Lemmikit ja koiravapaa anoppila, miten olette ratkaisseet?

joka useimmiten matkustaa mukanani. Se on ollut hoidossa kerran, kun olin ulkomailla lentomatkan päässä, tutulla ystävällä. Kun olin ulkomailla autolla, koira oli mukana. Jos minun anoppilaan ei saisi koiraani viedä, en menisi sinne. Yksinkertaista.



Jokaisella on oikeus kyllä valita, ketä ihmisiä tai eläimiä haluaa kotiinsa ottaa. Jos ei eläimiä halua kotiinsa, niin ei halua. Ymmärrän sen. Tosin sellaista ihmistä en myöskään minä elämääni kaipaisi, joka tälläisessa asiassa olisi niin jyrkkä. Hyvin yksinkertaista.



Samoin, kuin jokainen päättää omasta kodistaan, päättää jokainen myös omasta elämästään. Jos joku ei halua koiraani kylään, ei hän halua myöskään minua kylään. Silloin minä päättäisin omasta elämästäni siten, että en menisi kyseiseen kyläpaikkaan. Erittäin yksinkertaista.



Allergiat on asia erikseen. Siinä ei ole kyse valinnasta.



Mutta siis todellakin jos ihminen ei muuten vaan tykkää koirista, niin en minäkään muuten vaan tykkää siitä ihmisestä. TODELLA yksinkertaista.

AP:n perustelut rasvaisine koira-argumentteineen kertovat ap:n yksinkertaisuudesta ja ennakkoluuloisuudesta kaiken olennaisen. Ap ei ilmeisesti tiedä koirista tuon taivaallista ja perustaa ajatuksensa omiin alkukantaisiin ennakkoluuloihinsa. Surullista.



Ehkäpä tämän ap:n koirapakkomielteen taustalla onkin jokin syvempi syy, esim koirapelko? Pelkäätkö koiria ap? Onko sulla historiassasi tai lapsuudessasi jotakin epämiellyttäviä kokemuksia, joita peittääksesi olet rakentanut itsellesi materialismiin perustuvan selityksen? Asenteesi ei ole normaali, erityisesti kun kyseessä on poikasi mahdollisesti loppuelämän puoliso ja hänelle tärkeät luontokappaleet.

Mikä elämässä oikeasti on tärkeää? Yhdessäolo läheisten (myös eläinten) kanssa vai putipuhdas, steriili koti, jossa lattiat kiiltävät? Millaisen muiston itsestäsi jätät ja millaisia muistoja itsellesi keräät tästä elämästä?

Pikkuisen siis sietokykyä ja ymmärrystä kehiin ap! Jos kyseessä tosissaan ovat normaalit, sisäsiistit koirat, eivätkä mitkään rapakossa möyrineet kurakasat, on koirien porttikielto suoranaista v*tuilua ja ainakin itse ottaisin aika pahana loukkauksena moisen. Meillä koirat ovat perheenjäseniä ja jos he eivät ole tervetulleita kyläpaikkaan, emme sinne me muutkaan mene. Allergiat tietysti ovat syinä ihan oma lukunsa.

Mitäpä jos tämä ko. tyttöystävä jääkin poikasi elämään pysyvästi? Ehkäpä parinkymmenen vuoden päästä poikasi vaimo kieltää sinun, alzheimerin turruttaman, dementoituneen vaippahousun vierailut heidän kotonaan hajuhaittoihin ja vaivannäköön vedoten! Miltä se sinusta silloin tuntuisi?

Jatkan samalla linjalla. Jos perheellenne tulee kutsu häihin tai mihin tahansa juhliin, niin ilmeisesti koirat otetaan _perheenjäseninä_ sinne mukaan myös?

Haloo? Vertaatko sinä erityistä once-in-a-lifetime juhlatilaisuutta casuaaliin vierailuun poikaystävän kotona? Mahtaa sulla olla erikoiset suhteet appivanhempiisi... Minulle appivanhempien luona vierailu on itsestäänselvä, arkeen kuuluva mukava asia, ei erityinen juhlatilaisuus, johon odotan kutsua ja pukeudun juhlallisesti. No, meitä ihmisiä onkin moneen junaan...

Jokainenhan voi kieltää natsimaisesti ihan mihin syihin vedoten tahansa muiden vierailut kotonaan. Ehkäpä ap:n hajuvesi on miniäkokelaan nenään liian voimakkaan hajuista ja siksi anopin kyläilyt ovat kiellettyjä...

