Miksi anopilla olisi oikeus haukkua/arvostella minua, mutta minä en saisi puolistautua?

Me panimme välit kokonaan poikki tuollaiseen anoppiin. Ei siis näe enää lapsenlapsiaan, minua eikä poikaansa. Meille ei tartte tulla rääkymään.

Me panimme välit kokonaan poikki tuollaiseen anoppiin. Ei siis näe enää lapsenlapsiaan, minua eikä poikaansa. Meille ei tartte tulla rääkymään.

Miksi asioista ei voi keskustella ja löytää kaikille sopivaa tapaa? Minun mielestäni on aivan pöyristyttävän törkeää käytöstä laittaa välit poikki lasten isovanhempiin. Eikö nyt aikuiset ihmiset osaa istua pöydän ääreen ja jutella? Lapsetki osaavat paremmin selvittää riitansa. Miksi aikuiset ihmiset ovat niin huonokäytöksisiä, jääräpäisiä ja itsekkäitä? Uskon, että anopit voivat olla joskus ärsyttäviä, mutta uskon, että näitä itsekkäitä miniöitä on myös pilvin pimein. Kamalinta on se, jos ei osata sopian asioista.

Me panimme välit kokonaan poikki tuollaiseen anoppiin. Ei siis näe enää lapsenlapsiaan, minua eikä poikaansa. Meille ei tartte tulla rääkymään.

Miksi asioista ei voi keskustella ja löytää kaikille sopivaa tapaa? Minun mielestäni on aivan pöyristyttävän törkeää käytöstä laittaa välit poikki lasten isovanhempiin. Eikö nyt aikuiset ihmiset osaa istua pöydän ääreen ja jutella? Lapsetki osaavat paremmin selvittää riitansa. Miksi aikuiset ihmiset ovat niin huonokäytöksisiä, jääräpäisiä ja itsekkäitä? Uskon, että anopit voivat olla joskus ärsyttäviä, mutta uskon, että näitä itsekkäitä miniöitä on myös pilvin pimein. Kamalinta on se, jos ei osata sopia asioista.

huolissaan sinun jaksamisestasi, nuo imettämiseen ja nukuttamiseen liittyvät kommentit antaisivat olettaa niin.



Ehkä näkee että teillä on päällä hurja ruljanssi, haluaisi auttaa, muttei tiedä miten eikä ehkä osaa tulla niin luontevasti tilanteeseen - anopille on hankala tulla miniän kotiin (usko pois :D) - ja sitten tulee möläytelleeksi hätäpäissään typeriä.



Juttele asiasta miehesi kanssa, hän tietää sinua paremmin miten kauniisti ilmaista äidilleen että hänen pitää varoa sanojaan.



Tuota en ymmärrä ollenkaan että joku änkeää vastasyntyneitä katsomaan kipeänä - ei sun tartte korvaasi lotkauttaa jos siitä suuttuu. Kuvitelkoon itse sitten millaista olisi imettää ja nukuttaa kipeitä kaksosia itse flunssaisena.



Voimia!

Todennäköisesti anoppi "uskoisi" poikaansa paremmin kuin sinua, mutta jos tuo valittaminen on anopin elämäntapa, ei siihen mikään sanominen auta.



Toisesta korvasta sisään ja OIKEASTI toisesta korvasta ulos on hyvä neuvo. Tai sitten laita vaikka kuulokkeet päähän ja kuuntele hyvää musaa anopin vierailujen ajan ja jos ihmettelee niin tokaise " minulle tulee niin paha mieli tuosta arvostelusta että mieluummin kuuntelen jotain muuta" Mutta pysy "minä-viestinnässä", älä syytä, huuda äläkä hauku anoppia; ole hänen yläpuolellaan.



Tsemppiä kaksosarkeen!

tästä asiasta ja ollaan myös istuttu saman pöydän ääreen kaikki ja keskusteltu mikä mättää. Tästä huolimatta anoppi jatkaa samaa käytöstään enkä minä eikä mieskään oikeasti enää jaksais.



Appiukko sais kyllä vierailla, koska hän ei arvostele ym, mutta anopin vierailut rasittaa. Mutta jos katkaisemme välit niin melko varmasti ei appiukkokaan sitten enää tule meille kylään.



ap

sinua loukkaa jatkuva arvostelu ja jos anopilla ei ole mitään positiivista sanottavaa, niin pitää mieluummin suusi kokonaan kiinni. Mainitse myös että et sano tätä pahalla, ja toivot että he pysyisivät osana elämäänne mutta että te tulisitte toimeen siten ettei kenenkään tarvitse pahoittaa mieltään.

