Lemmikit ja koiravapaa anoppila, miten olette ratkaisseet?

Eiköhän poikakin ole ihan järkevä ihminen. pillua saa muiltakin kuin hurttafanaatikoilta.

Hyvin tuntuu silti kelpaavan nimenoman tuon tytön pil...ailut ja seura muutenkin. Kamalan törkeesti sä muuten puhut pojasta ja tämän haluista hänen äitinsä ketjussa. :p Niin siinä nyt vaan usein käy, että jos anoppi alkaa kovin tiukkoja rajoja ladella, niin poika on pakotettu valitsemaan "puoli", ja kyllä se taitaa se vaimoke olla se voittaja. :)

satunnainen tyttöystävä (ap sanoi, että tyttöystäviä on ollut muitakin, eikä ole siis avovaimo) - jolla vielä on tosi teinimäinen ja itsekäs asenne - ilman muuta voittaa oman perheen.

Mutta jos välimatka on pitkä ja vierailut ovat yleensä useamman päivän vierailuja niin voi olla että tyttö ei sitten pääse teille koskaan tulemaan, koska ei välttämättä saa koiria hoitoon. Eli poikasi vierailkoon sitten yksin luonasi.

todella pettynyt olisin kasvatukseni tulokseen ja uuteen miniäehdokkaaseen jos on näin "vaativaa" mallia. Siis eläimet menisi ohi lähimmistä sukulaisuussuhteista...

Sinullahan talosi ja sen materiaalit menevät tässä kaiken muun ohi... Saat siellä hivellä vanhan talosi pintoja ihan yksinäsi sitten.

niin silloin ymmärrän, että koirat on pieni pakko joskus ottaa mukaan. Voisiko ajatella, että rakentaisitte ulkotarhan? Tai sopisitte jonkin naapurin kanssa koirien majoituksesta?

ai että joku rakentais koiratarhan jokunkun parin kk:n sussun koirien takia =) Koiranomistaja tietää, että koiria ei nyt vaan voi joka paikkaan ottaa ja jos ei hoitopaikkaa löydy, niin sitten ei voi lähteä

mutta jos kerran ap asuu maalla, tilaa on - ja jos suhde näyttää vakiintuvan, niin mikä siinä? Vie yhden viikonlopun pojalta ja miniäehdokkaalta, pankoot töihin molemmat!

Mikä se sun rakentava ehdotuksesi olikaan...?

poika kuten tytärkin ovat tavanneet olla yökylässä, kesällä pitempiäkin aikoja. Meillä on vanha puutalo, jossa ei ole kodinhoitohuonetta ja lattiat on vanhaa lankkua, jossa kyllä isojen koirien kynnenjäljet näkyy ihan heti. Tämä on vähän sellianen puuhuvilta ja mitään nykyajan käytännöllisiä tiloja kodinhoitohuoneineen ja kuraeteisineen ei ole, vaan heti ollaan lasikuistilla tai aulassa, sisäänkäynnistä riippumatta. Kahden kun ollaan, ei ole tarvinnut panostaa käytännöllisyyteen ja lapsenlapsetkin ovat tottuneet siihen, että mummolassa ei ole nahkasohvaa. Olemme hyvin perhekeskeisiä ja tämä asia mietityttää kovasti.

ap

Näin syksyllä on melkein mahdoton viettää viikonloppua ilman että koirat rapaantuisivat ulkona ja kotimme sisustus on talon hengen mukainen, isoja vanhoja mattoja jne.

Haluaisinpa nähdä vanhan talon, jossa on puulattia ilman mitään elämisen jälkiä. Me asumme satavuotiaassa hirsitalossa, meillä on kaksi isoa koiraa ja kolme lasta, isoja vanhoja mattoja eikä kuraeteisiä ja silti ollaan pärjätty oikein hyvin. Pyyhimme koirien tassut kynnyksellä, eikä niistä niin hirveän paljon enemmän hiekkaa kulkeudu sisään kuin ihmisistäkään - ja imuri on aina käden ulottuvilla. Eivätkä koirat mene sohville eivätkä sänkyihin. Ne on opetettu siihen.

