Jännittää mennä muskariin, koska vauvani on

Jos lapsella on näkyvä vamma tms. niin voithan sanoa siitä reippaasti niin ei tarvitse muiden miettiä.

ja mua jännittää, kun mun vauva on mulatti. Mietin, että kai ne säälii mua siellä, että olen joutunut afrikkalaisen uhriksi. :)

ja mua jännittää, kun mun vauva on mulatti. Mietin, että kai ne säälii mua siellä, että olen joutunut afrikkalaisen uhriksi. :)

monikulttuurisuus ala olla jo niin monelle arkipäivää, ettei tuo ainakaan herätä kummastusta.

Ei siellä ketään tuijoteltu.

Jos lapsella on näkyvä vamma tms. niin voithan sanoa siitä reippaasti niin ei tarvitse muiden miettiä.

Minustakin noin on hyvä toimia. Vaikka toisen vammat eivät minulle mitenkään kuulu, niin sitä tulee varmaankin tuijotelutua sivusilmällä ja mietittyä asiaa enemmän jos ei yhtään tiedä mistä erikoinen ulkonäkö johtuu. (Ihonväri ei ole minulle mikään ihmetyksen aihe, mutta muistan ihmetelleeni kerran työkaverin vauvan isoa mansikkaluonta, mutta en kehdannut kysyä asiasta mitään.)

Meidän poika oli pienenä todella pieni. Siis aivan huomattavan pieni muihiin verrattuna, vaikka oli muskariporukan vanhin. Eipä hänen kokoaan kukaan tuijotellut kun hyvin alussa sanoin lapsen todellakin olevan pieni, mutta muuten kunnossa. Vastaavasti porukassa oli yksi erittäin suuri lapsi. Hieman jo ensinäkemällä ihmettelin kuinka noin iso vauva ei liikkunut ollenkaan tms. Äitinsä sitten kertoi vauvan iän ja sen, että ärsyttää kun poikaa luullaan helposti paljon vanhemmaksi ja oletetaan hänen osaavan vähintäänkin ryömiä, vaikka oli vasta varsin nuori. Siinä sitten pystyimme kaikki oikein hyvässä hengessä juttelemaan kuinka koon perusteella todellakin tietenkin tehdään päätelmiä suuntaan ja toiseen.

Ja niiden pennut toki tuijottaa ja nauraa heti siellä ;(

Menet kuin kaikki olisi ihan normaalisti. Jos joku rohkenee tulla juttusille ja kysyy niin häpeilemättä, ylpeydellä omasta rakkaastasi kerrot.

Mammat supattelee vasta kun olette lähteneet. Ja niiden pennut toki tuijottaa ja nauraa heti siellä ;(

Tyttäreni parhaalla kaverilla on korjattu huulihalkio, joka näkyy vielä jonkun verran. Kun ensimmäisen kerran tapasimme (=muutimme naapuriin) lapseni käyttäytyi aluksi niin kuin ei olisi mitään huomannutkaan. Siinä leikkivät hiekkalaatikolla hetken. TIETENKIN hän sitten kaksin ollessamme (=selän takana) kysyi että miksi "Nean" suu on hassu. Kyllähän tuollainen kiinnostaa. Puhuimme asiasta eikä siitä ole seuraavien vuosien aikana koskaan puhuttu (paitsi kerran äitinsä siitä jotain mainitsi minulle). Ei tunnu vaikuttavan ystävyyteen mitenkään. Eikä todellakaan olla naurettu asialle.