että emme kaipaa lapsenhoito-ohjeita ja meitä ei tarvitse verrata miehen siskon perheeseen ja heidän tekemisiinsä. Sinä olet emäntä omassa talossasi ja ellei anoppi osaa olla teillä ihmisiksi niin lemppaa pihalle. Onko miehesi sanonut äidilleen mitään? Kaksosten hoito on rankkaa ja siihen ei tarvita ylimääräistä stressiä! Miksi hitossa se survoo nenänsä noinkin henkilökohtaiseen asiaan kuin imettäminen? Sano nyt helvetissä suorat sanat sille! Ja sun ei todellakaan tarttee puolustella hoitoratkaisujasi hänelle, hoida vaan vauvasi kuten itse haluat.

mieheni on puhunut äidilleen ja ollaan istuttu kaikki neljä saman pöydän ääressä ja keskusteltu näistä ongelmista, mutta anoppi jatkaa samaa käytöstä.

ap

sinua loukkaa jatkuva arvostelu ja jos anopilla ei ole mitään positiivista sanottavaa, niin pitää mieluummin suusi kokonaan kiinni. Mainitse myös että et sano tätä pahalla, ja toivot että he pysyisivät osana elämäänne mutta että te tulisitte toimeen siten ettei kenenkään tarvitse pahoittaa mieltään.

"mitenkäs ne ohjeet silloin 70/80-luvulla olikaan vauvojen hoidosta" Anoppi pääsisi pätemään mutta samalla voisit suunnilleen jokaiseen todeta että " ai jaa, onpa ohjeet muuttuneet kun nykyään tästä asiasta sanotaan xxx" Samoin voisit kysellä millainen vauva miehesi oli eri iässä, milloin oppi mitäkin jne. Pääsitte keskustelussa pois "älä tee noin" -vaihteesta.

Valitettavasti aina ei asioista voi keskustella tai jos voidaan niin jakeluun ei mene. Itse laitoin välit poikki omiin vanhempiini esikoisen ristiäisten jälkeen. Toistuvista kielloistani huolimatta vanhempanit soittelivat yms ympärikännissä(ovat viikonloppujuoppoja)Äitini soitteli kännissä jopa synnärille, itkeä vollotti ympärikännissä phelimeen kuinka hänellä on huoli vauvastani. No niin oli minullakin ja olisin itse tukea kaivannut vaan nyt piti olla tukena humalaiselle äidilleni. Vanhempani tulivat sitten ristiäisiin viinalta haisten ja äitini oli humalassa, kanteli vauvaa ja käyttäytyi vittumaisesti. Tämä riitti minulle, mikään asia ei mennyt puhumalla jakeluun ja olin aina pahoilla mielin heidän käyttäytymisestään joten laitoin välit poikki. Tyttäreni ei kaipaa kännisiä isovanhempia elämäänsä. Asioista siis yritettiin ja taas yritettiin keskustella, mutta ei vaan onnistunut. Anopille taas meni asiallisella keskustelulla jakeluun kun sanoin että vauvan hoidamme itse ja meille ei käskyjä jaella omassa kodissani. Meilläkin rupesi anopin käytös olemaan samanlaista kuin mitä ap kuvaa..Mutta aina ei valitettavasti asiat mene niinkuin tahtoisi.

niin tuollaista ei tarvi kuunnella. Anopille voi nätisti sanoa, että kaikki apu on tarpeen ja tietenkin haluat lapsillasi olevan hyvä suhde mummoon. MUTTA arvostelun pitää loppua. Sinä hoidat lapsesi aivan niinkuin haluat ja tiedät itse parhaiten mikä toimii. Mulla olis hajonnu pää tollasen kanssa. Joskus on parempi olla ilman "apua".



T:esikoiskaksosten äiti

myös mieheni hänen kanssaan kahdestaan. Mutta kun mistään ei tullut mitään ja anopin vierailut päättyivät aina siihen, että itkin makuuhuoneessa, niin hänelle oli pakko osoittaa ulko-ovea. Viimeinen pisara oli se, että huusi meidän kodissamme niin, että lapset pelästyivät ja alkoivat parkumaan kauhuissaan.



Johonkin se raja on laitettava kuinka anopit/mummiy voivat käyttäytä.



Mies itse helpottui, kun vuosien piina äitinsä kanssa päättyi. Heillä ei ole ollut hyvä suhde koskaan. Eivät siis tapaa lainkaan, vaikka minulle sopisi että mies käy lasten kanssa äidillään.

osallistua sun lasten hoitoon ja kasvatukseen mikäki et erikseen apua pyydä. Menis hermot mullakin tuollaiseen...sano asia ihan suoraan ja tiukasti!

-Esim:

Jos anoppi sanoo, että lypsäminen on turhaa, vastaa: Miksi haluat, että minulle tulee paha mieli, vaikka toimin kunten neuvolassa on yhdessä sovittu?



Jos sanoo, että kaksoset pitää saada samaan rytmiin, kysy: Etkö huomaa, että neuvosi ahdistaa minua. Tiedän asian itsekin, mutta voisitko olla sanomatta asiasta enää?



Mutta sinun jaksamisesi on nyt kaikkein tärkeintä, teidän pitää yhdessä miehesi kanssa asettaa se tärkeimmäksi tavoitteeksi.

