Isien masennuksesta ja mammojen harjoittamasta hiekkalaatikkosyrjinnästä isejä kohtaan.
Monesti kun tulee puistoon ja istahtaa taaperon kanssa hiekkalaatikon syrjälle kuulee:
- noniin Tiinu, meidän pitää lähteä syömään.
Siihen minä sitten jään, yksin taaperon ja räkää valuvan tenavan kanssa, hiekkalaatikon syrjälle.
Mitenhän olisi, jos olisin nainen?
Isänä olen alkanut epäilemään että hiekkalaatikkosyrjintää todellakin on olemassa. Minua ja lapsiani syrjitään sukupuoleni takia.
Tilanne ei parane perhekahvilassakaan. Vaimollani ei ole ongelmia. Kukaan ei juokse karkuun häntä. Isien kanssa ei tätä ongelmaa ilmene.
Kertokaas olenko vainoharhainen, vai väärässä paikassa väärään aikaan? Tämä on alkanut masentaa minua rajusti. En tiedä miten selviän tästä. Miksi en kelpaa teille?
Miksi käännytte pois, kun näette minut puistossa lapsieni kanssa?
En ole paha, olen suuri, tatuoitu, vatsakas, kuonokoppapartainen kiltti isä, joka tahtoisi kuulla aikuisen ääntä, keskustella vähän.
T: Av:lle eksynyt isä
Kommentit (29)
ja varmaan luontevammin ku toisten äitien kanssa. ja imnun mies ei ois milläänsäkkään siitä, koska on paljon muitakin mies kavereita.
Meilläpäin yks koti-isä käy toisinaan tyttönsä kanssa perhekahvilassa ja siellähän tuo sitten ryystää kahvetta ja turisee meidän muiden kanssa, eikä kukaan juokse karkuun. Välillä kyllä itseäni kummastuttaa miten se jaksaakin naisväen turinoita kuunnella XD
Leikkipuistoissa en ole isiin törmännyt.
syrji isejä, mua vaan ujostuttaa, enkä tiiä mitä vieraiden isien kanssa vois jutella. Äideille on helpompi alkaa höpöttelemään.
Oletko itse aloitteellinen jotta saisit puiston äideistä juttuseuraa?
Itse olen isä ja nähnyt monia isiä leikkipuistossa, mutta ei ne istu hiekkalaatikolla, vaan leikkii keinussa ja liukumäessä lastensa kanssa. Taidat olla laiska ja lihava, jos jäät sinne istuksimaan. Ja en itse halua jutella kenenkään kanssa hiekkalaatikolla, muuten voin kyllä. Pidä paha kakkus!
ole havainnut tuollaista. Ainakin meidän puistossa ja perhekerhossa käy säännöllisesti jokunen isäkin. Ihan samalla tavalla juttelen heille kuin muillekin enkä ole havainnut heidän olevan mitenkään erityisesti enempää yksin kuin muidenkaan.
Olennaisinta tuntuu olevan se, että käy useammin samassa paikassa, joten tulee niitä tuttuja. Toisekseen tietenkin luonne, jotkut ovat helposti juttelemassa kaikkien kanssa, toisille menee kauemmin lämpiämiseen ja edes siihen, että uskaltaa avata suunsa.
Yksi syy voisi olla myös se, että käytte puistossa "väärään" aikaan. Menettekö sinne juuri, kun muilla on alkamassa ruoka-aika? Menkää vähän aikaisemmin, ehkä silloin muutkaan eivät ole lähtemässä juuri pois. Ainakin meillä määrättyyn aikaan puistot tyhjenevät aika täysin.
Tietenkin voi olla, että jossain isejä syrjitään, mutta kokeile nyt aluksi aiemmin puistoon menemistä ja pidempään käymistä. Ja vaihda joku sananen silloin tällöin, tee lapsille vaikka hiekkakakkuja samalla. Lasten kautta helpommin kontaktin.
Eikä mun mies pitäisi siitä että keskustelen puistossa jonkun toisen miehen kanssa. Siitä tulisi sanomista. Minusta isät ei tavallaan kuulu perhepuistoihin tai silleen...
