Naapuri sanoi, ettei taloyhtiöömme toivota lapsperheiti

kun mummut huudattaa telkkaa miltei puoleen yöhön niin ettei ole mitään rauhaa nukkua. Muuten meillä olis hiljasta 20-8.

joissa asuu 50+ ja se on ihan vaatimus. Ei se ketään kummaksuta.

Miksi on pakko rakastaa villejä lasten ääniä pihapiirissä? Jos on omat lapset saanut kasvatettua ja nauttii omasta rauhasta, mitä ihmeen vihaa lapsia kohtaan se on? Saa kai sitä kukin jo vailta oman tapansa elää, ilman niitä naapurin kullanmurujakin!

Pihassa saa keinua kiikussa, ilman että joku lapsi tulee leikkimään lasten leikkejä viereen. Ainakin minä haluan omaa rauhaa kun olen vanhus. Jos kaipaan lapsia, menen puistoon, omassa pihassa haluan olla rauhassa. Omakotitalo on asumismuotona monelle vanhukselle liian vaativa.

Yläkerrassa asuu 30v ja risat pariskunta ja heidän taaperonsa. Lapsesta ei ikinä kuulu mitään, mutta ukko kyllä huutaa harvase viikonloppu neljän jälkeen aamuyöllä kun emäntä saapuu baarista. Siis niin lujaa että meillä herätään lapset ja aikuiset.



Mutta nainen tuossa perheessä todella ottaa hermoille; herää viimeistään aamulla puoli kuudelta käyttämään koiraa ja muuta touhuamaan. Ei siinä mitään, ymmärrän että aamulla pitää aikaisin herätä että ehtii asiansa hoitamaan ja töihin, mutta kun hänen pitää tehdä se korkkarit jalassa! Eli meillä herätään siinä viiden jälkeen tajuttomaan kopinaan. Paiskoo ovia mihin tahansa kellon aikaan ja kipittelee niissä saapikkaissaan. Kännissä kotiin tullessaan myös aina poikkeuksetta kolaa pitkin rapun kaiteita.



Olen yrittänyt nätisti kysellä, että eikai meidän pieni vauva häiritse, itkee välillä öisin. Sanoi vain meille, ettei mitään huolta, mikään ei kuulemma tässä talossa kuulu ylöspäin. :)



Mutta tuollaiset naapurit mahdollistavat myös sen, ettei itsen tarvitse ylivaroa omaa elämistään.