Veikkaan, että pojan ja tyttöystävän vierailut jäävät vähiin, koska yhdelle koiralle vielä saattaa helposti löytyä hoitaja viikonlopuksi, mutta kahdelle ei niinkään.

Mutta jos toisille on puhtaat virkatut liinat sohvankaiteilla tärkeämpi kuin perhe-elämä niin sitten on.

Itse olet törkeä, kun kuvittelet, että joku satunnainen tyttöystävä (ap sanoi, että tyttöystäviä on ollut muitakin, eikä ole siis avovaimo) - jolla vielä on tosi teinimäinen ja itsekäs asenne - ilman muuta voittaa oman perheen.

No en mä sentään kellekään äiti-ihmiselle lähde puhumaan sen pojan tyttöystävän PILLUSTA. Se on törkeää! En ole myöskään sanonut, että tyttöystävä voittaa perheen, vaan että poika saattaa tehdä sen valinnan!

ko. tyttö on arvoisan anopin miniä. Täytyy kyllä arvioida, että lähtökohdat hedelmälliselle sukupolvien rinnakkaiselolle eivät ole parhaat mahdolliset ja sekä koirat että lapsenlapset viettävät enemmän aikaa tytön omien vanhempien luona. Mutta ap:llahan on jo muitakin lapsenlapsia, eiköhän ne riitä...

Itse olet törkeä, kun kuvittelet, että joku

Eiköhän poikakin ole ihan järkevä ihminen. pillua saa muiltakin kuin hurttafanaatikoilta.

Hyvin tuntuu silti kelpaavan nimenoman tuon tytön pil...ailut ja seura muutenkin. Kamalan törkeesti sä muuten puhut pojasta ja tämän haluista hänen äitinsä ketjussa. :p Niin siinä nyt vaan usein käy, että jos anoppi alkaa kovin tiukkoja rajoja ladella, niin poika on pakotettu valitsemaan "puoli", ja kyllä se taitaa se vaimoke olla se voittaja. :)

satunnainen tyttöystävä (ap sanoi, että tyttöystäviä on ollut muitakin, eikä ole siis avovaimo) - jolla vielä on tosi teinimäinen ja itsekäs asenne - ilman muuta voittaa oman perheen.

tule anoppilaan mukaan. Heillä oli ennen koiria jotka eivät tulleet omani kanssa toimeen ja nykyään paikalla on niin paljon pieniä lapsia etten viitsi ottaa epävarmaa koiraa sinne jatkuvasti vahdittavaksi. Koiralle on aina järjestynyt hoitopaikka omien vanhempieni luota enkä koe tilannetta mitenkään ongelmalliseksi. Koiran kyläilyä ei ole suoranaisesti kielletty, mutta tiedän että kälyni arastelee koiraamme omien lapsiensa seurassa. Mielestäni tämä koira asia on vain minun "ongelmani" enkä todellakaan vaatisi mieheni sukulaisilta erilaista asennetta.

Eiköhän poikakin ole ihan järkevä ihminen. pillua saa muiltakin kuin hurttafanaatikoilta.

Hyvin tuntuu silti kelpaavan nimenoman tuon tytön pil...ailut ja seura muutenkin. Kamalan törkeesti sä muuten puhut pojasta ja tämän haluista hänen äitinsä ketjussa. :p Niin siinä nyt vaan usein käy, että jos anoppi alkaa kovin tiukkoja rajoja ladella, niin poika on pakotettu valitsemaan "puoli", ja kyllä se taitaa se vaimoke olla se voittaja. :)

satunnainen tyttöystävä (ap sanoi, että tyttöystäviä on ollut muitakin, eikä ole siis avovaimo) - jolla vielä on tosi teinimäinen ja itsekäs asenne - ilman muuta voittaa oman perheen.

mistä päättelet että tuolla tyttöystävällä olisi teinimäinen ja itsekäs asenne? Eihän ap ole tytölle edes sanonut että ei halua koiria kylään.

