Eroan kirkosta jos kirkko alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia.

Minä erosin jo kirkosta.  En ole koskaan edes uskonut jumalaan, mutta nämä kirkon piispojen viimeaikaiset kannanotot ovat olleet jo vähän liikaa luterilaisen etiikan omaavalle ihmiselle.  "Jeesus ei ollut suomalainen..."  Tuohon voisi jo kommentoida, että "älä helvetissä..."   Siinä vaiheessa kun vääräuskoiset ja röyhkeät ja takapajuiset ihmiset menevät kirkon omien jäsenten ja kirkon varsinaisten kulujen maksajien edelle, niin se maksuhalukkuus loppuu silloin.  Kirkon leirikeskukset sun muut ovat maahan tulleiden elintasopakolaisten lomakeitaita täydellä ylläpidolla ja ympäristönsä häiriköinti oikeudella, ja omat lapsemme saavat väistyä takavasemmalle, niin valinta on silloin täysin selvä.  Kirkko jatkakoon valitsemallaan linjalla.  Haluan myös kirkon yhteisöverotusoikeuden pois.  Selvitköön jäsenkuntansa maksuilla miten kuten haluavat jatkossa.

Ei minulla ole enää kirkkoa, eikä ole edes sitä puoluetta mitä äänestää.  Olen oikeistolainen, mutta joka ainoa nykyhallituspuolueen jäsenistä esim. kannattaa ttip sopimusta.  En tajua enää ollenkaan.  Ovatko ne kansallisen vastarinnan ropelihatut sittenkin oikeassa ?

Montahan mummoa tulisi hoidettua niillä miljoonilla, jonka uusi Ylivieskan kirkkorakennus maksaa ja uuden rakennuksen moninkertaistuvilla vuosutraisilla hoitokuluilla.

Tämä maa on täynnä tyhjiä kirkkoja ja seurakuntarakennuksia että uusia EI tarvitsisi rakentaa tyhjän panttina seisomaan kun maksajia ei tulevaisuudessa ole ja rahaa tarvittaisiin muuallakin.

Kristillisen raamatun keskeinen sanoma = Rakasta lähimmäistäsi

Kuitenkin kristityt uskovaiset keskimäärin tarkasteluryhmänä (poikkeuksia tietenkin on näin isossa otannassa) ovat pohjoismaisen yhteiskunnan vähiten suvaitsevaisia sidosryhmiä.

Miksi? Evätkö uskovaiset ymmärrä lukemaansa, vai haluavatko he vain käyttää uskontoa omien ennakkoluulojensa pönkittämiseen.

Vaikea löytää toista ryhmää, jossa "sääntökirjan" ja sen täytäntöönpanon välillä olisi isompaa eroa (paitsi vaalilupaukset).

Norjassa erosi 25000 hetkessä kun siellä tuli nettieroaminen mahdolliseksi. :)

Hyvä, kirkko pitääkin ajaa alas.

Luuletko että kirkko välittää pieruakaan sun erosta? No ei varmasti. Sanovat että hyvä kun läksit hiekkaa tuomasta kirkon käytäville.

Vierailija kirjoitti:

Luuletko että kirkko välittää pieruakaan sun erosta? No ei varmasti. Sanovat että hyvä kun läksit hiekkaa tuomasta kirkon käytäville.

Luulisi kyllä kiinnostavan kun kirkosta eroaa joka päivä useampikin ihminen. Kyllä se loven kirkon rahakirstuun tekee.

Itselleni on se ja sama mitä kirkko tekee. En ole koskaan kuulunut kirkkoon enkä aio kuuluakaan. Mutta sen sanon, että vihkioikeus oikeus pitäisi ottaa pois koska nykypäivänä avioliitto on juridinen sopimus ja sellaisia tekee vain valtion virkamies. Sitä ei pappi ole.

Vierailija kirjoitti:

Kristillisen raamatun keskeinen sanoma = Rakasta lähimmäistäsi

Kuitenkin kristityt uskovaiset keskimäärin tarkasteluryhmänä (poikkeuksia tietenkin on näin isossa otannassa) ovat pohjoismaisen yhteiskunnan vähiten suvaitsevaisia sidosryhmiä.

Miksi? Evätkö uskovaiset ymmärrä lukemaansa, vai haluavatko he vain käyttää uskontoa omien ennakkoluulojensa pönkittämiseen.

Vaikea löytää toista ryhmää, jossa "sääntökirjan" ja sen täytäntöönpanon välillä olisi isompaa eroa (paitsi vaalilupaukset).

