Jos näet jonkun antavan lapselleen luunapin, mitä teet?

Olen ollut sellaisen opettajan koulutettavana, joka antoi kepin iskun väärästä suorituksesta. Hän myös nopeutti oppimistani ja lisäsi adrenaliinia suorituksiini lyömällä kepillä eripuolille vartaloani. Meillä oli kielimuuri, mutta kyllä se tsemppasi kovempiin suorituksiin.

Lasten kasvatuksessa en käyttäisi väkivaltaa. Se vääristää mieltä ja suhdetta vanhempiin. Kouluopetuksessa ja urheiluopetuksessa väkivalta voi parantaa suorituksia jopa 70%. Tämä siis, jos pyritään maksimaalisiin suorituksiin.

T: N43

Jos väkivaltaa käyttää opetuksessa oppilaasta tulee ulkoalukija, joka ei oikeasti opi ajattelemaan luovasti! Jos lapsi pelkää jatkuvasti epäonnistuvansa miten ihmeessä hän uskaltaa kokeilla erilaisia asioita ainaisessa pelossa? Mokaamisen pelosta tulee se päällimmäisin huoli. Todelliset menestyjät uskaltavat epäonnistua montakin kertaa elämässään se on ainoa tie kehittyä, yrityksen ja erehdyksen kautta. Luovuus kukoistaa kannustavassa, rennossa ja positiivisessa ilmapiirissä. Oppiminen on silloin aitoa ja jää mieleen kun oppilas itse oivaltaa ja tekee päätelmiä.

niitä on todellakin hyvin erilaisia. Minulla oli ala-asteella 70-luvulla opettaja, joka REPI oppilaita hiuksista. Häntä pelkäsin ja pidin hulluna, vaikka en itse joutunut kohteeksi. Varmasti myös hänen luunappinsa olisivat suunnilleen murskanneet tiiliskiviä. Mutta olen myös tullut muutaman kerran vanhempieni tukistamaksi, ja se oli pikku nykäisy joka ei juuri sattunut. Ja paheksun sellaista ruumiillista kuritusta, joka TODELLA sattuu, en pieniä tukkapöllyjä ja luunappeja.

Kaverini myönsi, ettei kyse ollut kasvatuksesta vaan siitä, että hänellä meni täysin hermot. Itsekin vielä kertoi huomanneensa, ettei luunapin antaminen auta mitään, vaan lapsi menee ihan "sekaisin" ja joko jatkaa riehumista tai alkaa parkua. Itse tilanne ei muutu yhtään sellaiseksi, että edistäisi jotenkin kasvatusta tai helpottaisi äidin hermoja. En syyllistänyt, saatiin hyvä kasvatuskeskustelu aikaiseksi. Eräällä toisella kerralla muistin kehua, miten hienosti hoiti toisen tilanteen.

on monenlaisia opettajia ja oppilaita.



Minä opin nopeasti alkeet behaviorismilla. Sain aina kepistä, kun tein väärän suorituksen. Opin myös toimimaan selkeästi pelon ja adrenaliinihyökkäyksen aikana.



Oppilas ei alussa tarvitse luovuutta laisinkaan. Hänen tulee oppia alkeet ja perusta.

Vasta myöhemmin tulee luovuus, kun taidot hallitaan ja niillä voidaan leikkiä mielivaltaisesti.



Myöhäisessä vaiheessa ei myöskään ole enää kurituksen pelkoa, koska asiat hallitaan jo ja voidaan soveltaa oppimia asioita luovasti, mikäli on tarvetta.



Tähän väliin pitää mainita ettei opettajien tehtävä ole kasvattaa, vaan opettaa. Se että teillä Suomessa on nuoriso muka hulttiota (kaipaisin lähteitä) on kentis sen syytä että kasvatus on sysätty opettajille ja päiväkodeille.



Merkittävä muutos on ollut se että molemmat vanhemmat käyvät töissä. Eli kukaan ei käytännössä kasvata ketään. Väkivallan väheneminen ei liene syynä hulttioitumiseen.



T: N43