Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten elämässään huonosti pärjännyt voi olla onnellinen?
18.10.2010 |
Eli elää vaatimattomasti, sinkkuna ja tekee perus luuserinuorten hanttihommia vuodesta toiseen (esim. baarimikkona, siivoojana tai kahvilatyöntekijänä)
Ei kunnon koulutusta (peruskoulupohja).
Viikonloput menevät hillitysti juhlien ystävien kanssa. ( Nämä ystävät ihan samanlaista porukkaa)
Kuitenkin tuntuu olevan tyytyväinen taloudelliseen tilanteeseensa. Elää vaatimattomassa pikkuyksiössä, käyttää rahaa vaan tarvittavaan (palkka riittää matalaan vuokraan eikä syö kovin ylellisesti, käyttää samoja vaatteita melko pitkään ja omistaa n. yhden parin kenkiä)
Ja aina kun näen tämän ihmisen, tuntuu että hän on paljon onnellisempi kuin me hyvin elämässä pärjäävät akateemiset.
Mistä tämä johtuu? Esittääkö vaan onnellisempaa kuin on?
Kommentit (45)
ihminen huomaa, kuinka katoavaista elämä on, sille ei merkitse maallinen hyvinvointi enää mitään, vaan voi keskittyä olennaiseen, eli elämästä nauttimiseen sellaisena kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n elämässä sitten mättää? Ehkä se arvostettu työ ei olekaan todellisuudessa lainkaan tyydyttävää, onpahan vain arvostettua ja siitä saa hyvää palkkaa, mutta työ viekin liki kaiken vapaa- ajan. Tämä tuttu taas ei välttämättä rakasta työtään, pitää siitä mutta se ei vaadi kuin 8 tuntia päivässä ja lopun aikaa voi tehdä sitä, mikä oikeasti kiinnostaa, mihin taas ap:lla ei ole mahdollisuutta.
Alue: Aihe vapaa
kun tarkkoja ollaan, baarimikon tai kahvilatyöntekijän työt ovat aika hyviä tarkasteltuna rinnakkain työttömyys (ja nuorisotyöttömyys) lukujen kanssa.