Lue keskustelun säännöt.
oletko ollut ns.toinen nainen koskaan? kuinka usein tapailitte ja missä?
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä, neukkarissa, työmatkoilla ja minun luonani jne.
Kyllä hätä (halu) keinot keksii.
Ja tästä kokemuksesta syvästi viisastuneena: NEVER AGAIN!
Enkä kadu. Miksi katuisin, mies on itse tehnyt valintansa.
Olen ollut 8kk suhteessa varattuun mieheen, joka naimisissa ja jolla 2 lasta, joista toinen jo täysikäinen ja toinenkin täyttää kohta 18. Minä olen sinkku (en ollut kun tavattiin) ja minulla 1 pieni lapsi. Meidän suhteen ei pitänyt johtaa mihinkään, mutta se on ollut alusta asti niin täynnä intohimoa ja rakkautta, että olemme alusta asti pitäneet selvänä, että meidät on tarkoitettu yhteen. Nyt hänellä ero meneillään ja yritämme olla paljastumatta, ettei kukaan tietäisi, että suhde alkoi jo ennen eroa, mutta meillä on jo yhteinen asunto, josta ei kukaan muu tiedä ja haaveilemme vauvasta.
Ihan aluksi tapailimme hotellissa yms. ja aina kun mahdollista.
En kadu, koska hyvään suhteeseen ei kukaan toinen pääse väliin.
En kadu. Hauskaa oli ja niitäkin juttuja on mukava sitten muistella kiikkustuolissa vanhana. Kaikkea sitä tyhmyyksissään ja nuorena tekee.
Tapailin yhtä neljän lapsen isää monta kuukautta. Yleensä jossain kaupungilla tai mun luona. Muutaman kerran olen myös ns. mennyt aviopetiin. Se oli kyllä varsin oksettavaa, mut ah, niin jännittävää ja kiihottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailtiin lähes päivittäin. Minun kotona, autossa, ulkona, hänen työpaikallaan. Lähinnä hänen työaikanaan ja sen jälkeen. Lisäksi tietenkin näitä "miehen työpaikan iltoja", keilausta, risteilyjä ym.
että mikä näissä tilanteissa sitten lopulta meni pieleen, kun ensin tuntui että kaikki oli ihanaa ja lopulta sitten huomataankin että se oli karmea virhe? Jäätiin kiinni ja puoliso jätti? Oma pää meni sekaisin? Mitä tapahtui?
Töissä, neukkarissa, työmatkoilla ja minun luonani jne. Kyllä hätä (halu) keinot keksii. Ja tästä kokemuksesta syvästi viisastuneena: NEVER AGAIN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mikä näissä tilanteissa sitten lopulta meni pieleen, kun ensin tuntui että kaikki oli ihanaa ja lopulta sitten huomataankin että se oli karmea virhe? Jäätiin kiinni ja puoliso jätti? Oma pää meni sekaisin? Mitä tapahtui?
Töissä, neukkarissa, työmatkoilla ja minun luonani jne. Kyllä hätä (halu) keinot keksii. Ja tästä kokemuksesta syvästi viisastuneena: NEVER AGAIN!
Yleensä itte kyllästyin ja jätin miehen. Sitä ei nuorena tarvinnut mitään elämänsä rakkautta enkä näistä varatuista ajatellutkaan sellaista, vaikka yksikin 2 lapsen isä olisi halunnut jättää perheensä ja alkaa mun kanssa. Siinä kohtaa minä sanoin että hei hei.
tapailin naimisissa olevaa miestä about 5 vuotta, joskus viikottain ja joskus vain muutaman kerran vuodessa. Onneksi olen kasvanut ja tullut aikuseksi.. en ikinä tunustaisi asiaa kellekkäään, en varsinkaan nykyiselle miehelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aina se toinen puoli. mies nukkuu vaimonsa vieressä vaikkei seksiä olisikaan. tekee perheensä kanssa lomamatkat ja sä ruikutat rannalla. aina pitää miettiä voiko soittaa vai onko rva kotona jne.
olet kuitenkin se viimeinen vaihtoehto vaikka haluaisit olla ensimmäinen.
on aina se toinen puoli. mies nukkuu vaimonsa vieressä vaikkei seksiä olisikaan. tekee perheensä kanssa lomamatkat ja sä ruikutat rannalla. aina pitää miettiä voiko soittaa vai onko rva kotona jne.
olet kuitenkin se viimeinen vaihtoehto vaikka haluaisit olla ensimmäinen.
Vuosien ajan. Oli pakko vain sitten itse jatkaa elämää, tapasin nykyisen mieheni.