Mun mielestä tuo koirien vertaaminen perheenjäseniksi ja hurjien uhkakuvien luominen ap:n vanhuutta ajatellen oli jo niin älytöntä että päätin jatkaa yhtä järkevällä linjalla!

Ei, en siis vertaa anoppivierailua juhlatilaisuuteen muuten kuin nyt sen jälkeen, kun joku (olitko se sinä?) vertasi koiria perheenjäseniksi ja kieltäytyisi sen perusteella kutsusta ettei ne koirat saisi tulla mukaan! Yhtä järkevältä mun mielestä kuulostaisi se, että kyseinen henkilö ottaisi ne perheenjäsenensä mukaan JOKA PAIKKAAN, johon PERHE kutsutaan!

jos koirat on ihan normaaleja "puhtaita" eikä missään ravassa ryvenneet ennen sisääntuloa niin on kyllä mun mielestä on aivan käsittämätöntä nipotusta tuollainen ei-eläimiä-sisälle-asenne! Ei koirat muutamalla vierailukerralla parketteja tai muuta pilaa ja sohville tai sängyille ei kylässä koirat saa mennäkään ilman lupaa. Tuollaisista asioista kuuluu omistajan pitää huoli ja jos ei pidä, on ihan oikein huomauttaa asiasta. Mutta muutoin, löysää vähän pipoa!

päättää omasta kodistaan! Joistain koirista lähtee valtavasti karvaa jo lyhyellä vierailulla, joten minä ainakin ymmärrän ettei joku halua huonekalujaan täyteen karvoja.

Meillä 2 omaa koiraa, mutta enpä itsekään meille huolisi sisälle isoja rotuja joista lähtee valtavasti karvaa ja/tai kuolaa.

Kukin tavallaan, eikö? Meidän koiranomistajien on kunnioitettava muiden kotia. Ja miksi niitä koiria ei muka voi koskaan jättää kotiin vierailujen ajaksi?

Vaippahousu haisee kakalle Varsinkin kestovaippahousujen käyttäjä. Lapset saattavat pissata lattialle. Likainen lapsi haisee aivan yhtä pahalle kuin likainen koirakin. Ja Opiumilla itsensä sytsyttänyt anoppi vasta haiseekin.

mulla lapset menee elukoiden edelle ja se on mun valinta.

muuten kuin ehkä märälle villalle kosteassa säässä ulkoilun jälkeen...

Valehtele suoraan, että olet allerginen eläimille.



Poikasi tietysti tietää totuuden, mutta jos hän on yhtään järkevä, niin hän teeskentelee mukanasi, kun kerran noin huomaavaisesti perustelet - ettet halua miniäehdokasta loukata.



Jos ehdokkaasta tulee sitten miniä ja muuttavat yhteen ja lapsiakin siunaantuu, niin tokihan sinä heillä vierailla voit "lääkkeiden voimalla"... ;-)

joka useimmiten matkustaa mukanani. Se on ollut hoidossa kerran, kun olin ulkomailla lentomatkan päässä, tutulla ystävällä. Kun olin ulkomailla autolla, koira oli mukana. Jos minun anoppilaan ei saisi koiraani viedä, en menisi sinne. Yksinkertaista. Jokaisella on oikeus kyllä valita, ketä ihmisiä tai eläimiä haluaa kotiinsa ottaa. Jos ei eläimiä halua kotiinsa, niin ei halua. Ymmärrän sen. Tosin sellaista ihmistä en myöskään minä elämääni kaipaisi, joka tälläisessa asiassa olisi niin jyrkkä. Hyvin yksinkertaista. Samoin, kuin jokainen päättää omasta kodistaan, päättää jokainen myös omasta elämästään. Jos joku ei halua koiraani kylään, ei hän halua myöskään minua kylään. Silloin minä päättäisin omasta elämästäni siten, että en menisi kyseiseen kyläpaikkaan. Erittäin yksinkertaista. Allergiat on asia erikseen. Siinä ei ole kyse valinnasta. Mutta siis todellakin jos ihminen ei muuten vaan tykkää koirista, niin en minäkään muuten vaan tykkää siitä ihmisestä. TODELLA yksinkertaista.

