Lue keskustelun säännöt.
Muistakaa ihmiset tämä lapsia hankkiessanne!!
20.10.2010 |
Kun talouksia, joissa puolisot käsittelevät raha-asianse erillisinä, on edelleen olemassa, muistakaa naiset että ette jää tappiolliseen asemaan!
Tässä esimerkkilaskelma siedettävän reilusta jaosta, oletetaan että puolisot noudattavat prosenttiperiaatetta yhteisten kulujen maksamisessa, joka on ok jos molemmat ovat työssä ja toisistaan riippumattomana valinneet itselleen ammatin ja sen myötä myös palkkatason.
Ennen lapsen saamista:
Miehen tulot 3000 e
Naisen tulot 2000 e
Yhteiselle tilille molemmilta 40% tuloista = 1200 + 800 = 2000 e.
Naiselle jää omaa 1200 e (40% omarahapotista), miehelle jää 1800 e (60% omarahapotista).
Lapsi syntyy, ja sen pitäisi vaikuttaa molempien talouteen tasavertaisesti:
Miehen tulot 3000 e
Naisen tulot 1000 e
Edelleen tarvitaan 2000 euroa yhteiselle tilille ja jäljelle jäävästä 2000 euron omanrahan osuudesta 40% naiselle ja 60% miehelle kuten aiemminkin:
Mies laittaa yhteiselle tilille 1800 euroa, omaa rahaa jää 1200 euroa.
Nainen laittaa yhteiselle tilille 200 euroa ja omaa rahaa jää 800 euroa.
Ellei tämä onnistu, voidaan jatkaa entisellä mallilla molempien prosenttiosuutta korottaen (jotta 2000 euroa yhteisiin menoihin saadaan kasaan), mutta nainen voi kirjoittaa lapsenhoidosta laskun miehelleen, joka kattaa erotuksen.
Kommentit (39)
Meillä on omat ja yhteiset rahat, yhteinen talo ja omat asuntolainat siihen, ihan siksi että musta on helpointa ja mukavinta ettei miehen kanssa tarvitse puhua rahasta ollenkaan. Meillä on siitä aika erilaiset näkemykset, ja näin mun ei tarvitse vaivata päätäni miehen shoppailulla.
Mä olen ilman muuta ottanut enemmän taloudellisesti takkiini lasten saamisesta, mutta ei se mua haittaa. Ilman mitään sarvia ja hampaita asia ei ole mulle tärkeä, enkä mä kotona lasten kanssa ollessani ollut senkään vertaa kiinnostunut käyttämään rahaa kuin normaalisti olen. Muita puistomammoja varten ei tuntunut mielekkäältä ostaa uusia vaatteita tai muuten laitattaa itseään, eikä mulla olisi ollut mitään aikaakaan shoppailuun. Meidän lähellä ei myöskään ole mitään kivoja ravintoloita, kahviloita tms. minne olisin voinut syytää rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa ettei ostella lahjoja ollenkaan. Ei nyt just tule mieleen koska oltais ostettu. Yleensä tulee jokin tarve ostaa jotain ja saatetaan sopia, että joo ostetaan se vaikka jouluksi. Joskus yllätetään toisemme tuomalla kaupasta kesken viikon suklaapatukka tms. arjen ilo. Ollaan kai vähään tyytyväisiä, kun sekin lämmittää sydäntä.
Meillä kun on yksi tili, minne menee kaikki tulot ja yhdessä sitten käytetään niitä rahoja.
Mitens lahjat?
OStat miehellesi syntymäpäivälahjan TEIDÄN YHTEISELTÄ TILILTÄNNE olevilla rahoilla?
Tämä on ollut asia, jota en ole koskaan ymmärtänyt. Käytät vielä pk:a, jolloin tiliotteessa näkyy summa ja ostopaikka. Vitsi, mikä ylläripylläri. Voit tietenkin käyttää myös cashia, mutta ajatuksena ihan sama.Nainen, jolla oma tili JA yhteinen tili laskuihin ja ruokaan etc.
on "reilua", että naiselle jää käyttöön 40 % tuloista ja miehelle 60 %? Jos siis mies vielä tienaa enemmän, niin miksi hänellä on vielä oikeus prosentuaalisesti suurempaan "omaan rahaan". Tämä kysymys aiempien (mihin hukkui tuo 20%) lisäksi.
