Miten elämässään huonosti pärjännyt voi olla onnellinen?

ja kilvoitella naapurien kanssa asemasta ja paikasta auringossa. Yrittää pitää "menestyjän" kulisseja yllä ja keskittää elämänsä siihen, miltä se näyttää ulkopuolisten silmissä. Voi luottaa siihen, että ystävät ja ihmissuhteen säilyvät siitä huolimatta, vaikka oma titteli tai pankkisaldo olisivat mitä ovat.



Pelko ehkäisee aika tehokkaasti onnellisuutta. Monillahan, joille hiearkiat ja toisten ihmisten mielipiteet ja tunnustus ovat kohtuuttoman tärkeitä, oma tippuminen arvoasteikossa on se pahin pelko.

Olen ollut ahdistunut kun en ole opiskellut tarpeeksi montaa tutkintoa, vain kaksi.



Olen ollut työnarkomaani ja kokenut etten ole kuitenkaan tarpeeksi ahkera. Olen kokenut valtavaa syyllisyyttä siitä että olen ollut kotona muutaman vuoden lasten synnyttyä.



Koulussa tapasin yhden toisen äidin. Hänen kanssaan oli todella mukavaa jutella. Hän hehkuu hyvää oloa ja sielun sivistystä. Ajattelin että ensimmäisenä että hän on varmasti johtotehtävissä. Hän huokui itsevarmuutta, empatiaa, rauhallisuutta ja sivistystä. Joskus tuli puheeksi mitä hän tekee työkseen, hän oli työtön ja aloittamassa pian lähihoitajaopinnot. (!!)



Olin itse kolmenkympinkriisini ja burnouttini keskellä niin hämmentynyt että aloin ajattelemaan elämää vähän etäämmältä. Miksi yritän suorittaa niin valtavasti hyväksyäkseni itseni, tai muut?



Kokonaan en tässä pysty/ jaksa "valaistumistani" selittää, mutta lyhyesti sanottuna tajusin, että jokainen tässä meidän isossa muurahaiskeossamme on tärkeä. Ihan jokainen. Elämä on arvokasta, vaikkei tekisi vapaa-ajallaan kaikkea sitä mitä huomaamattaan itselleen lastaa ( jatkuva edustus-siisti koti, liikunnalliset/taiteelliset/musikaaliset harrastukset, sosiaalinen vastuu jokaisesta ystävästä, sukulaisesta ja perheen jäsenestä ym ym)



Hidastaminen ja tekemättömyyden arvostaminen on muuttanut omaa käsitystäni elämästä. Toiset tajuavat tämän jo nuorina, toiset kasvavat siihen, toiset tajuavat keski-ikäisinä, jossain kriisissä ja toiset liian myöhään. Osa ei koskaan.

Onhan se kiva huomata että kuinka elämässsän epäonnistunut on kun teet työtä mistä nautit, ja mitä oot aina halunnut tehdä. Joo, usko pois, joku siellä kaljaa laskemassa voi oikeesti tykätä siitä hommasta. Ja se että et oo kiinnostunut juoksemaan ostamaan koko ajan vaatteita tai kenkiä, siis pidät niitä vaatteita mitkä tuntuu hyvälle ja kenkiä mitkä on hyvät jalassa.



No se on erona etten enää asu yksiössä, mutta kauan asuin ja vielä ei hyvä maineisella alueella. Ja se oli koti, edelleen välillä kaipaan sinne.



Ja tiedoksesi vielä lisään, että ne peruskoulupohjaiset tekijät voivat olla hyviä käytännön työssä. Omaa tuttuanikin ne akateemiset joutuvat odottelemaan että saavat remonttinsa tehtyä tai talonsa rakennettua. Se että ei ole akateeminen tai muuten pitkälti kouluttautunut, ei tarkoita ettei olisi hyvä tekemään.



Taitaa siis joku tuttuni täällä pohtia...

Esimerkiksi jauhelihan paistaminen on peruasia ja sen oppimiseen voi ihmiseltä mennä 1/4 elämästä.

Miksi häseltää, kun peruasiat pitää oppia ennenkuin laadusta saa nauttia.



Moni syö paskaa ja menee sieltä mistä aita on matalin. Se että on tehnyt väitöskirjan tai on maisteri ei poista sitä kylmää tosiasiaa että perustaidot eivät ole koskaan riittävän hyvät.



