Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oli vissiin tänään kaupassa joku mamma erityislastensa kanssa.

Vierailija
27.10.2010 |

Meno oli mielenkiintoista, poikia oli kaksi, iältään n.10-12v. Kumpikin villejä, toinen erityisesti. Ne mm. juoksi kaupassa kilpaa. Äitinsä niitä patisteli hakemaan tavaroita hyllystä, jotta meno pysyis hallittuna, poikia ei vaan huvittanut. Toinen, vissiin tää erkkalapsi, irvisteli ihmisille, sylki lattialle ja pyöritteli silmiään. Kitisi koko ajan äidilleen kuin pikkulapsi, mä haluun sitä ja mä haluun tätä. Äidillä oli ihmeen pitkä pinna, mä olisin jo kantanut tyypit autoon ja painunut kotiin. Tosin eipä tuo kyllä niitä edes yrittänyt komentaa, tais olla jo jokseenkin vittuuntunut.

Jotenkin ihmettelin sitä menoa siksikin, että ne pojat vaikutti liian isoilta moiseen riehumiseen, mulla on itsellä alakoululaisia, eikä ne enää tolleen kaupassa käyttäydy.

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
27.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta olenkin asperger-lapsen äiti ja sitten tietysti av-palstan alinta pohjasakkaa, jolle voi päivittäin heitelle aloituksia siitä, miten kaikki erityislapset ovat samanlaisia pikkupiruja ja häiriöksi Normaaleille Kunnon Ihmisille. Ja miten erityislasten äidit ovat laiskoja luusereita, jotka eivät osaa kasvattaa ja "oikeasti tietysti ovat itse aiheuttaneet lastensa omituisuudet". Huokaus. Ap, harjoittele empatiataitoja. Et voi koskaan tietää, koska - toivon mukaan tietysti ei niin tapahdu, mutta voi tapahtua koska tahansa - oma lapsesi vammautuu ja SINÄ olet se, jota muut naiset tirkistelevät ihmetellen...

että lapsensa sylkee kaupan lattialle tai irvistelee mummoille. Ei edes sano, että lopettakaa. Vai onko se niin, että sinä päivänä kun lapsi saa virallisen diagnoosin voi hanskat lyödä tiskiin ja sanoa, että ei mä mitään sille voi kun sillä on se diagnoosi? Mun empatia on sen rollaattorimummon puolella joka melkein kaadettiin kumoon ja jolle irvisteltiin. Empatiaa ei heru, jos äiti ei edes yritä tehdä mitään. Kyllä se äiti sillä käytöksellään viesti lapsilleen, että on ihan ok riehua kaupassa, ei muista tarvi välittää.


äiti ei puuttunut tilanteeseen, hän oli "lyönyt hanskat tiskiin" ja lapset erityislapsia.

Jumalauta. Lue nyt uudelleen juttusi ja mieti vähän, miten loukkaava sinä olet.

Vierailija
22/25 |
27.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun lapseni on synnynnäisesti neurologisesti epätyypillinen. Ei johdu kuules kasvatuksesta ollenkaan.

Ja minua tiukempaa äitiä varmaan saa etsiä. Osin siksi, että jos sorrun lepsuilemaan, menee vuosien uurastus hukkaan hyvin nopeasti. Osin siksi, että yhteiskunta on täynnä kaltaisiasi ennakkoluuloisia kyyliä, jotka kyttäävät nimenomaan erityislasten äitejä suurennuslasilla, jotta pääsisivät naputtamaan, miten huonoja vanhempia olemmekaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
27.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla rakas "erityislapsi", joka ylivilkas ja tarkkaavaisuushäiriöinen. Olemme pitäneet jopa liiankin kovaa kuria, koska neuvolapsykologi pyysi meitä vanhempia hölläämään vähän. Koska lapsi saa niin paljon negatiivista palautetta: "älä koske siihen!", "Lopeta tuo mitä teet", "ole nyt kunnolla" jne jne. Jos koko ajan puuttuisin siihen mitä lapsi tekee, hänen minäkuvastaan tulee erittäin negatiivinen, ja itsetunnosta heikko, eikä lapsi sitten jaksa yrittää, koska odottaa jo epäonnistuvansa alkujaan. Ja lapsi ei parannut siitä että vaikka kuinka pitäisin kovaa kuria. KOSKA lapsi ON sairas! Miksi syyllistät meitä erityislasten vanhempia AP? Luuletko, ettei meillä ole jo tarpeeksi hankalaa ja raskasta??? Ihmisten pilkka, ja ymmärtämättömyys on raskas taakka, kun lapsi on sata kertaa raskaampi kuin normaalilapsi kasvattaa. Toivon, että sinä AP voisit omakohtaisesti kokea sen, millaista on tällaisen ADHD lapsen kanssa elää ajoittain. T väsynyt äiti

