Miehen kotitilalle muutto.

että muutan mielelläni miehen kotitilalle ja kasvatan lapset siellä, mutta en ala odottamaan sitä vuosikausia. Vuoden, maksimissaan kaksi, voin asua tässä vanhassa asunnossa ja sen jälkeen on kolme vaihtoehtoa: 1) muutamme miehen kotitilalle heti ja appivanhemmat muuttavat pois, 2) ostamme uuden kodin ja muutamme sinne ja tuo kotitila unohdetaan tai 3) minä ostan oman kodin ja muutan sinne.



En ikimaailmassa suostuisi viettämään seuraavaa vuosikymmentä tai vaikka kolmea odottaen että "sitten kun joskus"!!! Elämä on tässä ja nyt, mitä ihmeen järkeä teidän olisi eläkepäiviksi sitten muuttaa johonkin korpeen?



Ihminen joka noita perustelujasi (lapset ovat pieniä NYT, eivät vuosikymmenen päästä) tajua, eivät tajua elämästä paljon muutakaan. Mikään pakko appivanhempien ei ole muuttaa ja mies saa odottaa sitä kotitilaansa vaikka elämänsä loppuun, mutta suosittelisin jossain vaiheessa oman ja lasten elämän järkeistämistä. Lapsillekin jää varmasti tosi kivat muistot; koko lapsuus elettiin ahtaasti mutta onneksi nyt aikuisena pääsee käymään tilalla auttamassa omia vanhempia jotka asuvat lukaalissa..!

Enkä todellakaan ole sitä ilmaiseksi kinuamassa appivanhemmilta. Tehtäisiin suorat kaupat jolloin he saisivat hyvityksen koko tilasta ja saisivat tehdä sillä mitä lystää.



En todellakaan halua olla mikään kitisevä miniä, joka havittelee muiden omaisuutta. Tahdon vain lisää tilaa perheelleni ja lapsille mukavamman ympäristön asua.



Miehen kanssa ollaan saatu puhuttua asiat siihen pisteeseen, että kysymme kerran vielä hänen vanhemmiltaan asiasta. Jos eivät halua tilaa meille jättää, rakennamme tai ostamme itsellemme talon. Onneksi mieskin vihdoin ymmärsi mikä tässä mättää kun rautalangasta väänsi :)



Ap

Minun neuvoni on, että rakentaisitte oman talon sinne miehesi kotimaille. Ellei se kotitalo nyt sitten ole todella kaunis ja hyvin pidetty tai ainakin tutkitte sen kunnolla ennen kuin kauppoja teette.



Vajaa 10 vuotta sitten ostimme mieheni kotitilan ihan käypällä hinnalla, jotta perintöveroja ei tarvinnut maksaa. Samalla kun siis ostimme talon saimme jatkaaksemme huonokuntoisen tilan. Rakennukset ja koneet 60-80-luvuilta ja olisihan se pitänyt arvata, että taloon on käytetty ihan "yhtä paljon" rahaa. Mieheni vanhemmat rakensivat ihan uuden hirsitalon vähän matkan päähän ja me olemme nyt remontoineet samalla rahalla itsellemme asuttavan talon kuin mikä tilan kokonaismyyntihinta oli. Plus sitten kaikki koneinvestoinnit ym.



Miehen kanssa on riidelty asiasta ja paljon, mutta uskon että hänkään ei tajunnut kuinka huonokuntoista ostimme. Ja appiukko ei sitten taas antanut purkaa taloa, jotta olisimme voineet rakentaa ihan uuden, kyllä on tullut 60v vanhoille hirsille hintaa. Ja vieläkin jalkoja palelee syksystä kevääseen!!!



Joten ottakaa kunnolla selvää mitä olette ostamassa, koska ainaisen remontin kanssa elämistä ei jaksa myöskään. Nyt jälkiviisaana appivanhemmat saisivat asua kotitalossaan, me ostettais vain maat ja koneet ja tehtäis ite uus hirsimökki - prkle!

rakensivat tilakauppa rahoilla uuden talon. Tähän ihan lähelle. Ja me muutimme sitten tähän tilalla olevaan taloon. Hyvä ratkaisu on ollut. Appivanhemmat ovat rakastamansa tilan lähellä, ja myös lapsenlapsien.



Mies siis ei suostu vaikka rakentamaan taloa tilan viereen? Kyllä tuo aika pattitilanteellta vaikuttaa, appivanhemmat eivät suostu muuttamaan ja miehesi ei suostu muuhun vaihtoehtoon. Eli miehesi pitäisi mennä keskustelemaan kaikki asiat selviksi vanhempiensa kanssa. Ja päätyä jonkinlaiseen kompromissiin ja nopsaa.

ja että appivanhemmat ei pidä sitä kunnossa. Sitä ajatellen on aika vaikea ymmärtää, mitä niin upeaa te odotatte ja odotatte vuosikymmeniä. Lahonneen talon saatte sitten 20 - 30 vuoden päästä ostaa.



