Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa ne lapsenne käyttäytymään ravintolassa!
31.10.2010 |
Tässä yhtenä iltana yritin mieheni kanssa keskustella sinisimpukoiden ja viinilasillisen ääressä tulevaisuudesta, kun muutaman pöydän päässä istui alle vuoden ikäinen lapsi syöttötuolissa ja hakkasi molemmissa käsissä oleilla metallilusikoilla ravintolan pöytää. Vieressä istuva äidille ei vissiin tullut mieleenkään ottaa niitä lusikoita siltä kakaralta pois, vaikka koko sali raikasi ja naapuripöytien (ja vähän kauempanakin olevien pöytien) ruokailijat selvästi häiriintyivät metelistä ja kääntyivät katsomaan vihaisesti. Jessus!
Kommentit (131)
Niiiiin toivon ettei musta tule koskaan tollaista lobotomian lasten myötä saanutta äitiä, joka on sitä mieltä, että se oma hellantelttu saa mekastaa missä vaan - joo, sehän on muiden ongelma, jos ei kestä lasten kovia ääniä ihan joka paikassa koko ajan.
Jos haluaa viettää RAUHALLISTA iltaa kalliissa ravintolassa oman rakkaan kanssa, niin mikä siinä on niin vaikeasti ymmärrettävää ettei halua kuulla jonkun kakaran mekastusta? Onneksi täällä on jollain järkeä edelleen päässä, vaikka on jo lapsia, etteivät halua itsekään kuulla kirkumista ja itkua kun ovat viettämässä yhteistä aikaa.
Rahvaat voisivat pysyä kotona penikoidensa kanssa eivätkä tulla pilaamaan muiden iltoja. Pysykää siellä keravalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan siitä, että välinpitämätön äiti ei viitsinyt sen verran osoittaa kunnioitusta kanssaihmisiään kohtaan, vaan antoi lapsensa mekastaen hakata ravintolan pöydän todennäköisesti melkoisille lommoille. Olisi kerpele ottanut ne lusikat sen apinan käsistä ja antanut tilalle vaikka lautasliinan. Kyseisessä paikassa ne oli muuten kankaisia.
Heh, hyvää provoon on aina mukava vastata. Onneksi en asu Suomessa, jossa ravintolakulttuuri on jäykkää ja asiakkaat sitäkin jäykempiä. Oma lapsi on vauvasta saakka kulkenut mukana Michelin-paikoissakin ja aina on löytynyt joustoa sekä ravintolan puolelta että itseltä ottaa niin lapsen tarpeet kuin muut asiakkaat huomioon. On vapauttava tunne ruokailla ulkona, kun tietää ettei tarvitse pelätä tiukkapipoisia vierustovereita, joiden lounas tai illallinen menee pilalle siitä, että naapuripöydässä haarukka tipahtaa lattialle. Suomessa käydessä saakin aina erikseen tarkistaa anteeksipyytävästi ravintolan ovella onko lapsiasiakas varmasti tervetullut. ;)
sinun täydellisenä lähimmäisenä kannattanut huomauttaa asiasta suoraan lapsen äidille (tai miksei jopa isälle). Näin olisit saanut tilaisuuden hieman näpäyttää tyhmempiäsi ja päästää höyryjäsi paikan päällä. ;) Ja tosiaan, oma lapsi on yritetty opettaa käyttäymään ravintolassa, mutta aina tilanteisiin ei voi vaikuttaa ja syntyy häiriöitä. Kumma kyllä äitiys on nostanut omaa kipukynnystä olla valittamatta ihan joka asiasta. Lähinnä nostan hattua niille vanhemmille jotka suomalaisille turhan tyypillisesta kielteisestä ilmapiirista ja korkeahkoista ravintolahinnoista huolimatta sitkeästi vievät lapsiaan ravintolaan.
Niiiiin toivon ettei musta tule koskaan tollaista lobotomian lasten myötä saanutta äitiä, joka on sitä mieltä, että se oma hellantelttu saa mekastaa missä vaan - joo, sehän on muiden ongelma, jos ei kestä lasten kovia ääniä ihan joka paikassa koko ajan.
Jos haluaa viettää RAUHALLISTA iltaa kalliissa ravintolassa oman rakkaan kanssa, niin mikä siinä on niin vaikeasti ymmärrettävää ettei halua kuulla jonkun kakaran mekastusta? Onneksi täällä on jollain järkeä edelleen päässä, vaikka on jo lapsia, etteivät halua itsekään kuulla kirkumista ja itkua kun ovat viettämässä yhteistä aikaa.