Heti vaan akalle luu kurkkuun. Luuletko että tuo päsmäröiminen ikinä loppuu? No, ei taatusti. Anoppi tulee nävimään lopun ikänsä jos vain annat niin tapahtua. Kummalista on se että anopit todellakin saavat sanoa ja tehdä ihan mitä huvittaa ja miniät ovat vain hiljaa. Mielummin kunnon sota pystyyn ja välit poikki kuin kestää henkistä vakivaltaa loputtomiin.

Me panimme välit kokonaan poikki tuollaiseen anoppiin. Ei siis näe enää lapsenlapsiaan, minua eikä poikaansa. Meille ei tartte tulla rääkymään.

Miksi asioista ei voi keskustella ja löytää kaikille sopivaa tapaa? Minun mielestäni on aivan pöyristyttävän törkeää käytöstä laittaa välit poikki lasten isovanhempiin. Eikö nyt aikuiset ihmiset osaa istua pöydän ääreen ja jutella? Lapsetki osaavat paremmin selvittää riitansa. Miksi aikuiset ihmiset ovat niin huonokäytöksisiä, jääräpäisiä ja itsekkäitä? Uskon, että anopit voivat olla joskus ärsyttäviä, mutta uskon, että näitä itsekkäitä miniöitä on myös pilvin pimein. Kamalinta on se, jos ei osata sopian asioista.

Mutta valitettavasti kaikkien ihmisten kanssa ei voi sopia asioista; syy voi olla appivanhemmissa, miniassa tai molemmissa. Tietenkaan ei saa antaa liian helposti periksi, mutta joskus ainoa tapa on "cut your losses" ja lopettaa yhteydenpito kokonaan, ainakin joksikin aikaa. Kaikkiin ihmisiin ei tarvitse pitaa yhteytta, olivat he sukulaisia tai eivat, jos he eivat useankaan kohteliaan sanomisen jalkeen osaa itse kayttaytya.

Meillä ongelma näyttäytyy vähän toisessa ympäristössä, mutta ydin on sama: toista ei kuunnella eikä kunnioiteta. Keskustella ei kanssa osata yhtään. Anoppilan väellä on vain kaikki vaihdetta laatikossaan: joko täyttä höyryä omaa rataa eteen päin tai sitten täydellinen loukkaantuminen sille, joka kehtaa heidän toimiinsa puuttua, saati arvostella. Olemme yrittäneet oppikirjamaisesti sanoa että "arvostamme kovasti apuanne tässä asiassa, mutta miksi teitte näin ja näin, kun olimme sopineet muusta".

niin he kuulevat että "aina olette väärin ja huonosti tehneet". Näin he ainakin kertovat tilannetta eteen päin.

Jospa olisit viisaampi kuin anoppisi ja antaisit olla?

En ole ap mutta kärsin myös anopin tyranniasta. Olen fiksu ihminen ja annan asian olla. Olen antanut asian olla myös sen jälkeen kun anoppi on mm. puoliväkisin tunkeutunut meille kotiin huutamaan ja haukkumaan minua miehen ja lastemme kuullen. Lopulta mies joutui hänet fyysisesti heittämään ulos...

Mutta kun vastassa on mieleltään järkkynyt ihminen, joka ei ymmärrä sitä, että asian voi vain antaa olla, ei tilanteelle ole olemassa minkäänlaista loppua.

Meillä esim. ollaan tilanteessa, että olen anopin kanssa puheväleissä (tervehdin, juttelemme tavatessamme, hän käy meillä kylässä jne.) ja lapsia anoppi saa tavata niin paljon (tai vähän) kuin haluaa - mutta hän ei ole tyytyväinen.

Taas on tullut kutsu (tai pikemminkin käynyt käsky) kokoontua yhteen "keskustelemaan" - mikä anopin kielenkäytössä tarkoittaa sitä, että minun pitäisi istua hiljaa kuuntelemassa kun hän haukkuu minua ja kertoo, mitkä kaikki asiat teen väärin.

Olen jo itse sairastunut niin henkisesti kuin fyysisestikin tilanteen takia enkä millään jaksaisi ottaa enempää vastaan. Pahasti en mieleltään sairaalle ihmiselle haluaisi sanoa, sillä se ei johda mihinkään hyvään. Oikeasti rakentavaan keskusteluun anoppini ei oman sairautensa takia kykene.

Olen jo henkisesti alistunut siihen ajatukseen, että tämä piina loppuu kun anoppi joskus kuolee. Hetken taukoja voi olla luvassa kun hän taas joskus hakeutuu/(luultavammin) joutuu sairaalaan joksikin aikaa itseään kokoamaan.

Onneksi mieheni tukee minua, muuten en olisi anää pitkään aikaan jaksanut.

Hyvä neuvo ehkä johonkin tilanteeseen mutta ei valitettavasti toimi aina.