Raamatun keskeinen sanoma on, että Jumala on valmistanut pelastuksen ihmiskunnalle Pojassa, Jeesuksessa, joka syntyi ihmiseksi, sovitti syntimme ristinkuolemallaan ja nousi kuolleista. Se, joka uskoo ja luottaa Häneen, pelastuu.

Langennut ihminen, jollaisia me kaikki olemme, epäonnistui Jumalan pyhän ja vanhurskaan tahdon täyttämisessä: ihminen ei rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Siksi tarvitsemme Jeesusta vapahtajaksemme. Parannuksen teko synneistä on uskon hedelmä.

Jeesuksen sanomisiakin vääristit viestissäsi, koska typistit rakkauden kaksoiskäskyn. Oikeasti Jeesus sanoi Matt. 22:ssa: "Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Rakkauden kaksoiskäskyä kutsutaan kaksoiskäskyksi syystä: ihminen ei voi rakastaa lähimmäistään tavalla, joka on ristiriidassa Jumalan pyhän tahdon kanssa. Jumala on ilmaissut tahtonsa sanassaan, johon sisältyy myös käskyjä, joita langennut ihminen ei millään haluaisi noudattaa, mutta:

1. Joh. 5: 2-3: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä."

Erosin jo vuosia sitten. Tämä kirkko ei ole oikea. Ovat menettäneet uskonsa.

Huomenna eduskunta alkaa käsitellä kansalaisaloitetta avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena miehen ja naisen välisenä ja sukupuolineutraalin avioliitto lain kumoamiseksi, aloitteesta käydään lähetekeskustelu, josta se lähetetään lakivaliokuntaan. Aloitteen ydin sanoma on, että laissa on turvattava lapselle hänen  ihmisoikeus, josta Yk:n lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessakin puhutaan asettaa lapsen etu ensisijaiseksi kaikessa lapsiin kohdistuvassa päätöksenteossa ja jonka Suomikin on hyväksynyt, oikeus isään ja äitiin. Tämä on oltava lain ensisijainen lähtökohta eli lapselle turvataan normiksi oikeus isään ja äitiin, ja tämä toteutuu parhaiten avioliiton säilyttämisenä miehen ja naisen välisenä. On hämmästyttävää, että kaikessa muussa lainsäädännössä korostetaan kovasti lapsen etua, mutta tässä avioliitto lain muutoksessa jätettiin lasten etu täysin huomiotta; sekä silloinen lakivaliokunta että lapsiasianvaltuutettu edellytti ns. lapsivaikutusarvioinnin tekemistä mikäli laki johtaa laiksi asti tai sitä aletaan sellaiseksi valmistella. Eli kyseinen laki on erittäin puutteellisesti valmisteltu ja näihin asioihin aitoavioliitto ottaa kantaa aloitteensa käsittelyn yhteydessä, aloitteessa mm. vaaditaan tuon lapsivaikutusarvioinnin tekemistä, jolla siis selvitetään lain vaikutuksia nimenomaan lapsiin; kun avioliittolain muutos hyväksyttiin ilman lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen edellyttämää lapsivaikutusarviointia, niin kumoamislakialoitetta on vaikea hylätä ilman arvioinnin tekemistä, koska kumoamista vaaditaan osittain myös tämän laiminlyönnin perusteella. Joka tapauksessa eduskunnan enemmistön päätös ei riitä ainakaan perusteeksi YK:n lapsen oikeuksien komitealle kun selvitetään onko Suomen lainsäätäjä huomioinut ensisijaisesti lapsen edun lainsäädäntö menettelyssä, joka koski ja koskee perhelainsäädännön perusteita. Viittaan tässä YK:n komitealla siihen, että eduskunta hyväksyi 12.10.2015 YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valitusmenettelyn eli tämä mahdollistaa jatkossa yksilön tai ihmisryhmän suoran valituksen YK:n lapsen oikeuksien komitealle, mikäli sopimusvaltio loukkaa yleissopimuksella tunnustettuja lapsen oikeuksia. Kyllä sukupuolineutraali avioliitto voidaan kumota mikäli katsotaan sen loukkaavan lapsen oikeuksia, joihin Suomikin on sitoutunu. Ja mitä tulee tuohon kirkko vihkimiseen, niin juuri piispain kokous linjasi että avioliitto on miehen ja naisen välinen, lopullinen päätösvalta asiassa on kirkolliskokouksella ja mitään viitteitä ei ole että kyseinen taho ottaisi eri kannan ja tämä merkitsee sitä ettei papeilla ole oikeutta vihkiä samaa sukupuolta olevia jatkossakaan. Ja eihän kyseinen laki ole edes vielä voimassa ja eikä välttämättä edes tule. Jos lain kannattajat ottaisivat asioista selvää kiihkoilun sijaan, niin ymmärtäisivät ettei koko laille edes ole mitään perusteita ja mitätöi laissa lapselta oikeuden isään ja äitiin.