En kadu silti asiaa, tuo aika varatun miehen kanssa oli ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en halua edes käydä missään ja jos käyn en kattele miehiä sillä silmällä.
toisekseen mies on mustis, kysyi juuri, onko mun pakko lähteä pikkujouluristeilylle. jä mähän en mene koska hän niin haluaa.
Hienoa lukea, että jotkut ovat kokeneet myös niitä onnellisia loppuja... Minä en kai kuulu niihin.
Tapasin miehen vuosia sitten risteilyllä... ohi mennen oli nähty pari kertaa aikaisemmin samoilla nurkulla, mutta ristelyllä vasta ensimmäistä kertaa kunnolla juteltiin. Mies antoi numeronsa ja kysyi saako soittaa. Ajattelin, että tuskinpa soittelee, kun kuitenkin on vaimo ja lapset kotona, joista heti rehellisesti minulle kertoi.
Vaan soittipa kuitenkin ja siitä alkoi pitkä ystävyyssuhde 2000 luvun alulla. Nähtiin usein... useamman kerran viikossa ja miltei päivittäin pidettiin yhteyttä. Käytiin elokuvissa, syömässä, kävelemässä, lenkkeilemässä ja ajelemassa. Olin aktiivisesti mukana hänen harrastuksissaan ja muutenkin osallisena elämässä. Ennen kaikkea olimme ystäviä, vaikka kyllähän suhteessamme oli myös se fyysinen puoli.
Minä itse olen ollut koko ajan "sinkkuna", vaikka olen kokenut kuitenkin olevani samalla myös jonkulaisessa parisuhteessa.
Minä sain suhteesta itselleni syyn "pysyä" sinkkuna, koska nautin suunnattomasti myös siitä, että kotonani minä hoidan lapseni ja muut arkiset kuvioni minun säännöilläni ja omalla aikataulullani. Lapset ovat meille molemmille tulleet aina ensimmäisenä!
Miehen avioliitto on alusta saakka (tietenkin vain miehen kertoman mukaan) enemmän "kämppis"pohjalla, kun oikeasti tasavertainen ja toisiaan kunnioittava liitto. Molemmat ovat eläneet omia elämiään ja menneet omia menojaan puuttumatta toisen olemiseen sen kummemmin. Tässä vuosien saatossa erinäisistä syistä johtuen, olen nähnyt, että niin tilanne tosiaan onkin.
Tämän vuoden alussa mies kuitenkin alkoi puhumaan, että liitto ei oikein toimi enää, ovat vieraantuneet toisistaan niin, että mies oli kertonut vaimollee, että ei kiinnosta enää. Haluan myös korostaa, että mies ei koskaan ole lupaillut minulle mitään, eikä minun vuokseni olis eroa ollut ottamassakaan.
Alkuvuoden ja kesän aika tilanteet olivat heillä kotona kärjistyneet ja minä huomasin sen myös siitä, että mies vähensi yhteydenpitoa ja oli hyvin surullisen ja tavallaan myös ahdistuneen oloinen silloin kun tapasimme.
Lopulta loppukesästä hän ilmoitti alkavansa etsiä itselleen uutta asuntoa.
Minä tietenkin olin surullinen hänen puolestaan, mutta samalla salaa uskomattoman onnellinen siitä, että vihdoin tulisi "minun vuoroni". Toisin kävi.
Mies on niin ahdistunut erosta, että minä sain käskyn jättää hänet rauhaan. Toisaalta ymmärsin, että hän tosiaan haluaa käydä kriisinsä yksin läpi, mutta miten voikaan ihmisen mieli olla niin herkkä, että loukkaannuin verisesti.
Suutuin ja raivosin, itkin ja anelin... Nolasin itseni totaalisesti ja suututin miehen aivan totaalisesti. En vain olisi halunnut luopua parhaasta ystävästäni.
Nyt tilanne on kaikin puolin katastrofaalinen. Miehen ero on aivan kesken, ja minä yritän pysyä poissa kuviosta parhaan kykyni mukaan.
Pidämme yhteyttä todella harvoin, ja silloin kun olemme yhteydessä välillämme on todella kiusaantunut tunnelma. Mies ei halua tietenkään myös minun kanssani vääntää ja puida näitä asioita ja minulla on suuri tarve saada tilanne edes jonkunlaiseen "päätökseen", oli se sitten millainen tahansa...
Tänään näimme... kysyin suoraan, olemmeko vielä ystäviä... vastaus oli "ei se ole mahdotonta"...