Kyllä on vanhanakin iloa siisteistä kodin materiaaleista, voi sitten niitä katsella ja puunata, kun ei niitä lapsia ja lapsenlapsia ikävä kyllä kiinnosta mihinkään museoon tulla - ainakaan pitemmäksi aikaa. En voi kyllä käsittää, miten koirat tuhoaisivat anoppilaa, onko arvon anoppi kuullut, että koirat olisivat jotenkin tuhoisia luonteeltaan? Repiikö ne tapetteja tai jäystää ovia? Lapsethan tuollaista tekevät, joten kertokaa ihmeessä nuorelle parille, että anoppila on sitten paitsi koiravapaa, myös elämävapaa alue. Kiva juttu pojalle kertoa näistä säännöistä..kun syynä ei ole allergia vaan hullu materalistisuus.

Jossain pienessä määrin ymmärrän ap:n ajatuksia, suuremmalta osalta en.



Mikä elämässä oikeasti on tärkeää? Yhdessäolo läheisten (myös eläinten) kanssa vai putipuhdas, steriili koti, jossa lattiat kiiltävät? Millaisen muiston itsestäsi jätät ja millaisia muistoja itsellesi keräät tästä elämästä?



Pikkuisen siis sietokykyä ja ymmärrystä kehiin ap! Jos kyseessä tosissaan ovat normaalit, sisäsiistit koirat, eivätkä mitkään rapakossa möyrineet kurakasat, on koirien porttikielto suoranaista v*tuilua ja ainakin itse ottaisin aika pahana loukkauksena moisen. Meillä koirat ovat perheenjäseniä ja jos he eivät ole tervetulleita kyläpaikkaan, emme sinne me muutkaan mene. Allergiat tietysti ovat syinä ihan oma lukunsa.



Mitäpä jos tämä ko. tyttöystävä jääkin poikasi elämään pysyvästi? Ehkäpä parinkymmenen vuoden päästä poikasi vaimo kieltää sinun, alzheimerin turruttaman, dementoituneen vaippahousun vierailut heidän kotonaan hajuhaittoihin ja vaivannäköön vedoten! Miltä se sinusta silloin tuntuisi?

emme haluaisi asettaa mitään tiukkoja ehtoja ja vaatimuksia tyyliin koirat tai me, eikä vieraalle ihmisille varsinkaan. Poika kyllä tietää tyylimme, sekä sen ettemme halua eläimiä sisälle kotiin, että myös sen miten tärkeitä ihmissuhteet ovat. Jos uudelle ihmisille heti asettaa tiukkoja ukaaseja, voi suhde mennä pieleen alusta lähtien. Poika on keskustellut asiasta tytön kanssa, joka kuitenkin pitää itsestään selvänä että koirat ovat siellä missä hänkin. En haluaisi heillekään skismaa yhdestä asiasta ja kirjoitan täällä juuri siksi, että yleensä kaikkeen on vuosien varrella löytynyt kompromissi, mutta nyt tuntuu olevan konstit vähissä.



Emme vihaa eläimiä, siitä ei ole kysymys. Ehkä se jostakusta on niuhotusta, mutta esim aitoja mattoja ei yleensä viedä pesulaan. Ne puhdistuvat pakkaslumessa tavallisesta pölystä yms. Tiedän kuitenkin, että labradori on rasvainen koira, jolta lähtee karvoja ja sitten vielä syyskurat päälle. Niuhotusta tai ei, mutta en halua kotiin karvaavaa ja haisevaa koiraa ja iso koira haisee aina ulkoiltuaan. Tällaista asumistyyliä voi olla vaikea ymmärtää kun tänä päivänä tapaa olla kodinhoitohuoneet, mutta satavuotiaaseen talovanhukseen sellainen ei kuulu.

Mitä tulee lapsenlapsiin, heiltä saa kuravatteet pois kuistilla ja he tietävät että meillä syödään vain ruokapöydässä. Lapsista ei lähde karvaa eikä lapset haise. Tietenkin lapsiin on myös valmiimpi panostamaan ja heiltä hyväksyy enemmän kuin vierailta eläimiltä.