Mun ehdotus on sama kuin muutaman yllä: Te rakennatte uuden päärakennuksen tilan maille ja appivanhemmat saavat asua omassa kodissaan niin kauan kuin ikinä vain pystyvät. Tuo on ratkaisu, johon kaikki tulevat olemaan tyytyväisiä, eikä teidänkään sitten tarvi kirota sitä, että näin kauan odotitte ja lopulta ostitte puolimädän talon. Aivan kuten joku yllä kertoi.



Ja näin me tehtiin, eikä kenelläkään ole mitään valittamista. Tietysti uuden talon rakentaminen vähän maksoi, mutta niin olisi maksanut vanhan täysremonttikin, ja siinä olisi sitten ollut pohjaratkaisu mitä on, ja kaikkea ei olisi edes saanut helpolla korjattua (perustuksia). Lisäksi vanhukset olisivat joutuneet muuttamaan. Eli tässä ratkaisussa ei oikein huonoja puolia olekaan. Ja lastenhoitajakin on tuossa kivenheiton päässä aina valmiina auttamaan.

että ei meilläkään tämä ratkaisu hetkessä syntynyt. Vuosia asuttiin muualla ja mies ajoi autorallia kotoa tilalle töihin, päivällä kotiin syömään, taas tilalle ja illalla kotiin, ja jos tuli hälytys jostain laiteviasta niin taas illalla vielä autolla tilalle.



Hullua se oli, mutta kun ei löytynyt sopua asumisjärjestelyistä, niin pakko oli jotenkin homma hoitaa. Sitten oli pari vuotta, ettei edes puhuttu asiasta, kun ei ollut mitään uutta puhuttavaa. Kunnes sitten sisuunnuin, ja mietin omassa päässäni perinpohjin, että mihin pystyn taipumaan ja mitä oikeasti haluan ja missä en voi antaa periksi. Esitin sitten miehelle valmiin ehdotuksen, jonka mies hyväksyi minuutin sisään. Eli mieskin oli siihen ajoralliin ja keskeneräisyyteen vuosien mittaan niin kypsynyt, että oli jo valmis ajattelemaan muitakin vaihtoehtoja kuin sitä iänikuista samaan vanhaan kotitaloon muuttamista.



Mutta nämä asiat ovat niin tunnekysymyksiä sille tilan jatkajalle, kun kyse on hänen lapsuudenmaisemistaan ja -kodistaan, että sitä vanhaa ajatusmallia ei käännetä ihan hetkessä. Toinen tarvii asian hauduttelua ja yli pääsemistä. Ja tosiaan se vanhan sukupolven tarpeetkin on otettava huomioon. Ja niiden ajatuksia on kaiken lisäksi yleensä aika mahdoton muuttaa, vaikka antaisi kuinka aikaa sopeutua. Oikeasti pääsee paljon helpommalla, kun ottaa vanhojen toiveet huomioon ja tekee sen jälkeen omat suunnitelmat siltä pohjalta.

Ei niin, että appivanhempasi joutuisivat uuden talon rakentamaan vaan te.

Enkä todellakaan ole sitä ilmaiseksi kinuamassa appivanhemmilta. Tehtäisiin suorat kaupat jolloin he saisivat hyvityksen koko tilasta ja saisivat tehdä sillä mitä lystää. En todellakaan halua olla mikään kitisevä miniä, joka havittelee muiden omaisuutta. Tahdon vain lisää tilaa perheelleni ja lapsille mukavamman ympäristön asua. Miehen kanssa ollaan saatu puhuttua asiat siihen pisteeseen, että kysymme kerran vielä hänen vanhemmiltaan asiasta. Jos eivät halua tilaa meille jättää, rakennamme tai ostamme itsellemme talon. Onneksi mieskin vihdoin ymmärsi mikä tässä mättää kun rautalangasta väänsi :) Ap

eli appivanhemmat saavat lämpöisen uuden kodin ja te kärvistelette kylmässä lahossa talossa. En suosittele. Remppaan ei ole rahaa, mies raataa vuorokauden ympäri ja kaikilla on paha olla - ja vain siksi, että sinä et tienaa tarpeeksi voidaksesi kustantaa sitä, minkä haluat. Mikä rahantekokone se mies on?

Sanoisit miehelle, että tämä voi laittaa rahansa kotitilaan, sinä laitat uuteen omakotitaloon. Asutte sitten siellä siihen asti, kun tilakauppa on tehty tai vaikka pitempäänkin.



Ei aina pidä olettaa, että mies maksaa, kyllä vaimonkin pitää joustaa.

Yhdessä siihen hommaan ruettaisiin, avioliitossa kun ollaan. Ja tilahan ei siis ole enää toiminnassa. Pellotkin on vuokralla. Mies ja minä olemme molemmat kodin ulkopuolella töissä.