Mistä oimia ja jaksamista kestää mieheni arvosteluja?
Miten ihmeessä jaksan kuulla mieheltäni kommentteja siitä miten tyhmä, läskilehmä yms olen?
Täysin totta että olen ylipainoinen, olin myös suhteemme alussa, joten tiesi ottaessa.
10 vuotta takana yhteistä taivalta ja 3 vuotias lapsi. Haukkumiset ja pilkkaamiset alkoi raskauden myötä.
Pahoitan kovasti mieleni näistä kommentoinneista. Viimeaikoina en vaan millään meinaa saada näitä ajatuksia pois mielestäni vaan saatan päivittän useamman tunnin näitä sanomisia miettiä. En ole koskaan mieheni ulkomuotoja moittinut. Hän kyllä onkin keskivertoa komeempi, ainakin minun mielestä. Ensimmäiset kerrat kun sain kuulla moitteita oli kovasti järkyttynyt ja olin jotenkin ihan shokissa.
Jollain lailla olen jo turtunut vaikka kovasti mua satuttaa, monta tuntia viikossa menee itkien asiaa. Vaikka ei asia siitä parane :(
Onneksi lapsi on ihana ja työni ja harrastukseni tuovat minulle suurta iloa :)
En haluasisi erota, lapselle isä tosi hyvä. Kotianikaan en haluasisi jättää. Enkä tiedä onko taloudellinen kurjuus sitten parempi kuin tämä?
Onkos jollain ollut vastaavia kokemuksia ja selvinnyt niistä? Millä keinoin?
Kommentit (27)
Tosin ero tilanteessa haukkuminen muuttuu hetkellisesti pahemmaksi. ja sitten se menee siihen, ettämihesi haukkuu sinua ja sinun tekemisiäsi lapselle...
Narsistissahan ei ole ikinä mitään vikaa itsessä. Kaikki vika on ulkopuolisissa. Ja kun lapsenne kasvaa häneenkin tulee vikaa...
Ainut mitä suosittelen on lähtö ja mielummin yksinhuoltajuus jne..
T: narsisti isän kanssa kasvanut jonka äiti alkoholisoitu, koska ei vaan jaksanut enää selvinpäin. Sellainen lapsuus ei ole helppo, siitä selviytyäkseni tarvittiin paljon terapiaa...
Miehesi on varmaan oikeassa siinä, että sinulla on huono itsetunto, sen takia hän sinuun ehkä ihastuikin. Tuontyyppiset miehet tarvitsevat itsetunnottomia naisia oman minänsä vahvistamiseen. Tuli mieleen, että kun haukkumiset alkoivat raskauden myötä, mies oli varmaan mustis lapselle. Hän ei enää olisikaan sinun elämäsi keksipiste.
Hän haluaa lannistaa sinut. Lähde.
kun mun sydäntä kylmää sun puolesta ap. :(
Jos harrastaisin keittiöpsykologiaa, niin sanoisin, että ehta narsisti.
Olen valitettavasti elänyt sellaisen kanssa itsekin. Nimenomaan keskitasoa paremmannäköinen mies, johtavassa asemassa, todella aggressiivinen (enimmäkseen luonteeltaan, saa kaiken tahtomansa läpi - mutta myös sittemmin fyysisesti aggressiivinen...) jne. Minua ei tosin haukkunut ulkonäöllisesti (olen itsekin ok näköinen eikä ylipainoa tms.) noin pääasiassa, mutta aina välillä tuli just noita "vitun lehmä, sä et kelpais kellekään, tee jotain ittelles, vittu sä oot tyhmä, mee hei psykologille juttelee, se vois tehdä sulle hyvää", mollasi tekemisiäni ("oot liian ystävällinen ihmisille", kun olen käytökseltäni ihan normaalin kohtelias, wtf??!), valitti kodin siivottomuudesta (joskus saattoi jäädä joku lehti levälleen tai puhtaat pyykit koriin päiväksi tai pariksi; jonkun sortin perfektionisti siis), kyttäsi mitä ostin kaupasta ("miksi ostit tätä, mitä sä tällä aiot tehdä?") jne. Ihan kaikesta piti arvostella, kaikkeen piti saada viimeinen sana.