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillisen raamatun keskeinen sanoma = Rakasta lähimmäistäsi

Kuitenkin kristityt uskovaiset keskimäärin tarkasteluryhmänä (poikkeuksia tietenkin on näin isossa otannassa) ovat pohjoismaisen yhteiskunnan vähiten suvaitsevaisia sidosryhmiä.

Miksi? Evätkö uskovaiset ymmärrä lukemaansa, vai haluavatko he vain käyttää uskontoa omien ennakkoluulojensa pönkittämiseen.

Vaikea löytää toista ryhmää, jossa "sääntökirjan" ja sen täytäntöönpanon välillä olisi isompaa eroa (paitsi vaalilupaukset).

Raamatun keskeinen sanoma on, että Jumala on valmistanut pelastuksen ihmiskunnalle Pojassa, Jeesuksessa, joka syntyi ihmiseksi, sovitti syntimme ristinkuolemallaan ja nousi kuolleista. Se, joka uskoo ja luottaa Häneen, pelastuu.

Langennut ihminen, jollaisia me kaikki olemme, epäonnistui Jumalan pyhän ja vanhurskaan tahdon täyttämisessä: ihminen ei rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Siksi tarvitsemme Jeesusta vapahtajaksemme. Parannuksen teko synneistä on uskon hedelmä.

Jeesuksen sanomisiakin vääristit viestissäsi, koska typistit rakkauden kaksoiskäskyn. Oikeasti Jeesus sanoi Matt. 22:ssa: "Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Rakkauden kaksoiskäskyä kutsutaan kaksoiskäskyksi syystä: ihminen ei voi rakastaa lähimmäistään tavalla, joka on ristiriidassa Jumalan pyhän tahdon kanssa. Jumala on ilmaissut tahtonsa sanassaan, johon sisältyy myös käskyjä, joita langennut ihminen ei millään haluaisi noudattaa, mutta:

1. Joh. 5: 2-3: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä."

Todistat juuri, että uskovaiset lukevat raamattua omien tarkoitusperiensä mukaisesti, tuossahan se sanotaan:

Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Silti kaikki vähänkään länsimaisesta, kristinuskoisesta heternormatiivisuudesta poikkeavat (ja toki naispappeuden kysymyksessa myös sen sisälläolevat) ovat uskoa, kirkkoa ja varsinkin uskovaista väestöä loukkaavia asioita, joiden takia tulee jättää kirkko, osoittaa mieltä tai lähteä ristiretkelle.

Toki jos rakastaa itseäänkin niin vähän, niin täyttyyhän tuokin "käsky".

Väitän kuitenkin, että kaikkien käskyjen keskellä, se henki ja sanoma (jos ei nyt lähdetä saivartelemaan vanhan testamentin käskyistä tappaa se, tämä ja tuo kansa...) on lähimmäisenrakkaus ja suvaitsevaisuus. Ja sitä ei juurikaan kristittyjen uskovaisten suunnalta näe. Esimerkiksi tässäkin ketjussa ollaan kovaan ääneen eroamassa kirkosta, jos kirkko alkaa vihkimään avioliittoon ihmisiä, jotka ovat samaa sukupuolta.

Siis Kaksi ihmistä, jotka rakastavat toisiaan ja haluavat kirkossa kirkollisin menoin sitoutua toisiinsa aviopuolisoina on uskovaisten mielestä väärin, moraalitonta ja kirkon oppien vastaista. Siinä määrin, että heidän itsensä on syytä jättää kirkko.

Mitä suvaitsevaista, tai lähimmäisenrakkautta tuosta on mielestäsi löydettävissä?

Näin ei-uskovaisena (ja heterona, jos sillä nyt mitään merkitystä on) siinä paistaa kirkkaana läpi omien ennakkoluulojen pönkitys, käyttämällä raamattua keppihevosena.

"Enhän minä, mutta kun raamatussa sanotaan"-argumentti?

Raamatussa on kymmenittäin muitakin käskyjä, jotka ovat anakronistisina menettäneet merkityksensä ja joita ei tuoda esille, saatikaan toteuteta. Näistä ei pidetä mitään meteliä, eikä myöskään noudateta, koska ne eivät kertakaikkiaan sovi nykyaikaiseen elämään, moraalisesti tai eettisesti.