Aikoinaan oma opettajani (peruskoulusta) sanoi. Kun ihminen hallitsee peruskoulun täydellisesti tai melkein hipoen sitä. Hän kykenee ihan mihin vain. Siis ihan mihin ammattiin vain. Niin kovaa settiä peruskoulu on.



Todistus ei merkitse sitä että asian hallitsee vaan sitä että osaa harjoitella opittuja asioita. Turhan moni unohtaa peruskoulun taidot myöhemmin jatkokoulutuksissa ja ainakin minun silmissä taantuu älyllisesti Paleokaudelle.

Esimerkiksi jauhelihan paistaminen on peruasia ja sen oppimiseen voi ihmiseltä mennä 1/4 elämästä.

Miksi häseltää, kun peruasiat pitää oppia ennenkuin laadusta saa nauttia.

Moni syö paskaa ja menee sieltä mistä aita on matalin. Se että on tehnyt väitöskirjan tai on maisteri ei poista sitä kylmää tosiasiaa että perustaidot eivät ole koskaan riittävän hyvät.

Aikoinaan oma opettajani (peruskoulusta) sanoi. Kun ihminen hallitsee peruskoulun täydellisesti tai melkein hipoen sitä. Hän kykenee ihan mihin vain. Siis ihan mihin ammattiin vain. Niin kovaa settiä peruskoulu on.

Todistus ei merkitse sitä että asian hallitsee vaan sitä että osaa harjoitella opittuja asioita. Turhan moni unohtaa peruskoulun taidot myöhemmin jatkokoulutuksissa ja ainakin minun silmissä taantuu älyllisesti Paleokaudelle.

Tunnen tuon ihmisen ja aika pieni maailma on, jos sinäkin tunnet hänet ja olet ollut hänen oppilaana. Suuret ihmiset jäävät mieliin. Mainitsemasi opettaja on sellainen suuri-ihminen.

Peruskoulu käsittää eri tieteitä ja taitoja laajalti aina liikuntaan saakka. Taitoja tulisi harjoitella läpi elämän ja soveltaa elävään elämään.

Nyt surukseni olen saanut lukea suurten muutosten tuulista peruskoulun peruspilareissa.

Peruskoulua ei tulisi muuttaa entisestään, sillä sen suunnittelivat ja punoivat yhteen runkoon, maamme parhaimmat osaajat.

Fuck you up on street! MAN. yEAH

ja provolta.

Mutta ainakin briteissä ainoa edellytys on täysi-ikäisyys. Siihen mitään papereita kysellä, on sen verran paskahomma ettei varmaan kovin paljon halukkaita ole tulossa.. Näin siis briteissä, mutta suomessahan toki vaaditaan varmaan jonkin alan koulutus tuohonkin hommaan. Työympäristökin on miellyttävämpi suomessa arvaan ma.

Eli hyvä provo tämäkin Ei kai kukaan pääse pelkällä peruskoulupohjalla baarimikoksi?? :DD

mutta oppiminen tapahtuu työn kautta - ekana pääset töihin lattianlakaisijana ja lasien kantajana, lopulta pääset baarikoulutukseen.

on ulkoapäin ohjautuva, tämä tuttava taas sisältäpäin ohjautuva. Jälkimmäiset ovat onnellisempia kuin ensimmäiset.

Eli hyvä provo tämäkin

Ja on tarpeeksi läheisiä ystäviä joten ei ole yksinäinen.Ei kaipaa mitään sen kummempaa materiaa ja gourmet-ruokia, tai ei ainakaan niin paljon että se painaisi mieltä.

Näihin kun vielä lisätään se että voi olla ihan onnellinen itseensä (esim. tyytyväinen ulkonäköönsä ja hengelliseen puoleensa) niin ei kai sitä kovin onnetonkaan voi olla?

Eli elää vaatimattomasti, sinkkuna ja tekee perus luuserinuorten hanttihommia vuodesta toiseen (esim. baarimikkona, siivoojana tai kahvilatyöntekijänä)

Ei kunnon koulutusta (peruskoulupohja).

