oletko ollut ns.toinen nainen koskaan? kuinka usein tapailitte ja missä?

olimme aluksi ihan kavereita mutta sitten suhteen laatu muuttui, tapasimme yleensä päivittäin, paitsi viikonloppuisin. Tapasimme joko luonani tai sitten jossain ulkona tai kaupoilla,käytiin kahvilla yms. Tai mies tuli luokseni töiden jälkeen tai illalla kun oli muka kuntosalilla, tai sitten vietti koko päivän luonani etätöitä tehden. Tätä jatkui muutaman kuukauden kunnes tuli stoppi. Kolmen kuukauden tauon jälkeen jatkoimme taas tapailua, yhä useammin. Vuoden kuluttua tästä mies muutti erilleen vaimostaan ja seurustelemme nyt ihan "virallisesti" ja meillä on lapsi. Tapailumme alkamisesta on nyt 3vuotta.

mutta kävin yhdesti kahvilla miehen kanssa, joka oli avoliitossa. Netissä tapasin, hän oli kuulemma eroamassa ja meni niin huonosti jne.... No, ei olis pitänyt edes mennä kahville, koska tiesin etten aio mennä mihinkään kolmanneksi pyöräksi. Mies saattoi olla hakemassa vain lohduttajaa tai kuuntelijaa, tai sitten ihan seksiä, mutta juttelutuokion jälkeen sanoin hälle selvästi, että kannattaa selvittää tilanne kotona ennenkuin alkaa etsiä uutta naista. Ei ollut kyllä ihan mun tyyppiäkään tuo mies, vaikka ihan mukava ja puhelias olikin.



--Vaikuttaa siltä että monilla miehillä on jo se varanainen haettuna, ennenkuin uskaltaavat erota entisestä?!!!

olimme aluksi ihan kavereita mutta sitten suhteen laatu muuttui, tapasimme yleensä päivittäin, paitsi viikonloppuisin. Tapasimme joko luonani tai sitten jossain ulkona tai kaupoilla,käytiin kahvilla yms. Tai mies tuli luokseni töiden jälkeen tai illalla kun oli muka kuntosalilla, tai sitten vietti koko päivän luonani etätöitä tehden. Tätä jatkui muutaman kuukauden kunnes tuli stoppi. Kolmen kuukauden tauon jälkeen jatkoimme taas tapailua, yhä useammin. Vuoden kuluttua tästä mies muutti erilleen vaimostaan ja seurustelemme nyt ihan "virallisesti" ja meillä on lapsi. Tapailumme alkamisesta on nyt 3vuotta.

siksi en toivoisi tekeväni samaa "virhettä" uudelleen sillä se tosiaan on aivan hirveä tunne olla rakastunut toiseen joka on kuitenkin paljon enemmän istoutunut vaimoonsa ja itse on vasta se toinen vaihtoehto. Kamalaa ikävää aina kun ei voi toista nähdä, viikonloput olivat yhtä helvettiä ja lomat kun itse sai yksin ruikuttaa ja toinen vietti ne perheensä kanssa. Ei tuollainen ole mitään elämää, onneksi se on nyt ohi. Itse koitin oikeuttaa tekoni sillä että olin itse sinkku ja että mies "roikkui vaimossaan vaim lapsen takia" mutta tiedänhän minä ettei se ole noin yksinkertaista. Ja tiedän mihin mies on kykenevä, saan nyt elää epävarmuudessa vaikka olenkin suhteessa rakastamani miehen kanssa. Tosin tiedän itsekin mihin olen kykenevä kun kerran pystyin olemaan toinen nainen, en voi omasta teostanikaan olla ylpeä. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä että jos suhde ei toimi pitää erota ennenkuin alkaa vehtaamaan kenenkään muun kanssa. Toivon myös miehen tällä kertaa noudattavan tuota ohjetta.

että mikä näissä tilanteissa sitten lopulta meni pieleen, kun ensin tuntui että kaikki oli ihanaa ja lopulta sitten huomataankin että se oli karmea virhe? Jäätiin kiinni ja puoliso jätti? Oma pää meni sekaisin? Mitä tapahtui?

