Miksi yh olisi katkera? Miksi se on oletusarvo?

sain lapseni juhlavahinkona pitkän lapsettomuuden jälkeen. Lapsi on tokalla, elämäni on aika kivaa. Kikkeliä pitäis saada useammin, mutta en jaksa ruveta vaivautumaan sen perässä juoksemiseen. On muutakin puuhaa.

Postaukseni ei liity yh-tematiikkaan mitenkään, olen vain kiinnittänyt huomiota katkeruuden käsitteseen ja sen käyttöön.

Kaikki sujuu paljon paremmin/helpommin ilman perässävedettävää miehenkuvatusta.

Joten kyse ei ollut siitä, etteikö toinen olisi halunnut. Se (eli vastaanhangoittelu eroamisessa) oli yksi hänen tavoistaan hallita minua. Itse en voinut jäädä sellaiseen suhteeseen. En ymmärrä miksi minun pitäisi olla katkera siitä, että se ei jatkunut. En ole myöskään katkera siitä, että menin tuollaisn kusipään kanssa naimisiin. En silloin tiennyt enkä tajunnut mihin joutuisin. Ihmiset tekevät virheitä eikä siinä katkeruus auta vaan se että ottaa opikseen.

katkeruutta, että puoliso olikin alkoholista tai muuten vaan kusipää ja jouduitte eroamaan (joka toki tuollaisessa tilanteessa helpotus)?

Itse ainakin haluaisin,että liittomme ja perheemme pysyisi kasassa ja vetäishän se katkeraksi jos toinen ei sitä haluaisi ja joutuisin eroamaan