tule anoppilaan mukaan. Heillä oli ennen koiria jotka eivät tulleet omani kanssa toimeen ja nykyään paikalla on niin paljon pieniä lapsia etten viitsi ottaa epävarmaa koiraa sinne jatkuvasti vahdittavaksi. Koiralle on aina järjestynyt hoitopaikka omien vanhempieni luota enkä koe tilannetta mitenkään ongelmalliseksi. Koiran kyläilyä ei ole suoranaisesti kielletty, mutta tiedän että kälyni arastelee koiraamme omien lapsiensa seurassa. Mielestäni tämä koira asia on vain minun "ongelmani" enkä todellakaan vaatisi mieheni sukulaisilta erilaista asennetta.

eihän ap:n pojan tyttöystäväkään ole vaatinut että koirat saisivat tulla mukana. Fakta vaan on se että jos koirat eivät ole ap:n kotiin tervetulleita eikä tyttö saa koirien hoitoa järkättyä niin ei hän silloin myöskään voi ap:n luona kyläillä. Silloin poika kyläilköön yksin tai ei ollenkaan.

Jossain pienessä määrin ymmärrän ap:n ajatuksia, suuremmalta osalta en.

Mikä elämässä oikeasti on tärkeää? Yhdessäolo läheisten (myös eläinten) kanssa vai putipuhdas, steriili koti, jossa lattiat kiiltävät? Millaisen muiston itsestäsi jätät ja millaisia muistoja itsellesi keräät tästä elämästä?

Pikkuisen siis sietokykyä ja ymmärrystä kehiin ap! Jos kyseessä tosissaan ovat normaalit, sisäsiistit koirat, eivätkä mitkään rapakossa möyrineet kurakasat, on koirien porttikielto suoranaista v*tuilua ja ainakin itse ottaisin aika pahana loukkauksena moisen. Meillä koirat ovat perheenjäseniä ja jos he eivät ole tervetulleita kyläpaikkaan, emme sinne me muutkaan mene. Allergiat tietysti ovat syinä ihan oma lukunsa.

Mitäpä jos tämä ko. tyttöystävä jääkin poikasi elämään pysyvästi? Ehkäpä parinkymmenen vuoden päästä poikasi vaimo kieltää sinun, alzheimerin turruttaman, dementoituneen vaippahousun vierailut heidän kotonaan hajuhaittoihin ja vaivannäköön vedoten! Miltä se sinusta silloin tuntuisi?

Jatkan samalla linjalla. Jos perheellenne tulee kutsu häihin tai mihin tahansa juhliin, niin ilmeisesti koirat otetaan _perheenjäseninä_ sinne mukaan myös?

anoppi ei pidä koirista, eikä mistään muistakaan eläimistä yhtään sen enempää. Meidän koiramme ei ole tervetullut anoppilaan nimenomaan näistä syistä, että tulee likaa ja roskia ja lattiat naarmuuntuu ym. Anoppi myös kulkee lapsiemme perässä rätti kädessä kun kyläilemme siellä, seiniä ei saa hipaistakaan ja muutenkin pitää leikkiä "kusi sukassa" ;)



Ei siinä mitään, kunnioitan kyllä anopin mielipidettä, enkä väkisin koiraamme mukaan kylään koskaan otakaan, mutta toki tämä asia tekee kyläilystä anoppilaan vaikeamman. Koira kun joutuu olemaan yksin kotona jo arkisin työpäivien ajan, niin ei ole kiva viikonloppuisin enää kovin paljon yksin pitää. Vierailemme siis anoppilassa harvemmin kuin omilla vanhemmillamme jotka ovat koiraihmisiä ja koiranomistajia itsekin. Anoppi olisi myös täysin tervetullut meille kylään, mutta jostain syystä ei halua tai jaksa koskaan tulla, olen jopa ehdottanut, että koiran voisin pitää vierailun ajan eri huoneessa, mutta minkäs teet, jos ei niin ei..

emme haluaisi asettaa mitään tiukkoja ehtoja ja vaatimuksia tyyliin koirat tai me, eikä vieraalle ihmisille varsinkaan. Poika kyllä tietää tyylimme, sekä sen ettemme halua eläimiä sisälle kotiin, että myös sen miten tärkeitä ihmissuhteet ovat. Jos uudelle ihmisille heti asettaa tiukkoja ukaaseja, voi suhde mennä pieleen alusta lähtien. Poika on keskustellut asiasta tytön kanssa, joka kuitenkin pitää itsestään selvänä että koirat ovat siellä missä hänkin. En haluaisi heillekään skismaa yhdestä asiasta ja kirjoitan täällä juuri siksi, että yleensä kaikkeen on vuosien varrella löytynyt kompromissi, mutta nyt tuntuu olevan konstit vähissä.