Kyse on ensinnäkin siitä, että nainen on valinnut itselleen ammatin ja tietyn tulotason. Mies on valinnut itselleen ammatin ja tietyn tulotason. Oletetaan että molemmat saa elää elämäänsä tätä valitsemaansa tulotasoa noudattaen.
Kun molemmat satsaa ennen lasta yhteiseen elämään 40 % tuloistaan (saadaan kasaan 2000 euroa) jää molemmilla sitten loppu osuus omista rahoista käyttöön. Eli molemmilla on 60% omista rahoistaan käytössä. Kun nämä omatrahat lasketaan yhteen, saadaan 3000 euron potti, joka jakaantuu siten että siitä on naisella 40% ja miehellä 60 %. Nämä prosentit tarvitaan tiedoksi lapsen syntymän jälkeen, jotta molempien omarahaosuus pysyy suhteessa samana kuin aiemminkin.
Eli ei tässä 20% minnekään huku, kun ei ala sotkemaan eri laskutoimituksien prosentteja keskenään.
Se, onko tämä lainkaan reilua, on kaikkien itse päätettävä, mutta reilumpaa tämä on, kuin se että vain naisen tulot tippuisivat yhteisen lapsen syntymän jälkeen. Minusta tällä voi perustella pilkunnussijamiehelle, miksi naisen ei tarvitse lapsen syntymän jälkeen tulla 100 eurolla toimeen.
(Ja jos tahdotte tietää, minulla ja miehelläni on omat tilit joita käytetään täysin sekaisin, eli rahat ovat yhteisiä ja tilejä tasaillaan, jos tarvetta. Ikinä ei ole laskettu, että sä maksat tän ja mä tän ja yhdessä tuo...)
ois elämä hankalaa tuollaisten prosenttilaskujen kanssa! Meillä on yhteiset rahat mutta omat tilit. Tosin minulla on pankkikortti miehen tilille. Menot maksetaan sieltä missä rahaa on. Minä olen perheemme rahakirstunvartija eli tiedän paljonko milloinkin on budjettia jäljellä. Eli käytännössä tarkoittaa sitä että mies kysyy minulta ennen kuin ostaa jotain vähänkään kalliimpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteinen tili ja kyllä, ostamme lahjat toisillemme yhteisillä rahoillamme. Enpä ole koskaan ajatellut että siinä olisi mitään outoa, koska meille lahjojen antamisessa ja saamisessa ei todellakaan ole tärkeintä se, paljonko se on maksanut vai onko se maksanut mitään, vaan tärkeintä on ajatus! Ja jos pelkää puolison arvaavan lahjan etukäteen ostopaikan mukaan, voi tosiaan ostaa käteisellä. Minun ei sitä tarvitse edes miettiä, koska mies ei juuri koskaan katso mitään tiliotteita kun minä hoidan laskujen maksamisen. Yhteinen tili on todella toimiva ja tasa-arvoinen systeemi!
Jepjep, etenkin niissä perheissä, joissa mies tienaa 6000 e ja vaimo 1500 e kuussa. Kyllä silloin on mukavaa, kun pk toisen tilille ( :
Me olemme tasa-arvoisessa suhteessa, tienaamme lähes yhtä paljon. Meillä on omat tilit ja omat rahat, joilla ostamme itsellemme vaatteet etc ja LAHJAT toisillemme (synttäri, hääpäivä, joulu, isänpäivä, äitienpäivä jne...). MUTTA meillä on myös yhteinen tili, josta maksamme laskut ja elämisen. Sinne laitamme kumpikin rahaa siinä suhteessa, kun tienaamme. Mies hieman enemmän, kun saa palkkaa joitain satasia enemmän.
Kyse on ensinnäkin siitä, että nainen on valinnut itselleen ammatin ja tietyn tulotason. Mies on valinnut itselleen ammatin ja tietyn tulotason. Oletetaan että molemmat saa elää elämäänsä tätä valitsemaansa tulotasoa noudattaen.
Kun molemmat satsaa ennen lasta yhteiseen elämään 40 % tuloistaan (saadaan kasaan 2000 euroa) jää molemmilla sitten loppu osuus omista rahoista käyttöön. Eli molemmilla on 60% omista rahoistaan käytössä. Kun nämä omatrahat lasketaan yhteen, saadaan 3000 euron potti, joka jakaantuu siten että siitä on naisella 40% ja miehellä 60 %. Nämä prosentit tarvitaan tiedoksi lapsen syntymän jälkeen, jotta molempien omarahaosuus pysyy suhteessa samana kuin aiemminkin.