Töissä, neukkarissa, työmatkoilla ja minun luonani jne. Kyllä hätä (halu) keinot keksii. Ja tästä kokemuksesta syvästi viisastuneena: NEVER AGAIN!

Mies oli pomoni. Rakastuin - mies ei. Mies on pahimman luokan seksiaddikti ja narsisti (sulavakäytöksinen, small talk hallussa, valehtelee sujuvasti, potki työyhteisössä kaikki muut miehet pihalle, manipuloi, johti hajota ja hallitse -tyylillä, suunnattoman älykäs). Kun tajusin nämä asiat (oli vikitellyt vähän muitakin kuin minua...), otin välimatkaa.

Tästähän narsku repesi ja minua kiusattiin työpaikalla. En tiedä miten jaksoin - sisulla kai. Mies teki kuitenkin virheitä ja päätti lähteä talosta. Onneksi pääsin irti hänestä.

Seksi oli kyllä kuumaa, mutta siinäpä se. Kovat oppirahat maksoin, enkä enää ikinä, ikinä tule olemaan toinen nainen.

Olin toinen nainen minäkin, molemmat perheellisiä, välimatkaa 600km. Näimme aina työreissulla tai kun ko mies kävi kotiseudullaan lomalla. Todellakin, ihmisen elämässä/avioliitossa on jotakin pielessä, niin oli minulla ja varmaan tällä miehellä myös. Aika hankala on jatkaa sellaista kaksoiselämää kovin kauaa menettämättä järkeään. Jos ihminen on vähänkään normaalilla järjellä varustettu, alkaa hän jossain vaiheessa katua. Jos minulta olisi kysytty asiaa 1,5 v sitten, olisin varmasti vastannut samalla tavalla kuin nro 5, että ei kaduta ja ihanaa aikaa.. Mutta nyt sanon kokemuksen rintaäänellä, että ei kannata.

Ei kaduta vielä ainakaan.

ps. en ole 5

ja koska en rakasta miestä, emme eroakaan. Kaikki paikat käy.

"vittumaisen" vaimonsa kanssa naimisissa ja sinä jäät aina vaan kakkoseksi?

mitä tarkoitin! Juuri näin se menee ja se on pidemmän päälle kauheaa.

Olen ollut 8kk suhteessa varattuun mieheen, joka naimisissa ja jolla 2 lasta, joista toinen jo täysikäinen ja toinenkin täyttää kohta 18. Minä olen sinkku (en ollut kun tavattiin) ja minulla 1 pieni lapsi. Meidän suhteen ei pitänyt johtaa mihinkään, mutta se on ollut alusta asti niin täynnä intohimoa ja rakkautta, että olemme alusta asti pitäneet selvänä, että meidät on tarkoitettu yhteen. Nyt hänellä ero meneillään ja yritämme olla paljastumatta, ettei kukaan tietäisi, että suhde alkoi jo ennen eroa, mutta meillä on jo yhteinen asunto, josta ei kukaan muu tiedä ja haaveilemme vauvasta.

Ihan aluksi tapailimme hotellissa yms. ja aina kun mahdollista.

En kadu, koska hyvään suhteeseen ei kukaan toinen pääse väliin.

kanssa todella upeaa. En ole sittemmin sellaista yhteyttä kokenut kummallakaan tasolla, sellaista himo ja keskustelua.



Oli todella hirveää olla rakastanut, olla silti vasta se kolmas vaihtoehto miehen lasten ja vaimon jälkeen. Onneksi saimme lopetettua suhteemme, tosin surua kesti vuosien ajan.



Nyt 10 vuotta noiden tapahtumien jälkeen voin sanoa, että aluksi se oli upeaa, sitten huonot puolet ottivat voiton. Se mustasukkaisuus, kateus, katkeruus miehen vaimoa kohtaan, se oli huono tunnetila.

