Mitä teen tuon pojan kanssa (puri eskari kaveriaan ja yhtä ekaluokkalaista...)

lapsi puree. Haet nyt selvästi syitä muiden lapsista kuin omastasi, ja kuitenkin faktaa on, että oma poikasi teki aika vittumaisen teon.

Mitäpä jos vaan myöntäisit että teillä on kotona kasvamassa oikea pikku paskapää ja pistäisit sen kuriin ennenkuin homma menee pahemmaksi?

Haet nyt selvästi syitä muiden lapsista kuin omastasi, ja kuitenkin faktaa on, että oma poikasi teki aika vittumaisen teon.

Mitäpä jos vaan myöntäisit että teillä on kotona kasvamassa oikea pikku paskapää ja pistäisit sen kuriin ennenkuin homma menee pahemmaksi?

Ap:hän nimenomaan kysyi apua siihen, miten lapsi (eikä mikään paskapää) laitetaan kuriin.

Tietenkin pureminen on väärin, ja se pitäisi saada lapsi ymmärtämään. 5-vuotiaalla vaan on keinot vielä vähissä, ja nyt selkeesti kaivataan vinkkejä siihen, mikä voisi tepsiä.

kovin helposti tuo poika ei nykyään hampaitaan käytä... paskapääksi en omaa lastani koskaan tule nimittämään teki mitä tahansa. Tietää kyllä miltä tuntuu kun purraan kun sen kohteeksi joutui useammmin kuin kerran edellisessä hoitopaikassa. Joten sanopa nyt sinä viisaana ihmisenä että kun sanktiot ja muut eivät auta että mitä minä teen.

vielä kerran

Ja vielä puree? Aika erikoista, etten sanoisi. Yleensä puremisvaihe loppuu 3-4 v iässä.



Tiukka kuri ja linja, eskarilaiselle voi jo huutaa ja häntä voi rankaista. Sadistinen ja eläimellinen käytös on saatava loppumaan ennen ekalle luokalle menemistä. Lapsesi pilaa pian koulunkäynnin ilon muilta lapsilta!

huudettu on ja kuria pidetään. Ei ole purrut herran aikoihin en edes muista koska viimeksi taisi olla alkuvuodesta hoitopaikassa. Puri takaisin kun ensin purtiin. En mieltäisi kuitenkaan sadistiseksi ja eläimelliseksi tätä käytöstä.... Mutta annahan vinkkejä mitä tehdään?

Pureminen on erittäin primitiivistä käytöstä ja sen on ehdottomasti loputtava jo pikkulapsivaiheessa!



Ei tuollaisesta voi enää syyttää ketään muuta, kannattaa yrittää keskustella pojan kanssa asiasta.

Esikoululainen tietää, mikä satuttaa eniten, ja toimii sen mukaan: puree lujaa. Kuten eläimet.



Jos lapsella on kehityksessä viivästymää, niin ymmärrän (mutta en hyväksy!) puremisen kun taidot ja puhekyky eivät vielä riitä muunlaiseen itsensä ja tunteidensa ilmaisuun. Muussa tapauksessa olisin kovin huolissani lapsesta ja vihainenkin.



Ei sillä, milloin hän viimeeksi puri, ketä puri alkuvuodesta hoitopaikassa ja miksi, ole mitään merkitystä. Turhaan siinä puolustelet.



Jos itse ette keksi keinoja, niin koulun terveydenhoitaja osaa ohjata koulupsykologille.

Tietenkin itse puremisesta pitää tulla jokin sanktio ja asia täytyy mielestäni selvittää näiden osallisten kesken. Itse menisin mukaan ja laittaisin porukan pyytämään anteeksi toisiltaan.



Muuten kuulostaa siltä, että poikasi on keinoton ison häpeän, kiukun ja vihan tunteen edessä.Hän ehkä ottaa lällättämiset itseensä, jos itsetunto ei ole riittävän vahva. Ehkä voisi lähteä itsetunnon vahvistamisesta. Myönteisen huomion antamisesta ja kiittämisestä oikein tehdessä ja hyvin käyttäytyessä. Voisitte myös yhdessä harjoitella vihan tunteen kohtaamista ja puhua siitä paljon. Voisi esim. kotona leikkiä sitä, että toiset lällättävät ja miten siitä selvitään.Lastan kanssa joskus toimii tällainen draama menetelmä, jossa asia konkretisoidaan.