Eikä mun mies pitäisi siitä että keskustelen puistossa jonkun toisen miehen kanssa. Siitä tulisi sanomista. Minusta isät ei tavallaan kuulu perhepuistoihin tai silleen...
Missä koti-isien sitten pitää olla? Tiukasti neljän seinän sisällä lasten kanssa? Tai ei ainakaan lasten kanssa missään, missä voisi tavata toisia lapsia ja saada tärkeää tukea kehitykselleen toisten lasten kanssa toimimisessa? Et voi olla tosissasi!
Ja viikonloppuisin ja iltaisinkin sen pitää olla äidin, joka lähtee puistoon lapsen kanssa? Se ei voi olla isä?
Mä tunnen itseni joskus melkein ulkopuoliseksi, kun olen puistossa ja olen siellä ainoa äiti. Kaikki muut ovat ilmeisesti laittaneet viikonloppuaamun kunniaksi isät lasten kanssa pihalle.
t. 5
Tunnelma hiljenee ja muuttuu väkinäiseksi.
Tilanne on melko teennäisen vaivaantunut. Ainoat aidot ihmiset ovat lapset.
Mut se saattaa olla vaan, jos olet muutenkin uusi puistossa. Ei mitenkään sukupuolisidonnaista.
T:Pekka
Eikä mun mies pitäisi siitä että keskustelen puistossa jonkun toisen miehen kanssa. Siitä tulisi sanomista. Minusta isät ei tavallaan kuulu perhepuistoihin tai silleen...
Ja sit pullautit vielä tommosen sammakon näppikseltäs... Huhhei.
Itse olen isä ja nähnyt monia isiä leikkipuistossa, mutta ei ne istu hiekkalaatikolla, vaan leikkii keinussa ja liukumäessä lastensa kanssa. Taidat olla laiska ja lihava, jos jäät sinne istuksimaan. Ja en itse halua jutella kenenkään kanssa hiekkalaatikolla, muuten voin kyllä. Pidä paha kakkus!
ei kirjoita tuollaista kliseetä "räkää valuvasta tenavasta". t. provoihin kyllästynyt
...ja meidän puistossa kaikki juttelee kaikkien kanssa!
Tosin niitä ei usein näykään siellä. Pakoon en sentään lähde ja varmasti juttelen takaisin, jos mulle jutellaan. En vain tiedä, mitä sanoa. Mutta kun joku isi joskus on puistossa alkanut keskustelemaan kanssani, niin kohta juttu lentää jo mukavasti, kun se toinen osapuoli on tehnyt aloituksen.
Näkee paljon isejä.
Enkä mä sinne telineisiin kiipeä. Ei ne ole suunniteltu tällästä järkälettä varten :D
Ehkä moni ujostelee vain. Eikä se mua haittaa, jos ette juttele. Olisi hyvä, jos lapset saisi leikkiä välillä muidenkin kanssa.
Terkuin aiheen perustaja
...oli sitten äiti tai isä. Ei ne äiditkään kuule siellä ihan luontevasti ryhdy juttusille!
On sitten myös näitä mun kaltaisia äitejä, joiden on helpompi ottaa kontaktia miehiin kuin naisiin. Ja tarkoitan toki tätä epäeroottista hiekkalaatikkokontaktia.
Jos miehenä, tai naisena, menet paikkaan mihin tahansa ennakkoasenteena, ettei kukaan varmaan ota muhun kontaktia, ja en varmaan itekään tee sitä kun olen tällanen tai tuollanen, niin yksin saat lapsinesi hiekkalaatikolla istua, ellei porukkaan satu eksymään joku epäsuomalainen.
Eikä mun mies pitäisi siitä että keskustelen puistossa jonkun toisen miehen kanssa. Siitä tulisi sanomista. Minusta isät ei tavallaan kuulu perhepuistoihin tai silleen...
Siis jos sä juttelet jonkun isän kanssa leikkipuistossa, niin sun mies on mustasukkainen?
Voi luoja mitä ahdasmielisyyttä!