Rahvaat voisivat pysyä kotona penikoidensa kanssa eivätkä tulla pilaamaan muiden iltoja. Pysykää siellä keravalla.
Kyllä lapset ravintolaan sopivat. Me emme ainakaan mene ravintolaan niin myöhään, että muksut väsymystään riehuisivat. Yleensä lapsiperheet poistuvat kotia kahdeksaan mennessä.
Siihen jää aika paljon lapsetonta ravintola-aikaa.
Mitä raflan laatun tulee, niin alle 20€ on halpaa
20-30€ on aika keskivertohinta ja 30-> alkaa olla kallista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hänkin vain kauhistellen seurasi mekkalaa vierestä. Tuntemattoman ihmisen ojentaminen on meidän kulttuurissamme tabu. Etenkin, kun tässä tapauksessa olisi ehdottomasti täytynyt ojentaa aikuista naista, ei pientä lasta. Eikä kyllä kukaan muukaan ravintolan asiakkaista tilanteeseen puuttunut, vaikka selvästi se heitä häiritsi. Sen verran nimittäin salissa päät kääntyilivät ja pöyristyneitä katseita vaihdeltiin.
sinun täydellisenä lähimmäisenä kannattanut huomauttaa asiasta suoraan lapsen äidille (tai miksei jopa isälle). Näin olisit saanut tilaisuuden hieman näpäyttää tyhmempiäsi ja päästää höyryjäsi paikan päällä. ;) Ja tosiaan, oma lapsi on yritetty opettaa käyttäymään ravintolassa, mutta aina tilanteisiin ei voi vaikuttaa ja syntyy häiriöitä. Kumma kyllä äitiys on nostanut omaa kipukynnystä olla valittamatta ihan joka asiasta. Lähinnä nostan hattua niille vanhemmille jotka suomalaisille turhan tyypillisesta kielteisestä ilmapiirista ja korkeahkoista ravintolahinnoista huolimatta sitkeästi vievät lapsiaan ravintolaan.
Voisin sanoa kuuluvani siihen ryhmään, joka käy ravintoloissa paljon sekä työ- että vapaa-aikana. Lasten kanssa käyn ravintoloissa laidasta laitaan, mutta abc:t, hampurilaispaikat ja rossot eivät noin normaalioloissakaan kuuluu kantapaikkoihimme enkä aio lasteni ravintolakokemuksia jatkossakaan rajata niihin. Mennessäni ravintolaan otan mahdollisuuksien mukaan huomioon muut asiakkaat - aikuiset ja lapset - mutta eipä tulisi mielenikään omanapaisesti olettaa, että lapsiperheen pitäisi osata olla tulematta samaan ravintolaan siksi että itse satun viettämään iltaa tai päivää ilman lapsiani. Jos haluan varmistaa absoluuttisen oman rauhan vaikka työneuvottelua tai romanttista iltaa varten, varaan pöydän ravintolasta jossa on kabinettimahdollisuus tai muuten rauhallisia nurkkauksia. Toimii. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi meuhkata moisesta asiasta jälkeenpäin, jos ei ollut munaa asiallisesti sanoa lapsen äidille metelistä?
Ja todellakin...käytöstavoissasi on parantamisen varaa; ei kenenkään lasta haukuta apinaksi!
Omiasi voit haukkua jos joskus sellasia saat ja lapsesi apinaa muistuttavat joko ulkoisesti tai käytöstavoiltaan.
vaihtaa pöyristyneitä katseita. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyttäytynyt kuin apina rummuttaessaan pöytää lusikoilla? Ymmärrän toki, että syy ei ole yksivuotiaassa vaan hänen äidissään. En edes viitsi ääneen sanoa, mitä hänestä ajattelin...
Ja todellakin...käytöstavoissasi on parantamisen varaa; ei kenenkään lasta haukuta apinaksi!
Omiasi voit haukkua jos joskus sellasia saat ja lapsesi apinaa muistuttavat joko ulkoisesti tai käytöstavoiltaan.
käyttäytynyt kuin apina rummuttaessaan pöytää lusikoilla? Ymmärrän toki, että syy ei ole yksivuotiaassa vaan hänen äidissään. En edes viitsi ääneen sanoa, mitä hänestä ajattelin...
