Mitä ylisuoritit esikoisen kanssa, mitä et kuopuksen kanssa enää?

Siivosin ja silitin vaatteita hullun lailla. Todellisuudessa se lapsen onnellisuus on todella harvoin niistä silitetyistä vaatteista kiinni. Pieni pölyisyys ja lika kotona jopa ehkäisevät allergioita. 

Vaatteet. Antaa lapsen mennä sellaisena kuin haluaa. Kolme lasta, aikuisia jo kaksi. 

Olin todella johdonmukainen, en antanut koskaan periksi. Toisen kanssa lipsuin välillä.

Harrastusrumba: se lapsi ei tarvi lukuisia harrastuksia. Lapsi kehittyy vähemmälläkin ja oppii jopa luovemmaksi kun välillä on joutoaikaa, jolloin pitää ihan itse keksiä jotain tekemistä. Lapsen itsetunnolle ei tee hyvää olla koko ajan jollain tavalla mitattavana ja kilpailla jatkuvasti. Jo pienten lasten urheiluharrastuksissa on koko ajan jonkinlainen kilpailu meneillään ja siinä vaiheessa kun teini-iän alkaminen, kehitys ja kasvu ratkaisevat pääseekö edustusjoukkueeseen, voi lapselle koitua elinikäisiä itsetunto-ongelmia. 

Valokuvaaminen jäi toisen lapsen vauva-aikana vähemmälle kuin ensimmäisen lapsen kohdalla, ja se harmittaa näin jälkikäteen. Siis lapseni olivat vauvoja ennen digikameroita ja kamerapuhelimia.

Raivosin esikoisen kanssa miehellä välillä aivan kauheasti. Mies joskus sanoi, että lisää lapsia ei tule, jos tuo jatkuu. Tokan kanssa meni jo paremmin ja nyt kolmannen kanssa mies on pääosin vastuussa vanhempainlomista.

Vierailija kirjoitti:

Olin todella johdonmukainen, en antanut koskaan periksi. Toisen kanssa lipsuin välillä.

Minä nillitin liikaa, koska pelkäsin saavani lepsuja vanhemman maineen. Kannattaa ottaa huomioon se lapsen luonne ja temperamentti. On älytöntä pitää armeijamaista kuria ja sääntöjärjestelmää jos lapsi on ujo, arka ja hidas syttymään. Asia on eri jos lapsi on villi ja vilkas sekä haluaa jatkuvasti haastaa vanhempaa. Kuitenkin sellaisillekin lapsille pitää antaa mahdollisuus opetella päätöksentekoa aivan kuten muidenkin antamalla valita, mitkä sukat laitetaan jalkaan yms. Kotinátsin lapsesta voi tulla todella epävarma aikuinen.