Paras ikäero lapsilla 3 vuotta

Koska ns. luonnonkansoilla tuo on juuri tyypillinen ikäero. 3-vuotias on kehitysvaiheessa, jossa jo ymmärtää erillisyytensä, nuoremmat lapset ovat enemmän symbioosissa ja uuden vauvan tulo "liian aikaisin" voi olla kova koetus.

Koska ns. luonnonkansoilla tuo on juuri tyypillinen ikäero. 3-vuotias on kehitysvaiheessa, jossa jo ymmärtää erillisyytensä, nuoremmat lapset ovat enemmän symbioosissa ja uuden vauvan tulo "liian aikaisin" voi olla kova koetus.

se siitä symbioosista vanhempien kanssa

Koska ns. luonnonkansoilla tuo on juuri tyypillinen ikäero. 3-vuotias on kehitysvaiheessa, jossa jo ymmärtää erillisyytensä, nuoremmat lapset ovat enemmän symbioosissa ja uuden vauvan tulo "liian aikaisin" voi olla kova koetus.

Luonnonkansoilla se on kaksi vuotta.

ja ihan ok on sekin. Juu tuo symbioosi ei taida ihan nykymaailmassa toteutua, kuten muutkaan luonnonkansojen "idyllit".

1-2-vuotiaalle tuo asia on paljon vaikeampi.

1 v ei kun on vaan kiinnostunut uudesta tulokkaasta.

ei todellakaan ole olemassa mitään yhtä totuutta tai suositusta. Olen itse lukenut kattavasti aiheesta laidasta laitaan.

sisaruskateus on suurinta, kun ikäero on 2-3 vuotta. Alle 2v ei vielä osaa olla kateellinen vauvalle, niin väitetään. Ja 4-vuotiaalla ja sitä isommalla on jo omia juttuja, eikä isompi enää vahdi, saako vauva jotain mitä hän ei saa.

sanoi näin.



ap

sanoi näin. ap

onhan sekin vain mielipide, vaikka varmaan teoriaan pohjautuu. Siksi kysyinkin muiden mielipiteitä ja kokemuksia.

ap

ja 3v1kk. Ja jos lisää lapsia tulee, yritämme ehdottomasti tuota n. 3 vuoden ikäeroa.



Kaikkien puolesta hyvä ratkaisu: edellinen saa rauhassa olla pieni kolme vuotta, pääsee eroon vaipoista, puhuu kunnolla, saa uusia tuulia (ystäviä ja aikuiskontakteja) päivähoidosta jne. Me vanhemmat saamme nauttia jokaisesta lapsesta "vauvana" pitkään ja ihanaa vauva- ja pikkulapsiaikaa kestää perheessä mahdollisimman pitkään. Vauvan kannalta hyvä, koska isommat eivät enää vaadi samanlaista kanniskelua ym. fyysistä huomiota (niin sanotusti) vaan kädet, syli, rinnat, ovat useimmiten tarjolla vauvalle, joka niitä eniten tarvitsee ja kaipaa.



Luulen kuitenkin, että jokaisessa perheessä pidetään sitä oman perheen ikäeroratkaisua juuri parhaana ;-) Olipa se sitten mikä hyvänsä.

jos ois ruvettu tehtaileen kakkosta niin että tuo esikko nyt tammikuussa täyttää kolme, niin ois saannut jäädä tekemättä. Miksi säilöä vauvajuttuja kolmevuotta ja just kun niistä ois päässyt eroon sais olottaa alusta? Meillä pojat nyt tammikuussa täyttää toinen kolme ja toinen ensi kuussa 1,5v. Oivallinen ikäero, leikkivät jo keskenään ja vauvakrääsä on saatu suurimmaksi osaksi kierrätettyä jo eteenpäin.

Psykoterapeutti sanoi näin.

ap

Vain yksi mielipide muiden joukossa.

Omien lasteni ikäeroksi tuli sattumalta 2,5 vuotta. Oikein hyvä. Oma sisareni on itseäni vähän alle 2 vuotta nuorempi. Oikein hyvä. Jos ikäero on suuri, sisarussuhde jää etäisemmäksi, mutta eihän sen(kään) tarvitse haitata. Lisäksi lasten sukupuolikin voi vaikuttaa. Kaksi tyttöstä leikkii keskenään ehkä paremmin kuin tyttö ja poika. Lisäksi vielä sellainen käytännön seikka, että vaatteet on kiva periä sopivan tuoreina.

Tosi hyvä ikäero. Isompi ei ole ollut ihmeemmin mustis ja itsekin jaksan hyvin, kun on vain yksi pieni.



Myös kavereissa oon huomannut, että (yli) 3v on ollut hyvä ikäero, sitä pienempi on aiheuttanut hankaluuksia alussa ja vähnä isompanakaan isoveli/sisko ei ole ollut empaattinen pienempää kohtaan. Minun otanta on toki pieni.

[/quote]

Jos ikäero on suuri, sisarussuhde jää etäisemmäksi, mutta eihän sen(kään) tarvitse haitata. Lisäksi lasten sukupuolikin voi vaikuttaa. Kaksi tyttöstä leikkii keskenään ehkä paremmin kuin tyttö ja poika.

[/quote]

Mul on veljen kans 10 v ja olemme läheisiä. Hän murkkuikäinen ja minä sitten vanhempi. Lapsena olin ehkä enemmän äiti kuin sisko. :)

Ei voinut pieneksikään hetkeksi jättää vauvan läheisyyteen.

3 v ymmärtää jo puhetta aivan toisella tapaa ja ymmärtää olla vahingoittamatta vauvaa.

Minusta tuo 2 vuotta oli parempi, parivuotias on vielä kainaloinen ja saa huomiota vauvan ohella, ja lapsista tuli nopeasti hyvät kaverit. Kolmivuotias kaipaisi jo toimintaa ja yhteisiin leikkeihinkin meni kauemmin.



Paljon riippuu myös lapsesta, esikoinen oli kovin kypsä ikäisekseen ja kakkonen taas äidissä kiinni oleva ja tunteikas. Siksi minusta tuo meille luonnollinen kahden vuoden ikäero tuntuu parhaalta.

näinhän sitä sanotaan, ja samaa mieltä olen.

AIna kun silmä vältti oli läpsimässä, tönimässä tai kiusaamassa. Esikoinen on luonteeltaan muutenkin aika voimakastahtoinen, vilkas ja temperamenttinen, ja uskonkin lapsen luonteen merkkaavan tässä enemmän kuin ikäeron. Nimittäin helppo tuo esikko ei ole ollut missään ikävaiheessa :)

Meillä ekan ja tokan lapsen ikäero 1v 5kk ja se oli tosi hyvä. Ei mustasukkaisuutta oikeastaan ollenkaan. Luulisin koska isompi ei oikein osannut olla vielä mustasukkainen. Nyt nämä lapsukaiset ovat 12 ja 10 vuotiaat ja meille tuli iltatähti 5 kk sitten. 12 vuotias oli aivan tajuttoman mustasukkainen! Ja tyttö vielä. Itki ja parkui "kuinka äiti voi tehdä mulle näin". Veikkaan kyllä, että mukana myös omaa esimurrosikää ja tilanne oli siksi vaikea. Poika taas, joka on 10 v. oli uudesta vauvasta aivan onnessaan, vauva myös poika.



Eli, mielestäni ei voi sanoa yhtä ja ainoaa hyvää tähän ap:n kysymykseen. Itse voin kuitenkin suositella omalla kokemuksella tuota pientä ikäeroa :-)