Itse olen muutamana kertana sattunut samaan aikaan leikkipuistoon erään isän kanssa. Koska lapsemme tykkäävät leikkiä keskenään, niin vietämme aika paljon aikaa jutustellen tämän minulle entuudestaan tuntemattoman miehen kanssa. Olemme tehneet jopa yhdessä kävelylenkkejä siinä puistoalueella ja jutelleet niitä näitä. Eikä siinä ole kyse todellakaan mistään muusta kuin ajan tappamisesta!
Itse olen isä ja nähnyt monia isiä leikkipuistossa, mutta ei ne istu hiekkalaatikolla, vaan leikkii keinussa ja liukumäessä lastensa kanssa. Taidat olla laiska ja lihava, jos jäät sinne istuksimaan. Ja en itse halua jutella kenenkään kanssa hiekkalaatikolla, muuten voin kyllä. Pidä paha kakkus!
ei kirjoita tuollaista kliseetä "räkää valuvasta tenavasta". t. provoihin kyllästynyt
...ja meidän puistossa kaikki juttelee kaikkien kanssa!
Aattelin että lähdettekö karkuun, kun sillä on flunssa ettekä halua sitä omiinne? Kyllä mulla on hermot kireenä ton flunssan kanssa. Taaperokin on räkätaudissa eikä nuku. Ehkä vähäiset yöunet saa mielen alakuloiseksi. En tiedä. Hävettää koko keskustelun aloitus.
Terkuin aiheen perustaja
Just. Kivittäkää mua. Huoh.
En osaa keskustella isien kanssa. Eikä mun mies todellakaan katsoisi mua hyvällä jos kertoisin päivästä puistossa Pekan kanssa. Tuskimpa tykkäisi teidänkään miehet eivät vaan sano asiaa suoraan.
Mun lapset saa leikkiä ap:n lasten kanssa mut en halua jutella. Thats it.
ja jos alkaa ite puhumaan niin kyllä vastapuoli pakenee paikalta tyyliin: apua mä en oo ennen ees nähny sua!!!! Joten olen luovuttanut. Ei oo mun mielestä millän tavalla sukupuolisidonnainen juttu. Jos seuraa oikeesti haluut niin mee perhekahvilaan jossa on tarkoituskin jutella eikä vaan seurata kun lapset leikkii. Oot vähän väärässä paikassa...ja aika outoa että viet flunssaisia lapsia kylmällä syyssäällä istumaan hiekkikselle. Mun lapsilla on aina flunssassa myös kuumetta.
Isejä en ujostele enkä lähde pakoon. Sairaita lapsia lähdemme evakkoon. En halua sairastuttaa perhettäni.
Tämä koskee myös ystäväperheitä. Kahville en mene, jos joku lapsista on sairaana. Olen asiasta kertonut ystävilleni etteivät loukkaannu kieltävästä vastauksesta.
Tässä syitä, jotka selittävät, miksi en ainakaan aloita juttelua isille. Vastaan kyllä, jos puhelemisen aloittavat.
Olen perusluonteeltani ujo. Vieraiden ihmisten kanssa puheleminen on vaikeaa alkuun.
Olen yh-äiti. Meidän puistossamme valitettavasti pari äitiä, joille tämä on pahuuden pahinta muotoa. Eli ovat tehtailleet ls-ilmoituksia yh-äideistä, jotka uskaltautuvat edes vastaamaan joidenkin isien, ei edes heidän puolisoittensa, puheeseen. Silloin kun nämä äidit ovat läsnä, kukaan meistä yh-äideistä ei puhu miespuolisille ihmisille. Odotamme, että tulee oikeuden päätökset ainakin osasta näistä ls-ilmoituksista, jotka on tehty täysin väärin perustein.( esim ilmoitettu, että äiti kännissä kotona vauvan kanssa -äiti ollut töissä ja vauva isällään.)
Valitettavasti nämä äidit pääsevät terrorisoimaan, koska lähimailla ei ole toista puistoa.
Mun mies on vaan niin herkkä.
Ei se tykkää että tanssin ravintolassakaan muiden miesten kanssa. Enkä minä itsekään haluaisi mieheni juttelevan muiden äitien kanssa puistossa. Olisin äärimmäisen mustasukkainen. Siksi minä otankin naisten hommat naisten hommina. Miesten paikka on töissä. Ei leikipuistoissa.
Kivitetty 6