En osaa oikein enempää auttaa. Paljon tsemppiä teille.

Onko kavereista puutetta tai niiden kanssa ongelmia ja onko tällainen mahdollinen kaverijuttuihin liittyvä tilanne päässyt nousemaan keskiöön? Jos näin, niin voi olla että se herkistää kaikelle toisten lasten kritiikille, lällätyksille jne. ja nostaa esiin niin ison tunteen ettei löydy keinoja hillitä sitä tai purkaa hyväksytysti. Etenkin jos kyse on harvoin tapahtuvasta toiminnasta, eikä päivittäisestä reagointitavasta. jos pureminen olisi päivittäistä niin pian vain ammattiavun pariin, mutta satunnaisuus voisi kaiketi viitata siihen että tunne vain kasvoi liian isoksi.



Kovin tarkasti tai pitkään ei tuon ikäinen osaa vielä tunteistaan jutella tai analysoida, joten se tuskin juurikaan auttaa. Jos taustalla on vähänkään lapsen kokemusta siitä ettei kavereita ole tai ettei mahdu mukaan kavereiden leikkeihin, niin siitäkin ovisi tulla tuollainen yliherkkä reagointi. Uusi vauva perheessä on omiaan lisäämään yksin jäämisen tunnetta, vaikka olettekin lasta huomioineet.



Onko lapsella joku harrastus josta vanhemmat ovat kiinnostuneita, johon vievät jne. Onko esim. isän tai äidin kanssa joku yhteinen harrastus tai puuha, kuten kalastus, metsäretkeily tms. Keskusteletteko tyyliin "ajattele kun vauva kasvaa niin senkin kanssa voi lähteä koko porukalle retkelle" jne. Onko keskosuuteen liittyviä pelkoja purettu, onko pojalta kysytty että pelkäsitkö vauvan kuolemista? Voihan olla että on pelännyt ettei vauva selviä, nyt myöhemmin vauva ärsyttää ja on normaalia että lapsi toivoo vauvan vietävän pois tai että se kuolisi tms. mutta tietysti vain häivähtävänä ajatuksena. jos välillä vauva jo tympii ja aiemmin on pelännyt sen puolesta voi olla hyvin ristiriitainen olo. Voisi olla hyvä jutella siitäkin että sisarusta voi rakastaa enemmän kuin mitään muuta, vaikka samalla se voi myös ärsyttää enemmän kuin kukaan toinen, että se on normaalia ja ettei ärsytyksen takia tarvitse muuta kuin jutella siitä vanhemmille ja antaa sen mennä ohitse.



Voi olla että nämä neuvot menevät nyt ihan metsään teidän tilanteessanne, mutta ei varmasti haittaa vaikka näitäkin kokeilee.

eskarin alkaessa ja sanoi että on kavereita juuri tämä toinen jota nyt sitten puri.... Vähän aikaa sitten oli lelupäivä ja silloin sanoi ettei kukaan leiki hänen kanssaan. Laitoin viestiä opettajalle ja kysyin tuosta kaveriasiasta. Saa nähdä mitä vastaa takaisin. Juu jalistreeneihin vien joka to ja vauva silloin isovanhemmilla. Mies on töissä ja tekee 50h vkoja toistaiseksi. Vauvasta tykkää kovasti ja suukottaa ja hoivaa mutta joskus myös ärsyyntyy kun äiti ei heti ehdi tekemään jotain mitä pyytää. Itku pääsee kun ajattelee että on mennyt puremaan vaikka tietää sen olevan väärin ja tekevän kipeää. Tämä on kyllä ainutlaatuinen tapaus en olisi uskonut että enää tekee tuollaista. Mutta toivon hartaasti että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Pelkään että tulee seuraamuksia enemmänkin... toivottavasti ei...



Kiitos näistä kultaisista neuvoista ja sanoista.

ja olen vihainen ja puolustan lastani siinä mielessä että tämä ei ole häneltä tyypillistä käytöstä. Syytä en tarkkaan tiedä mistä tilanne lähti ja mikä johti siihen että hän puri. Selvitän asian opettajan ja tarvittaessa näiden poikien kanssa. Yhden kerran puremisesta en lähde psykologin juttusille se on varma asia.