Miksi yh olisi katkera? Miksi se on oletusarvo?
Minä tunnen monta naista joka on jättänyt vätysmäisen ja huonon miehensä ja on ainoastaan helpottunut että on päässyt riippakivestä eroon.
Kommentit (24)
"mies jätti vaimonsa lennossa nuoremman vuoksi". Ennenhän naiset eivät lähteneet niinkään, vaan heidät jätettiin.
Oman elämän onnellisuus on parantunut n. 100 % sen jälkeen, kun tajusin häipätä!
Jätin viinaanmenevän mieheni 5 vuotta sitten. Nyt kahden lapsen yksinhuoltajana olen paljon onnellisempi. Toki uusi mies olisi tervetullut, mutta hyvä näinkin.
p.s Ennen jonkun mainitsemista asiasta, mieheni ei juuri käyttänyt alkoholia tavatessamme, eikä vielä ennen lasten saantiakaan. Sitten ukkoutui ja alkoi ryyppäämään.
eli moni yh omaa paremman tukiverkoston kuin parisuhteellinen
En minä ainakaan ollut katkera hetkeäkään. Ero oli helpotus. Kaikista asioista tuli paljon helpompia sen jälkeen. Miksi olisin ollut katkera? Olin paljon katkerampi avioliitossa ollessani.
puolen vuoden jälkeen erosta ex jaksaa kiusata ja lähetellä noita huora- paskaviestejä. jos niistä pääsisi eroon, elämä hymyilisi.
Katkeraksi se vetää.
Ei kaikille seksi ole vaan sitä "munansaamista", pärjään itse ainakin hyvin ilmankin seksiä, ei valittamista.
Katkeraksi se vetää.
Saan siis riittävästi, kun en ole katkera, vaikka yh olenkin :)
Katkeraksi se vetää.
Joten tämä ei ollut kovin hyvä selitys.
Yh:na olleena voin kertoa, ettei koskaan ole ollut niin paljon munaa tarjolla kuin silloin. Valitettavasti osa tarjokkaista oli noita katkeria perheenisiä, jotka eivät saaneet seksiä omassa suhteessaan niin sitten sitä tullaan vonkaamaan muilta baareissa.
moni parisuhteessa eläväkään saavan tarpeeksi munaa;)
En ole ollut päivääkään katkera,vaan onnellinen kun jätin mieheni.
Tällä hetkellä seurustelen ja munaakin saan ihan riittävästi...ja dildot on keksitty;)
Tuntuu olevan ehdottelijoita yllättävästikin.
Enkä kyllä ole muutenkaan yhtään katkera :) Parempaa tämä on kuin huonossa parisuhteessa.
Tällä hetkellä seurustelen ja munaakin saan ihan riittävästi...
Yh ei ole enää oikea yh, jos seurustellaan.
katkeruutta, että puoliso olikin alkoholista tai muuten vaan kusipää ja jouduitte eroamaan (joka toki tuollaisessa tilanteessa helpotus)?
Itse ainakin haluaisin,että liittomme ja perheemme pysyisi kasassa ja vetäishän se katkeraksi jos toinen ei sitä haluaisi ja joutuisin eroamaan
katkeruutta, että puoliso olikin alkoholista tai muuten vaan kusipää ja jouduitte eroamaan (joka toki tuollaisessa tilanteessa helpotus)?
Itse ainakin haluaisin,että liittomme ja perheemme pysyisi kasassa ja vetäishän se katkeraksi jos toinen ei sitä haluaisi ja joutuisin eroamaan
Miksi olisin katkera? Elämä on liian lyhyt katkeroitumaan loppuelämäksi. Tottakai alussa oli katkera ja surua riitti lasten takia, mutta aikansa kutakin. Kaikki on paljon parempaa nyt.
katkeruutta, että puoliso olikin alkoholista tai muuten vaan kusipää ja jouduitte eroamaan (joka toki tuollaisessa tilanteessa helpotus)? Itse ainakin haluaisin,että liittomme ja perheemme pysyisi kasassa ja vetäishän se katkeraksi jos toinen ei sitä haluaisi ja joutuisin eroamaan
Olen saanut monta hyvää vuotta exäni kanssa, kaksi aivan ihanaa lasta. Surin kyllä, kun ero oli ajakohtainen, mutta en katkeruutta. Ehkä osa ihmisistä on positiivisempia tms?
Olen ollut yh jo pian 7v, ja elämä on ihan mallillaan, vaikka ydinperhettä ei enää olekaan, eikä toki koskaan tulekaan.
Tällä hetkellä seurustelen ja munaakin saan ihan riittävästi...
Yh ei ole enää oikea yh, jos seurustellaan.
vasta yhteen muuttaessa menettää tuon "tittelin" yh.
katkeruutta, että puoliso olikin alkoholista tai muuten vaan kusipää ja jouduitte eroamaan (joka toki tuollaisessa tilanteessa helpotus)? Itse ainakin haluaisin,että liittomme ja perheemme pysyisi kasassa ja vetäishän se katkeraksi jos toinen ei sitä haluaisi ja joutuisin eroamaan
Miksi olisin katkera? Elämä on liian lyhyt katkeroitumaan loppuelämäksi. Tottakai alussa oli katkera ja surua riitti lasten takia, mutta aikansa kutakin. Kaikki on paljon parempaa nyt.
on oletusarvo täällä, koska täällä katkerat yh:t valittavat -eihän ne riippakivistä eroon päässeet pidä isoa melua itsestään, vaan elävät tyytyväisinä ja vapaina!
Välillä näyttää että kaikkia mahdollisia negatiivisia tunteita nimitetään katkeruudeksi. Vielä hullumpaa on, että katkeruudesta aina aina aina puhutaan ikäänkuin se olisi jonkinlainen vika kantajassaan. Siinähän on kyse sellaisesta pahasta, mitä toinen, katkeruuden aiheuttaja on tehnyt eikä ole kunnolla hyvittänyt ja pyytänyt anteeksi.
Tällaisen asian ja ihmisen pahalla muistaminen on luonnollista ja normaalia, eikä kenelläkään ole mitään ihme velvollisuutta antaa pikaisesti anteeksi ja unohtaa kaikkia kokemiaan ikävyyksiä. Vaikka se toki olisi pahantekijän kannalta näppärää.
Jonkin asian ja ihmisen muistaminen pahalla ei välttämättä hallitse tai myrkytä "katkeran" elämää, kuten aina halutaan pahansuovasti väittää. Voi elää täysin onnellista elämää, nauttia perheestään ja ihanasta aviopuolisostaan, kuten kaikesta muustakin mitä on elämässä saavuttanut, ja samalla sujuvasti muistaa myös menneisyyden, ilman itsepetosta ja mustan väittämistä valkoiseksi. Ja toisin kuin aina väitetään, tästä ei välttämättä mitenkään kärsi se, joka muistaa pahaa pahalla. Ainakin minun tapauksessani asiasta todella kärsii se, jota pahalla muistan - ennen kaikkea hän näyttää kärsivän siitä, miten onnellinen minä hänen vastakkaisista yrityksistään huolimatta olen, ja että minä myös tiedän hänen menneisyytensä ja nykyisen "elämänsä" kaikessa häpeällisyydessään ja noloudessaan.
Jos ei käsittele kunnolla, niin katkeruus jää.