Miksi uskovaiset, jotka piiloutuvat esim. homo-keskustelussa raamattupakon edessä eivät ole barrkikaadeilla vaatimassa aviorikkojan kivitystä joka kerta kun lehdessä on tarina pettämisestä tai aviorikoksesta? Mihin se raamatun "pakotus" hävisi nyt tässä jälkimmäisessä kysymyksessä? ja jos se raamattu ei ole niin kirjaimellisesti otettava tässä kivittämisessä, niin miksi sitten tässä toisessa asiassa?

Olisko siis kuitenkin loogisesti pääteltävissä, että uskovaiset omaehtoisesti, tai papin avustuksella, ihan itse valitsevat ne raamatun asiat joita seurataan, perustuen omiin ennakkoluuloihin ja mieltymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillisen raamatun keskeinen sanoma = Rakasta lähimmäistäsi

Kuitenkin kristityt uskovaiset keskimäärin tarkasteluryhmänä (poikkeuksia tietenkin on näin isossa otannassa) ovat pohjoismaisen yhteiskunnan vähiten suvaitsevaisia sidosryhmiä.

Miksi? Evätkö uskovaiset ymmärrä lukemaansa, vai haluavatko he vain käyttää uskontoa omien ennakkoluulojensa pönkittämiseen.

Vaikea löytää toista ryhmää, jossa "sääntökirjan" ja sen täytäntöönpanon välillä olisi isompaa eroa (paitsi vaalilupaukset).

Raamatun keskeinen sanoma on, että Jumala on valmistanut pelastuksen ihmiskunnalle Pojassa, Jeesuksessa, joka syntyi ihmiseksi, sovitti syntimme ristinkuolemallaan ja nousi kuolleista. Se, joka uskoo ja luottaa Häneen, pelastuu.

Langennut ihminen, jollaisia me kaikki olemme, epäonnistui Jumalan pyhän ja vanhurskaan tahdon täyttämisessä: ihminen ei rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Siksi tarvitsemme Jeesusta vapahtajaksemme. Parannuksen teko synneistä on uskon hedelmä.

Jeesuksen sanomisiakin vääristit viestissäsi, koska typistit rakkauden kaksoiskäskyn. Oikeasti Jeesus sanoi Matt. 22:ssa: "Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Rakkauden kaksoiskäskyä kutsutaan kaksoiskäskyksi syystä: ihminen ei voi rakastaa lähimmäistään tavalla, joka on ristiriidassa Jumalan pyhän tahdon kanssa. Jumala on ilmaissut tahtonsa sanassaan, johon sisältyy myös käskyjä, joita langennut ihminen ei millään haluaisi noudattaa, mutta:

1. Joh. 5: 2-3: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä."

Todistat juuri, että uskovaiset lukevat raamattua omien tarkoitusperiensä mukaisesti, tuossahan se sanotaan:

Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 

Ei se ole joko tai, vaan sekä että. Molemmat kuuluvat rakkauden kaksoiskäskyyn, kuten tähdensin kommentissani, jota juuri siteerasit. Toinen niistä on suurin käsky ("Rakasta herraa, Jumalaasi... tämä on käskyistä suurin ja tärkein...") ja toinen osa on yhtä tärkeä, joskaan ei yhtä suuri ("toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi...").

Ja vieläpä, Raamatussa kerrotaan eksplisiittisesti, missä suhteessa nämä kaksi osaa ovat toisiinsa. Nimittäin ensimmäinen käskyn osa määrittää toista:

1 Joh. 5: 2-3: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä."

Lähimmäisen rakastaminen toteutuu siis siinä, että rakastaa Jumalaa ja pitää Hänen käskynsä! Sen vuoksi Jeesus sanoi, että lähimmäisen rakastamisen käsky onyhtä tärkeä kuin Jumalan rakastamisen käsky, joka on se suurin.

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillisen raamatun keskeinen sanoma = Rakasta lähimmäistäsi

Kuitenkin kristityt uskovaiset keskimäärin tarkasteluryhmänä (poikkeuksia tietenkin on näin isossa otannassa) ovat pohjoismaisen yhteiskunnan vähiten suvaitsevaisia sidosryhmiä.

Miksi? Evätkö uskovaiset ymmärrä lukemaansa, vai haluavatko he vain käyttää uskontoa omien ennakkoluulojensa pönkittämiseen.

Vaikea löytää toista ryhmää, jossa "sääntökirjan" ja sen täytäntöönpanon välillä olisi isompaa eroa (paitsi vaalilupaukset).