Nyt olen tuon miehen vaimo :)

Ja tiedät, millaiseen peliin mies kykenee selkäsi takana =)

ja voin sanoa, että hukkaan heitettyä aikaa, petettyjä lupauksia, toiveita jotka eivät saaneet täyttymystä. Mies oli koko ajan "eroamassa" vaimostaan, vakuutteli rakkauttaan minuun ja kuinka kamala se oma vaimo olikaan. Seksiäkään ei ollut vaimon kanssa koskaan. Silti vaan tuli lapsia ensin yksi, sitten toinen. Kyllä haavoitin sieluni verille tämän miehen kanssa, enkä koskaan tekisi sitä uudelleen. Pahoillani olen myös vaimonsa ja lastensa puolesta. Nyt vanhempana on laajempi perspektiivi asioihin ja vaikka on miehen valinta pettää, niin kyllä se toinen nainen aktiivisesti pettämisprosessiin osallistuu. Siinä ei ole mitään kunniakasta tai arvokasta.

:D :D

Tapailtu on milloin missäkin, useimmiten minun luonani. Ainoa sääntöni oli, etten koske sellaisiin miehiin, joiden tyttöystävän/puolison tunnen.



Viimeisin tapailu johti avioliittoon ja nyt muitten miehet saavat olla minulta rauhassa. ;)

Ihastuin tolkuttomasti junassa viereeni istuneeseen minua kymmenen vuotta vanhempaan mieheen kun olin 20-vuotias kakara.

Soiteltiin ja tekstailtiin aina välillä, mä himoitsin tuota miestä ihan tajuttomasti. Ei tavattu moneen vuoteen, kunnes sitten kerran mies soitti että tule bisselle, istuivat kavereineen asuntonni läheisessä baarissa. Olin ihan täpinöissä, koska vilpittömästi sanoen en ollut koskaan himoinnut ketään niin silmittömästi.

Ilta oli hauska ja päädyin sänkyyn miehen kanssa. Seksi oliaivan mieletöntä. Kuulin illan aikana että mies seurustelee vakavasti jo ties kuinka monetta vuotta. Kyllähän se kirpaisi, mutta olin niin ihastunut että en antanut sen häiritä.

Suhde jatkui ehkä 3-4 kk ja harrastettiins elämäni kiimaisinta seksiä junassa, hotelleissa, minun luonani, ties missä.. Sitten alkoi mun omatunto kolkuttaa, aloin jatuvasti vaan ajatella miehen avovaimoa, ja sitä miten kamalaa olisi jos joku nainen tekisi samaa minun mieheni kanssa (olin sinkku silloin kylläkin). Lopetin suhteen sen suurempia selittelemättä ja mies soitteli perääni muutaman kerran.

Nyt sitten äijä otti yhteyttä facebookin kautta (ensitapaamisestamme on 15 vuotta) ja pyysi kaverikseni. Itse olen vahvasti naimisissa ja tuo mies naimisissa saman naisen kanssa jonka kanssa seurusteli jo silloin kun me sählättiin.

Huvittavaa, mutta viikko sitten mies alkoi lähetellä seksuaalissävytteisiä viestejä että josko voitais taas tavata... No eipä kiinnosta, kyllä oma rakas on paras ja ihanin ja senkin sanon vaan että en ainakaan arvosta itseäni yhtään enempää sen jälkeen kun tiedän että olen pannut toisen naisen miehen kanssa.

ihanan miehen kanssa kunnes tilanne on vaikeutunut, ja helvetin vainoharhainen vaimo alkanu kyttään miehen menoja ja ei uskalla enää ees viestitellä eikä että hän ois öitä pois kotoa kun kyylä kyttää... vittumaista.

vastausta. mutta ilmeisesti mies on niin velvollisuudentuntoinen ettei voi jättää lastensa äitiä, lasten elämä menee siitä pilalle. no, en tuohon usko, lapset jo lähes aikuisia.

mutta tottakai jos vaimo tietää mistä mies tulee ja kenen kanssa niin elämä voi olla aika vittumaista noitten retkien jälkeen. nyt harrastetaan sitten vaan mökkelilyä.

kerranhan tässä jo erottiin ja oltiin kk erossa, mutta mies halusi jatkaa suhdetta vaikka itse päätöksen olikin tehnyt. tosin se oli mun mielestä hyvä päätös. mutta takaisin yhteen halusin minäkin.