Ja todellakin...käytöstavoissasi on parantamisen varaa; ei kenenkään lasta haukuta apinaksi!
Omiasi voit haukkua jos joskus sellasia saat ja lapsesi apinaa muistuttavat joko ulkoisesti tai käytöstavoiltaan.
kuin puutteessa oleva noita-akka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin Keski-Euroopassa. Suomalainen kun menee ravintolaan, niin se on joku suuri mystinen tapahtuma, jota kunnioitetaan hitaasti pälyillen ja suurta varovaisuutta vaalien ettei kukaan vain häiriinny, tai ettei vain itse mokaa itseään jotenkin. Ja voi ah ja voih jos joku toisessa pöydässä mokaa tai vaikka lapsi päästää ääntä. Huiii!
Matkustelkaa ihmiset vähän. Tulkaa tänne "vanhan kulttuurin maihin" katsomaan miten helppoa elämä voikaan olla. Elämään kuuluu äänet. Ravintolaan tullaan koko perheen voimalla. Lapset pitävät ääntä ja niin kuuluu olla, muuten lapsi on sairas ja se on surullista.
Naapuripöytien sedät ja tädit paijaavat ohimennen pieniä pellavapäitä ja juttelevat lapsille. Lapset juoksentelevat jos on tylsää kun koko ilta menee ravintolassa. Kaikilla on lepposaa ja kaikki juttelevat toisilleen vaikka yksivuotias paukuttaisikin lusikalla pöytään. Hienoa! Rytmitajuako hänellä on? ;)
Mutta Suomessa.. olen huomannut että uusrikastuneet ihmiset jotka ovat aika (anteeksi termini) "junteista" oloista, näkevät kaikesta vaivaa ja yrittävät niin kovin olla "fiksusti" että suorastaan tukehtuvat tärkeyteensä paheksuessaan toisia. "Korkeamman luokan ns. vanhojen sukujen vesat" taas osaavat olla rentoina tilanteessa kuin tilanteessa, paheksumatta toisia.
Niin suomalaista... vaihtaa pöyristyneitä katseita. :D
Antaa lapsensa häiriköidä koko ravintolasalia. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin suomalaista valittaa kaikesta ja tuntea suurta ärtymystä siitä, että sinisimpukat ja valkoviini eivät maistu kuin hiljaisuuden keskellä. ;)
niin suomalaista valittaa kaikesta ja tuntea suurta ärtymystä siitä, että sinisimpukat ja valkoviini eivät maistu kuin hiljaisuuden keskellä. ;)
Ulkomailla lasten huonoon käytökseen puututaan välittömästi ja heidät opetetaan käyttäytymään sivistyneesti. Etenkin Keski-Euroopassa ja Anglikaanisissa maissa en ole koskaan törmännyt tällaiseen välinpitämättömyyteen, mitä kyseisen lapsen äiti osoitti muita asiakkaita kohtaan. Italiassa ja Espanjassa ravintolat sen sijaan ovat kuin karjahalleja, eikä niistä ole mitään hyvää sanottavaa. Paitsi tietenkin ruoka :)
kuin Keski-Euroopassa. Suomalainen kun menee ravintolaan, niin se on joku suuri mystinen tapahtuma, jota kunnioitetaan hitaasti pälyillen ja suurta varovaisuutta vaalien ettei kukaan vain häiriinny, tai ettei vain itse mokaa itseään jotenkin. Ja voi ah ja voih jos joku toisessa pöydässä mokaa tai vaikka lapsi päästää ääntä. Huiii!
Matkustelkaa ihmiset vähän. Tulkaa tänne "vanhan kulttuurin maihin" katsomaan miten helppoa elämä voikaan olla. Elämään kuuluu äänet. Ravintolaan tullaan koko perheen voimalla. Lapset pitävät ääntä ja niin kuuluu olla, muuten lapsi on sairas ja se on surullista.