Raamatun keskeinen sanoma on, että Jumala on valmistanut pelastuksen ihmiskunnalle Pojassa, Jeesuksessa, joka syntyi ihmiseksi, sovitti syntimme ristinkuolemallaan ja nousi kuolleista. Se, joka uskoo ja luottaa Häneen, pelastuu.

Langennut ihminen, jollaisia me kaikki olemme, epäonnistui Jumalan pyhän ja vanhurskaan tahdon täyttämisessä: ihminen ei rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Siksi tarvitsemme Jeesusta vapahtajaksemme. Parannuksen teko synneistä on uskon hedelmä.

Jeesuksen sanomisiakin vääristit viestissäsi, koska typistit rakkauden kaksoiskäskyn. Oikeasti Jeesus sanoi Matt. 22:ssa: "Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Rakkauden kaksoiskäskyä kutsutaan kaksoiskäskyksi syystä: ihminen ei voi rakastaa lähimmäistään tavalla, joka on ristiriidassa Jumalan pyhän tahdon kanssa. Jumala on ilmaissut tahtonsa sanassaan, johon sisältyy myös käskyjä, joita langennut ihminen ei millään haluaisi noudattaa, mutta:

1. Joh. 5: 2-3: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä."

Todistat juuri, että uskovaiset lukevat raamattua omien tarkoitusperiensä mukaisesti, tuossahan se sanotaan:

Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 

Ei se ole joko tai, vaan sekä että. Molemmat kuuluvat rakkauden kaksoiskäskyyn, kuten tähdensin kommentissani, jota juuri siteerasit. Toinen niistä on suurin käsky ("Rakasta herraa, Jumalaasi... tämä on käskyistä suurin ja tärkein...") ja toinen osa on yhtä tärkeä, joskaan ei yhtä suuri ("toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi...").

Ja vieläpä, Raamatussa kerrotaan eksplisiittisesti, missä suhteessa nämä kaksi osaa ovat toisiinsa. Nimittäin ensimmäinen käskyn osa määrittää toista:

1 Joh. 5: 2-3: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä."

Lähimmäisen rakastaminen toteutuu siis siinä, että rakastaa Jumalaa ja pitää Hänen käskynsä! Sen vuoksi Jeesus sanoi, että lähimmäisen rakastamisen käsky onyhtä tärkeä kuin Jumalan rakastamisen käsky, joka on se suurin.

Näin maallikkona ja sopimustekstejä työkseni tulkitsevena, sanoisin, että tuo todistelu ei menisi uskovaispiirien ulkopuolella läpi. Tuon jälkimmäisen osion suhde tuohon ensimmäiseen ei näy missään tekstissä, se on tekstin lukijan omavaltaista tulkintaa ja teksti ei missään muotoa tue sitä tulkintaa.

Lisäksi, se, että määrittelet sanat "yhtä tärkeä"  kuitenkin alisteiseksi ensimmäiselle siteeraamallesi käskylle on jälleen täysin ilman tukea itse tekstistä ja missään kohden tuota toista käskyä ei sitä alisteta tuolle ensimmäiselle.

Nuo linkkamasi asiat ja päättelyketju, jolla selität niiden sidonnaisuuden, eivät kestä lähempää tarkastelua.Todennäköisesti itsekin toistat niitä vain koska ne on sinulle näin seurakunnassa tms. kerrottu, etkä itse ole kriittisesti asiaan paneutunut.

Usko on melko normaali asia, sokea usko on vaarallinen.

Vierailija kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillisen raamatun keskeinen sanoma = Rakasta lähimmäistäsi

Kuitenkin kristityt uskovaiset keskimäärin tarkasteluryhmänä (poikkeuksia tietenkin on näin isossa otannassa) ovat pohjoismaisen yhteiskunnan vähiten suvaitsevaisia sidosryhmiä.

Miksi? Evätkö uskovaiset ymmärrä lukemaansa, vai haluavatko he vain käyttää uskontoa omien ennakkoluulojensa pönkittämiseen.

Vaikea löytää toista ryhmää, jossa "sääntökirjan" ja sen täytäntöönpanon välillä olisi isompaa eroa (paitsi vaalilupaukset).

Raamatun keskeinen sanoma on, että Jumala on valmistanut pelastuksen ihmiskunnalle Pojassa, Jeesuksessa, joka syntyi ihmiseksi, sovitti syntimme ristinkuolemallaan ja nousi kuolleista. Se, joka uskoo ja luottaa Häneen, pelastuu.