Ja minä hitto vie yritin. Raahasin perheneuvolaan puhumaan, olin kiltti ja pehmeä, olin luja ja määrätietoinen - ei mikään auttanut. Minä muutuin, hän ei tippaakaan. Kun sama käytös alkoi kohdistua lapseen ("MIKS VITUSSA KAADOIT MAIDON, sun pitää opetella keskittymään!" jne.) niin ei tarvinut enää miettiä katsellaanko tässä vielä. Mä lähdin.
Väitän myös, ettet ikinä saa miestäsi muuttumaan. Hän pitää sua kynnysmattonaan eikä tule ikinä sinua muuna näkemään.
Sinussa ei ole mitään vikaa, ei sun pidä laihduttaa hänen mielikseen. Oma terveytesi/mielihalusi on eri juttu, mutta ei hänen vuokseen, hitto vie. Sitten se keksisi vaan jotain muuta josta valittaa.
Tiedän että ero on kauhean iso asia, sulla vielä kun mies on hyvä isä jos ei muuta, omani ei ollut koskaan oikein sitäkään. Mutta et sinä voi itseäsikään uhrata, ymmärräthän. Sinä ansaitset kunnioitusta ja rakkautta, hyvän, tasapainoisen suhteen, etkä tuollaista, jossa saat koko ajan olla varpaillasi eikä mikään ikinä riitä.
Voimia matkallesi, lähde. :)
Anna samalla mitalla takaisin tai sano hyvin jämäkästi ja napakasti, että sulle ei kukaan puhu tuohon sävyyn ja poistut paikalta, niin kuin joku jo neuvoikin. Jos käyttäydyt kuin tiskirätti, sua kohdellaankin sellaisena.
itsestäsi!sillä olet ainutlaatuinen!onhan selvää,että ihminen jonka tarvitsee pönkittää omaatuntoaan haukkumalla toista on todella epävarma itsestään.
Asetu miehesi haukkumisen yläpuolelle.Aseta itsellesi haasteita.aloita jokin harrastus jossa voit käydä lapsen kanssa. verkostoidu enemmän.
Ota sama status kuin miehesi yrittää ottaa perheessänne.
Jätä lapsi miehellesi laittaudu kauniiksi ja lähde teatteriin.Pidä hauskaa.ainakin anna miehesi ymmärtää,että sinulla oli todella kivaa.
Kauneus ja viehättävyys eivät ole kiloista kiinni.Itse pidän kaikista parhaimman näköisinä ihmisiä jotka nauravart paljon ja myös tarkoittavat sitä!
Nyt hei tsemppiä!Tänään älä masennu puheista vaan ota sama status kuin miehelläsi tai asetu miehesi yläpuolelle.
yllätyt kuinka suuri merkitys sillä onkaan!
ja muista!!!!!:olet kaunis juuri sellaisena kain olet!tuo se vaan esille enemmän!
t:tiedän mistä puhun
Minulle tuo olisi sodanjulistus ja paiskaisin viisinkertaisena takaisin. Ja sen jälkeen tekisin selväksi, että se peli loppuu siihen paikkaan. Ja jos vielä toistuisi, en todellakaan itkisi miten ei voi jättää kotia ja on niin hyvä isä lapselle (onpa tosi hyvä joo - oppii lapsi hyvin, miten vaimoa voi kohdella), vaan joko mies lähtisi tai minä ja lapsi lähtisimme.
Kertomasi perusteella luulen, että jos sinulla on hyvä mieli jostain (olet saanut voimia ja jaksamista) miehesi takuulla pudottaa sinut todellisuuten erittäin nopeasti.
Elämä on valintoja. Nyt on valinnan paikka!