Ei elämä ole noin mustavalkoista. Koirasi ei kuole siihen, jos joskus jätät sen yksin kotiin lyhyen vierailun ajaksi. Koira on vain koira kuitenkin. Miksi pilata ihmissuhteita ihan turhan nipoilun vuoksi?

joka useimmiten matkustaa mukanani. Se on ollut hoidossa kerran, kun olin ulkomailla lentomatkan päässä, tutulla ystävällä. Kun olin ulkomailla autolla, koira oli mukana. Jos minun anoppilaan ei saisi koiraani viedä, en menisi sinne. Yksinkertaista.

Jokaisella on oikeus kyllä valita, ketä ihmisiä tai eläimiä haluaa kotiinsa ottaa. Jos ei eläimiä halua kotiinsa, niin ei halua. Ymmärrän sen. Tosin sellaista ihmistä en myöskään minä elämääni kaipaisi, joka tälläisessa asiassa olisi niin jyrkkä. Hyvin yksinkertaista.

Samoin, kuin jokainen päättää omasta kodistaan, päättää jokainen myös omasta elämästään. Jos joku ei halua koiraani kylään, ei hän halua myöskään minua kylään. Silloin minä päättäisin omasta elämästäni siten, että en menisi kyseiseen kyläpaikkaan. Erittäin yksinkertaista.

Allergiat on asia erikseen. Siinä ei ole kyse valinnasta.

Mutta siis todellakin jos ihminen ei muuten vaan tykkää koirista, niin en minäkään muuten vaan tykkää siitä ihmisestä. TODELLA yksinkertaista.[/i

Sori mutta pakko sanoa tuon kirjoituksesi perusteella.

Terve ja puhdas koira ei haisemuuten kuin ehkä märälle villalle kosteassa säässä ulkoilun jälkeen...

ja jos sä sanot, ettei koira haise, niin sulla on hajuaistissa vikaa ja pahasti.

että hän ei ota tätä tyttöä vakavana tyttöystävä/vaimokokelaana.



Ikään kuin oletat, että parin kuukauden kuluttua juttu on jo ohi. Voin vannoa, että ei ole hyvä alku anoppi-miniä suhteelle, mikäli juttu kehkeytyykin vakavammaksi.



Ihan sama miten ratkaiset koiraongelman, mutta selvää on jos jutusta tulee pitkäaikainen poikasi valitsee tyttöystänsä lapsuudenkotiaan herkemmin.



Eli jos ole ok sen kanssa, että poikasi viettää tytön ja koirien kanssa joulut ja muut juhlapyhät niin älä järjestel koirille kyläilyoloja. Jos taas haluat poikasi jatkossakin vieraaksesi tee asialle jotain.

joka useimmiten matkustaa mukanani. Se on ollut hoidossa kerran, kun olin ulkomailla lentomatkan päässä, tutulla ystävällä. Kun olin ulkomailla autolla, koira oli mukana. Jos minun anoppilaan ei saisi koiraani viedä, en menisi sinne. Yksinkertaista. Jokaisella on oikeus kyllä valita, ketä ihmisiä tai eläimiä haluaa kotiinsa ottaa. Jos ei eläimiä halua kotiinsa, niin ei halua. Ymmärrän sen. Tosin sellaista ihmistä en myöskään minä elämääni kaipaisi, joka tälläisessa asiassa olisi niin jyrkkä. Hyvin yksinkertaista. Samoin, kuin jokainen päättää omasta kodistaan, päättää jokainen myös omasta elämästään. Jos joku ei halua koiraani kylään, ei hän halua myöskään minua kylään. Silloin minä päättäisin omasta elämästäni siten, että en menisi kyseiseen kyläpaikkaan. Erittäin yksinkertaista. Allergiat on asia erikseen. Siinä ei ole kyse valinnasta. Mutta siis todellakin jos ihminen ei muuten vaan tykkää koirista, niin en minäkään muuten vaan tykkää siitä ihmisestä. TODELLA yksinkertaista.

Ei elämä ole noin mustavalkoista. Koirasi ei kuole siihen, jos joskus jätät sen yksin kotiin lyhyen vierailun ajaksi. Koira on vain koira kuitenkin. Miksi pilata ihmissuhteita ihan turhan nipoilun vuoksi?

Eiköhän se ap ja hänen kaltaisensa ihmiset ole niitä oikeasti nipoja ja lapsellisia ihmisiä? Ei kai se anoppikokelas kuole siihen, että koirat ovat kerran vierailulla mukana? Eihän se elämä saa olla niin mustavalkoista etteikö koiria voisi ottaa mukaan!