Langennut ihminen, jollaisia me kaikki olemme, epäonnistui Jumalan pyhän ja vanhurskaan tahdon täyttämisessä: ihminen ei rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Siksi tarvitsemme Jeesusta vapahtajaksemme. Parannuksen teko synneistä on uskon hedelmä.

Jeesuksen sanomisiakin vääristit viestissäsi, koska typistit rakkauden kaksoiskäskyn. Oikeasti Jeesus sanoi Matt. 22:ssa: "Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Rakkauden kaksoiskäskyä kutsutaan kaksoiskäskyksi syystä: ihminen ei voi rakastaa lähimmäistään tavalla, joka on ristiriidassa Jumalan pyhän tahdon kanssa. Jumala on ilmaissut tahtonsa sanassaan, johon sisältyy myös käskyjä, joita langennut ihminen ei millään haluaisi noudattaa, mutta:

1. Joh. 5: 2-3: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä."

Todistat juuri, että uskovaiset lukevat raamattua omien tarkoitusperiensä mukaisesti, tuossahan se sanotaan:

Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 

Ei se ole joko tai, vaan sekä että. Molemmat kuuluvat rakkauden kaksoiskäskyyn, kuten tähdensin kommentissani, jota juuri siteerasit. Toinen niistä on suurin käsky ("Rakasta herraa, Jumalaasi... tämä on käskyistä suurin ja tärkein...") ja toinen osa on yhtä tärkeä, joskaan ei yhtä suuri ("toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi...").

Ja vieläpä, Raamatussa kerrotaan eksplisiittisesti, missä suhteessa nämä kaksi osaa ovat toisiinsa. Nimittäin ensimmäinen käskyn osa määrittää toista:

1 Joh. 5: 2-3: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä."

Lähimmäisen rakastaminen toteutuu siis siinä, että rakastaa Jumalaa ja pitää Hänen käskynsä! Sen vuoksi Jeesus sanoi, että lähimmäisen rakastamisen käsky onyhtä tärkeä kuin Jumalan rakastamisen käsky, joka on se suurin.

Näin maallikkona ja sopimustekstejä työkseni tulkitsevena, sanoisin, että tuo todistelu ei menisi uskovaispiirien ulkopuolella läpi. Tuon jälkimmäisen osion suhde tuohon ensimmäiseen ei näy missään tekstissä, se on tekstin lukijan omavaltaista tulkintaa ja teksti ei missään muotoa tue sitä tulkintaa.

Lisäksi, se, että määrittelet sanat "yhtä tärkeä"  kuitenkin alisteiseksi ensimmäiselle siteeraamallesi käskylle on jälleen täysin ilman tukea itse tekstistä ja missään kohden tuota toista käskyä ei sitä alisteta tuolle ensimmäiselle.

Nuo linkkamasi asiat ja päättelyketju, jolla selität niiden sidonnaisuuden, eivät kestä lähempää tarkastelua.Todennäköisesti itsekin toistat niitä vain koska ne on sinulle näin seurakunnassa tms. kerrottu, etkä itse ole kriittisesti asiaan paneutunut.

Usko on melko normaali asia, sokea usko on vaarallinen.

Luitko edes tekstini, jota kommentoit? Osoitin selvällä suomen kielellä ja Raamatulla perustellen, lähimmäisenrakkaus toteutuu siinä, että rakastaa Jumalaa, ja Jumalan rakastaminen on sitä, että pitää Hänen käskynsä.

Miten sinä sitten "tulkitset" Raamatunkohdat, joita siteerasin? Miten "tulkitset" rakkauden kaksoiskäskyn kokonaisuuden?

Oletko edes uskossa, kun noin epäilet Jumalan sanaa?

Vierailija kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillisen raamatun keskeinen sanoma = Rakasta lähimmäistäsi

Kuitenkin kristityt uskovaiset keskimäärin tarkasteluryhmänä (poikkeuksia tietenkin on näin isossa otannassa) ovat pohjoismaisen yhteiskunnan vähiten suvaitsevaisia sidosryhmiä.

Miksi? Evätkö uskovaiset ymmärrä lukemaansa, vai haluavatko he vain käyttää uskontoa omien ennakkoluulojensa pönkittämiseen.

Vaikea löytää toista ryhmää, jossa "sääntökirjan" ja sen täytäntöönpanon välillä olisi isompaa eroa (paitsi vaalilupaukset).

Raamatun keskeinen sanoma on, että Jumala on valmistanut pelastuksen ihmiskunnalle Pojassa, Jeesuksessa, joka syntyi ihmiseksi, sovitti syntimme ristinkuolemallaan ja nousi kuolleista. Se, joka uskoo ja luottaa Häneen, pelastuu.