Eli ei tässä 20% minnekään huku, kun ei ala sotkemaan eri laskutoimituksien prosentteja keskenään.
Se, onko tämä lainkaan reilua, on kaikkien itse päätettävä, mutta reilumpaa tämä on, kuin se että vain naisen tulot tippuisivat yhteisen lapsen syntymän jälkeen. Minusta tällä voi perustella pilkunnussijamiehelle, miksi naisen ei tarvitse lapsen syntymän jälkeen tulla 100 eurolla toimeen.
(Ja jos tahdotte tietää, minulla ja miehelläni on omat tilit joita käytetään täysin sekaisin, eli rahat ovat yhteisiä ja tilejä tasaillaan, jos tarvetta. Ikinä ei ole laskettu, että sä maksat tän ja mä tän ja yhdessä tuo...)
on mun mielestä epäreilua. Joo on "valinnut tulotasonsa" mutta toi on vaan niin rahallista ajattelua että... Itse en lähtenyt ammatinvalintaa suorittamaan vain raha mielessä ja jos mies haluaisi pitää "tulotasonsa" niin saisi sitten pitää sen ihan yksinään.
Yhdessä ollaan päätetty asunnosta, lapsista yms. tärkeistä asioista ja menot ovat sitten sen x-summan kuukaudessa. Jos miehen tulot ovat isommat (esim. ollessani kotihoidon tuella) niin hän laittaa myös isomman osan yhteiselle tilille kattamaan näitä yhteisiä menoja. Ja itse laitan sitten sen mikä on minun osuuteni. Suhteutettuna tuloihin.
Itse en voisi koskaan pitää vain yhtä yhteistä tiliä jolta maksetaan kaikki. Minusta jokaisella olisi hyvä olla oma tili vaikkakaan ne rahat siellä tilillä eivät ole VAIN sinun. Onhan ne menotkin yhteiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottakai jokainen tekee miten haluaa.
Kun muutimme yhteen, ei suhteemme ollut vielä 'niin vakavalla pohjalla' että kumpikaan olisi halunnut yhteisiä rahoja. Niinpä laitoimme ns. yhteiseen kassaan tietyn summan rahaa kuukaudesta, josta makselimme yhteisiä kuluja. Tämä oli mielestämme helpompaa, kuin miettiä tyyliin, käytkö sinä tänään kaupassa, minä maksoin eilen.
Kun menimme naimisiin, oli mielestämme selkeä jatkaa samaa linjaa, tosin yhteisten menojen (esim. remontti) osuus on kasvanut ja varmaan vuosittain olemme nostaneet summaa, joka menee kuukaudessa omalta tililtä yhteiselle ja vastaavasti vähemmän jää omalle.
Kun jäin äitiystuelle ja myöhemmin hoitorahalle, laskimme tulot yhteen (miehen palkka, minun tuet, se kun oli kuitenkin yhteinen päätös että minä jään kotiin yhteisten lasten vuoksi), mies laittoi palkastaan molempien osuuden 'yhteisestä rahasta' yhteiselle tilille ja tarvittaessa olisimme tasanneet tilannetta suuntaan tai toiseen niin, että käteen olisi jäänyt suunnilleen saman verran. Eli jos esim. miehen palkka 2200 ja minun tuet 400, yhteensä 2600, ja aikaisemmin olisimme molemmat laittaneet palkastamme 900 yhteiselle (meillä suurinpiirtein sama palkka), niin nyt mies laittoi yhteiselle 1800, jonka jälkeen hänelle jäi käteen 400 ja minulle saatu 400. Meistä tämä oli reilua. Omat rahat halusimme siksi, ettei kummallakaan ole sanomista, jos toinen haluaa käyttää tai säästää vähäisistä rahoistaan suht ison summan tiettyyn asiaan, mikä ei toisen mielestä ole tärkeä. Minä hemmottelin itseäni mm. kampaajalla melkein kuukausittain, mies taas säästi 'miesten reissuun'.