Emme vihaa eläimiä, siitä ei ole kysymys. Ehkä se jostakusta on niuhotusta, mutta esim aitoja mattoja ei yleensä viedä pesulaan. Ne puhdistuvat pakkaslumessa tavallisesta pölystä yms. Tiedän kuitenkin, että labradori on rasvainen koira, jolta lähtee karvoja ja sitten vielä syyskurat päälle. Niuhotusta tai ei, mutta en halua kotiin karvaavaa ja haisevaa koiraa ja iso koira haisee aina ulkoiltuaan. Tällaista asumistyyliä voi olla vaikea ymmärtää kun tänä päivänä tapaa olla kodinhoitohuoneet, mutta satavuotiaaseen talovanhukseen sellainen ei kuulu.

Mitä tulee lapsenlapsiin, heiltä saa kuravatteet pois kuistilla ja he tietävät että meillä syödään vain ruokapöydässä. Lapsista ei lähde karvaa eikä lapset haise. Tietenkin lapsiin on myös valmiimpi panostamaan ja heiltä hyväksyy enemmän kuin vierailta eläimiltä.

sinun kantasi on nyt siis ehdottomasti se että et halua koiria kotiisi ja se on ihan ok. Ja ilmeisesti tyttökin on tehnyt selväksi että koirat menee sinne minne hänkin. Mitäpä tuossa tilanteessa sitten voi tehdä jos kumpikaan ei suostu minkäänlaiseen kompromissiin. Sano siis pojallesi että käykööt yksin kotonanne.

todella pettynyt olisin kasvatukseni tulokseen ja uuteen miniäehdokkaaseen jos on näin "vaativaa" mallia. Siis eläimet menisi ohi lähimmistä sukulaisuussuhteista...

Sinullahan talosi ja sen materiaalit menevät tässä kaiken muun ohi... Saat siellä hivellä vanhan talosi pintoja ihan yksinäsi sitten.

Voin kuitenkin olettaa, että oma poikani vierailisi ihan yksin täällä mikäli joku tyttöystävä jostain syystä ei suostuisi meille tulemaan.

ap

Koiraihmiset eivät taida tajuta, millainen *haju* koirista lähtee ja kyläpaikkaankin jää.

Koirat pihalle riittävän mittaiseen juoksunaruun (ei kukkapenkkeihin kaivelemaan ja pensaisiin kuseskelemaan!) (ja mahd. yöksi johonkin suljettuun tilaan).

kuin poikani tyttöystävän koirat! siis camoon! Ne on koiria, ei mitään pikkulapsia. Eikä s eole kuin vasta tyttöystävä, parin kuukauden päästä voinee olla entinen.



Sanoisin pojalleni, että tuo tyttöystäsi tänne mutta ilman koiria, kiitos. Jos ei sovi niin saa poika tulla sitten vain yksinään.

Materialismisi on suorastaan kuvottavaa. Ja toisaalta kertoo asenteestasi kaiken olennaisen: aidosti rikkaat (henkisesti tai taloudellisesti) ihmiset osaavat arvostaa elämässä niitä oikeasti olennaisia ja arvokkaita asioita. Eläviä olioita, ihmisiä ja suhteita, ei elottomia esineitä tai tavaroita.



Ehkäpä kirjoittelet muutaman vuoden päästä tänne av-palstalle katkerana anoppina ja ihmettelet, miksei kukaan lapsista, lapsenlapsista tai miniöistä tahdo koskaan käydä teillä ja miksi he viettävät enemmän aikaa siellä toisessa mummolassa? Sitä sinun on hyvä mietiskellä kun pöllyttelet niitä äärimmäisen tärkeitä "aitoja mattoja" lumihangessa kaikessa yksinäisyydessäsi. Ehkäpä kääriydyt siihen aitoon mattoon myös arkussasi?