Naapuripöytien sedät ja tädit paijaavat ohimennen pieniä pellavapäitä ja juttelevat lapsille. Lapset juoksentelevat jos on tylsää kun koko ilta menee ravintolassa. Kaikilla on lepposaa ja kaikki juttelevat toisilleen vaikka yksivuotias paukuttaisikin lusikalla pöytään. Hienoa! Rytmitajuako hänellä on? ;)Mutta Suomessa.. olen huomannut että uusrikastuneet ihmiset jotka ovat aika (anteeksi termini) "junteista" oloista, näkevät kaikesta vaivaa ja yrittävät niin kovin olla "fiksusti" että suorastaan tukehtuvat tärkeyteensä paheksuessaan toisia. "Korkeamman luokan ns. vanhojen sukujen vesat" taas osaavat olla rentoina tilanteessa kuin tilanteessa, paheksumatta toisia.
perustaisin hienostoravintolan Helsingin keskustaan hyvälle sijainnille. Ruokalistalla olisi myös gourmet vauvanruokaa, mousseja ja sormiruokaa erilaiseen makuun ja erilaisille purukalustoille. Lapsille olisi oma menu, jossa olisi hieman helpompaa syötävää kuin aikuisille, mutta sekä lasten, että vauvan ruuat olisivat raaka-aineiltaan erittäin laadukkaita ja jopa eksoottisia. Ruuat tarjoiltaisiin kuten aikuisille. Aikuisille olisi oma menu ja ruokalistalla olisivat viinisuositukset. Lapsille tarjoiltaisiin ruokajuomaksi tuorepuristettuja mehuja ja yrttijuomia. Sali olisi jaettu pöytiin siten, että osa pöydistä olisi hieman yksityisemmin ja osa ei. Näin jokainen asiakas voi valita mieleisen pöydän. Samassa ravintolassa olisi myös pieniä kabinetteja niille, jotka erityisesti haluaisivat yksityisyyttä, joko äänekkään lapsen takia tai romanttista aikuisten keskistä iltaa varten. Ravintolassa ei olisi erillisiä lastennurkkauksia, mutta käytävillä tilaa lastenvaunuille ja hyvä tilava hoitohuone vaipanvaihtoon, imettäjille ja rauhoittumistilaksi. Erityisesti haluaisin kiinnitää huomiota ravintolan sisustukseen. Ei mitään rossoravintolan tai vastaanvan ketjulookia, vaan tunnelmallinen, jopa romanttinen sisustus.
Mutta jos nyt joku sattuu täällä olemaan kokki tai muuten valmis perustamaan ravintolan ja on pääomaa, niin minun puolesta voi varastaa idean ja tulen ainoastaan asiakkaaksi. Takaan ja vannon. Jospa Sedu vaikka kaappaisi tästä seuraavan menestysidean. Luulen, että kysyntää riittää. Sen verran ahdasmielistä tämä suomen ravintolailmapiiri on, että lapselliset aikuiset ovat varmasti onnellisia saadessaan ravintolan, jonne vauvankin voi viedä hyvällä omalla tunnolla.
Onneksi ei tarvitse kovin usein vierailla suomalaisissa ravintoloissa lasten kanssa. Nousee hikikarpalot otsalle pelkästä ajatuksesta, että jonkun ressukan sinisimpukkaelämys menee pilalle.
lapsen kanssa ravintolakäyttäytymistä Rossossa yms. perheravintoloissa. Niin me olemme tehneet pari kertaa kuukaudessa ihan vauvaikäisestä alkaen ja nyt 7-vuotias tyttäremme osaa käyttäytyä varsin mallikkaasti jo muissakin ravintoloissa. Samaa ei voi sanoa hänen kaveristaan, joka itsekin sanoi, että heidän perheensä ei käy ravintoloissa, veimme tytöt leffareissulla Rossoon ja kaveri riehaantui siellä täysin, valitettuaan ensin kovaan ääneen nälkäänsä ja ilmoitettuaan ruokaa maistettuaan, että ei syö, koska "se ei maistu samalta kuin kotona"...
Minä en ymmärrä, miksi mun pitäisi mennä johonkin Rossoon lapsen kanssa vain sen vuoksi, että lapsi ei ole aiemmin käynyt ravintoloissa. En edes tiedä, missä on Rossoja. Käyn mm. seuraavissa: Toscanini, Rivoletto, Samrat.
Olen huomannut, että paikoissa, joissa on ihan OIKEAT tarjoilijat, asiointi sujuu joutuisammin. Ruokailemme ja lähdemme sitten kotiin tai puistoon leikkimään. Vierastan ajatusta, että ravintolaan mentäisiin leikkimään. Siellähän ruokaillaan koko perheen kesken.
kun kukaan ei opasta, että miten siellä käyttäydytään?