AP:lla on ilmiselvästi koirafobia, jota hän ei pysty myöntämään!

joka useimmiten matkustaa mukanani. Se on ollut hoidossa kerran, kun olin ulkomailla lentomatkan päässä, tutulla ystävällä. Kun olin ulkomailla autolla, koira oli mukana. Jos minun anoppilaan ei saisi koiraani viedä, en menisi sinne. Yksinkertaista. Jokaisella on oikeus kyllä valita, ketä ihmisiä tai eläimiä haluaa kotiinsa ottaa. Jos ei eläimiä halua kotiinsa, niin ei halua. Ymmärrän sen. Tosin sellaista ihmistä en myöskään minä elämääni kaipaisi, joka tälläisessa asiassa olisi niin jyrkkä. Hyvin yksinkertaista. Samoin, kuin jokainen päättää omasta kodistaan, päättää jokainen myös omasta elämästään. Jos joku ei halua koiraani kylään, ei hän halua myöskään minua kylään. Silloin minä päättäisin omasta elämästäni siten, että en menisi kyseiseen kyläpaikkaan. Erittäin yksinkertaista. Allergiat on asia erikseen. Siinä ei ole kyse valinnasta. Mutta siis todellakin jos ihminen ei muuten vaan tykkää koirista, niin en minäkään muuten vaan tykkää siitä ihmisestä. TODELLA yksinkertaista.

Ei elämä ole noin mustavalkoista. Koirasi ei kuole siihen, jos joskus jätät sen yksin kotiin lyhyen vierailun ajaksi. Koira on vain koira kuitenkin. Miksi pilata ihmissuhteita ihan turhan nipoilun vuoksi?

Eiköhän se ap ja hänen kaltaisensa ihmiset ole niitä oikeasti nipoja ja lapsellisia ihmisiä? Ei kai se anoppikokelas kuole siihen, että koirat ovat kerran vierailulla mukana? Eihän se elämä saa olla niin mustavalkoista etteikö koiria voisi ottaa mukaan!

Tai hankkii niille hoitajan. Ne on vaan koiria, ei niitä pidä raahata mukana joka paikkaan muutenkaan.

AP:lla on ilmiselvästi koirafobia, jota hän ei pysty myöntämään!

Sittenkö symppaisit?

Aina on niitä, jotka ovat sitä mieltä, että ne söpöt koiransa on voitava ottaa mukaan jokapaikkaan eivätkä jousta asian suhteen yhtään.

Ja sitten on niitä, jotka eivät vaan yksinkertaisesti pidä koirista eivätkä halua niitä kotiinsa (sisälle) eivätkä jousta asian suhteen yhtään.



Näiden ryhmien on selkeästi vaikea ymmärtää toisiaan, jolloin keskustelu menee ihme vänkäämiseksi.

että erittäin paha asenneongelma, jos nostaa jonkun rakin ihmissuhteiden yläpuolelle.

Asenneongelma, jos ei eläimiä kestä, ja kun ei mitään muuta syytä ole, kuin "kodin materiaalit", niin hohhoi.

Apn viestistä henkii se että hän ei ota tätä tyttöä vakavana tyttöystävä/vaimokokelaana.

Ikään kuin oletat, että parin kuukauden kuluttua juttu on jo ohi. Voin vannoa, että ei ole hyvä alku anoppi-miniä suhteelle, mikäli juttu kehkeytyykin vakavammaksi.

Ihan sama miten ratkaiset koiraongelman, mutta selvää on jos jutusta tulee pitkäaikainen poikasi valitsee tyttöystänsä lapsuudenkotiaan herkemmin.

Eli jos olet ok sen kanssa, että poikasi viettää tytön ja koirien kanssa joulut ja muut juhlapyhät niin älä järjestel koirille kyläilyoloja. Jos taas haluat poikasi jatkossakin vieraaksesi tee asialle jotain.

Aivan samaa mieltä ylläolevan kanssa. Anoppi suhtautuu nykyiseen tyttöystävään kylmäkiskoisesti eikä viitsi vaivautua ehkä jo huomenna historiaa olevan tytön ja tämän haisevien, sotkevien ja rasvaisten koirien vuoksi. Pääasia, että aidot matot ovat puhtaina hautaan asti ja tiptop, kun seuraava tyttöystävä astuu kuvioon.

Jos ap äitinä tahtoo minimoida yhteydenpitonsa pojan ja tämän tulevan perheen kanssa, niin oikealla tiellä olet! Jos taas tahdot yhteisiä iloisia muistoja, ääniä, elämää, naurua ja hauskanpitoa, kehotan pikaisesti vaihtamaan ääntä kellossa ennen kuin on jo liian myöhäistä.