Langennut ihminen, jollaisia me kaikki olemme, epäonnistui Jumalan pyhän ja vanhurskaan tahdon täyttämisessä: ihminen ei rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Siksi tarvitsemme Jeesusta vapahtajaksemme. Parannuksen teko synneistä on uskon hedelmä.

Jeesuksen sanomisiakin vääristit viestissäsi, koska typistit rakkauden kaksoiskäskyn. Oikeasti Jeesus sanoi Matt. 22:ssa: "Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Rakkauden kaksoiskäskyä kutsutaan kaksoiskäskyksi syystä: ihminen ei voi rakastaa lähimmäistään tavalla, joka on ristiriidassa Jumalan pyhän tahdon kanssa. Jumala on ilmaissut tahtonsa sanassaan, johon sisältyy myös käskyjä, joita langennut ihminen ei millään haluaisi noudattaa, mutta:

1. Joh. 5: 2-3: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä."

Todistat juuri, että uskovaiset lukevat raamattua omien tarkoitusperiensä mukaisesti, tuossahan se sanotaan:

Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 

Ei se ole joko tai, vaan sekä että. Molemmat kuuluvat rakkauden kaksoiskäskyyn, kuten tähdensin kommentissani, jota juuri siteerasit. Toinen niistä on suurin käsky ("Rakasta herraa, Jumalaasi... tämä on käskyistä suurin ja tärkein...") ja toinen osa on yhtä tärkeä, joskaan ei yhtä suuri ("toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi...").

Ja vieläpä, Raamatussa kerrotaan eksplisiittisesti, missä suhteessa nämä kaksi osaa ovat toisiinsa. Nimittäin ensimmäinen käskyn osa määrittää toista:

1 Joh. 5: 2-3: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä."

Lähimmäisen rakastaminen toteutuu siis siinä, että rakastaa Jumalaa ja pitää Hänen käskynsä! Sen vuoksi Jeesus sanoi, että lähimmäisen rakastamisen käsky onyhtä tärkeä kuin Jumalan rakastamisen käsky, joka on se suurin.

Näin maallikkona ja sopimustekstejä työkseni tulkitsevena, sanoisin, että tuo todistelu ei menisi uskovaispiirien ulkopuolella läpi. Tuon jälkimmäisen osion suhde tuohon ensimmäiseen ei näy missään tekstissä, se on tekstin lukijan omavaltaista tulkintaa ja teksti ei missään muotoa tue sitä tulkintaa.

Lisäksi, se, että määrittelet sanat "yhtä tärkeä"  kuitenkin alisteiseksi ensimmäiselle siteeraamallesi käskylle on jälleen täysin ilman tukea itse tekstistä ja missään kohden tuota toista käskyä ei sitä alisteta tuolle ensimmäiselle.

Nuo linkkamasi asiat ja päättelyketju, jolla selität niiden sidonnaisuuden, eivät kestä lähempää tarkastelua.Todennäköisesti itsekin toistat niitä vain koska ne on sinulle näin seurakunnassa tms. kerrottu, etkä itse ole kriittisesti asiaan paneutunut.

Usko on melko normaali asia, sokea usko on vaarallinen.

Turhaan puutut uskovaisten asioihin. Mene maistraatissa naimisiin vaikka 1.3 2017 ja unohda kirkko ja uskovaiset.

Rakasta lähimmäistäsi vai mitenkäs se menikään... Uskikset tuntuu olevan kaikista törkeimpiä ja ahdasmielisimpiä, vaikka käsittääkseni Jeesus opetti käyttäytymään päinvastoin. :)

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, kirkko pitääkin ajaa alas.

Mikä usko tilalle? Tuon tilan täyttää joku takuu varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Rakasta lähimmäistäsi vai mitenkäs se menikään... Uskikset tuntuu olevan kaikista törkeimpiä ja ahdasmielisimpiä, vaikka käsittääkseni Jeesus opetti käyttäytymään päinvastoin. :)

Pitäisikö rikollisiakin rakastaa? Ei tarvitse, mutta rukoilla heidän puolestaan.

Jos kirkko alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia, eroan kirkosta.

Siviilivihkiminen tai avoliitto heille.

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillisen raamatun keskeinen sanoma = Rakasta lähimmäistäsi

Kuitenkin kristityt uskovaiset keskimäärin tarkasteluryhmänä (poikkeuksia tietenkin on näin isossa otannassa) ovat pohjoismaisen yhteiskunnan vähiten suvaitsevaisia sidosryhmiä.

