmetellyt täällä, että kuinka erilaisiksi perinteet tyttö-ja poikaperheissä muodostuu.



Näin on meilläkin. Meillä on 3 tyttöä ja istumme joulupöytään siisteissä vaatteissa, lapset puetaan mekkoihin ja pojille suorat housut ja slipoverit ja nautimme ateriasta pitkään.



Miehen kotona on 4 poikaa ja heillä menee perinteet niin, että joulurauhan kuuntelu, haudoilla, sauna ja sitten oloasut tai verkkarit ja yöpuvut. Anoppi ei ole hommannut tarpeeksi isoa ruokapöytää vaan laittaa ns. noutopöydän. Pöydässä on kamala hälinä ja naurunrähäkkä ja joulun kunnioituksesta ei tietoakaan ja jos on kaikki veljekset, joudutaan syömään useassa erässä tms.



Sen jälkeen syöksytään olkkariin ja pukki tulee ja lapset repivät paketteja auki.

Meillä tämä vaihe tehdään hillitysti niin, että lapset odottavat olkkarissa kun me aikuiset juomme jälkiruokakahvit ja konjakit. Tulemme sitten olohuoneeseen seurustelemaan ja maistelemaan jotain hyvää joulujuomaa ja pukki tulee. Lahjat annetaan yksitellen ja jokainen lapsi aukaisee sen yksi kerrallaan ja esittelee sitä toisille ja siitä keskustellaan. Ei sellaista repimistä kuin miehen kotona.



Eikö poikien äidit viitsi satsata jouluun?

me olemme viettäneet jo vuosikausia joulun kotona. syy: haluamme pukeutua pyjamiin ja syödä röhnöttää telkkarin edessä yms :D ja laatikot haetaan jääkaapista jne.

muuten opettele tekemään oikeaa joulua vaan lämmitätte laatikot vain folioissa ja vietätte yöpuvuissa aaton. Moni nainen valittaa tätä samaa asiaa joka vuosi täällä. Ettekö viitsi satsata jouluun jos teillä ei ole kuin poikia vain. Jos teillä olisi tyttö niin laittaisitteko joulun huolellisemmin ja tekisitte paremmin jouluruoat ja kattaukset ja pukeutuisitte joulupäivällisille. Olen tätä tosiaan monena vuonna ihmetellyt täällä, että kuinka erilaisiksi perinteet tyttö-ja poikaperheissä muodostuu. Näin on meilläkin. Meillä on 3 tyttöä ja istumme joulupöytään siisteissä vaatteissa, lapset puetaan mekkoihin ja pojille suorat housut ja slipoverit ja nautimme ateriasta pitkään. Miehen kotona on 4 poikaa ja heillä menee perinteet niin, että joulurauhan kuuntelu, haudoilla, sauna ja sitten oloasut tai verkkarit ja yöpuvut. Anoppi ei ole hommannut tarpeeksi isoa ruokapöytää vaan laittaa ns. noutopöydän. Pöydässä on kamala hälinä ja naurunrähäkkä ja joulun kunnioituksesta ei tietoakaan ja jos on kaikki veljekset, joudutaan syömään useassa erässä tms. Sen jälkeen syöksytään olkkariin ja pukki tulee ja lapset repivät paketteja auki. Meillä tämä vaihe tehdään hillitysti niin, että lapset odottavat olkkarissa kun me aikuiset juomme jälkiruokakahvit ja konjakit. Tulemme sitten olohuoneeseen seurustelemaan ja maistelemaan jotain hyvää joulujuomaa ja pukki tulee. Lahjat annetaan yksitellen ja jokainen lapsi aukaisee sen yksi kerrallaan ja esittelee sitä toisille ja siitä keskustellaan. Ei sellaista repimistä kuin miehen kotona. Eikö poikien äidit viitsi satsata jouluun?

Näistä jouluista valitsisin ehdottomasti anoppisi joulun. Siellä on hauskaa. Teidän joulu kuulostaa jäykältä ja epämiellyttävältä kermapersemeiningiltä.

jouluksi... Joulu vanhempieni luona on kyllä aivan ihana ja tunnelmallinen ja nauttisin siitä kyllä aivan varmasti ja kaikki muistot ym. mutta heidän talonsa on liian pieni kaikille meille eli minun perheelle ja sisarusten perheelle... On serkkua vävyä poikaystävää koiraa ym. ja tilaa huonosti.. asumme monen sadan kilometrin päässä vanhemmistani ja olisimme ainakin yhden yön siellä kaaoksen keskellä...