Vierailija
24/25 |
27.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta olenkin asperger-lapsen äiti ja sitten tietysti av-palstan alinta pohjasakkaa, jolle voi päivittäin heitelle aloituksia siitä, miten kaikki erityislapset ovat samanlaisia pikkupiruja ja häiriöksi Normaaleille Kunnon Ihmisille. Ja miten erityislasten äidit ovat laiskoja luusereita, jotka eivät osaa kasvattaa ja "oikeasti tietysti ovat itse aiheuttaneet lastensa omituisuudet". Huokaus. Ap, harjoittele empatiataitoja. Et voi koskaan tietää, koska - toivon mukaan tietysti ei niin tapahdu, mutta voi tapahtua koska tahansa - oma lapsesi vammautuu ja SINÄ olet se, jota muut naiset tirkistelevät ihmetellen...

että lapsensa sylkee kaupan lattialle tai irvistelee mummoille. Ei edes sano, että lopettakaa. Vai onko se niin, että sinä päivänä kun lapsi saa virallisen diagnoosin voi hanskat lyödä tiskiin ja sanoa, että ei mä mitään sille voi kun sillä on se diagnoosi? Mun empatia on sen rollaattorimummon puolella joka melkein kaadettiin kumoon ja jolle irvisteltiin. Empatiaa ei heru, jos äiti ei edes yritä tehdä mitään. Kyllä se äiti sillä käytöksellään viesti lapsilleen, että on ihan ok riehua kaupassa, ei muista tarvi välittää.


äiti ei puuttunut tilanteeseen, hän oli "lyönyt hanskat tiskiin" ja lapset erityislapsia.

Jumalauta. Lue nyt uudelleen juttusi ja mieti vähän, miten loukkaava sinä olet.

äitinsä mielestä saivat tehdä mitä huvittaa, vaikka keilata mummoilla. Jotain erityistähän niissä täytyi olla, ei kai normaalit lapset tuolla tavalla käyttäydy kaupassa? Eikä kai normaali äiti anna lastensa käyttäytyä noin? Koko perhe lienee hyvinkin erityinen.

Vierailija
25/25 |
27.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta olenkin asperger-lapsen äiti ja sitten tietysti av-palstan alinta pohjasakkaa, jolle voi päivittäin heitelle aloituksia siitä, miten kaikki erityislapset ovat samanlaisia pikkupiruja ja häiriöksi Normaaleille Kunnon Ihmisille. Ja miten erityislasten äidit ovat laiskoja luusereita, jotka eivät osaa kasvattaa ja "oikeasti tietysti ovat itse aiheuttaneet lastensa omituisuudet". Huokaus. Ap, harjoittele empatiataitoja. Et voi koskaan tietää, koska - toivon mukaan tietysti ei niin tapahdu, mutta voi tapahtua koska tahansa - oma lapsesi vammautuu ja SINÄ olet se, jota muut naiset tirkistelevät ihmetellen...

että lapsensa sylkee kaupan lattialle tai irvistelee mummoille. Ei edes sano, että lopettakaa. Vai onko se niin, että sinä päivänä kun lapsi saa virallisen diagnoosin voi hanskat lyödä tiskiin ja sanoa, että ei mä mitään sille voi kun sillä on se diagnoosi? Mun empatia on sen rollaattorimummon puolella joka melkein kaadettiin kumoon ja jolle irvisteltiin. Empatiaa ei heru, jos äiti ei edes yritä tehdä mitään. Kyllä se äiti sillä käytöksellään viesti lapsilleen, että on ihan ok riehua kaupassa, ei muista tarvi välittää.

äiti ei puuttunut tilanteeseen, hän oli "lyönyt hanskat tiskiin" ja lapset erityislapsia. Jumalauta. Lue nyt uudelleen juttusi ja mieti vähän, miten loukkaava sinä olet.

äitinsä mielestä saivat tehdä mitä huvittaa, vaikka keilata mummoilla. Jotain erityistähän niissä täytyi olla, ei kai normaalit lapset tuolla tavalla käyttäydy kaupassa? Eikä kai normaali äiti anna lastensa käyttäytyä noin? Koko perhe lienee hyvinkin erityinen.

mikään KIROSANA, jonka voit heittää heti otsaan, kun joku käyttäytyy huonosti. Suurin osa ertyislapsista ei häiriköi eikä heidän vanhempansa "lyö hanskoja tiskiin". Päinvastoin, tekevät työtä paaaaaaaaljon sinua enemmän, saadakseen lapsistaan kelpo ihmisiä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yhdeksän seitsemän