Miksi? Evätkö uskovaiset ymmärrä lukemaansa, vai haluavatko he vain käyttää uskontoa omien ennakkoluulojensa pönkittämiseen.

Vaikea löytää toista ryhmää, jossa "sääntökirjan" ja sen täytäntöönpanon välillä olisi isompaa eroa (paitsi vaalilupaukset).

Raamatun keskeinen sanoma on, että Jumala on valmistanut pelastuksen ihmiskunnalle Pojassa, Jeesuksessa, joka syntyi ihmiseksi, sovitti syntimme ristinkuolemallaan ja nousi kuolleista. Se, joka uskoo ja luottaa Häneen, pelastuu.

Langennut ihminen, jollaisia me kaikki olemme, epäonnistui Jumalan pyhän ja vanhurskaan tahdon täyttämisessä: ihminen ei rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Siksi tarvitsemme Jeesusta vapahtajaksemme. Parannuksen teko synneistä on uskon hedelmä.

Jeesuksen sanomisiakin vääristit viestissäsi, koska typistit rakkauden kaksoiskäskyn. Oikeasti Jeesus sanoi Matt. 22:ssa: "Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Rakkauden kaksoiskäskyä kutsutaan kaksoiskäskyksi syystä: ihminen ei voi rakastaa lähimmäistään tavalla, joka on ristiriidassa Jumalan pyhän tahdon kanssa. Jumala on ilmaissut tahtonsa sanassaan, johon sisältyy myös käskyjä, joita langennut ihminen ei millään haluaisi noudattaa, mutta:

1. Joh. 5: 2-3: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä."

Todistat juuri, että uskovaiset lukevat raamattua omien tarkoitusperiensä mukaisesti, tuossahan se sanotaan:

Toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 

Ei se ole joko tai, vaan sekä että. Molemmat kuuluvat rakkauden kaksoiskäskyyn, kuten tähdensin kommentissani, jota juuri siteerasit. Toinen niistä on suurin käsky ("Rakasta herraa, Jumalaasi... tämä on käskyistä suurin ja tärkein...") ja toinen osa on yhtä tärkeä, joskaan ei yhtä suuri ("toinen, yhtä tärkeä, on tämä: rakasta lähimmäistäsi...").

Ja vieläpä, Raamatussa kerrotaan eksplisiittisesti, missä suhteessa nämä kaksi osaa ovat toisiinsa. Nimittäin ensimmäinen käskyn osa määrittää toista:

1 Joh. 5: 2-3: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä."

Lähimmäisen rakastaminen toteutuu siis siinä, että rakastaa Jumalaa ja pitää Hänen käskynsä! Sen vuoksi Jeesus sanoi, että lähimmäisen rakastamisen käsky onyhtä tärkeä kuin Jumalan rakastamisen käsky, joka on se suurin.

Näin maallikkona ja sopimustekstejä työkseni tulkitsevena, sanoisin, että tuo todistelu ei menisi uskovaispiirien ulkopuolella läpi. Tuon jälkimmäisen osion suhde tuohon ensimmäiseen ei näy missään tekstissä, se on tekstin lukijan omavaltaista tulkintaa ja teksti ei missään muotoa tue sitä tulkintaa.

Lisäksi, se, että määrittelet sanat "yhtä tärkeä"  kuitenkin alisteiseksi ensimmäiselle siteeraamallesi käskylle on jälleen täysin ilman tukea itse tekstistä ja missään kohden tuota toista käskyä ei sitä alisteta tuolle ensimmäiselle.

Nuo linkkamasi asiat ja päättelyketju, jolla selität niiden sidonnaisuuden, eivät kestä lähempää tarkastelua.Todennäköisesti itsekin toistat niitä vain koska ne on sinulle näin seurakunnassa tms. kerrottu, etkä itse ole kriittisesti asiaan paneutunut.

Usko on melko normaali asia, sokea usko on vaarallinen.

Luitko edes tekstini, jota kommentoit? Osoitin selvällä suomen kielellä ja Raamatulla perustellen, lähimmäisenrakkaus toteutuu siinä, että rakastaa Jumalaa, ja Jumalan rakastaminen on sitä, että pitää Hänen käskynsä.

Miten sinä sitten "tulkitset" Raamatunkohdat, joita siteerasin? Miten "tulkitset" rakkauden kaksoiskäskyn kokonaisuuden?

Oletko edes uskossa, kun noin epäilet Jumalan sanaa?

Hauska. Epäilet viestinlukuani ja sitten kysyt asiaa, johon vastaus löytyy viestini kahdesta ensimmäisestä sanasta: Näin maallikkona...

Luuk.6:41 – 42. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?