Tiedän, että minun pitäisi kääntää selkä ja jatkaa matkaa eteenpäin, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanan miehen kanssa kunnes tilanne on vaikeutunut, ja helvetin vainoharhainen vaimo alkanu kyttään miehen menoja ja ei uskalla enää ees viestitellä eikä että hän ois öitä pois kotoa kun kyylä kyttää... vittumaista.
Samantyyppinen tilanne. Pistää V***ttaa!!
takaperin, pantiin miehen/yhteisen sängyssä (olivat olleet avoliitossa). Emme pitäneet yhteyttä sen jälkeen.
Meni aikaa kun tavattiin uudestaan baarissa. Mies ei alkuun sanonut palanneensa naisensa kanssa yhteen, olin humalassa ja panetti, joten vonkasin tietoisesti sänkyyn varatun miehen. Aamulla heräsin miehen sängyssä ja hänen naisensa oli tulossa omilla avaimillaan asuntoon. Onneksi mies kuuli asian ja ehti ovelle. Kun hiirenhiljaa piileskelin makkarissa ja pelkasin tyypillistä rysän päältä kiinni-episodia tajusin, että nyt tuli tehtyä paha virhe.
Tulihan vielä kolmaskin kerta taas puolen vuoden päästä, sänkyyn päädyttiin miehen kaverin luona. Huono vaihe suhteessa jne, yhä sama nainen avokkina plus 2 lapsipuolta päälle.
En voisi mennä vannomaan ettenkö enää hairahtuisi jos kyseisen miehen vielä tapaisin sattumalta. Sinänsä outoa kun aina olen kunnioittanut toisten parisuhteita, mutta tuota miestä en kadu pätkääkään.
olin ollut toista vuotta sinkku ja mies vaan veti maton alta.
Ihastuin ihan kypällä. Kerroin ystävilleni ja kukaan ei tietenkään hyväksynyt tätä, mutta olin niin sekaisin.
1,5 v kesti, kunnes tapasin mieheni, johon rakastuin.
useampaa miestä. Seurustelin, sitä kestikin kaksi vuotta, mutta viimeisenä kesänä sain myös tavata muita. Kolmea muuta tapailin, kahden kanssa harrastin seksiä. Toinen oli onnettomasti naimisissa, jo kerran eronnut ja sitten takaisin päätynyt. Tapasimme useimmiten hänen työpaikallaan: en tarkemmin kerro, mitä työkseen teki;-D. Joitakin kertoja ihan vain autossa, kerran luonani, kerran hänen vanhempiensa kotona, kun talo oli tyhjä..
Ihastuin liikaa. Tuo "vapaa" kesäni vahvisti käsitykseni siitä, ettö ihastun ja rakastun helposti, ja samalla tulen mustasukkaiseksi. Suhde päättyi (kuten ne kaikki muutkin samalla), kun tapasin nykyisen mieheni 4 vuotta sitten:-).
että mikä näissä tilanteissa sitten lopulta meni pieleen, kun ensin tuntui että kaikki oli ihanaa ja lopulta sitten huomataankin että se oli karmea virhe? Jäätiin kiinni ja puoliso jätti? Oma pää meni sekaisin? Mitä tapahtui?
miehestä tuli liian tärkeä. Olisin halunnut jakaa elämäni hänen kanssaan "ihan oikeasti". Se nyt vaan on ihan tuskaisen repivä tunne, kun olet korviasi myöten rakastunut ihmiseen, joka myös vakuuttaa rakastavansa sinua yli kaiken, mutta ei halua jättää perheettään, eikä voi edes näyttäytyä kanssasi missään julkisesti.
Kyllä suhde varattuun mieheen on virhe - ja sitä nimenomaan naisen itsensä kannalta. En todellakaan suosittele kennellekään.
Nyt olen tuon miehen vaimo :)
Ja tiedät, millaiseen peliin mies kykenee selkäsi takana =)
Nuorempana en osannut kunnioittaa toisten parisuhteita. Olin hyvännäköinen, villi ja vapaa, miehet olivat hulluina minuun. Minulla oli sekä lyhyitä juttuja varattujen miesten kanssa (asunnollani) tai sitten pitkiäkin romansseja.
Yhtä miestä tapailin hienostohotelleissa, luxusoloissa.Hänellä oli vaimo ja pieni poika samalla paikkakunnalla.
Ensimmäisen varatun miesystäväni kanssa teimmepieniä kotimaan matkoja ja harrastimme seksiä mm. autossa. Lenkkeilimme myös yhdessä pururataa kotipaikkakunnallamme. Kerran mies vei minut kotiinsa, kun perhe oli pois, olisi halunnut seksiä aviovuoteessaan, mutten suostunut siihen.