Ja please, koita päästä eroon noista äärettömän kulahtaneista ennakkoluuloistasi koiria kohtaan.

joka useimmiten matkustaa mukanani. Se on ollut hoidossa kerran, kun olin ulkomailla lentomatkan päässä, tutulla ystävällä. Kun olin ulkomailla autolla, koira oli mukana. Jos minun anoppilaan ei saisi koiraani viedä, en menisi sinne. Yksinkertaista. Jokaisella on oikeus kyllä valita, ketä ihmisiä tai eläimiä haluaa kotiinsa ottaa. Jos ei eläimiä halua kotiinsa, niin ei halua. Ymmärrän sen. Tosin sellaista ihmistä en myöskään minä elämääni kaipaisi, joka tälläisessa asiassa olisi niin jyrkkä. Hyvin yksinkertaista. Samoin, kuin jokainen päättää omasta kodistaan, päättää jokainen myös omasta elämästään. Jos joku ei halua koiraani kylään, ei hän halua myöskään minua kylään. Silloin minä päättäisin omasta elämästäni siten, että en menisi kyseiseen kyläpaikkaan. Erittäin yksinkertaista. Allergiat on asia erikseen. Siinä ei ole kyse valinnasta. Mutta siis todellakin jos ihminen ei muuten vaan tykkää koirista, niin en minäkään muuten vaan tykkää siitä ihmisestä. TODELLA yksinkertaista.

Ei elämä ole noin mustavalkoista. Koirasi ei kuole siihen, jos joskus jätät sen yksin kotiin lyhyen vierailun ajaksi. Koira on vain koira kuitenkin. Miksi pilata ihmissuhteita ihan turhan nipoilun vuoksi?

Eiköhän se ap ja hänen kaltaisensa ihmiset ole niitä oikeasti nipoja ja lapsellisia ihmisiä? Ei kai se anoppikokelas kuole siihen, että koirat ovat kerran vierailulla mukana? Eihän se elämä saa olla niin mustavalkoista etteikö koiria voisi ottaa mukaan!

Tai hankkii niille hoitajan. Ne on vaan koiria, ei niitä pidä raahata mukana joka paikkaan muutenkaan.

entä jos ei saa koirille hoitajaa? Silloinhan miniäkokelas ei voi kylään mennä. Yksinkertaista.

Aika moni ei ole lukenut kaikkia viestejäni ja kuvittelee, että kotiimme ei ole tervetullut kukaan jos ei koiratkaan. Näin ei todellakaan ole, meillä kävi lastemme opiskeluaikoina paljon heidän ystviään, miniä- ja vävykokeliata on käynyt myös useita ja osa heistä käy edelleen meitä vanhuksia morjestamassa. Kotimme on suuri ja on luonnollista että lähisku kokoontuu aina tänne, lapsenlapset ovat erityisen rakkaita.

Vuosien varrella on ollut kaikenlaista meille uutta, on ollut kasvissyöjää yms ja aina olemme ottaneet uuden tilanteen huomioon ja tehneet näiden ihmisten olon tervetulleekksi. Koira-asiaan emme ole ennen törmänneet.

Täällä on ollut muutama ihan varteenotettava neuvo, kuten muovimaton hankkiminen ja oman paikan tekeminen koirille. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole liian pieni tai mielletä pottuiluksi.

En suinkaan kuvittele olevani ainoa vanhassa talossa asuva, en tietenkään ja nämä kodinhoitohuoneasiat mainitsin vain siksi, että muutama minulle vastannut otti ne esille koirien mahdollisena pitopaikkana.

Yhä edelleen olen sitä mieltä, että oma lapsenlapsi ei ole rinnastettavissa eläimeen eikä varsinkaan vieraaseen sellaiseen. Jos pikkuinen oksentaa sänkyyn, pistetään pesukone pyörimään ja tehdään lapsen hyväksi mitä voidaan. Jos koira kuolaa kiinteästi verhoillun kalusteen, niin mitäs sitten?

Ja jos koira makaa matolla ja hinkkaa siihen turkkiaan, niin varmasti jälki on erilaista kuin jos siinä olisi leikkinyt lapsi. Jos lapsella on kakka vaipassa, se pestään pois, mutta milläs koiran hajun poistat?

ap