Naapuri sanoi, ettei taloyhtiöömme toivota lapsperheiti

Vihaavatkohan vanhat ihmiset omia lapsenlapsiaankin?

kaikkeahan sitä saa toivoa. Ihan sitten naapurin oma ongelma, jos lapsiperhe niin kovasti häiritsee. Minä kyllä otan paljon mieluummin lapsiperheitä tähän taloon kuin pelkästään eläkeläisiä, joilla on viikosta toiseen aikaa vatvoa naapureiden asioita saati sitten kännääviä sinkkuja. (Joo eivät kaikki eläkeläiset tai sinkut ole tuollaisia, mutta niitäkin on. Lapsiperheissä on taas vähän harvemmin kumpaakaan, kun eivät ehdi.)

Vihaavatkohan vanhat ihmiset omia lapsenlapsiaankin?

Ovatko kaikki naapurit vanhoja?

Koska lapset tavallisessa suomalaisessa perheessä juoksevat sisällä ja tömistelevät. Pudottelevat tavaroita ja kolistelevat. Jos taas lapsiperheessä on kova kuri metelöinnin suhteen, niin silloin tervetuloa vaan!



Nytkin meinaa välillä hermostua yöllä yläkerrasta kuuluviin kanta-askeliin.

Ennen se muija seisoi koko ajan meidän portailla raportoimassa mitä meidän lapset ovat milloinkin tehneet (mm. katuliiduilla piirretty katuun, hui!). Kesällä tuohon viereen sitten onneksi muutti 6-lapsinen perhe, jonka rasavillit tenavat ovat sitten pari astetta pahempia viikareita kuin meidän kaksi arkajalkaa.



Olemme erittäin tyytyväisiä, että saimme muitakin lapsia pihaan. Naapurin täti viettää nykyään enemmän aikaa mökillään, eikä ole urputtamassa koko ajan. Nyt on meilläkin kotirauhaa.

paitsi meidän perhe t. ap

että tässä rappukäytävässä ei olla totuttu lasten ääniin.



Lisäksi he kotirauhanrikkomis-syytteessään väittivät, että juoksutamme lapsia tahallamme kengät jalassa sisällä!

Omat jo teinejä. Lapsista lähtee ääntä, (omistakin aikanaan ja välillä nykyäänkin) mutta kestettävähän se on. Mutta, jos toivoa saisi...



Ja sitten kun on myös näitä lapsiperheitä, joissa ei pidetä mitään rajoja sisällä metelöinnin suhteen. Olen kyllä sitä mieltä, että kengät jalassa eikä muutenkaan hypitä hyppynarua sisällä, pattereita ei kolistella yms. Noin niinkuin jatkuvalla syötöllä.

Sanohan sille naapurille, että aina saa muuttaa pois jos ei naapurit miellytä :-).

"kivoja" naapurintätejä, joita lapset oppivat varomaan ja pelkäämään. Onneksi me pääsemme muuttamaan kohta omakotitaloon.

Lasten leikki on yleensä normaalin elämän ääntä, johon ei voida puuttua.

Eri asia on, jos lapset hakkaavat yöllä jääkiekkomailalla lämmityspattereita tms., mutta sellasita nyt tuskin kenenkään lapset tekevät.

koko yhtiön äänellä puhu. Mutta tylsää, ap, jos talossanne ei ole muita lapsiperheitä. Toivottavasti lapsillenne löytyy kavereita lähitaloista.

Meidän taloyhtiössä ikähaitari tällä hetkellä n. 80v. - 4 kk. ja hyvin tullaan toimeen keskenämme.

mutta päiväsaikaan ja normaalin rajoissa se on vaan sallittava. Yletön meluaminen ei tietenkään ole ok niin lapsi-, vanhus- kuin sinkkutaloudessakaan.