Nyt kun olemme taas molemmat töissä, maksamme molemmat saman osuuden yhteiseen kassaan. Tosin olen itse ollut välillä virkavapaalla ja apurahalla, jolloin olen mielelläni satsannut omista pienemmistä tuloista kuitenkin oman osuuteni yhteiseen kassaan, koska en halua että mieheni joutuu elättämään minua silloin kun teen jotain ns. itseäni varten.
Eli jos esim. miehen palkka 2200 ja minun tuet 400, yhteensä 2600, ja aikaisemmin olisimme molemmat laittaneet palkastamme 900 yhteiselle (meillä suurinpiirtein sama palkka), niin nyt mies laittoi yhteiselle 1800, jonka jälkeen hänelle jäi käteen 400 ja minulle saatu 400. Meistä tämä oli reilua. Omat rahat halusimme siksi, ettei kummallakaan ole sanomista, jos toinen haluaa käyttää tai säästää vähäisistä rahoistaan suht ison summan tiettyyn asiaan, mikä ei toisen mielestä ole tärkeä. Minä hemmottelin itseäni mm. kampaajalla melkein kuukausittain, mies taas säästi 'miesten reissuun'.
Meillä lopputulos on ihan sama, mutta logiikka toisin päin:
Molempien tulot, sekä palkka, hoitoraha että lapsilisät, menevät yhteiselle tilille, ja sieltä maksetaan kaikki yhteiset menot. Lisäksi maksamme omille tileille "kuukausirahaa" omia menoja varten. Sillä rahalla, joka on molemmille saman suuruinen, voi sitten tehdä mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuloja vuosiksi (ollaanhan siinä pois työmaaimlasta ja ylenemästä). En käsitä siksi yhtään, miksi rahat ovat omia. Ehdottomasti mies osallistuu enemmän, jos tienaa enemmän.
tienaa heillä enemmän, niin hän saa pitää ylimääräiset rahansa ja lapsien kulut pistetään ihan tasan puoleksi.
Ikävää tästä tekee se, että jos mies tienaisi 10000 ja nainen 2000, lapselle voitaisiin ostaa vain tuon 2000 palkan mukaan, koska eihän nainen voi osallistua yhtä suuresti kuin mies - jos kaikki lapsen kulut puolitetaan.
Entäs sitten kun on äitiyslomalla kaksi vuotta hoitamassa Yhteistä lasta. Tänä aikana miehen palkka nousee ehkä vuositasolla 100 euroa, yhteensä 200 - naisen palkka ei nouse, eikä tätä kurota kiinni missään vaiheessa.
En ymmärrä tätä ollenkaan, miksi joku alistuu moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aika kamala. Minä en ymmärrä miksi joku hankkii lapsia miehen kanssa joka ei kanna vastuutaan (ja sama juttu toisinpäin jos esim. mies jää työttömäksi)ja koittaa venkoilla perheen elättämista karkuun.
Meillä omat rahat, mutta homma toimii. Se jolla on enemmän rahaa maksaa enemmän menoja, ja ei todellakaan lasketa joka euroa, vaan osa laskuista tulee toiselle ja osa toiselle, kaupassa käydään erikeen ja yhdessä ja maksetaan miten sattuu. Jos toisen tili alkaa olla tyhjänä niin pyydetään toista maksamaan jne. (ja laskuijen maksamisessa sama juttu).
Homma toimii kun on LUOTTAMUSTA ja kumpikin fiksuja rahankäyttäjiä =ei ostele tilipäivänä koko palkalla jotain turhuuksia jne.
duuni, niin ukonkin voi heivata pihalle, kun siltä tuntuu
näin minä tein
olette te vanhanaikaisia ja elätte vaikeasti
kuka kieltää naiselta ja äidiltä tienaamisen?
juuri niin, nainen itse, ei kukaan muu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.
on mun mielestä epäreilua. Joo on "valinnut tulotasonsa" mutta toi on vaan niin rahallista ajattelua että... Itse en lähtenyt ammatinvalintaa suorittamaan vain raha mielessä ja jos mies haluaisi pitää "tulotasonsa" niin saisi sitten pitää sen ihan yksinään. Yhdessä ollaan päätetty asunnosta, lapsista yms. tärkeistä asioista ja menot ovat sitten sen x-summan kuukaudessa. Jos miehen tulot ovat isommat (esim. ollessani kotihoidon tuella) niin hän laittaa myös isomman osan yhteiselle tilille kattamaan näitä yhteisiä menoja. Ja itse laitan sitten sen mikä on minun osuuteni. Suhteutettuna tuloihin. Itse en voisi koskaan pitää vain yhtä yhteistä tiliä jolta maksetaan kaikki. Minusta jokaisella olisi hyvä olla oma tili vaikkakaan ne rahat siellä tilillä eivät ole VAIN sinun. Onhan ne menotkin yhteiset.