Viime jouluna oltiin anoppilassa ja nyt sisarukset ovat jo kesästä asi muistuttaneet että tänä vuonna sitten yhteinen joulu.. Itse olen nyt päätttäny että kotona ollaan.. toivon salaa että minulle nakitetaan työvuoro aatoksi, että ei päästä käymään kun ehkä tapanina, jolloin joku sakki on jo lähtenyt anoppilaan!!!

ja kas, anoppilan joulu on siinä. niinkuin kaikki muutkin päivät ja ei, ei häiritse miehen suku ja sen perinteet, mennään aattona ensin oven taakse anoppilaan ja sitten hautausmaille ja mun vanhempien kotiin. ei tulisi mieleenkään jäädä pois lasteni joulusta vaikka kuka olis vittumainen.

vaikka tilanne ei ole ihan tuollainen. Vaan sellainen että molempien sukulaiset asuvat kaukana ja viime vuonna oltiin minun äitini luona ja tänä vuonna ovat vuorossa miehen sukulaiset... MINÄ EN HALUA SINNE. Siitä tulee stressaavin joulu ikinä! Ne talot on niin sotkuisia ja siellä ei syödä muuta kun eineksiä ja mulla menee hermot siihen urheilun tölläämiseen, auttakaa! Luojan kiitos työnantajani auttoi jo vähän kun minun on pakko olla töissä jo 27. päivä, ja toivon nyt että saan olla töissä 23. päivään asti... Niin ei tulisi kuin muutaman päivän vierailu.



Joulu on aina ollut tärkeä juhla minulle, se että mennään sen tietyn perinteen mukaan. Miehen sukulaisilla on kuulemani perusteella ne perinteet vähän niin ja näin... Ei siis niin väliä. Mutta pakkohan se on mennä, kun on sovittu. Tämä on kolmas neljäs joulu perheenä ja ekana jouluna oltiin kotona kun olin raskaana, tokana oltiin kotona kun vauva oli alle vuoden, ja edellisjouluna oltiin minun sukulaisilla niin ei tässä paljon vaihtoehtoja ole. Kauhistuttaa vaan jo etukäteen...

Ilmottauduin (ja pääsin) koko joulunpyhiksi töihin. Anopille tarina tietenkin esitetään niin, että olen joutunut töihin - lopputulos on kuitenkin ihanasti sama: minun ei tarvi mennä anoppilan joulunviettoon!!



Meille anoppi ei onneksi edes voi tuppautua kun tietää, ettei sen eläintarha ole meille tervetullut. :)



Jesh!!

Meille on muodostunut perinne, että lapset tulevat anoppilaan syömään. Kauhea haloo asia takia, vaikka totuus on tämä: pöydässä vain kinkkua ja perunalaatikkoa, koska "ei niitä ihmeellisyyksiä kukaan syö". Ruuat on hellalla, perunalaatikko kaupan foliossa (huom! viimevuoden keskustelu aiheesta ;), sieltä jokainen sitten hakee. Poikamieslapset vievät ruokansa olkkariin, jossa katsovat telkkaria (söpöä). Muut syövät ahtaasti keittiössä, koska "ei kai tässä nyt jakseta ruokia pitkin taloa kantaa". Viereistä ruokailutilaa ei käytetä siis ikinä. Ruuan päälle on pakko syödä "kahvipöydän sen seitsemän sorttia" -merkkinen tarjoilua, sokeria ja vehnäjauhoa 10 eri muodossa.



Ja asusteena on normaali vanhat kotiverkkarit ja lahjoja ei anneta, kun "ei teille ikinä osaa ostaa mitään" ja ei osata ottaa vastaan kun "mitä minä nyt tämmösellä teen, tämähän mulla jo on".



Eli suurin ongelma on jouluaaton toiveiden ja tapojen erilaisuus.



T ap, joka haluaa leikkiä porvarillista sivistyskotia edes jouluna :)

Mutta eipä tartte mennä anoppilaan.



Tehdään samoin kuin viime vuonna. Mies lähtee aamu tuimaan aatto aamuna lasten kanssa anoppilaan ja palaavat tapanina.



Minä teen itselleni parmankinkku-meloni salaattia, illaksi juustoja ja portviiniä. Ulkoilen, käyn kävelyllä Hietsun haustausmaalla, siellä on kaunista joulun aikaan. Luen ja yritän olla vaan (totuus: varmaan laitan paikkoja kuntoon ja setvin lasten vanhat lelut ennen kuin uusi kasa saapuu).



MUTTA, voin paljon paremmin. Ei tarvitse stressata anopin vittuilua ja ilkeilyä. Ainasita narinaa ja huonoja käytöstapoja. Miten kesken jouluaterian juostaan tupakalla jne.



Hintana vaan, että olisihan kiva nähdä lasten aatto. Pienin vielä uskoo täysillä joulupukkiin. Lapsille anoppilan joulu on kuitenkin oikea joulu: siellä on serkut, pihasaunat, joulupukit, isot tilat jne.