Viikonloput menevät hillitysti juhlien ystävien kanssa. ( Nämä ystävät ihan samanlaista porukkaa)

Kuitenkin tuntuu olevan tyytyväinen taloudelliseen tilanteeseensa. Elää vaatimattomassa pikkuyksiössä, käyttää rahaa vaan tarvittavaan (palkka riittää matalaan vuokraan eikä syö kovin ylellisesti, käyttää samoja vaatteita melko pitkään ja omistaa n. yhden parin kenkiä)

Ja aina kun näen tämän ihmisen, tuntuu että hän on paljon onnellisempi kuin me hyvin elämässä pärjäävät akateemiset.

Mistä tämä johtuu? Esittääkö vaan onnellisempaa kuin on?

Mutta ainakin briteissä ainoa edellytys on täysi-ikäisyys. Siihen mitään papereita kysellä, on sen verran paskahomma ettei varmaan kovin paljon halukkaita ole tulossa..

Näin siis briteissä, mutta suomessahan toki vaaditaan varmaan jonkin alan koulutus tuohonkin hommaan. Työympäristökin on miellyttävämpi suomessa arvaan ma.

Eli hyvä provo tämäkin

Ei kai kukaan pääse pelkällä peruskoulupohjalla baarimikoksi?? :DD

Sitäpaitsi baarimikoksi pääsee ilman koulutusta, sori vaan.

kaikki eivät ajattele "elämässä hyvin pärjäämisen" tarkoittavan jotain tiettyä jonkun joskus päättämää kaavaa (akateeminen koulutus, kulissiavioliitto, viininmaistelutilaisuudet ja 2,8 lasta), joillekin se tarkoittaa sitä, että saa elää kuten itse haluaa.



PS. Akateeminen koulutus ei aina johda kovaan palkkaan eli siihen mitä nimität elämässä hyvin pärjäämiseksi.

Pitää olla jotain koulutusta ravintola-alalle! Samoin siivooja tarvitsee laitoshuoltajan koulutuksen.

Eli provohan tämä on.

Mutta ainakin briteissä ainoa edellytys on täysi-ikäisyys. Siihen mitään papereita kysellä, on sen verran paskahomma ettei varmaan kovin paljon halukkaita ole tulossa..

Näin siis briteissä, mutta suomessahan toki vaaditaan varmaan jonkin alan koulutus tuohonkin hommaan. Työympäristökin on miellyttävämpi suomessa arvaan ma.

Eli hyvä provo tämäkin

Ei kai kukaan pääse pelkällä peruskoulupohjalla baarimikoksi?? :DD

Perus luuserinuorten, anteeksi mitä? Kyllä elämä vielä opettaa sinuakin, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään!

ja siihen ei tarvitse ravintola-alan koulutusta. Kai se työpaikka jotenkin kouluttaa, mutta mitään muita koulutusvaatimuksia ei ole, riittää kun on täysi-ikäinen.

kuvailit minun elämäni aloituksessasi. En aiemmmin tiennytkään pärjänneeni elämässäni huonosti ja vain esittäväni onnellista, mutta kiitos sinulle, kun kerroit minulle asioiden todellisen laidan, nyt todella ymmärrän itseäni.

Mun onnellisuuteni perusta lienee se, etten osaa olla kyllästynyt/tympääntynyt/pitkästynyt, millä sanalla kukakin olotilaa kuvailisi. Tätä en ole ollut kotiäitivuosinani, enkä ikimaailmassa työelämässä, ja töitä CV:sta löytyy laidasta laitaan.



Olen myös suhteettoman onnellinen suhteessa siihen suomalaisen köyhyysrajan alittavaan palkkaan, mitä osa-aikatyöstäni saan, sillä puuttuva raha merkitsee perheessäni aikaa, yhteistä aikaa.



Samaten olen onnellinen siitä, etten tässä elämäntilanteessa (pienten lasten yhärinä) ole rakastunut/kaipaa parisuhdetta, vaan pystymme elämään tasapainoista perhe-elämäämme ilman suuria mullistuksia, esim. uusi aikuinen mahdollisinen lapsineen meidän perhekuvioomme.

Sellainen jannu, joka ei tuhlaa elämäänsä vuosien mittaisiin koulutuksiin vaikka älliä riittäisikin, vaan ei aika riitä.



Onnellinen ihminen on oman aikansa herra ja myös muille sitä jakava. Etenkin perheelleen.

Elämä voi olla todella lyhyt ja siitä on otettava kaikki irti.



Aloituksessa en ymmärtänyt kenkä pointtia?

Ihmisellä on vain yhdet jalat ja mihin niitä useita kenkiä tarvitaan?