No mut sun tilannehan on sitten ihan eri, kuin sillä kohderyhmällä, jolle tätä laskuesimerkkiä tarjotaan. Kuten meilläkin perheessä toimitaan aivan toisin.
joka lasten tultua taloon päättikin innostua kaikesta muusta paitsi töistä - innostui kaikenlaisesta henkienohjaamisesta, kotiäitiydestä ja itseilmaisusta.
Asiassa ei ole muuten mitään ongelmaa, mutta tämä tapahtui minun rahoillani. Ilmoitin useaan otteeseen, että töitäkin saisi tehdä, vaikka onkin nainen.
Laitoin sitten naisen kiertoon, kun oppi ei mennyt perille. Tämä on sitä kunnon downshiftaamista, tytöt.
en kyllä jaksais tehdä mitään tarkkoja laskelmia siitä, kuinka paljon miehen pitäis antaa mulle rahaa...!
Me molemmat ostetaan ruokaa ja maksetaan laskuja aina kun rahaa on tilillä, tosin mies isompituloisena hoitaa autokulut ja nyt kun olen kotihoidontuella niin hän maksaa myös useimmiten asuntolainan lyhennykset. Asunto on 50%/50% molempien nimissä.
Eli meillä menee raha-asiat minusta ihan reilusti, ilman sen kummempia laskemisia.
jutuista pitää tehdä niin vaikeita. Meillä ainakin on omat tilit ja pysyy, vaikka kuinka olemme sitoutuneita toisiimme ja suhteemme on vakaalla pohjalla. Mun mielestä on käsittämöntä, että vielä nykypäivänä naiset suurimmaksi osaksi ajattelee, että on miehen tehtävä elättää heitä. Meillä on ollut itsestään selvää ihan alusta asti, että lapsen hoidot ja kulut hoidetaan yhdessä. Musta on väärin, että liian monilta isiltä viedään mahdollisuus olla kotona lapsen kanssa kun äiti haluaa itse hoitaa lapset kotona.
On myös käsittämätöntä, että naisilla ei ole omaa pankkitiliä ja omaa pääomaa. Jos mies kuolee, niin jäätyy se pankkitilikin. Siihen ei ole kellään mammalla nokan koputtamista. Jokaisella ihmisellä pitää olla niin paljon omaa rahaa ja omaa pääomaa, että pärjää vähän aikaa ihan itsekseen.
joka lasten tultua taloon päättikin innostua kaikesta muusta paitsi töistä - innostui kaikenlaisesta henkienohjaamisesta, kotiäitiydestä ja itseilmaisusta.
Asiassa ei ole muuten mitään ongelmaa, mutta tämä tapahtui minun rahoillani. Ilmoitin useaan otteeseen, että töitäkin saisi tehdä, vaikka onkin nainen.
Laitoin sitten naisen kiertoon, kun oppi ei mennyt perille. Tämä on sitä kunnon downshiftaamista, tytöt.
Vaikka olen nainen, ymmärrän kantasi oikein hyvin. Ei tarvitse miehen eikä naisen elättää toista vaan siksi että itsellä on hyvä pakka ja toinen haluaa vaan olla. Ja tarkoitan nyt työelämä aikoja, en äitiyslomia sun muita.
Terv. itse ammattini valinnut
Meillä on yhteinen tili ja kyllä, ostamme lahjat toisillemme yhteisillä rahoillamme. Enpä ole koskaan ajatellut että siinä olisi mitään outoa, koska meille lahjojen antamisessa ja saamisessa ei todellakaan ole tärkeintä se, paljonko se on maksanut vai onko se maksanut mitään, vaan tärkeintä on ajatus!
Ja jos pelkää puolison arvaavan lahjan etukäteen ostopaikan mukaan, voi tosiaan ostaa käteisellä. Minun ei sitä tarvitse edes miettiä, koska mies ei juuri koskaan katso mitään tiliotteita kun minä hoidan laskujen maksamisen.
Yhteinen tili on todella toimiva ja tasa-arvoinen systeemi!