Itse en voi tajuta sitä, miksi kaikki ihmisvihamieliset kyylät hakeutuvat kerrostaloihin. Kerrostalossa (ja rivitalossakin) asuessa on pakko hyväksyä se, että jonkin verran ääniä tulee naapurustosta ja rapusta.

hakeutuvat toistensa seuraan. Lapsiperheelle on parempi asua muiden lapsiperheiden läheisyydessä ja juuri lapsukaisensa pesästä lennättäneet haluavat seesteisempää asumista.



Ei lapsiperhe välttämättä kovin haluttu asukasryhmä ole. Paikat kuluu ihan eri tavalla kuin aikuisten käsittelyssä, meteliä on kun lapset huutavat pieninä, teineinä aiheuttavat muunlaista möykkää ja häiriötä. Usein.



Lapsiperheille pitää investoida leikkipaikat, rattaiden säilytyspaikat jne. Kalliimpia siis ovat.



Ymmärrän tämän täysin.



t. lapsiperheen äiti, taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja

Koska lapset tavallisessa suomalaisessa perheessä juoksevat sisällä ja tömistelevät. Pudottelevat tavaroita ja kolistelevat. Jos taas lapsiperheessä on kova kuri metelöinnin suhteen, niin silloin tervetuloa vaan!

Nytkin meinaa välillä hermostua yöllä yläkerrasta kuuluviin kanta-askeliin.

Meillä näin; yläkerrassa asuu teknoharrastaja, jonka kanssa ollaan sovittu, että meidän popittaa saa jos oikein tosissaan siltä tuntuu,kunhan lapsen nukkuma-ajat ollaan hiljaa. Seinän takana asuu opiskelijoita joilla on vilkas sosiaalinen elämä. Lisäksi pihassa asuu paljon ulkomaalaisia, yksi koirankasvattaja ja muuta kaikenkarvaista porukkaa. Tullaan toimeen oikein hyvin, kaikki joustaa ja pari-kolme kertaa vuodessa vietetään yhdessä iltaa. Yksi nipo oli, joka teki isännöitsijälle valituksen lapsien aiheuttamasta melusta. Isännöitsijällä itsellään on sattumalta toistakymmentä lasta eikä ymmärrystä pilkunviilaajia kohtaan, joten valitus ei ottanut oikein tulta.



Nyt ollaan sitten muuttamassa sellaiseen upouuteen, hajuttomaan ja mauttomaan lähiöön jossa mattojen tamppauksestakin valitettu. Mua vähän ahdistaa jo ajatus, että kaikki koko reservaatissa on kolmekymppisiä, valkoihoisia standardikansalaisia. Sellaisiahan mekin ollaan, mut mä haluan ympärilleni koko elämän kirjon, silläkin uhalla että se joskus ottaakin päähän.

[Hiipiäkö pitäisi omassa kodissa?!

Jos ei osaa kävellä ilman, että hakkaa kantapäitään lattiaan, niin ostakoot jotkut töppöset. Tai menkööt askelklinikalle opettelemaan kävelyä.

valitsemaan pääsee jos on varaa ostaa/lunastaa talossa myyntiin tulevat asunnot tai sit voi muuttaa ok-taloon

vanhuskin sellaisen talon jossa saa olla rauhassa. Jos minä olen valinnut suinpaikakseni nimenomaan sellaisen talon jossa ei ole lapsia, niin mikä kumma se on jos en saa kertoa jollekin lapsiperheelle siitä? Kyllä niitä lapsiperheiden taloja on varmaan pilvin pimein olemassa, mutta rauhallisia vanhusten taloja ei niin vaan löydy. Pysykää poissa sellaisista taloista, ihan oikeesti! Rauhaa niille jotka sitä haluaa.

Kaikista kauheinta on, kun lapsiperhe ei halua naapurikseen toista lapsiperhettä, kun tulee meteliä.

Varsinkin kun siitä toisestakin lapsiperheestä tulee meteliä.

Näitä kyllä löytyy, sillä sitä omaa meteliä ei kuulla ollenkaan.