G: Mitä olet aina halunnut, muttet koskaan saanut?
Voin aloittaa: Tehdä spagaatin. En vaan ole niin notkea vaikka kuinka venyttelisin, tai sitten olen liian laiska venyttelijä.
Kommentit (37)
lapsena toivoin kovasti saavani onnentoivotukset lasten toivekonsertin välityksellä vaan enpä koskaan saanut.Snif.
mutta eniten tahtoisin hyvän ihon. On käyty kosmetologilla ja ihotautilääkärillä, mutta siiät huolimatta en saa tasaista sileää ihoa.
Mutta eipä niitä ollut ja ei niitä enää saa.
Lapsilleni en tarjoa sitä samaa minään juhlapyhänä.
toivoin kovasti kun olin pieni, en saanut. Aina kun menin kaverille kenellä oli leikkimökki, halusin leikkiä siellä. Kaverit eivät pitkään halunneet leikkiä siellä.
Isona olen halunnut vaikka mitä ja paljon on mitä en ole saanut. Vaikkapa kasapäin rahaa :)
Tosin ikää minulla on vasta 23, mutta esikoinen on jo 5v. Yliopistossa en ole pitänyt yhtäkään välivuotta, joten voisin hyvin tähän väliin tehdä toisen, mutta se ikäero olisi silti jo liian iso. Eikä mieskään halua :/
Ihan kiva olisi jos rakkaus olisi myös molemminpuoleista. En ole vielä tähän päivään mennessä tavannut sitä "oikeaa".
Sitten vois perustaa perheen, omakotitalo ja pikkuinen koira tietysti myös.
juhlia aamuun asti jossain etelän auringon alla :)
..onnellisen parisuhteen.
Nykyistä onnelliseksi ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, mutta ei minulla ole rohkeutta siitä lähteäkään. Naiivisti uskon, että lapsilla on parempi olla "ehjässä" perheessä kuin reissatessa eronneiden vanhempien väliä.
Tunnen rintaakivistävää kaihoa katsellessani muutamaa ystäväpariskuntaa, jotka todella selvästi ovat seilunkumppaneita ja aidosti jakavat yhteiset tavoitteet.
ilmapiirin lapsuuden ja nuoruuden kotiin. Ilman tupakkaa, alkoholia, riitaisuutta, kinaa ja naapurin setiä istumassa keittiössä kuin lähikapakassa.
näönkorjausleikkaukseen, ehkä jo 5 vuoden päästä on tarpeeksi rahaa kasassa...
-8 dioptria
Pituutta olisin aina halunnut enemmän kuin nämä 164cm.
Hyvä iho ja hoikka kroppa on jääneet haaveiksi nekin.
Aikoinaan meillä ei ollut rohkeutta olla yhdessä. Sittemmin se on ollut mahdotonta, kun ei olla ikinä oltu yhtä aikaa vapaita.
Mulla on hyvä ja ihana aviomies, jota en jätä, mutta jos asiat olisivat toisin, ne olisivat toisin. Kaikkee ei vain voi saada.
mutta kaduttaa etten opiskellut pidemmälle. Enää ei tälleen vanhana akkana jaksais -ikää 35.
miehiä on siis ollut ja olen naimisissa. Mutta se "täydellinen rakkaus", ihminen, joka ymmärtää puolesta sanasta. Harmoninen suhde.
Spagaattia en ole osannut tehdä, vaikka lapsena hlusinkin. Enää en haaveile siitä;)
en päässyt matkustelemaan, en saanut omaa huonetta. Niitä oli tosi paljon.... Aikuisena olenkin näitä juttuja paikkaillut, nyt matkustelen monta kertaa vuodessa ja lapset saa harrastaa kyllä mitä haluaa!
Olisi kivaa olla tuuhea- ja pitkätukkainen. Mutta olen kyllä hyväksynyt sen, etten ole. :)
S-Jaguaari.